Kuluneet puolitoista vuotta ovat olleet koronan takia niin kiivaita, että pandemian ensi viikot tuntuvat kaukaisilta.

Syyttäjien torstainen päätös palauttaa kuitenkin hyvin mieliin vuodentakaisen koronakevään kaaosmaisuuden. Varmuusvarastojen suojamaskit olivat vanhentuneita eikä sairaanhoitopiirien ja erityisvastuualueiden varastoissa ollut suojaimia niin kuin oli luultu ja niin kuin pandemiaohjeistuksen mukaan olisi pitänyt olla. Maskeja ei ollut edes hoitohenkilökunnan tarpeisiin ja niiden markkinat olivat muuttuneet maailmanlaajuiseksi viidakoksi.

Syyttäjien mukaan HVK:n johtajakolmikko ei kuitenkaan syyllistynyt luottamusaseman väärinkäyttöön eli rikokseen. He ovat syyttömiä, vaikka olivat siirtäneet miljoonia vastaanottajien taustoja tarkistamatta ulkomaisille tileille. Johtajat tiesivät myös ylittävänsä toimivaltuutensa, mutta arvioivat sen pienemmäksi pahaksi kuin sen, että maskeja ei ole ja hoitajat sairastuvat koronaan.

Maskit eivät normaalioloissa kuulu HVK:n hankittaviin. Maskipulan paljastuttua HVK sai suojainhankinnat tehtäväkseen, vaikka kokemusta maskikaupoista sillä ei ollut. Syyttäjien mukaan hankintojen edetessä myös ministeriöissä oltiin tietoisia, että maskikauppaa jouduttiin nyt tekemään epätavallisissa oloissa.

Syyttäjien arvion mukaan johtajat eivät syyllistyneet rikokseen, mutta toimitusjohtaja Tomi Lounema sai pikapotkut pitkänäperjantaina eli huhtikuussa. 2020. Syynä oli pääministeri Sanna Marinin sd.) ilmoitus, että Lounema ei enää nauti hänen luottamustaan. Kaksi muuta kaupoissa mukana ollutta johtajaa irtisanottiin toukokuussa.

Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtaja on sen verran korkea virkamies, että hänet nimittää valtioneuvosto. Ja jos valtioneuvoston puheenjohtaja eli pääministeri ilmoittaa luottamuksen puuttuvan, niin virkamiehellä ei ole kuin yksi vaihtoehto.

Marinin pitkäperjantain aamupäivän ilmoitus luottamuspulasta oli monestakin syystä yllättävä.

Maskikauppojen selvittely oli ensinnäkin vielä kesken. HVK-asiat kuuluvat hallituksessa työministeri Tuula Haataiselle (sd.), joka oli käynyt kauppoja läpi Louneman kanssa torstaina. Tarkoitus oli vielä jatkaa perjantaina. Lisäksi HVK:n hallitus oli tekemässä lisäselvityksiä seuraavalle viikolle.

Pääministeri käänsi kuitenkin peukalonsa alaspäin perjantaina aamupäivällä. Puolenpäivän jälkeen Haatainen ilmoitti HVK:n toimitusjohtajan vaihtuvan.

Outoa nykytyöelämässä on sekin, että lopputulos, tässä tapauksessa potkut, ilmoitetaan ennen kuin asia on selvitetty. Ja tietysti se, että potkut antaa pääministeri eikä ministeri, jonka salkkuun HVK kuuluu.

Syitä Marinin ilmoitukseen luottamuspulasta voi vain arvailla. Koronatilanne oli kaikin tavoin kaoottinen, tappava tauti oli tulossa voimalla maahan ja valmistautumisessa paljastui puutteita toisensa perään.

Suomen Kuvalehden tiedot miljoonien eurojen maskikaupoista kyseenalaisten kauppakumppaneiden - kuten pikavippiyhtiöitä pyörittäneen Onni Sarmasteen ja kauneusklinikkayririttäjä Tiina Jylhän - kanssa oli hyvää vauhtia tahraamassa myös hallituksen.

Siksi Marin saattoi päätellä, että yhden vastuullisen johtajan potkut saattaisivat vähentää epäluuloja hallituksen toimintakykyyn.

Ja saattoihan se tuollaisena pikavoittona Marinille hetken näyttäytyäkin.

Mutta luottamuspulan pikainen julistaminen ilman kunnollisia selvittelyjä ei kestä pitemmän päälle. Potkut ovat enemmän kuin lyhytaikaisen mainehaitan välttäminen, ne ovat myös oikeusturvakysymys. Nyt lopputulos on, että toimitusjohtaja Lounemalta meni virka, vaikkei hän ollut syyllistynytkään rikokseen.

Luottamuspula voi tietysti syntyä muustakin kuin rikoksesta. HVK:n tapauksessa kukaan ei kuitenkaan ole vihjannut, että muita syitä olisi ollut.

Jäljelle jäävät vain pääministerin pikapotkut.