Suomessa on kateissa satoja ihmisiä. Mutta sitten on heitä, jotka löytyvät, mutta kukaan ei tunnista vainajaa. Tällaisia tapauksia on yhteensä 42. Mitä heille tapahtui? Ja eikö kukaan kaipaa heitä?

Metsän keskellä sijaitsevasta ladosta löydettiin luita Eurajoella 1964. Kun luita tutkittiin, niiden havaittiin kuuluneen aikuiselle miehelle. Tarkan iän arviointi ei onnistunut.

Paljon muuta miehestä ei saatu selville. Hänestä tuli vanhin Suomessa löydetyistä tunnistamattomista vainajista, joita on tällä hetkellä yhteensä 42.

Kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1967, marjastaja löysi oululaisesta metsästä kokonaisen ruumiin. Tämäkin vainaja oli mies, kuollessaan noin 30-45-vuotias. Myös hänen henkilöllisyytensä on edelleen mysteeri.

Ilta-Sanomat selvitti, mitä tuntemattomista vainajista tiedetään. 42 tunnistamattoman vainajan lisäksi kahden Suomesta löydetyn vainajan henkilöllisyys on viimeistä varmistusta vaille. Nämä kaksi vainajaa saavat pian nimen ja omaiset rauhan siitä, että heille läheinen ihminen on vihdoin löydetty.

Suurin osa tunnistamattomista vainajista on luulöydöksiä. Kokonaisia tunnistamattomia vainajia on vain muutama. Yksi sellainen on juuri 1967 löytynyt mies, jonka tarinaa kukaan ei tiedä. Eikö kukaan ole häntä näinä vuosikymmeninä kaivannut?

- Me puhumme kaikista löydöistä, myös luulöydöksistä, vainajina ja kohtelemme sen mukaisesti jokaista löytöä pieteetillä. Jokaisen vainajan takana on omaisia, joiden takia tätä työtä tehdään, rikoskomisario Tiia Grönberg keskusrikospoliisin uhrintunnistusyksiköstä kertoo.

Rikoskomisario Tiia Grönberg vetää keskusrikospoliisin uhrintunnistusyksikköä. KRP:n tiloissa on näyttely, jossa on kuvia rikostutkimuskeskuksen ja keskusrikospoliisin eri yksiköiden toiminnasta 1930-luvulta alkaen. Kuva: Seppo Kärki / IS

DVI-yksikkö, eli uhrintunnistusyksikkö, hoitaa yksittäiset tuntemattomat vainajat ja kadonneet henkilöt suurempiin määriin esimerkiksi suuronnettomuuksien uhreihin kuten tsunamin ja Estonian uhrit. Yksikkö toimii keskusrikospoliisin henkirikoslinjalla. Se tekee tiivistä yhteistyötä paikallispoliisin kanssa.

Suurin osa tuntemattomista vainajista on miehiä, vain viisi on naisia. On myös muutamia löytöjä, joista sukupuoltakaan ei ole voitu päätellä.

Se kuitenkin tiedetään, että kyse on ihmisen luista. Sillä luut ovat usein se, mitä ihmisestä enää jää jäljelle, kun aikaa kuluu.

Vain puolesta löydetyistä tuntemattomista vainajista on pystytty tekemään ikäarvio. Suurimman osan ikä on 20-50 vuoden välissä. Vanhuksia ei ole, eikä myöskään alaikäisiä.

- Luulöytöjä on tehty eniten maastosta. Muutamia on huuhtoutunut rantaan, ja muutamia löytöjä on vesistöstä, Grönberg kertoo.

Hän huomauttaa, ettei 42 vainajaa tarkoita sitä, että siinä lukemassa olisi mukana kaikki Suomen tuntemattomat vainajat. Löytämättä on useita kadonneita, noin 460. Poliisilla on oma rekisteri, johon kirjataan kateisiin jääneiden ja tuntemattomien vainajien tunnistetiedot.

Aasian tsunamin aiheuttama suuronnettomuus oli rikoskomisario Tiia Grönbergin ensimmäinen uhrintunnistustehtävä. Kuva: Seppo Kärki / IS

DVI-yksikkö hoitaa tuntemattomat vainajat yksittäisistä vainajista suuronnettomuuksien lukuisiin uhreihin. Kuva: Seppo Kärki / IS

Suurin osa paikallispoliisille tuoduista jäänteistä paljastuu jonkin eläimen luiksi. Jos kyseessä on ihmisen luu tai luita, kirjataan ilmoitus tuntemattomasta vainajasta. Tärkeää on dokumentoida kaikki löytötiedot ja -olosuhteet.

