Kuva: Aleksandra Szmigiel / Reuters, Radoslaw Jozwiak / Newspix / Zuma / MVphotos, Attila Husejnow / SOPA / Zuma / MVphotos, Colourbox, Tatu Vornanen / IS

Aiemmin Krystsina Tsimanouskaja ajatteli, ettei urheilu-uraa kannata häiritä osallistumalla mielenosoituksiin. Nyt Valko-Venäjältä Puolaan loikannut urheilija puhuu kovaan ääneen muutoksen puolesta.

Budapest

Puolan MM-joukkueen hotellilla joukkueen viestintäpäällikkö nykäisee hihasta ennen haastattelun alkamista. Hän toivoo, ettei Krystsina Tsimanouskajalta kyseltäisi liikaa "poliittisia" kysymyksiä. MM-kisaviikko on ollut uuvuttava, ja kisojen päätöspäivänä Tsimanouskaja on puhunut jo pitkään puolalaiselle medialle.

Hän on kovin väsynyt, viestintäpäällikkö sanoo.

Varovaisuuden ymmärtää. 26-vuotiaan juoksijan pako Valko-Venäjän ikeestä Puolaan oli Tokion olympialaisten suurimpia uutistarinoita. Se teki Tsimanouskajasta kotimaansa hallinnon kannattajien silmissä maanpetturin ja länsimaissa symbolin Aljaksandr Lukashenkan hallinnon julmuudelle.

Väsymyksen ymmärtää myös. Edelliset viikot ovat olleet Tsimanouskajalle melkoista hullunmyllyä. Hänet kutsuttiin viime hetkellä MM-kisoihin, kun kansainvälinen yleisurheiluliitto WA ilmoitti yllättäen, että Tsimanouskaja on jo nyt oikeutettu edustamaan arvokisoissa uutta kotimaataan Puolaa. Sitä seurasi hätäinen valmistautuminen arvokisapaluuseen ja yhteensä viisi juoksua Budapestissa: 100 metrin alkuerissä, 200 metrin alkuerissä ja välierissä sekä pikaviestin alkuerissä ja finaalissa.

Sovitaan, että Tsimanouskaja puhuu puolaa, viestintäpäällikkö kääntää vastaukset englanniksi. Pöytään istuu varovaisesti hymyilevä urheilija, joka iloitsee siitä, että on saanut uransa takaisin.

- MM-kisoissa kilpaileminen tuntui mahtavalta, mutta kyllä minua stressasikin vähän. Halusin vain päästä kilpailemaan ja näyttää mihin pystyn. En ehtinyt valmistautua kisoihin kovin hyvin. Siihen nähden olen iloinen ja tyytyväinen tuloksiini, Tsimanouskaja sanoo.

Kun tietää urheilijan taustan, on melkoinen ihme, että Tsimanouskaja kisaa nyt tasolla, jossa perussuorituskin riittää päämatkalla MM-välierään. Vielä kevään avauskisassa tunnelmat olivat aivan toisenlaiset, kun kisamatka ilman aviomiestä tai omaa valmentajaa osoittautui liian rankaksi.

- Sain paniikkikohtauksen kesken kisan stadionilla. Sydän hakkasi hurjan lujaa, Tsimanouskaja sanoo.

Säännöllisesti psykologilla käyvä Tsimanouskaja kertoo olevansa nyt kunnossa, mutta paniikkikohtaukset ovat muistutus siitä, minkälaista henkistä taistelua hän on joutunut käymään läpi sitten loppukesän 2021.

Kuva: ALEKSANDRA SZMIGIEL / Reuters

Tuolloin Tokiossa tapahtui selkkaus, jonka käänteet ovat kuin Hollywood-trilleristä.

Kaikki alkoi, kun Tsimanouskaja nimettiin täysin puskista Valko-Venäjän 4x400 metrin viestijoukkueeseen - siis matkalle, jota hän ei ollut koskaan elämässään harjoitellut.

Absurdista tilanteesta pahastunut Tsimanouskaja kritisoi Valko-Venäjän joukkueenjohtoa julkisesti sosiaalisessa mediassa. Sitten tapahtumat alkoivat vyöryä hurjalla vauhdilla. Kommenteista nousi valtava kohu Valko-Venäjällä. Joukkueen johto marssi juoksijan hotellihuoneeseen ilmoittamaan, että Tsimanouskajan oli välittömästi palattava takaisin Valko-Venäjälle.

Myöhemmin julkisuuteen tulleella nauhalla yleisurheiluvalmentaja Juri Moisevitsh ja Valko-Venäjän olympiajoukkueen johtoon kuulunut Artur Shumak puhuvat Tsimanouskajalle hyytävään sävyyn.

