Ikänsä Suomessa asunut Jyri Snäll, 33, jäi kymmenen vuotta sitten jumiin Moskovaan, kun Venäjä halusi hänet yhtäkkiä armeijaan. Mitä Snäll ajattelee kaikesta tapahtuneesta nyt?

Jyri Snällillä on tallessa lehti, jossa kerrotaan hänen kymmenen vuoden takaisesta Moskovan-painajaisestaan vuonna 2013. Kuva: Arja Paananen / IS

Suomessa syntynyt ja koko elämänsä Suomessa asunut Jyri Snäll lähti elokuussa 2013 Moskovaan uusiakseen passinsa.

Sen piti olla rutiininomainen reissu, jonka aikana Snäll voisi verrytellä hieman venäjän kielen taitoaan ja käydä tapaamassa mummoaan, jolle moskovalaiset lääkärit olivat ennustaneet enää vain puoli vuotta elinaikaa syövän takia.

Sitä Snäll ei osannut aavistaa, että reissusta tulisikin hänelle itselleen todellinen eloonjäämis­taistelu. Vaikka tapahtumista on kulunut nyt tasan kymmenen vuotta, kaikki koettu pyörii mielessä liki päivittäin yhä.

- Kun pääsin vihdoin palaamaan Suomeen, minun oli pitkään vaikea uskoa, että se kaikki tapahtui minulle ja että se on nyt oikeasti ohi, Snäll kuvailee nyt IS:lle Hyvinkään-kodissaan.

- En saanut nukuttua kunnolla viikkokausiin ja näin painajaisia. Joskus se kaikki tulee yhä uniin.

Jyri Snäll haluaisi nyt päästä kokonaan irti Venäjän kansalaisuudestaan. Se ei ole koskaan ollut Venäjällä helppo prosessi, mutta Vladimir Putinin aloittaman hyökkäyssodan jälkeen siitä on tehty entistäkin vaikeampaa. Kuva: Arja Paananen

Jyri Snäll oli Moskovassa jumissa reilun kuukauden syyskesällä 2013. Hän pelkäsi tuolloin jopa liikkumista kadulla, sillä Venäjän viranomaiset antoivat ymmärtää hänen olevan etsintäkuulutettu kutsuntoja varten. Kuva: Arja Paananen

Snäll ehti olla elokuussa 2013 Moskovassa vain muutaman päivän, kun Venäjän viranomaiset ryhtyivät yhtäkkiä vaatimaan, että hänen pitäisi ilmoittautua Voenkomatiin eli kutsunta­viranomaisille.

Vasta silloin Snällille paljastui, että Venäjällä oli astunut 1. elokuuta 2013 voimaan lakimuutos, jonka mukaan myös kaksoiskansalainen voitaisiin velvoittaa armeijaan eikä edes ulkomailla suoritettu asepalvelus vapauttaisi enää automaattisesti ase­velvollisuudesta. Kaiken lisäksi Snällillä ei ollut suoritettuna edes suomalaista asevelvollisuutta, sillä hänet oli vapautettu palveluksesta sydämen rytmihäiriöiden vuoksi.

Snällin äiti on kotoisin Venäjältä, ja hänen isänsä on suomalainen. Kun Suomi mahdollisti kaksois­kansalaisuuden hakemisen vuonna 2003, Jyrin äiti ryhtyi pohtimaan, että se helpottaisi kovasti Suomessa syntyneen pojan matkustelua kahden maan ja kulttuurin välillä.

- Olin muistaakseni 15-vuotias, kun minulle haettiin Venäjän kansalaisuus. Isä oli ensin vastaan, mutta suostui lopulta. Ja silloin meille kaikille vakuutettiin, ettei siitä tulisi mitään ongelmia, Snäll kertoo.

- Se oli virhe. Sittemmin äitikin on katunut sitä kyllä monesti.

IS kirjoitti Jyri Snällin kohtalosta useissa artikkeleissa vuonna 2013.

Syksyllä 2013 Snäll oli 23-vuotias - eli periaatteessa vielä parhaassa armeijaiässä. Hänen venäläinen ulkomaanpassinsa oli vanhentunut, ja Venäjän diplomaatti­edustustot Suomessa ohjeistivat häntä tuolloin, että sen uusimiseksi hänen olisi matkustettava Moskovaan. Venäjälle menoa varten hän sai lähetystöstä tilapäisen pikapassin.

Kun äiti hankki aikanaan Jyrille Venäjän kansalaisuuden, hänellä itsellään oli vielä ainoastaan Venäjän kansalaisuus. Tuossa yhteydessä Venäjän rekistereihin oli jäänyt myös merkintä, jonka mukaan Jyri oli kirjoilla Moskovassa.

