Kävin viime viikonloppuna katsomassa jääkiekko-ottelun, paikan päällä. Siinä ei ole sinänsä mitään kummallista, sillä olen työni puolesta tehnyt saman lukemattomia kertoja Suomessa ja ulkomailla useamman vuoden ajan.

Mutta nyt menin ensimmäistä kertaa yli kahdeksaan vuoteen lätkämatsiin niin, etten ollut työtehtävissä. Kokemus oli monella tavalla silmiä avaava. Toimittajan roolissa kun ei näe ja koe kaikkea sitä, mitä fanit katsomossa kokevat.

Ostin liput Suomi-Tshekki -otteluun itselleni ja alle 10-vuotiaalle lapselle. Jo nettikaupassa jouduin hieraisemaan ensimmäistä kertaa silmiäni. Lasten lippu Helsingin areenan paraatipaikoille maksoi vaivaiset 9 euroa! Aikuisen tiketistä piti tietysti maksaa enemmän, mutta 39 euron hinta tuntui sekin melko kohtuulliselta. Sillä summalla pääsi näkemään pitkästä aikaa muun muassa Sami Vatasen ja Valtteri Filppulan taituruutta.

Areenaan saapuessamme näky oli minulle tuttu. Silmänkantamattomiin sarvipäitä, laumallinen lehmäpukuihin (utareet mukana!) sonnustautuneita Leijonien rakastajia, Suomen lipun väreihin verhoutuneita Elvis-impersonaattoreita - eli kaikki se, mihin jokakeväisessä MM-kisakarnevaalissakin aina törmää.

Katsomossa odotti kuitenkin yllätys. Katselin ympärilleni epäuskoisena ja samaan aikaan äärimmäisen iloisena. Katsomolohkomme keski-ikä oli maksimissaan 13 vuotta. Noin kymmenvuotiaita, Suomen lippuja heiluttelevia lapsia oli hämmentävän paljon. Kymmeniä. Ja muuallakin hallissa huomattava määrä perheiden pienimpiä.

Kyseisen maaotteluturnauksen pääsponsorin nimi alleviivaa, mistä hommassa on monille aikuisiän saavuttaneille faneille kyse: oluthuuruisesta kiekkosirkuksesta keskellä harmainta marraskuuta. Se oli aiempina vuosina tullut selväksi myös toimittajan roolissa.

Lauantai-illan ottelutapahtuma oli silti räätälöity täydellisesti myös lapsille ja perheille. Kaikki pelin ulkopuoliset ohjelmanumerot upposivat junioriosastoon yhtä hyvin kuin pitkään jonotettu muovituopillinen sarvipään kitaan.

Kuinka saada perheet ja lapset liigapeleihin?

Jokaisen urheilulajin parissa yritetään epätoivoisesti keksiä keinoja lasten, nuorten ja perheiden houkuttelemiseksi tapahtumiin. Kun kotisohvalle voi nykyään tilata kuukaudeksi kaiken mahdollisen viihteen urheilusta elokuviin muutamalla kympillä, eikä ruoan laittamiseenkaan tarvita kuin pari älypuhelimen hipaisua, on houkutus jäädä kotiin suuri.

Ajattelin areenassa peliä ja lasten viihtymistä katsellessani useamman kerran jääkiekon kotimaan pääsarjaa. Yksi SM-liigan isoimmista huolista on yleisömäärien kääntyminen laskuun. Ja samaan aikaan pitäisi haalia paikalle niitä katsojia, joiden keskellä sain viettää lauantai-iltani. Lapsia. Nuoria. Perheitä.

Kuinka saada heidät tulemaan yhtä sankoin joukoin liigapeleihin kuin tuohon Leijonien otteluun, jonka tuloksella ei ole mitään merkitystä? Keksin heti kaksi ehdotusta.

1. Pelien pitäisi arki-iltoina alkaa aikaisemmin. Viimeistään kuudelta, mieluusti kello 17.30, nykyisen puoli seitsemän asemesta. Lauantaisin kello 17. Yle Urheilu teetti tästä hiljattain kyselyn, jonka tulokset puhuvat puolestaan.

2. Lapsille halpoja lippuja. Jääkiekkoliiton tyyliin. Jotta yhdessäkään perheessä ei jätettäisi peliä väliin taloudellisista syistä.

Ymmärrän kyllä, että myöhäinen alkamisajankohta pitänee liigapeleissä paremmin huolta mallasjuomien virtausnopeudesta, mutta nyt seurojen pitäisikin katsoa ensi perjantaita pidemmälle.

Jääkiekkoliitto on ymmärtänyt, että tulevaisuuden leijonafanit on saatava varhain koukutettua, jotta peleissä käymisen perinne ei monialaisen ja vuosi vuodelta kasvavan viihdetarjonnan puristuksessa katkeaisi.

Leijonien pelin jälkeen tulin miettineeksi, että voisihan sitä joskus SM-liigaakin käydä vapaa-ajalla katsomassa. Mitähän se täällä Helsingissä maksaisi? Katsotaanpa. HIFK:n seuraavaan kotiotteluun lasten lippu 22,50 euroa ja aikuisten 39 euroa. Paikat olisivat vanhassa jäähallissa kutakuinkin samanveroiset kuin areenassa.

Yli tuplasti kalliimpi lasten lippu ei ehkä lopulta estäisi lähtemästä hallille, mutta kun peli alkaa keskellä viikkoa kello 18.30 ja loppuu aikaisintaan vähän ennen yhdeksää, ei alle 10-vuotiaan kanssa tule lähdettyä Nordenskiöldinkadulle.

Jääkiekkoliitto näytti kauniilla tavalla mallia siitä, miten ne halutuimmat katsojat saadaan paikalle. Tehkää perässä!

Lue myös:

Ylen kysely: Paras alkamisaika urheilun arkiottelulle olisi tasan kello 18 - yleisö toivoo viikonloppuihin "aikuisten iltoja" ja perhepelejä

Veikkausliigan ja SM-liigan yleisömäärät ovat rajussa laskussa - SM-liigapomo selittää Huuhkajien ja HIFK:n parempaa kysyntää helsinkiläisten rohkeudella