Nauhalla pomot vertaavat Tsimanouskajaa hämähäkin verkkoon kiinni jääneeseen kärpäseen. Juoksijan nyyhkyttäessä vieressä johtoportaan henkilöt vihjaavat, että hän saattaisi lopulta päättää päivänsä hyppäämällä parvekkeelta, ellei suostu johdon vaatimuksiin.

Puhuttelun jälkeen Tsimanouskaja saatettiin lentokentälle ja kohti Minskin-lentoa. Siellä juoksija sai puhelun isoäidiltään, joka pyysi häntä olemaan palaamatta Valko-Venäjälle. Valtion hallitsema media oli jo leimannut urheilijan suureksi syntipukiksi, ja perhe pelkäsi hänen terveytensä puolesta.

Viime hetkellä Tsimanouskaja onnistui kiinnittämään paikallisten poliisien huomion ja livahtamaan saattajiensa huomasta. Päiviä kestäneen odottelun jälkeen hän sai viisumin Puolaan ja pääsi pakoon. Hänen aviomiehensä oli myös paennut selkkauksen aikana Valko-Venäjältä, ja pariskunta asettui aluksi asumaan tarkkaan varjeltuun piilopaikkaan.

Selkkaus sai valtavat mittasuhteet. Puolan rajalle ilmestyi joukoittain pakolaisia Valko-Venäjältä, väitetysti suorana kostona siitä, että maa soi Tsimanouskajalle viisumin.

Paikalliset viranomaiset saattoivat Tsimanouskajan Puolan-koneeseen Tokion lentokentällä. Kuva: Kyodonews

Nuorta urheilijaa odotti uusi elämä ja valtava mediamylläkkä. Varsovassa järjestetyssä lehdistötilaisuudessa kaikki kyselivät kysymyksiä, jonka kaltaisiin tuolloin 24-vuotias urheilija ei ollut laisinkaan tottunut vastaamaan.

- Kyllä se oli järkytys. Halusin vain keskittyä urheiluun ja yksityiseen elämääni, ja yhtäkkiä minun piti vastailla kaikenlaisiin kysymyksiin, Tsimanouskaja sanoo.

Oman turvallisuutensa lisäksi häntä pelotti Valko-Venäjälle jääneiden vanhempiensa ja isovanhempiensa puolesta. Jälkikäteen tarkasteltuna tilanne sai jopa surkuhupaisia ulottuvuuksia. Tsimanouskaja ei voi olla nauramatta kertoessaan, kuinka poliisit tulivat koputtelemaan hänen vanhempiensa ovelle pian loikkaamisen jälkeen.

- He pyörivät siellä etsimässä minua. Katsoivat pöytienkin alta, Tsimanouskaja purskahtaa kolkosti.

Tsimanouskajalle järjestettiin Varsovassa lehdistötilaisuus nopeasti sen jälkeen, kun hän oli saapunut Varsovaan. Kuva: Attila Husejnow / SOPA / Zuma / MVphotos

Naurun takana on paljon tuskaa. Puolassa Tsimanouskaja kärsi aluksi masennuksesta, ja urheilu-uran jatko oli vaakalaudalla. Pikku hiljaa, ammattiavun ja Puolan urheilujärjestelmän avustuksella, vanha kilpailuvietti alkoi palata.

Vuonna 2023 Tsimanouskaja on ollut elämänsä kunnossa: 200 metrillä ennätys parani ensimmäistä kertaa vuoden 2019 jälkeen lukemiin 22,75, ja kausi huipentui MM-kisojen pikaviestiin, jossa Puola oli hienosti viides. Yhteistyö uuden valmentajan kanssa sujuu, maajoukkueesta on löytynyt oma paikka, puolan kieli soljuu jo sulavasti.

Tsimanouskaja sanoo nykyisten joukkuekavereidensa myöntäneen myöhemmin olleensa yllättyneitä, kun valkovenäläisen kilpakumppanin ilmoitettiin yhtäkkiä liittyvän joukkueeseen. Epävarmuus hälveni kuitenkin nopeasti.

- Meistä on tullut hyvin läheisiä, Tsimanouskaja myhäilee.

Se oli ilmeistä, kun seurasi Tsimanouskajan ja Puolan viestijoukkueen muiden urheilijoiden edesottamuksia Budapestin MM-stadionin uumenissa. Hersyvä nauru raikui ja läppä lensi.

- Ensimmäisestä päivästä lähtien he ovat tukeneet minua ja auttaneet minua pääsemään yli ongelmista. Kun puhuin huonona päivänä urani lopettamisesta, he vastasivat heti, että et voi tehdä niin, Krystsi! Tuemme sinua, palaa treeneihin, ja kaikki menee hyvin.

