Katri päätti tehdä elämäntapamuutoksen ja muutti hirsitaloon ilman mukavuuksia.

Ulkohuussi, susia takapihalla, kaivosta käsin kannettu vesi ja pitkä matka valotonta hiekkatietä läheiseen naapuriin. Seurana vain koiria, kissa ja kanoja.

Monelle tapa, jolla Katri, 38, elää kuulostaa ahdistavalta ja primitiiviseltä, hänelle se on paratiisi.

- Herään joka aamu onnellisena. Elämän yksinkertaistaminen on paras juttu, minkä olen tehnyt, Katri sanoo rehellisesti.

Muutama vuosi sitten Katri teki keikkatöitä kuorma-auton kuljettajana ja pyöritti omaa yritystä. Lyhyen ajan sisällä hän muutti useamman kerran ja vaihtoi paikkakuntaa. Elämä meni aina uusiksi juuri, kun hän ehti asettua paikalleen. Tämä johti uupumukseen ja masennusoireisiin, joten Katrille syntyi halu yksinkertaistaa elämää, elää kokonaan yksin sekä hiljentää tahtia. Pohdinnan jälkeen vastaukseksi löytyi muutto syrjäiseen metsämökkiin. Sysäyksenä tähän toimi myös Kaarina Davisin kirja Irti oravanpyörästä.

- Muutin ensin vuokralle normaaliin omakotitaloon, mutta kun se laitettiin myyntiin, pistin kyselyä someen, olisiko kellään taloa ilman mukavuuksia. Puolitoista vuotta sitten löytyi tämä, joka sijaitsee itse asiassa aika lähellä omaa lapsuudenkotiani. Heti kun rämmin tänne keskellä talvea katsomaan paikkaa, olin innoissani, vaikka ikkunat olivat niin jäässä, etten edes sisään nähnyt.

Tarkempi tarkastelu sisätiloissakaan ei lannistanut Katria, vaikka lattiat olivat täynnä hiirenjätöksiä.

Katri hakee joka päivä käyttöveden kaivosta. Vedenpinta vaihtelee sateiden mukaan. Juotavan veden hän varulta kaataa suodatinkannun kautta. Kuva: Paula Kaskimaa / IS

"Taloon saisi hanaan kylmän veden, mutta koska elän yksin ja käytän vettä niin vähän, pääsen helpommalla, kun haen vettä kaivosta. Jos vesi on matalalla, joudun käyttämään köysiämpäriä. Talvisin homma muuttuu raskaaksi, kun kansi jäätyy kiinni." Kuva: Paula Kaskimaa / IS

Katri kertoo heräävänsä joka aamu onnellisena nykyisessä kodissaan. Kuva: Paula Kaskimaa / IS

Kuva: Paula Kaskimaa / IS

Hämeenlinnan suunnalla sijaitsevassa keltaisessa hirsitalossa oli ollut asukkaita viimeksi 15 vuotta sitten.

Vuokraisäntä kunnosti lattiat ja keittiön. Takka, puuhella ja leivinuuni pitävät kompaktin mökin lämpimänä. Toisella puolella on keittiö ja toisella yhdistetty olo- ja makuuhuone. Ulkosauna ja kaivo pihan perällä, toisaalla navetta ja kanala. Ja täällä, keskellä korpimetsää, Katri asuu nykyään yksin seuranaan Roope ja Kerttu -koirat, kissa ja kanoja. Ei suihkua, ei sisävessaa, eikä naapureita mailla halmeilla. Sähköt sentään löytyvät, vaikkei niillä mökkiä lämmitetä.

- Päätin ensin, että kokeilen, jaksanko. Jos en jaksa, muutan takaisin ihmisten ilmoille.

Pian Katri tottui uuteen elämäntapaansa.

- Kun menen käymään jossain, missä on mukavuudet suihkua ja vessaa myöten, en jää niitä kaipaamaan. Olen niin tottunut tähän omaan elämääni.

Nyt Katri on hoksannut, että vuosien ajan kestäneet uupumusoireet tulivat esiin nimenomaan kerrostalossa.

- Täällä on pakko nousta aamulla sängystä, hakea puita ja noutaa vettä. Vaikka voisi kuvitella, että askareet väsyttävät, minulla se toimii päin vastoin. Ne tuovat vapauden tunnetta.

