Tartuntatautilaissa on jo nyt hyvä pohja, jonka nojalla tietyltä hoitohenkilökunnalta voitaisiin vaatia joko koronarokotuksen tai sairastetun koronataudin tuomaa suojaa.

Kuva: Sami Kero

Suomessa velloo jälleen koronahetteikkö, jossa on suo siellä, vetelä täällä.

Nyt väännetään kättä siitä, voitaisiinko tietyiltä hoitajilta ja lääkäreiltä vaatia koronarokotetta tai sairastetun koronataudin kautta hankittua suojaa covid-19-tautia vastaan.

Vai onko terveydenhuollon työntekijän saatava lähtökohtaisesti salata oma koronastatuksensa, vaikka hän vaarantaisi siten sekä potilaidensa että kollegoidensa terveyden ja hengen?

Huoli tästä sai alkunsa, kun Suomessa paljastui tilanteita, joissa terveydenhuollon työntekijä oli levittänyt koronaa. Ainakin yksi rokottamattomasta hoitajasta liikkeelle lähtenyt tartuntaketju on johtanut kuolemaan palvelukodissa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) kertoo, että hoitohenkilökunnan joukosta vähiten rokotuksia ovat ottaneet sosiaalialan ja kehitysvammaisten hoitajat, kotipalvelun kodinhoitajat ja muut lähihoitajat.

Pääkaupunkiseudun koronakoordinaatioryhmä onkin ehdottanut jo rokotepakkoa tiettyjen yksiköiden henkilökunnalle.

THL ehdotti puolestaan, että koronapassin käyttöä laajennettaisiin tartuntatautilakiin säädettävällä tilapäisellä pykälällä. Ehdotuksen mukaan passilla varmistettaisiin, että tietyissä hoitotehtävissä työskentelevät eivät aiheuttaisi tartuntariskiä.

Ehdotus koronapassin laajentamisesta on ongelmallinen siksi, että passin käyttö on säädetty nyt mahdolliseksi vapaa-ajan tilaisuuksissa viranomaisrajoitusten vaihtoehdoksi. Vastikään hyväksytty laki koronapassista pitäisi siis avata uudelleen, jos sitä aikoisi soveltaa työnantajakäyttöön.

Osa asiantuntijoista sanoo, että tartuntatautilain 48. pykälä antaisi jo nyt perusteet vaatia joiltakin hoitohenkilökunnan edustajilta suojaa koronatautia vastaan. Tätä mieltä on myös oikeuskansleri Tuomas Pöysti (HS 2.11.)

Koronavirustauti on määritelty yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi valtioneuvoston asetuksella helmikuussa 2020. Lisäksi 48. pykälä puhuu yleisesti "tartuntatautien vakavista seuraamuksista".

Ensimmäisessä momentissa sanotaan näin: "...tiloissa, joissa hoidetaan lääketieteellisesti arvioituna tartuntatautien vakaville seuraamuksille alttiita asiakkaita tai potilaita, saa käyttää vain erityisestä syystä henkilöä, jolla on puutteellinen rokotussuoja."

Pöystin mukaan pykälän ensimmäistä momenttia voidaan jo nyt tulkita itsenäisesti - eli erillistä mainintaa koronaviruksesta ei välttämättä tarvittaisi. Koronavirustauti voitaisiin myös lisätä kyseiseen pykälään, hän sanoi Helsingin Sanomille.

Toivoa sopii, että lainsäätäjät ja toimeenpanijat löytävät nopeasti ratkaisut, joilla potilasturvallisuus voidaan varmistaa.

Rokottamattomasta henkilökunnasta osa on vieraskielisiä, joten heidän opastamistaan rokotteiden tärkeyteen ja turvallisuuteen pitää lisätä. Henkilökuntapulan keskellä heidän siirtämisensä toisiin tehtäviin ei ole kestävä vaihtoehto.

Hoitajan tai lääkärin oma rokotekielteisyys tai välinpitämätön asenne ei saa vaarantaa hänen asiakkaansa terveyttä ja henkeä. Tämän on oltava lähtökohta. Sen luulisi olevan lähtökohta jokaiselle terveydenhuollon eettiset perusteet sisäistäneelle työntekijälle ja työnantajalle.