Poliisi kirjaa mahdollisimman tarkkaan kaiken, mitä on löydetty, mistä ja miten. Samoin kaikki vainajan tuntomerkit kirjataan ylös, mitä on vielä taltioitavissa.

Paikalta yritetään etsiä lisää luita sekä vainajalle kuuluvaa omaisuutta, vaatteita, tavaroita tai muun muassa koruja. Jos löydetyllä vainajalla ei ole henkilöllisyyttä osoittavia asiakirjoja mukana, kuten usein elokuvissa, niin kaikki hänen yllään olevat vaatteet ja löydetyt tavarat voivat johtaa henkilöllisyyden jäljille.

- Se on salapoliisityötä. Vaatteet kertovat, minkä kokoinen vainaja on ollut. Kengät kertovat jalan koosta. Vaatteiden laput voivat kertoa, mistä vaate on ostettu. Mukana ollut reppu voi kertoa, onko hän ollut lintuja bongaamassa vai vaellusretkellä, Grönberg kertoo.

Tuntemattoman vainajan tiedot kerätään tarkasti ylös lomakkeelle. Kuva: Seppo Kärki / IS

Aika on pahin vihollinen, sillä se peittää jälkiä. Aika ja olosuhteet muuttavat myös vainajan ulkonäköä. Siksi uhrintunnistusyksikköä vetävä rikoskomisario Tiia Grönberg sanoo, ettei visuaalinen tunnistus ole koskaan varma eikä sitä suosita.

- On monia esimerkkejä, kuinka omainen on katsonut vainajia ja sieltä ottanut niin sanotusti omansa, ja se on ollut väärä vainaja. Läheiset, ystävät ja tutut kollegat ovat osoittaneet nimen henkilölle, eikä nimi olekaan pitänyt paikkaansa. Ihminen muuttuu kuollessaan, kun tulee kuoleman jälkeisiä muutoksia. Vaatelapun koko voi esimerkiksi kertoa oikean koon, mutta löydettäessä kuollut ihminen näyttää pienemmältä kuin mitä hän oli eläessään, Grönberg kertoo.

Hän ymmärtää hyvin omaisten toiveen ja halun löytää kauan kadoksissa ollut tai suuronnettomuudessa kuollut ihminen.

- Ei ole kuitenkaan niin, etteivät omaiset saisi ollenkaan avustaa. Yksittäistapauksissa omaisen tunnistus on mahdollista. Jos omainen sattuu paikalle vainajan löytyessä, toki omainen voi sen nähdä. Jos kyse on kovin huonokuntoisesta tai onnettomuudessa pahoin vaurioituneesta vainajasta, täytyy miettiä, onko se omaisen kannalta suositeltavaa. Poliisin täytyy pitää tuntoarvet pystyssä siinäkin tapauksessa, että omainen on tunnistanut vainajan, ja tehdä vielä tarvittaessa varmistus oikeasta henkilöllisyydestä.

Keskusrikospoliisin uhrintunnistusyksikkö tekee tiivistä yhteistyötä paikallispoliisin kanssa sekä kansainvälisesti mm. Interpolin, EU:n, Pohjoismaiden ja Viron kanssa. Kuva: Seppo Kärki / IS

Oikeuslääketieteen laitoksella vainaja tutkitaan tarkkaan. Tutkimuksessa selvitetään muun muassa se, onko kuolema voinut johtua henkirikoksesta. Vainajasta täytetään post mortem -lomake, eli kaikki kuoleman jälkeiset havainnot kirjataan ylös.

- Mukana on poliisi, oikeuslääkäri, obduktioteknikko, dna-asiantuntija, oikeushammaslääkäri ja luuantropologi. Varmat tunnisteet ovat dna, sormenjälki ja hammastutkimus, Grönberg kertoo.

Huonokuntoiseltakin vainajalta yritetään saada sormenjäljet, jos se on vain mahdollista. Silläkin on väliä, ovatko hampaat omat vai tekohampaat.