Peseytyminen ja hiustenpesu hoituu ulkosaunassa. Vesi pysyy tulilla lämmitettävässä padassa lämpimänä kesäsäällä kaksikin päivää. Kuva: Paula Kaskimaa / IS

Pyykkäämisen Katri hoitaa vanhaan tapaan pulsaattori-pesukoneella. - Silloin. kun tarjolla ei ole paineistettua vettä, tämä on ihan kätevä ratkaisu. Toki hieman vaivalloinen, mutta puhdasta tulee. Kuva: Paula Kaskimaa / IS

Kuva: Paula Kaskimaa / IS

Nykyään riippuu päivästä, paljonko Katri tekee töitä verhoilualan yrityksensä kautta. Tärkeintä on, että saa toteuttaa itseään luovasti ja tehdä käsillään.

- Yleensä muutaman tunnin verran. Yritystoimintani on suhteellisen pientä, mutta kulunikin ovat pienet. En kaipaa esimerkiksi lomaa, koska elämäni on tasapainossa.

Kustannukset pysyvät alhaalla, kun elää askeettisesti.

- Sanoisin, että ruuat, bensat ja muut kulut yhteensä, niin muutama satanen kuussa riittää. En kaipaa materiaa, saan vaatteet yleensä kierrätettyinä sisaruksiltani. Roskalavaryhmistä bongailen tavaroita, kuten lumikolaa, ruoholeikkuria ja muuta. Varmaan 90 prosenttia täällä olevista tavaroista on käytettyä, ilmaista tai kirppareilta löydettyä.

Ekologisuus on myös arvo.

- En tarvitse uusinta uutta. Ihminen pärjää älyttömän vähällä ja voi samaan aikaan olla täysin onnellinen. En ole koskaan arvostanut hirveästi rahaa eikä minulle ole ongelma ajaa ruosteisella autolla. Riittää, että on arjessa tyytyväinen.

Katrin siskon mies myy polttopuita, joten ylimääräiset jämä- ja roskapuut saa Katri. Ne hän pilkkoo kirveellä ja heittelee aittaan. Vuodessa lämmitykseen menee noin 10 mottia puuta. Kuva: Paula Kaskimaa / IS

Keltainen hirsitalo sai asukkaan 15 vuoden jälkeen. Kuva: Paula Kaskimaa / IS

Kuva: Paula Kaskimaa / IS

Katri pyrkii elämään mahdollisimman omavaraisesti. Hän on opetellut veljensä avulla kalastamaan, ja marjat löytyvät talon takana olevasta metsästä. Haaveissa on myös suorittaa metsästyskortti, jotta voisi ampua riistaa.

- Kasvattaminen on vielä alkutekijöissään, mutta peruna- ja kasvimaa on suunnitteilla, maakellari myös.

Hän tykkää ajatuksesta, että pärjäisi, vaikka sähköt menisivät poikki moneksi viikoksi.

- En pelkää esimerkiksi sotaa, mutta saan mielenrauhaa varautumisesta ja riippumattomuudesta.

Vaikka Katri asuu toistaiseksi vuokralla, hän pitää elämäntapamuutosta pysyvänä.

- Nyt kun olen asunut täällä pidemmän pätkän, olen huomannut, että tämä on ihan minun juttuni. En aio muuttaa täältä enää pois. Olin juuri hiljattain muutaman päivän kaupungissa, ja ahdistuin heti. En tykkää metelistä enkä ihmisjoukoista. Olen aina helpottunut, kun ajan pihaan.

Yksinäiseksi Katri ei itseään tunne, vaikka elääkin ensimmäistä kertaa yksin ilman parisuhdetta.

- Kerran, kun auto oli puoli vuotta rikki enkä nähnyt ihmisiä pitkään aikaan, seinät alkoivat kaatua päälle. Olen introvertti, tykkään olla yksin ja tehdä töitä yksin. Mutta kun uupumukseni on alkanut hellittää, huomaan, että kaipaan esimerkiksi harrastusten pariin ihmisten ilmoille. Pahin erakkovaiheeni on ohi.

