Heinolalainen Jenni Äijälä on innokas käsitöiden tekijä. Kipinän sytyttivät omat mummot.

- Olen tehnyt mummojeni kanssa erilaisia käsitöitä lapsesta asti. Toinen heistä neuloi paljon ja toinen myöskin ompeli.

Nyt vähän yli yksivuotiaan pojan äiti tekee vaatteita erityisesti lapselleen.

Vähän päälle kolmikymppinen Äijälä muutti Heinolaan viitisen vuotta sitten. Vertaisryhmä löytyi paikallisten käsityöharrastajien Neuloosi-ryhmästä.

- Viestittelemme WhatsAppin kautta. Jaamme siellä kuvia valmiista käsitöistä, kerromme mitä on puikoilla parhaillaan meneillään, sovimme neuletreffejä ja niin edelleen.

Ryhmältä saa myös apua pulmatilanteissa.

- Neuloosi-ryhmän kannustuksella sain ensimmäisen itse tekemäni villapaidan valmiiksi. Lisäksi olen saanut sieltä hyviä vinkkejä kirjoneuletöihin.

Käsitöiden tekeminen tukee yhteisöllisyyttä

Niin sanottujen pehmeiden käsitöiden tekeminen on edelleen pitkälti naisten aluetta, mutta yksin tekemisen rinnalle on tullut uusia tekemisen tapoja.

Väitöskirjaa käsityöilmiöistä Helsingin yliopistolle viimeistelevän Riikka Myllyksen mukaan muutos ajoittuu 2000-luvulle. Käsitöiden uusi tuleminen ja suosio liittyvät sosiaalisen median nousuun, yhteydenpidon vaivattomuuteen globaalisti sekä käsitöiden levittäytymiseen julkisiin tiloihin.

Käsitöitä tehdään paitsi kotona, myös kodin ulkopuolella kahviloissa, kirjastoissa ja kapakoissa yhdessä muiden kanssa.

Käsitöiden ympärille perustetuissa someryhmissä jaetaan vinkkejä, kannustetaan muita ja puhutaan muustakin kuin käsitöistä.

Jenni Äijälälle Neuloosi-ryhmään kuuluminen on ollut tärkeää muun muassa uuteen kaupunkiin sopeutumisessa.

- Muutin Heinolaan viitisen vuotta sitten. Ryhmän myötä tunnen kuuluvani porukkaan, olevani tämän kylän naisia.

Muistot ja tekemisen tavat siirtyvät käsitöiden välityksellä

Heinolan museossa esillä olevaan Kudelma-näyttelyyn on kerätty paikallisten käsityöharrastajien töitä.

Näyttely on osa Kudottu elämä -hanketta, jossa kartoitettiin käsitöiden merkitystä tekijöilleen. Yhtenä keinona olivat muistelutyöpajat.

Kantavana teemana näyttelyssä on karjalaisuus, siihen liittyvät muistot ja käsityöperinteen siirtyminen sukupolvelta toiselle.

Muistelutyön ohjaaja Henna Paasosen mukaan pajoihin osallistujat olivat hyvinkin erilaisia taustoiltaan, mutta yhteistä heille oli intohimoinen suhtautuminen käsitöihin.

- Käsityöt merkitsevät heille iloa ja irrottautumista arjesta, jopa meditaatiota. Toisaalta käsityöt nähdään arkisina ja tarpeellisina. Monelle tuunaaminen ja kierrätys ovat tärkeitä.

Pikkuisen poikansa kanssa näyttelyyn tutustunut Jenni Äijälä tunnisti käsitöiden joukosta palasen omaa henkilöhistoriaansa.

- Ehkä paras juttu oli pieni pussukka, johon oli kerätty kaikkea sellaista, mitä saattaa jossain vaiheessa tarvita. Samanlaisia oli mummoillani ja nyt niitä nyssyköitä on omissa nurkissanikin.