Hammashoitohistoriasta selvitetään, onko aikoinaan otettu röntgenkuvia ja miten hampaat on hoidettu. Kun henkilö löytyy kuolleena, hampaistosta otetaan röntgenkuvat, ja sitten niitä kuvia verrataan keskenään. Sekään ei ole välttämättä yksi yhteen, sillä hampaistoon on voinut tulla muutoksia röntgenkuvan jälkeen.

- Tekohampaat ovat hankalammat, jos ei löydy niiden valoksia. Jos leuoista on röntgenkuvat, niissä näkyvät luuyksityiskohdat voivat auttaa tunnistusta.

Olosuhteet vaikuttavat siihen, miten hyvin vainaja säilyy. Hapettomassa ja kylmässä vainaja säilyy parhaiten. Eläimet saattavat siirrellä luita. Olosuhteet vaikuttavat myös vaatteiden säilymiseen.

- Kun Hausjärveltä löydettiin sodanjälkeisiä vainajia, sieltä löytyi myös yllättävän hyvin säilyneitä vaatteita. Ne antoivat osviittaa siitä, kenestä voisi olla kyse.

Sormukset johtivat harhaan

Korujen kaiverrukset voivat auttaa tai sitten johdattaa aivan väärille jäljille.

- Meillä oli yksi henkirikos, missä vainajalla oli paljon sormuksia. Kaiverruksista lähdettiin hakemaan henkilöllisyyttä, mutta lopulta paljastui, että uhri oli ostanut sormukset kirpputorilta, Grönberg kertoo.

Naisella oli sormuksissaan kaiverrukset Liisalle 16. 9.-55, Tapio 19. 9. 74 ja Liisa. Todellisuudessa kyse oli henkirikosten uhrista, helsinkiläisestä kampaajasta Seija Möröstä, joka löytyi rantavedestä Porvoon Tolkkisista 2008.

Mitä paksumpi luu, sitä parempi se on tutkinnan kannalta. Paksussa luussa dna säilyy suojassa. Reisiluu on dna:n kannalta paras, hampaat tai kallonpohjasta otettava luu ovat myös hyviä tutkimusten kannalta.

Pääkalloista dokumentoidaan ensin hammastiedot ja otetaan röntgennäytteet.

- Periaate on se, että ensin kerätään kaikki mahdolliset tiedot ennen kuin otetaan dna-näyte, koska silloin luuhun joudutaan kajoamaan.

Kaikki tieto kirjataan poliisin valtakunnalliseen rekisteriin kadonneista henkilöistä ja tuntemattomista vainajista.

- Meidän luuasiantuntijamme pystyy määrittämään, mikä luu on kyseessä. Luusta asiantuntija pyrkii arvioimaan iän. Luu lähetetään dna-tutkimukseen, jolloin saamme tarkempia tietoja. Saatuja tietoja verrataan kadonneista henkilöistä taltioituihin tietoihin, ja dna lähtee myös kansainväliseen vertailuun, Tiia Grönberg kertoo.

Saksalaisnainen löytyi Suomesta

Vuonna 2007 Orivedeltä löytyi naisen ruumis, jota epäiltiin ensin suomalaiseksi muun muassa hammaspaikkojen perusteella. Nainen löytyi myrskyn kaataman puun juurakkomontusta. Kukaan ei tuntunut kaipaavan häntä.

Lopulta paljastui, että vainaja oli saksalainen. Naisen vanhemmat eivät olleet tehneet katoamisilmoitusta, vaikka eivät olleet kuulleet tyttärestään kolmeen vuoteen.

Vuonna 1967 syntynyt saksalaisnainen oli tietoisesti hävittänyt kaikki henkilöllisyyspaperinsa. Oriveden asemalta löytyneessä kassissa oli passin paloja, jotka johdattivat poliisin naisen jäljille Saksaan, ja dna-näyte varmisti lopulta naisen henkilöllisyyden.

Jos henkilö on ollut kateissa neljä viikkoa, hänestä pitäisi poliisin ohjeistuksen mukaan tallentaa ante mortem -tiedot, eli elinaikaiset tunnistetiedot.

Omaisten voi olla vaikea muistaa, missä esimerkiksi kadonneella on arpia ja muita erityistuntomerkkejä. Ne pitää kysyä Grönbergin mukaan tarkkaan. Tuoreet kuvat auttavat myöhemmässä tunnistamisessa.

- Kaikki tiedot tatuoinneista, leikkauksista ja implanteista ovat tärkeää tietoa.

