- Se oli ihana iltapäivä, aivan kuin kuolema ei tulisi vielä pitkään aikaan, kertoo Kirsi Kunnaksen elämäkerran kirjoittaja ja pitkäaikainen ystävä Leena Kirstinä.

Kirstinän äänessä kuuluu lämpöä ja haikeutta. Hän ehti tavata Kunnaksen vielä viime viikon tiistaina.

Tänään maanantaina Kirstinä yritti soittaa ja kuuli suru-uutisen. Kirjailija ja taiteen akateemikko Kirsi Kunnas oli kuollut nukkuessaan kotonaan Ylöjärvellä. Kunnas oli kuollessaan 96-vuotias.

Kirstinä kirjoitti Kunnaksen elämäkerran Kirsi Kunnas - sateessa ja tuulessa (2014). Kirstinä kuvailee Kunnaksen ammatillisen otteen ja tekemisen säilyneen viimeisiin päiviin saakka. Viime vuonna julkaistiin Kunnaksen viimeiseksi jäänyt teos Tiitiäisen metsä, jolla kerättiin rahaa samannimiselle suojelualueelle Ylöjärvellä.

- Kyllä hengenvoimat Kirsillä olivat vahvat. Hänen huumorinsa ja älynsä olivat viimeiseen asti poikkeukselliset, Kirstinä toteaa.

Humoristi, uudistaja, älykäs kirjoittaja

Kunnas oli monipuolinen kirjailija ja runoilija, joka kirjoitti niin aikuisille kuin lapsille ja käänsi erikielistä proosaa ja runoutta suomeksi.

Kunnas tunnetaan parhaiten lastenrunoudestaan, kuten vuonna 1956 julkaistusta kokoelmasta Tiitiäisen satupuu. Suomalaisiin klassikoihin lukeutuu myös samana vuonna julkaistu, Kunnaksen vapaasti suomentamaja riimittelemä Hanhiemon iloinen lipas.

- Lastenrunous otettiin lennossa vastaan, kaikki kehuivat sitä. Se näytti, että lapsille voi kirjoittaa uudella tavalla ja toisin kuin ennen, Kirstinä kuvailee Tiitiäisen satupuun ja Hanhiemon iloisen lippaan saamaa vastaanottoa.

Samalla Kirstinä toteaa, että Kunnaksen ansiot muualla kuin lastenkirjallisuudessa ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Kirstinä mainitsee uudistajan otteen näkyvän esimerkiksi vuoden 1950 runokokoelmassa Uivat puut ja vuonna 1956 ilmestyneessä runoteoksessa Vaeltanut.

- Hänen ansionsa Suomen lyriikalle on se, että hän ryhtyi pohtimaan runon kuvakieltä. Hän pohti sitä omalta, suomenkieliseltä pohjalta. Hän opetti, että kuva ei ole suoraan jostakin maisemasta otettu, vaan se (runokuva) on työstetty.

Ihmisenä Kunnas oli Kirstinän mukaan realistinen ja älykäs, mutta myös lämmin.

- Hän oli erittäin sympaattinen ihminen, ja huumorintajuinen. Hän oli älyllinen kirjoittaja, mutta ei mitenkään kylmä.

Taiteilijaperheen kasvatti

Kunnas syntyi Helsingissä 14. joulukuuta 1924 kuvataiteilijaperheeseen. Ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen hän aloitti opinnot Taideakatemiassa.

Keuhkotuberkuloosiin sairastuminen päätti kuvataiteen opinnot, minkä jälkeen Kunnas suuntautui kohti runoutta. Hän opiskeli humanistisia aineita Helsingin yliopistossa ja aloitti vuonna 1947 työt kustannusvirkailijana WSOY:llä. Samana vuonna julkaistiin hänen esikoisrunoteoksensa Villiomenapuu.

Kirstinä tuumaa Kunnaksen runoilijan uran saaneen lisäpotkua ajasta WSOY:n kustannusvirkailijana.

- Hän oli töissä mainososastolla, mutta tapasi suurin piirtein kaikki suomalaiset runoilijat. Hän on kuvaillut sitä itse hyvin intensiivisenä jaksona.

Kirstinä myös muistuttaa Kunnaksen ansioista kääntäjänä, joka käänsi muun muassa Tove Janssonia, Lewis Carrollia ja espanjalaisen García Lorcan teoksia.

- Hän oli vuoden ajan Espanjassa ja Kanariansaarilla hoidattamassa keuhkotautiaan ja oppi espanjan kielen siellä, Kirstinä kertoo.

"Hän halusi ravistaa vanhoja rakenteita"

WSOY:n lasten- ja nuortenkirjallisuuden kustantaja Paula Halkola muistelee STT:lle Kunnasta rakenteiden ravistajana ja suomalaisen kirjallisuuden merkittävänä vaikuttajana.

- Hän halusi käyttää kieltä rohkeasti, leikkiä sillä ja ravistaa vanhoja rakenteita. Se on todellakin ravistanut kirjallista kenttää. Paitsi että hän on luonut uusia klassikoita, hän on myös vaikuttanut siihen, mitä meidän lasten- ja aikuistenkirjallisuus tällä hetkellä on, Halkola sanoo.

Viimeiset vuodet Kunnaksen kanssa työskennellyt Halkola kertoo, että Kunnaksen viimeisin ilmestynyt teos, viime vuonna julkaistu Tiitiäisen metsä oli kirjailijalle henkilökohtaisesti hyvin tärkeä.

- Siinä yhdistyi hänelle kaksi rakasta asiaa, luonto ja runous. Ne linkittyivät hänen elämässään hyvin vahvasti toisiinsa.

Kunnakselle myönnettiin taiteen akateemikon arvonimi vuonna 2009. Lisäksi hänelle on myönnetty Valtion kirjallisuuspalkinto (1957, 1975, 1980 ja 1987), Pro Finlandia -mitali (1973), Tampereen yliopiston humanististen tieteiden kunniatohtorin arvo (2000) sekä Väinö Linnan (2011) ja Aleksis Kiven palkinto (2012).

Voit keskustella aiheesta 9.11. klo 23:een saakka.

Lue myös:

Kirjailija ja taiteen akateemikko Kirsi Kunnas on kuollut

Kirja-arvio: Leena Kirstinä: Kirsi Kunnas - sateessa ja tuulessa