Venäjällä ihmiset ovat hyvin usein kirjoilla jossain muualla kuin varsinaisessa asuinpaikassaan. Aikanaan oli myös yleistä, että monet Suomessa asuvat venäläiset eivät poistaneet itseltään venäläistä asumiskirjausta, sillä se olisi vaatinut paperisotaa eikä asiasta ajateltu olevan ainakaan mitään haittaa.

Moskovassa Snälliä odotti jo valmiina uusi Venäjän sisäinen passi, jonka avulla hän uskoi hankkivansa nopeasti uuden ulkomaanpassin. Toisin kuitenkin kävi. Venäjän sotilas­viranomaisten näkökulmasta Snällillä ei ollut vapaata matkustus­oikeutta ulkomaille. Snällin olisi pitänyt saada passiinsa uloskirjausleima, vaikka toisaalta häneltä puuttui passistaan myös asumis­oikeudesta kertova propiska-leima.

- Näin jälkeen päin olen ajatellut, että kyse taisi olla pikemminkin yrityksestä rahastaa. Jos olisin maksanut, tarvittavia leimoja olisi ehkä tullut, mutta se olisi ollut silti valtava riski.

Vasta Jyrin tapauksen myötä moni muukin Suomessa asuva venäläinen heräsi siihen, että Venäjän sisäiseen passiin on hankittava uloskirjautumis­leima ja virallinen kirjaus on tehtävä Venäjän Helsingin lähetystöön, sillä muuten voisi käydä kuten Snällille.

Jyri Snäll yritti hakea apua ja neuvoja myös Sotilaiden äitien komitealta syksyllä 2013. Komitean työntekijän ja Snällin kehonkieli paljastaa paljon hetken jännittyneisyydestä. Kuva: Arja Paananen

Syksyllä 2013 Venäjä näytti Suomesta katsottuna vielä hyvin erilaiselta kuin nykyään. Ei missään nimessä demokraattiselta, mutta ei myöskään nykyisenlaiselta imperialistisen ja brutaalin hyökkäyssodan käynnistäjältä.

Jyri Snällin lisäksi Venäjän voimakoneiston hampaisiin joutui syksyllä 2013 myös toinen suomalainen, Greenpeacen aktivisti Sini Saarela. Venäjän arktista öljynporausta vastaan protestoinut Saarela vangittiin syyskuussa 2013 "merirosvouksesta" ja "huliganismista" syytettynä, kun ryhmä aktivisteja oli yrittänyt kiivetä Gazpromin öljynporauslautalle Petshoranmerellä. Saarela pääsi Venäjältä pois muutaman kuukauden piinan jälkeen ja vihdoin kesällä 2023 Euroopan ihmisoikeus­tuomioistuin totesi, että Venäjä oli toiminut mielivaltaisesti hänet vangitessaan.

Jälkikäteen voi kuitenkin nähdä, että jo syksyllä 2013 Venäjällä oli menossa aivan uudenlainen kurikampanja. Vladimir Putin oli palannut pääministerin pallilta takaisin presidentiksi 2012, minkä jälkeen hän ryhtyi välittömästi "kiristämään ruuveja" joka suhteessa. Vielä syksyllä 2013 kuritoimet olivat suhteellisen lieviä, sillä Venäjä valmistautui tuolloin isännöimään kevään 2014 talviolympialaisia Sotshissa ja maa tarvitsi itselleen edes jonkinlaista kansainvälistä hyväksyntää.

Jyri Snäll kuvattuna Moskovassa 2013. Hän sai uusittua Venäjän sisäisen passinsa, mutta ei varsinaista matkustuspassia eli ulkomaanpassia. Kuva: Arja Paananen

Kun Snäll oli jumissa Moskovassa, hän yritti pyytää apua sekä Suomen suurlähetystöltä että venäläiseltä Sotilaiden äitien komitealta, mutta kaikki olivat ymmällään. Uhkana oli, että Snällin olisi mentävä kutsunta­toimistoon - tai hänet saatettaisiin jopa viedä sinne suoraan kadulta. Hänet olisi haluttu lähettää ensin venäläisen lääkärin tutkittavaksi armeija­kelpoisuuden selvittämiseksi.

- Suomalainen lääkärintodistus sydänvaivoista ei kelvannut heille edes venäjäksi käännettynä. Ajattelin kauhulla, että venäläinen kutsuntalääkäri saattaisi todeta minut aivan palveluskelpoiseksi, vaikka olisin pää kainalossa.

Snällille annettiin myös ymmärtää, että hänestä olisi olemassa jo etsintäkuulutus, jonka perusteella hänet voitaisiin pidättää armeijakarkurina Venäjän rajoilla.

