Netti on pullollaan tietoa terveydestä. Mutta mistä tietää, mikä on totta ja mikä pelkkää humpuukia?

Minkä vain terveystiedon voi todeta oikeaksi, jos poimii valtavasta tietomassasta vain itselleen sopivia kannanottoja ja tutkimuksia. Se on ongelma. Kuva: Shutterstock

Kehoon kertyy kuona-aineita ja myrkkyjä, kertoo teksti luontaistuotekaupan nettisivuilla. Siksi elimistön puhdistaminen detoxin avulla voi tehdä hyvää! Ohjeen mukaan detoxissa karsitaan pois huono ruoka, mutta siihen kylkeen voi kaupasta tilata tuotteita tukemaan elimistön puhdistusprosessia.

Kuulostaa hyvältä. Paitsi että ihmisen keho ei tarvitse detoxia: se hankkiutuu kuona-aineista eroon ihon, keuhkojen, maksan ja munuaisten avulla. Detox-tuotteet ovat lähtökohtaisesti turhia - huuhaata.

Internetissä on valtavasti tietoa terveydestä, mutta kaikki siitä ei ole totta. Somevaikuttajan hehkuttaman sitruuna-suolaveden juominen ei ehkäise flunssaa tai maagisesti kaunista ihoa. Facebook-mainoksen Maija Virtanen ei tiputtanut kymmentä kiloa vain pH-dieetin avulla eli syömällä emäksistä ruokaa ja lisäravinteita.

Mutta miten erottaa, mikä netissä kerrottu on totta ja mikä puppua?

Maallikolle se ei olekaan helppoa, sanoo Juha Matias Lehtonen, joka on kirjoittanut terveyshuuhaan historiasta kirjan Terveys ja humpuuki.

- Sitä ei voi tietää kuin kovalla työllä, opiskelemalla akateemisia tutkintoja. Oikotietä tietoon ei ole.

Yritystä oikotielle kuitenkin on. Lehtonen ottaa esimerkiksi ihmisen, joka päättää selvittää, ovatko koronarokotteet turvallisia. Hän käyttää aiheen tutkimiseen muutaman päivän, lukee jokusen tutkimuksen ja kuuntelee, mitä somevaikuttajat sanovat.

- Jos hän sitten toteaa, että tässä on tieto asiasta ja tämän perusteella alan vastustaa rokotteita, hän ohittaa tiedon asiayhteyden, Lehtonen sanoo.

Minkä vain terveystiedon voi todeta oikeaksi, jos poimii valtavasta tietomassasta vain itselleen sopivia kannanottoja ja tutkimuksia.

Kun klikkailee somessa terveysjuttuja, alkaa algoritmi tuutata eteen ties minkälaisten tuotteiden ja kurssien markkinointia.

Lehtonen arvelee, että monilta puuttuu somelukutaitoa, mikä voi tehdä sokeaksi humpuukille.

- Jos ei ymmärrä, että some ei ole vain ihmisten vaan myös koneälyn leikkikenttä, voi haksahtaa pahasti harhaan.

Kaikkein vaikeinta Lehtosesta on tunnistaa lääketieteen sisällä oleva humpuuki.

- Lääkäri voi hehkuttaa esimerkiksi ketogeenisen ruokavalion, antioksidanttihoidon tai jonkin uuden lääkkeen parantavuutta ja esittää tueksi pari uskottavalta näyttävää tutkimusta. Ne eivät kuitenkaan riitä antamaan kokonaiskuvaa asiasta - mutta maallikkohan ei sitä tiedä.

Sekin saattaa hämmentää, että ensin jokin terveysväite todetaan parissa tutkimuksessa todeksi, kunnes myöhemmin kolmas tutkimus toteaa, että se ei pidäkään paikkaansa. Se on tieteessä kuitenkin ihan normaalia. Tieteen olemukseen kuuluu, että se korjaa itseään. Asioista pyritään hankkimaan mahdollisimman paikkansapitävää tietoa, jota varmistetaan yhä uudelleen.

Lehtosen mielestä tiedeyhteisön velvollisuus olisi osallistua julkiseen keskusteluun ja ampua alas huonoja ideoita, koska maallikko ei voi tunnistaa yksittäisten tutkimusten arvoa.

- Myös terveysjournalisteilla on suuri vastuu. Kun he raportoivat uudesta yksittäisestä tutkimuksesta, heidän pitäisi aina asettaa se osaksi laajempaa tieteellistä tietoa. Näin maallikko voi saada asiasta jonkinlaisen kokonaiskäsityksen, mikä auttaa häntä tekemään parempia terveysvalintoja.

Terveysväitteiden uskottavuutta voi arvioida parhaiten tarttumalla akateemisiin julkaisuihin. Jos into ja kielitaito riittävät, voi lukea väitöskirjoja tai tieteellisissä julkaisuissa ilmestyneitä vertaisarvioituja artikkeleita. Vertaisarviointi tarkoittaa, että tieteenalan asiantuntijat ovat arvioineet tekstin ennen sen julkaisua.

Jos haluaa päästä helpommalla, Lehtonen vinkkaa etsimään eri alojen asiantuntijoita ja lukemaan heidän tekstejään. Yksi heistä on vaikkapa lääketieteen professori ja tänä vuonna Vuoden professoriksi valittu Juhani Knuuti, joka oikoo blogissaan virheellisiä terveysväittämiä.

Hyvä asenne tietoon on se, ettei kuvittele tietävänsä terveydestä kaikkea.