Kuva: Radoslaw Jozwiak / Cyfrasport

Puolan maajoukkueessa Tsimanouskaja on saanut tutustua aivan uudenlaiseen huippu-urheiluun suhtautumiseen.

- Se on täysin erilaista. Tuntuu siltä, että minusta huolehditaan. Kun valmistuin Budapestissa kisoihini, maajoukkueen valmentaja oli aina kanssani, katsomassa ja antamassa neuvoja.

Moni asia on Puolassa toisin kuin Valko-Venäjällä, jossa esimerkiksi yksityisten sponsorien hankkiminen ei ollut urheilijalle mahdollista. Ero resursseissa ja urheilijoiden kokonaisvaltaisesta voinnista huolehtimisessa näkyy kaikessa.

- Valko-Venäjällä arvokisoissa oli ehkä yksi fysioterapeutti koko joukkueelle. Joskus täytyi lämmitellä ja harjoitella täysin itsekseen, ja olimme hajautettuna pieniin porukoihin. Puolan maajoukkue on yhtä joukkoa. Menemme yhdessä stadionille ja syömme yhdessä lounasta isoissa porukoissa, Tsimanouskaja kuvailee.

- Siksi Puola menestyy paremmin kuin Valko-Venäjä. Puolan liitto ottaa huomioon urheilijoiden yksilölliset tarpeet kisojen aikana. Urheilijoita kohdellaan yksilöinä, ja meidän kanssa keskustellaan tarpeistamme.

Palaute vanhalle kotimaalle tulee Tsimanouskajalta nykyään kipakasti. Aina hän ei ole puhunut asioista yhtä suoraan.

Urheilulehti

TÄMÄ ARTIKKELI on julkaistu ensi kertaa Urheilulehdessä 38/2023. Pintaa syvemmälle mennään Urheilulehdessä joka viikko.

Tilausohjeet ovat täällä.

Kun Valko-Venäjä aloitti maan johdon vastaisiin mielenilmauksiin osallistuneiden ihmisten pidättämisen syksyllä 2020, noin tuhat urheilijaa vaati avoimessa kirjeessä uusia, avoimia vaaleja ja rauhanomaisten mielenosoittajien kiduttamisen ja pidättämisen lopettamista.

Tsimanouskaja ei allekirjoittanut kirjettä, eikä myöskään Lukashenkan puolustajien vastaavaa. Hän ajatteli, että urheilijan pitää keskittyä vain urheiluun.

-?Olen aina pysynyt kaukana politiikasta, en allekirjoittanut mitään kirjeitä, en mennyt mielenosoituksiin, enkä koskaan puhunut Valko-Venäjän hallitusta vastaan, Tsimanouskaja sanoi Reutersille vuonna 2021 loikkauksensa jälkeen.

- Olen aina vain halunnut mennä olympialaisiin ja tehdä parhaani.

Puolaan loikkaamista seuranneiden vuosien aikana jotakin on selvästi muuttunut - oikeastaan tuntuu, että muuttuu tämänkin haastattelun aikana. Aluksi varovaisesti puhuneen urheilijan vastaukset vaihtuvat juttutuokion edetessä pidemmiksi ja varmemmiksi, naurahdukset aidommiksi.

Välillä into saada asia perille kasvaa niin isoksi, että Tsimanouskaja unohtaa tulkkinsa ja vastaa kysymykseen suoraan englannilla, joka sujuu häneltä täysin pätevästi.

Käy selväksi, että ennakkovaroittelusta huolimatta Tsimanouskaja ei enää pelkää poliittisia kysymyksiä. Edellisen kahden vuoden aikana hänen on ollut pakko tottua siihen, että useimmissa haastatteluissa häneltä kysytään paljon muustakin kuin urheilusta.

- Nyt minusta tuntuu, ettei se ollut lopulta huono juttu. Sydämessäni haluan, että asiat muuttuvat Valko-Venäjällä. En halua tyranniaa, hän sanoo.

On tultu pitkälle siitä urheilijasta, joka halusi vain, ettei häntä häiritä matkalla urheilu-uran tavoitteisiin. Tsimanouskajan olemus huokuu ylpeyttä, kun hän puhuu uudesta asemastaan.

- En ehkä ole mikään muutoksen lähettiläs, mutta haluaisin asioiden muuttuvan, ja haluaisin näkyä valkovenäläisille esimerkkinä avoimemmasta asenteesta.

Tsimanouskajasta on tullut yksi harvoista urheilijoista, jotka puhuvat julkisesti Lukashenkan hallintoa vastaan. Vuosina 2020 ja 2021 maata ravistelleet jättiprotestit tuntuvat kaukaiselta muistolta.