Lopulta Snäll oli niin epätoivoinen, että hän päätti yrittää uhkarohkeaa pelastautumis­keinoa. Hän oli saanut neuvon, että hän voisi yrittää poistua Venäjältä maan sisäisen passin avulla ensin Ukrainaan, jonka jälkeen hän voisi jatkaa Kiovasta matkaansa Euroopan unionin alueelle tavallisella Suomen passilla.

Niinpä eräänä iltana Snäll hyppäsi äitinsä ja tämän suomalaisen miesystävän kanssa Moskovasta yöjunaan, joka oli matkalla Kiovaan. Virallisia lippuja he eivät ostaneet, jotta tietoa heistä ei menisi etukäteen rajaviranomaisille. Matkan maksaminen onnistui venäläiseen tapaan "tiskin alta" eli suoraan junan henkilökunnalle.

Ukraina salli vielä tuolloin venäläisten tulon maahan Venäjän sisäisellä passilla, mutta vuonna 2015 se mahdollisuus poistettiin.

- Hieman nousi hiki otsalle junassa, kun hytin ovelle koputettiin. Ensin tulivat tarkistamaan Venäjän rajavartijat ja sitten kohta Ukrainan rajavartijat. Kaikki meni kuitenkin ilman ongelmia, Snäll muistelee.

Epäselväksi jäi, oliko Snällistä koskaan annettu etsintäkuulutusta vai selittyikö raja­muodollisuuksien sujuminen sillä, että Venäjän viranomaisten tiedonkulku ei ollut vielä täysin sähköistä.

Jyri Snäll kuvattuna 5. syyskuuta 2013 Helsinki-Vantaan lentokentällä, kun paluu Ukrainan ja Latvian kautta koti-Suomen oli vihdoin totta yli kuukauden piinan jälkeen. Hänellä oli tuliaisinaan iso pehmonalle pienelle tyttärelleen. Kuva: Jussi Helttunen

Snäll lensi lopulta Kiovasta Riian kautta Suomeen. 5. syyskuuta 2013 hän oli vihdoin onnellisesti Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Matkan jännitys näkyy tuolloin otetuista kuvista selvästi.

- Olen ihan masentuneen näköinen, vaikka olen jo Suomessa, Snäll päivittelee kymmenen vuoden takaisia kuvia katsellessaan.

Jossitella voi siitä, mitä Snällille olisi voinut tapahtua, jos hänet olisi pakotettu Venäjän armeijaan.

Snällin kotiinpaluusta kului aikaa vain puolisen vuotta, kun Venäjä valtasi Ukrainalta laittomasti Krimin niemimaan keväällä 2014. Samoihin aikoihin Venäjä provosoi käyntiin Itä-Ukrainan sodan, jonne Putin lähetti niin ikään erikois­joukkojensa tunnuksettomia sotilaita mutta paikalle meni myös runsaasti niin kutsuttuja "venäläisiä vapaaehtoisia".

Mahdollisena tuoreena varusmiehenä Snälliä ei olisi lähetetty tuolloin Ukrainaan, mutta kaikkialle ulottuvan propagandan ja mielen­muokkauksen kohteeksi hän olisi takuulla joutunut Venäjällä.

Kun Snällin pakomatka tuli julkisuuteen Suomessa, hän sai valtavasti yhteydenottoja muilta kaksois­kansalaisilta. Hänen läheltä piti -tilanteensa oli monelle nuorelle suomalais-venäläiselle miehelle ensimmäinen herätys siihen, että meno Venäjälle ei olisi välttämättä heille enää turvallista.

- Facebookiin tuli koko ajan viestipyyntöjä, kun kaksoiskansalaiset kyselivät neuvoja. Moni nuori mies on pelännyt siitä lähtien mennä Suomesta Venäjälle, eli jo paljon ennen nykyistä sotaa.

Jossitella voi siitä, mitä Snällille olisi voinut tapahtua, jos hänet olisi pakotettu Venäjän armeijaan.

Venäjän suursotaa Ukrainassa Snäll on seurannut kauhunsekaisin tuntein, sillä hänellä itsellään on yhä sukulaisia Venäjällä. Osa heistä on Kremlin propagandan pauloissa, mutta osa vastustaa sotaa eikä haluaisi joutua itse rintamalle. Neljän lapsen isänä hän osaa samaistua myös siihen, millaiset repivät jäljen sota jättää molempiin kansoihin.

- On hirveää seurata, miten Venäjä pommittaa Ukrainassa sairaaloita, kouluja ja asuinrakennuksia. Ja edes kaikki meidän omat sukulaisemme Venäjällä eivät millään usko, että Venäjä tekisi Ukrainassa mitään pahaa, sillä heille kerrotaan siellä ihan toista tarinaa.

