Uudistettu metsälaki mahdollistaa tilanteen, jossa metsänomistajan ei tarvitse tehdä avohakkuun jälkeen välttämättä mitään toimenpiteitä metsän uudistamiseksi.
Pahimmillaan tämä heikentää Suomen ilmastonmuutoksen vastaisia toimia ja vähentää metsien taloudellista arvoa.
Metsälain uudistus vuonna 2014 toi metsänomistajille monia uusia vapauksia. Lain valmistelua koskevien asiakirjojen mukaan uudella lailla ei tavoiteltu merkittävää muutosta metsien hiilensidontaan.
Nykyisessä laissa korostuvat metsänomistajan vapaudet. Tämä myönnetään myös maa- ja metsätalousministeriössä.
- Metsänomistajille annettiin enemmän valtaa ja vastuuta ja se oli myös aukikirjoitettu lain perusteluissa. Metsänomistajilla on monia tavoitteita. Jotkut pitävät virkistyskäyttöä tai monimuotoisuuden edistämistä tärkeämpänä kuin taloudellista tulosta, sanoo metsäneuvos Marja Kokkonen maa- ja metsätalousministeriöstä.
Aiemmin metsänomistajien vaatimukset olivat tiukempia. Valtio on puuttunut yksityismetsien hoitoon yleisen edun nimissä. Näin halutaan turvata riittävä puun saanti metsäteollisuudelle.
Metsän uudistaminen ei välttämättä kiinnosta kaikkia metsänomistajia, sillä siitä saatavia tuloja joutuu odottamaan pitkään.
Uudessa metsälaissa velvoitteet metsänomistajille ovat selvästi aiempaa lepsumpia. Muutoksen on huomannut myös metsänomistaja Tarja Olli.
- Ehkä pelkona se, että kun valvonta on paljon heikompaa ja on enemmän vapautta, niin onko sitten joitain metsänomistajia, jotka jättävät tekemättä istutustyöt. Sitä ei ehkä samalla tavalla valvota.
Olli omistaa metsää Kymenlaaksossa yhdessä sukulaisten kanssa. Hänen isänsä Erkki Olli muistaa vielä aikaisempien vuosikymmenten kovemman kurin - silloin istutusten varmistamiseksi otettu vakuusraha sopisi hänelle edelleen.
- Sitten kun on istutettu puita, saisi rahansa pois, sanoo Erkki Olli.
Päätehakkuiden jälkeen metsänomistajan on eteläisessä Suomessa saatava kymmenen vuoden aikana kasvatettua keskipituudeltaan puolen metrin taimikko.
Asiantuntijat pitävät tätä lain minimivaatimusta vaatimattomana.
- Siinä on vedetty takaraja melkoisen alas, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jari Hynynen.
Hynysen arvion mukaan 75 prosentissa Suomen metsiä lain vaatimat taimikot saavutetaan, vaikka metsälle ei tekisi avohakkuun jälkeen mitään toimenpiteitä. Laki siis jättää vastuun hyvän taimikon aikaansaamisesta pitkälti metsän omistajalle.
Uudistettu metsälaki on ollut voimassa seitsemän vuotta, eikä sen kaikkia vaikutuksia vielä tiedetä. Jari Hynysen mukaan vielä ei ole merkkejä siitä, että lain suomat vapaudet olisivat huonontaneet metsänhoitoa.
Luonnonvarakeskuksen metsien inventoinnit viittaavat siihen, että ainakin noin kymmenesosa avohakkuista jää viljelemättä siinä ajassa, kun taimikon perustaminen pitäisi lain mukaan tehdä. Viljelytoimia ei kuitenkaan tällöin vaadita, jos on syntynyt riittävän elinvoimainen uusi taimikko luonnonmukaista tietä.
Metsäneuvos Marja Kokkosen mukaan lakia voidaan kiristää, jos se alkaa laskea metsänhoidon laatua.
Mitä uudistetun metsälain vapaudet sitten pahimmillaan voivat tarkoittaa? MOT-toimitus tilasi Luonnonvarakeskukselta laskelman, jossa tätä arvioitiin.
Laskelman lähtökohtana on kaksi hehtaarin avohakkuualaa Etelä-Suomessa tuoreella kankaalla. Mallissa toinen alue uudistetaan metsänhoitosuositusten mukaan. Siellä istutetaan jalostettuja taimia ja tehdään maanmuokkaus.
Toisessa tapauksessa metsän annetaan uudistua luonnonmukaisesti eli ei tehdä istutuksia. Tälläkin keinolla saavutetaan lain minimivaatimus.
Erot kahden eri tavan välillä olivat suuria. Huonommin uudistetussa metsässä puun määrä oli noin puolet verrattuna paremmin uudistettuun. Huono uudistaminen myös puolitti puuston sitoman hiilidioksidin.
- Tämmöinen viivästetty uudistaminen on hiilen sidonnan kannalta aika huono juttu, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jari Hynynen.
Suomen ilmastopaneelin mukaan "Suomen metsät sitovat hiilidioksidia ilmakehästä enemmän kuin sitä vapauttavat, ja toimivat siten hiilinieluna ja viilentävät ilmastoa". Metsillä on siis merkittävä rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa.
Mikäli metsänhoitoa aletaan kuitenkin laiminlyödä, myös metsien merkitys hiilinieluina pienenee. Ilmaston lämpenemisen takia Suomen metsiä uhkaavat myös erilaiset metsätuhot. Esimerkiksi kuusimetsiä tuhoavien kirjanpainajakuoriaisten aiheuttamien vahinkojen ennustetaan yleistyvän Suomessa tulevina vuosikymmeninä.
Huonosti uudistetut metsät ovat myös taloudellisesti kannattamattomampia. Puun määrä voi jäädä niissä noin puoleen suositusten mukaisesti uudistettuihin metsiin verrattuna, käy ilmi Luonnonvarakeskuksen tekemästä laskelmasta.
Voit keskustella aiheesta 2.11. klo 23:een saakka.
TetraSys Oy.