Kitaristilegenda Claptonista tuli koronatoimien vastustaja ja vanhat rasistipuheet nousivat esiin. Miten asia pitäisi ottaa? kysyy Seppo Varjus.

Eric Clapton (oikealla) löi itsensä läpi The Yardbirdsin kitaristina. Kuva: Dezo Hoffman / Shutterstock / aop

Eric Claptonin ja Robert Crayn pitkä ystävyys päättyi hiljan.

Brittiläinen Clapton on populaarimusiikin arvostetuin elävä kitaristi. Yhdysvaltalainen Cray ei ole saman luokan tähti, mutta hyvin tunnettu blueslaulaja ja -kitaristi. Kummatkin ovat tuttuja Suomessa.

Ystävyys alkoi 1980-luvulla, kun Clapton avitti nuoremman Crayn uraa. Se päättyi viime vuonna Claptonin ja toisen musiikkilegendan Van Morrison kappaleeseen Stand and Deliver. Morrison vastustaa tulisesti koronarajoituksia ja on kirjoittanut niistä useammankin laulun.

Laulun tekstissä on kohta "haluatko olla vapaa mies vai orja" rajoituksiin viitaten. Afroamerikkalaisen Crayn mielestä orjuus on hiukan konkreettisempi juttu.

Kun hän tiedusteli asiasta Claptonilta, tämä selitti, että kyseessä olivat jonkinlaiset Englannin historian orjat. Miesten riita kiihtyi ja lopulta Cray perui osallistumisensa lämmittelijänä Claptonin kiertueelle.

Clapton on sittemmin julkaissut kappaleen This Has Gotta Stop, jolla myös tulkittu viittaavaan koronarajoituksiin. Hän on myös jatkanut yhteistyötään Morrisonin kanssa.

Cray ei ole ainoa suuttunut. Clapton on valittanut, että koronamielipiteidensä vuoksi hänet on Yhdysvalloissa leimattu trumpilaiseksi.

Asiaa ei parantanut se, että Clapton poseerasi hiljan Teksasin republikaanipoliitikko Greg Abbotin kanssa. Tämä yhdistetään abortin kieltämiseen ja äänestämisen vaikeuttamiseen.

Clapton suree, että muutkin muusikkoystävät ovat ottaneet etäisyyttä.

Hän on niin merkittävä, että arvostettu Washington Post julkaisi artikkelin, johon haastateltiin suurta joukkoa Claptonin vanhoja yhteistyökumppaneita. Näiden mielipiteet miehestä jakautuvat jyrkästi.

Eric Clapton esiintymässä Itävallassa vuonna 2019. Kuva: Markus Wache / zuma / mv photos

Kovimman linjan koronadenialisti Clapton ei ole. Hän otti rokotteen, joskin valitti käsiensä olleen sen jälkeen pitkään vuoronperään jäässä ja tulessa. Washington Postissa tämä yhdistettiin tarinaan, jonka mukaan heroiinikoukussa ollessaan Clapton nuuskasi huumetta eikä piikittänyt sitä pistoskammonsa vuoksi. Tämä toki saattoikin olla turvallisempaa.

76-vuotiaita Claptonia ja Morrisonia voi ymmärtää. Kumpikin kuuluu sukupolveen, joka ehti myydä vanhat levytyksensä kahteen kertaan ensin vinyyleinä ja sitten cd-levyinä. Pikkurahasta ei pitäisi olla puutetta.

Vanhalla iällä heitä ajaa keikkailemaan ihan oikea intohimo. Aikaa ei ole enää paljoa jäljellä. Koronasulut olivat kidutusta

Claptonin ikivanha varjo on myös noussut esiin.

Elokuussa 1976 hän yllätti yleisönsä Birminghamissa. Clapton kysyi onko paikalla "ulkomaalaisia". Kun jotkut iloissaan nostivat kätensä Clapton käski heitä häipymään paikalta ja koko maasta.

Seurasi pitkä vuodatus, jossa Clapton vaati pitämään "Britannian valkoisena". Hän ylisti muukalaisvastaista poliitikkoa Enoch Powellia. Clapton messusi, että mustat, arabit ja "v...n jamaikalaiset" eivät kuulu maahan.

Clapton selitti myöhemmin puheitaan humalalla ja tuolloisella alkoholismillaan.

Seuraukset olivat merkittäviä. Otsikot olivat yksi kimmoke 1970-luvun lopun Rock rasismia vastaan -liikkeelle. Sen konserttien poliittista merkitystä pidetään suurena. Niissä punk-sukupolvi otti etäisyyttä rock-miljonääreihin, joiden turmeltuneen elämäntavan symboli Claptonista tuli.

Mutta Claptonin puheet olivat hänen itsensä kannaltakin hämmentäviä.

Hän aloitti uransa soittamalla mustaa amerikkalaista bluesia. Suurimmaksi esikuvakseen Clapton on maininnut 1930-luvun mustan kitaristin Robert Johnsonin. Hän on levyttänyt mm. hiukan myöhäisemmän legendan B.B. Kingin kanssa. Robert Cray ei ole ainoa nuori musta kitaristi, jonka uraa Clapton on avittanut.

Yardbirds perustettiin vuonna 1963. Eric Clapton kolmas vasemmalta. Kuva: Shutterstock / AOP

Vuonna 1973 Clapton levytti tunnetun version Bob Marleyn kappaleesta I Shot the Sheriff. Se edesauttoi jamaikalaisen Marleyn kansainvälistä läpimurtoa.

Claptonilta on juuri ilmestynyt albumi Lady in the Balcony, jossa hän versioi vanhoja kappaleitaan ja omia suosikkejaan. Vahvasti mustan bluesin puolella mennään.

Clapton saattaa olla arvoitus itselleenkin.

Clapton ei tietenkään ole ainoa yleisönsä mielipiteillään ärsyttänyt artisti.

Toinen tunnettu brittiläinen esimerkki on Smiths-yhtyeessä ja soolouransa alussa arvostetun tuotannon tehnyt Morrissey. Laulaja on vuosia esittänyt muukalaisvihamielisiä kommentteja ja flirttaillut maansa äärioikeiston kanssa. Toisaalta monet vähemmistöt ehtivät samaistua Morrisseyn vanhoihin kappaleisiin. Hän on vannoutunut vegaani.

Herää kysymys, miten pitäisi suhtautua asiaan jos pitää jonkun vanhoista lauluista, mutta ei voi ymmärtää ja sietää heidän nykyisiä mielipiteitään. Sama tietysti koskee vaikkapa kirjailijoita.

Ikävä kyllä kysymykseen ei ole vastausta.

Five Live Yardbirds

Clapton teki läpimurtonsa Yardbirds-yhtyeessä, jonka raivoisa live-levy on rytmikkään brittibluesin klassikko.

Cream: Disraeli Gears

Cream-yhtye nosti Claptonin supertähdeksi psykedeelisellä bluesrockillaan.

Derek and the Dominos

Clapton siirtyi kokeellisilta poluilta aikuisen bluesrockin pariin tämän albumin osoittamalla tiellä.