Yksin asuvalta on helppo ottaa dna-tunniste kotoa hiusharjasta tai hammasharjasta, jos suoraa tunnistetta ei ole eli kadonnut ei ole esimerkiksi rikoksen takia jo poliisin rekistereissä. Omaisilta, äidiltä, isältä tai lapselta pyydetään vertailunäyte. Ilman sitä niin sanottua hittiä ei saada.

Sormenjälkiäkin voidaan asunnosta taltioida, mutta on vaikeaa varmistaa, mitkä niistä kuuluvat kadonneelle henkilölle erityisesti silloin, jos samassa asunnossa asuu muita perheenjäseniä.

Epätietoisuus kadonneen kohtalosta on omaisille raastavaa, mutta poliisi myös haluaa selvittää tapauksen ja mitä sen taustalla on.

- Omaisille on helpotus, jos kadonnut löytyy. Aina ei pystytä saamaan kuolinsyytä selville. Se, miksi ihminen katosi ja kuoli, voi jäädä ikuiseksi mysteeriksi.

Lokakuussa 2022 Kittilästä löydettiin 12 vuotta aiemmin kadonnut mies metsästä. Hoikkaa miestä oli etsitty poliisin, Vapepan ja etsijäkoirien kanssa. Poliisi teki vielä etsintöjä 2014 samoilta alueilta, mistä hänet lopulta löydettiin. Poliisi ei epäile asiassa rikosta.

- Tuntemattomissa vainajissa, jotka on muutaman vuoden jälkeen tunnistettu, taustalla on ollut usein mielenterveyshäiriöitä. Murheet ajavat ihmisiä epätoivoisiin tekoihin. On haluttu varta vasten kadota ja kuolla. Yksittäisiä rikostapauksia on ollut myöskin, Grönberg kertoo

Kun vainajasta on tehty kaikki tarvittavat tutkimukset, hänet haudataan. Myös yksittäiset luut haudataan sen jälkeen, kun ne on tutkittu.

- Luulöydökset haudataan tiettyyn paikkaan, joten jos vaikka 30 vuoden jälkeen tulee dna:sta hitti, niin meillä on osoittaa omaisille paikka, mihin omaiset voivat mennä muistelemaan läheistään ja viedä kynttilän.

Kansainvälisessä yhteistyössä on joskus vaikeuksia, sillä osa maista katsoo tiukasti, että ihmisellä on oikeus kadota. Suomessakin aikuisella ihmisellä on oikeus kadota, mutta poliisilla on tietyissä tilanteissa velvollisuus etsiä ja selvittää, että henkilöllä on kaikki kunnossa. Esimerkiksi silloin, jos henkilön hengen tai terveyden oletetaan olevan vaarassa.

Yhä selvittämättä

Mikä on metsästä Ruskolta Varsinais-Suomesta 2013 kuolleena löytyneen vankkarakenteisen miehen tarina? Mies oli iältään 30-40-vuotias ja 170-180 senttiä pitkä. Otsalta osin kaljun miehen hiukset oli leikattu siiliksi.

Yllään miehellä oli löytymisajankohtaan kesäkuun 29. päivään nähden runsaasti vaatteita: ruskeanharmaa pusakka, jonka hihansuissa ja kauluksessa oli villaresorit, vihreä palmikkoreunainen villapaita ja sen alla vielä collegetakki. Jalassaan hänellä oli tummansiniset Crocker-merkkiset farkut ja mustat nahkaiset vapaa-ajan kengät.

Miehellä oli mukanaan kirjava virkattu kaulaliina ja rannekello. Keskusrikospoliisi on selvittänyt miehen henkilöllisyyttä kansainvälisellä yhteistyöllä, mutta vielä sekään ei ole tuottanut tulosta.

- Miehen kuolemaan ei epäillä liittyvän rikosta, Grönberg sanoo.

Keskusrikospoliisi toivoo yleisön vihjeitä tämän vainajan henkilöllisyyden selvittämiseen. Jos hän saa oikean henkilöllisyyden, tuntemattomia vainajia on yksi vähemmän.

- Toivo on tässäkin työssä tärkeää, toivo kadonneen löytymisestä ja toivo vainajan henkilöllisyyden selvittämisestä, Grönberg sanoo.

Jutun kuvat: Seppo Kärki / IS, Kai Haapakoski / IS.