- Vuonna 2021 monet valkovenäläiset puhuivat kovaan ääneen maan tilanteesta, mutta vuosi vuodelta he ovat hiljenneet. Muutama päivä sitten Valko-Venäjän vastarintaliikkeen johtaja lähetti minulle onnittelut ja sanoi, että olen lähes ainoa ammattiurheilija, joka vielä puhuu muutosten puolesta, Tsimanouskaja sanoo.

Valko-Venäjän joukkueen johdon Juri Moisevich ja Artur Shumak yrittivät lähettää Tsimanouskajan kotiin Tokion Olympialaisissa 2021. Kuva: Reuters

Vuoden 2021 jälkeen tilanne Valko-Venäjällä on entistä synkempi. Suurin osa maan urheilijoista heitettiin pois kansainvälisistä kilpailuista, kun Venäjä hyökkäsi Valko-Venäjän tukemana Ukrainaan.

Tsimanouskaja arvioi, että noin puolet valkovenäläisistä urheilijoista kannattaa sotaa. Loput eivät pysty tai halua asiasta puhua. Entisistä joukkuekavereistaan hän pitää yhteyttä vain yhteen, ja kertoo puhuneensa tämän kanssa asiasta tovi sitten.

- Hän sanoi, että he ajattelevat vain itseään. He eivät mieti sitä, mitä tapahtuu Valko-Venäjän ulkopuolella, sotaa tai muita maita. He haluavat vain keskittyä harjoitteluun ja kansainvälisiin kisoihin palaamiseen.

Kysymys valkovenäläisten paluusta kisoihin saa Tsimanouskajan ääneen teräksisen sävyn.

- Jotkut venäläiset ja valkovenäläiset urheilijat ovat aiemmin kilpailleet samoissa kisoissa sellaisten ukrainalaisten urheilijoiden kanssa, jotka ovat nyt kuolleet sodassa. Ja silti he tukevat sotaa. Se on täysin väärin, hän sanoo.

- Sotaa tukevat urheilijat pitäisi ehdottomasti pitää suljettuina ulos.

Vakavailmeinen Tsimanouskaja lehdistötilaisuudessa Varsovassa. Kuva: Reuters / Agencja Gazeta

Jos valkovenäläiset palaavat tulevina vuosina yleisurheiluareenoille, Tsimanouskaja toivoo, että heidät pidetään mahdollisimman kaukana Puolan joukkueesta - ei urheilijoiden, vaan joukkueen johdon takia.

Alkuvuodesta 2023 yleisurheilun etiikkaa valvova elin AIU asetti Tsimanouskajaa hotellihuoneessa uhkailleen Juri Maisevitshinsyytteeseen lajin eettisten sääntöjen rikkomisesta. Toista paikalla ollutta, Artur Shumakia, vastaan ei vastaavaa syytettä nostettu.

Jos Tsimanouskaja joutuu kohtaamaan Shumakin tulevissa kisoissa, hän ei aio väistää vanhaa vainoajaansa.

- Jos näen hänet, tervehdin kyllä. Haluan seisoa hänen edessään ja katsoa suoraan hänen silmiinsä. Nähdä, kuinka hän pystyy elämään sen kanssa, mitä teki.

Valko-Venäjällä ja Venäjällä Tsimanouskajan loikkaus ja sitä seuranneet lausunnot herättävät yhä vahvoja tunteita. Häntä tölvitään mediassa kovin sanoin. Tsimanouskajaa otsikot lähinnä naurattavat. Haastattelun lähestyessä loppuaan hän esittelee kännykästään haukkuma-artikkeleita jopa ylpeän näköisenä.

- Tässä kirjoitetaan, että entinen valkovenäläinen juoksee ilman aivoja. Tässä, että Tsimanouskaja epäonnistui surkeasti, Tsimanouskaja kääntää otsikoita tirskuen.

Vaikka synnyinmaan median puheet eivät juoksijaa juuri hetkautakaan, on "maanpaossa" eläminen väistämättä raskasta. Tsimanouskaja ei ole nähnyt vanhempiaan tai isoäitiään nyt kahteen ja puoleen vuoteen. He puhuvat päivittäin videopuheluita, ja vanhemmat iloitsivat päästessään näkemään tv:ssä tyttärensä urheilevan MM-kisoissa.

Ikävä on silti koko ajan läsnä.

Pysyvästä kotiinpaluusta Tsimanouskaja ei edes unelmoi, mutta hän toivoisi voivansa käydä tapaamassa perhettään Valko-Venäjällä. Sitä ennen asioiden pitää kuitenkin muuttua.

- Haluan kansani olevan vapaa ja itsenäinen. Toivon, että tulevaisuudessa voisin palata sinne ja nähdä taas vanhempani ja muun perheeni. Nyt en voi sitä tehdä. Mutta siitä toivosta saan voimaa.