- Tärkeää on pysyä nöyränä. Jos haluaa oppia olemaan enemmän oikeassa, täytyy olla koko ajan valmis olemaan väärässä. On fiksua tietää olevansa tyhmä, Lehtonen tiivistää.

Hän itse suhtautuu terveysväittämiin "laajalti epäluuloisesti", ja siihen hän kannustaa muitakin.

- Olen uskontotieteilijä sekä terveys- ja tiedetoimittaja enkä ole julkaissut tästä aiheesta tieteellisiä, vertaisarvioituja tutkimuksia. Kannattaa siis olla varovainen minunkin väitteideni kanssa!

Lehtonen listaa kirjassaan seitsemän merkkiä, joista huuhaa-hälytyskellojen kannattaisi kilkattaa.

Todistajankertomukseen voi törmätä vaikka laihdutusvalmisteen mainoksessa. Tuotteen tehokkuutta perustellaan sillä, että se auttoi Kirsiä tai Mattia. Yksittäisen ihmisen kertomus ei ole kuitenkaan pätevä menetelmä osoittamaan, että tuote toimii yleisesti.

Terveystuotteiden eksotisoiminen tai historiallistaminen tarkoittaa sitä, että esimerkiksi luontaistuotteen kerrotaan olleen käytössä jo jollain muinaisella sivilisaatiolla tai "puhtaalla" alkuperäiskansalla.

- Yleensä esitykset kansoista ovat harhaanjohtavia. Kerrotaan, että "tämä viisaus tulee Hopi-intiaaneilta", mutta oikeasti ei tiedetä heistä mitään, Juha Matias Lehtonen sanoo.

Oireenhoitokortti lyödään pöytään, kun halutaan vähätellä lääketiedettä ja korostaa oman hoitomuodon tärkeyttä.

- Silloin sanotaan, että lääketiede hoitaa vain oiretta, tämä hoitomuoto sairauden todellisia syitä. Väitteen takana on usein vaihtoehtoinen sairauskäsitys, voidaan puhua vaikka eetteriruumiin häiriöistä. Lääketiede ei voi tietenkään parantaa sairautta, jota ei ole olemassa.

Takapajula-argumentti sisältää väitteen, että Suomessa ei turvauduta vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin, kuten homeopatiaan, koska olemme takapajula. Saksassa lääkäritkin käyttävät homeopatiaa, koska siellä ollaan fiksumpia!

Lehtonen kertoo, että vaihtoehtolääkintä on Keski-Euroopassa suosittua, koska se on pitkälti syntynyt siellä.

- Mutta sielläkin homeopatia on nykyään kiistelyn aihe. Näyttää siltä, että sen käyttöä tullaan siellä rajoittamaan. Tästä näkökulmasta Keski-Eurooppa on se takapajula ja Suomi edelläkävijä.

Välillä joku esittää uskomattomia, positiivisia ja mullistavia väitteitä terveydestä tai lääkkeestä, mutta ei silti nauti tiedemaailman ihailua tai saa Nobelin palkintoa. Silloin on todennäköistä, että hän ei ole nero, vaan hänen väitteensä ovat vääriä.

Yksi hälytyskello onkin se, jos terveysasioista kapinallisesti ajattelevaa ihmistä ylistetään ja hänet rinnastetaan historian kuuluisiin hahmoihin Einsteinista Galileo Galileihin.

Salaliittoteoriat ovat nousseet pinnalle korona-aikana, mutta ne eivät ole uusi ilmiö. Lehtonen kertoo, että niiden avulla on pyritty kylvämään epäluuloa terveystietoa kohtaan läpi maailman historian.

Terveyshumpuuki on Lehtosesta vaarallista silloin, kun se kiistää tutkittujen lääkkeiden ja hoitojen tehon tai yrittää esittää lääketieteen vaarallisena.

- On humpuukimuotoja, joissa suoranaisesti myrkytetään ihmisiä, kuten hopeavesi ja muut valelääkkeet.

Miksi ihmeessä joku haluaa levittää terveysväitteitä, jotka eivät ole totta?

Lehtonen esittää kolme syytä: taloudellinen hyöty, oikea usko asiaan tai jonkinlainen itsekeskeinen nautinto ja halu olla ihailtu.

- Kaikki syyt voivat myös toteutua samassa paketissa. Ulkopuolelta on hankala arvioida, mikä ihmistä oikeasti motivoi. Saatamme liian helposti tuomita jonkun ahneeksi rahastajaksi, vaikka emme oikeasti tiedä, mihin hän uskoo.

Kuinka virheellistä jokin humpuuki on, ei ole sama kuin se, kuinka vaarallista se on, Lehtonen sanoo.

- Jotkut inhoavat kovasti esimerkiksi enkeli- ja yksisarvishoitoja, mutta käsittääkseni ne ovat aika harmittomia. Niiden tuomitseminen äänekkäästi ei ole ehkä tarpeen.

Lähteinä myös: Jan Sundell: Hippokrateen soturi (Docendo 2021); Tiedenaiset: To do: terveys; Juha Matias Lehtonen: Terveys ja humpuuki (Tammi 2021); Juhani Knuutin blogi; Vastalääke.fi

Lue lisää: Saiko korona läheisesi uskomaan salaliittoteorioihin? 4 neuvoa, mitä silloin kannattaa tehdä - ensimmäinen niistä on vaikein

Lue lisää: Tommin kotitilalla kasvaa 20 hehtaaria hamppua, ja se on ihan laillista - kysyimme asiantuntijalta, onko kannabiksen ympärillä vellova terveysintoilu vain huumekasvin valkopesua