Keltainen mökki on Katrin paratiisi, jossa hän latautuu. Säästä riippumatta jokainen aamu alkaa kahvilla omalla kuistilla. Sitten voi miettiä, että mitäs tänään tehdään.

- Tarvitsen tällaista, että on ihan hiljaista, eikä missään näy valoja tai kuulu ääniä. Ymmärsin jo pitkään ennen muuttoa, että tämä on se mitä kaipaan. Kesti vain aikaa löytää rohkeutta muutokseen.

Katri tekee oman Korpimuija-yrityksensä kautta verhoilutöitä, kuten ajoneuvojen penkkejä. Hänen työtilansa on vanhassa navetassa pihapiirissä. Kuva: Paula Kaskimaa / IS

Katrilla on kolme kanaa ja Sven-kukko, jotka hän hankki tänä kesänä. Yöksi ne lukitaan visusti kanalaan, etteivät pedot vie niitä mennessään. Kuva: Paula Kaskimaa / IS

Kuva: Paula Kaskimaa / IS

Hätätilanteita ei ole ollut. Katri ei ole sairastanut vakavasti kertaakaan, mutta talvella iski kerran migreeni. Sitä oli pakko parannella peiton alla makuulla.

- En pystynyt kolmeen päivään hakemaan puita, silloin tuli hieman kylmä. Olen hirveän huono pyytämään apua, vaikka äitini asuu suhteellisen lähellä, hän tunnustaa.

Toisaalta hän ei saa juurikaan mitään tauteja, koska näkee ihmisiä harvakseltaan. Eläinten kanssa touhuaminenkin lisää vastustuskykyä.

Eikä Katria pelota olla keskellä metsää yksin.

- Alussa ensimmäisinä öinä pelotti, että mitä jos jotain tapahtuu eikä kukaan kuule tai näe. Laitan oven yöllä lukkoon, vaikka ei tänne kyllä kukaan löydä. Pimeää en pelkää, enkä oikeastaan petoeläimiäkään, paitsi lemmikkien puolesta.

Läheisellä pellolla naapuri sai kuvattua suden syömässä peuraa. Muutaman kilometrin päästä on puolestaan bongattu susiperhe, jossa on viisi pentua.

- Läheiseni olivat kyllä tästä päätöksestäni aivan kauhuissaan ja äitini oli varma, että susi syö minut. Mutta jos menen yöllä vessaan, yritän tömistellä ja pitää ääntä, Katri nauraa.

Katri pitää juuri tätä elämänvaihetta kiinnostavana.

- On hienoa huomata, että naisetkin pärjäävät ja pystyvät. Moottorisahaa oppii käyttämään, kun vaan opettelee. Jos oikeasti jotain sattuu, minulla on kyllä ihmisiä joille soittaa.

Somekanavilleen Katri jakaa tietoa elämäntavastaan. Hän on huomannut, että monella muullakin on kaipuu luontoon yksinkertaisemman elämän piiriin.

- Eniten kysytään sitä, mikä työ mahdollistaa kotona olemisen. Jonkun verran myös ihmetellään, että enkö tänne isäntää kaipaa ja eikös tekemäni hommat ole miesten juttuja. Mutta siitähän se on kiinni, että opettelee uusia juttuja. Äsken asiakas neuvoi, miten saan jumittavan käsijarrun auki autostani.

Ilkeimmät kielet ihmettelevät, miksi joku hinkuaa naurettaviin oloihin, joista isovanhemmat ovat tehneet ison työn päästäkseen pois.

- Se tuntuu oudolta, koska eihän tämä ole keneltäkään muulta pois.

Tulevaisuudessa Katri toivoo saavansa yrityksensä pyörimään tasaisesti, jotta hän voisi mahdollisesti ostaa talon - tämän tai jonkun muun.

- Samalla katson eteenpäin varovaisesti, sillä saan edelleen helposti uupumuksen oireita. Elän onnellisena päivä kerrallaan, sillä meni niin pitkään, että nukkumaan mennessä oli paha olo enkä olisi aamuisin jaksanut nousta sängystä. Nyt elän läsnä hetkessä ja herään ilman herätyskelloa, tahtini on mukautunut vuodenaikojen ja valon mukaan. Annan kehoni elää säiden ja luonnon kanssa.