Snäll asuu nykyisin Hyvinkäällä ja työskentelee rakennusalalla. Venäjän kieltä hän osaa puhua, mutta kielen lukeminen ja kirjoittaminen tuottavat vaikeuksia. Minkäänlaista syrjintää hän ei sano kohdanneensa taustansa vuoksi, ei edes nykyisen sodan aikana.

- Kaikki tietävät, että olen puoliksi venäläinen ja puoliksi suomalainen. Ei siitä ole ollut mitään ongelmia.

Kaksoiskansalaisuus on kuitenkin asia, jonka Snäll kokee itse taakaksi. Venäjän lait lähtevät siitä, että vaikka Venäjä sallii kansalaisilleen toisenkin maan kansalaisuuden, niin Venäjän silmissä kyseinen henkilö on silti edelleen vain Venäjän kansalainen siitä seuraavine kaikkine oikeuksineen ja velvollisuuksineen.

Venäjällä on kiristetty entisestään erilaisia armeijalakeja sen jälkeen, kun Putin määräsi hyökkäyksen Ukrainaan keväällä 2022. Asevelvollisuusikää on jatkettu 30 ikävuoteen saakka ja käyttöön on otettu myös sähköinen kutsuntamenettely. Valtiollisten palveluiden Gosuslugi-sivuston kautta miehille voidaan lähettää pelkkä sähköinen ilmoitus armeijaan tai "erikoisoperaatioon" kutsumisesta. Kutsu jäisi sen jälkeen sivustolle odottamaan hamaan tulevaisuuteen, vaikka kyseinen henkilö ei kävisi itse edes katsomassa tietojaan.

Snällin haaveena on päästä nyt kokonaan irti Venäjän kansalaisuudesta, mutta siihen liittyvä byrokratia hirvittää. Kansalaisuudesta luopuminen ei ole ollut helppoa ennenkään, mutta Ukrainan sodan myötä siitä on tehty entistä vaikeampaa ja hitaampaa.

Venäjänkielisestä internetistä löytyy lukemattomia konsultaatiosivustoja, jotka tarjoavat maksullisia palveluita avuksi kansalaisuudesta luopumiseen. Sivustoilta käy ilmi, että ero Venäjän kansalaisuudesta myönnetään vasta, kun ihminen on suorittanut kaikki velkansa ja velvoitteensa Venäjän valtiolle. Suorittamaton asepalvelus tai liikekannallepanon välttely voidaan katsoa yhdeksi tällaiseksi "velaksi".

Jyri Snäll ei ole käynyt edes katsomassa, löytyisikö hänelle itselleen kirjeitä Gosuslugi-palvelusta. Hän ei luota täysin edes siihen, että Venäjä lakkaisi pitämästä häntä kansalaisenaan vielä siinäkään vaiheessa, kun virallinen paperibyrokratia olisi ohi.

- En ole käynyt syksyn 2013 jälkeen Venäjällä kertaakaan ja tuskin enää ikinä menenkään. Tai en mene ainakaan, ellen pääse sitä ennen eroon Venäjän kansalaisuudesta, Snäll pohtii.

- Ja vaikka onnistuisinkin poistamaan itseltäni virallisesti Venäjän kansalaisuuden, voisinko silti olla aivan varma siitä, että se ei olisi heillä yhä joissain papereissa voimassa?

Jyri ja mummo kuvattuna syyskuun alussa 2013 Moskovassa. Snäll ei uskaltanut matkustaa Venäjälle enää edes mummonsa hautajaisiin. Kuva: Arja Paananen

Kun Snäll hyvästeli mummonsa syyskuun alussa 2013 Moskovassa, hän oli varma, että mummo ei eläisi enää pitkään. Sekin suretti, että hän itse ei uskaltaisi enää koskaan matkustaa tapaamaan tätä.

Kaikkien yllätykseksi mummo eli kuitenkin vielä tähän kesään saakka. Kivut luusyövän takia olivat kovat, mutta perhe järjesti niin, että mummo sai morfiinia kotiin. Jyrin äiti reissasi useasti Moskovaan mummon asioita hoitamaan, sillä kaikki piti järjestää jälleen kerran venäläiseen tapaan "tiskin alta".

- Mummon pää pelasi hyvin loppuun asti, mutta liikkuminen oli hänelle vaikeaa. WhatsAppin kautta juteltiin.

Kesällä mummon oli lopulta pakko mennä moskovalaiseen sairaalaan. Kuolema tuli sen jälkeen viikossa.

-?Syyskuun alussa äiti kävi Moskovassa hautaamassa mummon. Kukaan muu meistä ei uskaltanut mennä Venäjälle.