Kuva: Colourbox

Jadella oli jo teini-iässä salaisuus, jonka takia hän lintsasi koulusta. Naisten seksiriippuvuudesta puhutaan vain vähän, ja silloinkin Jaden mielestä usein törkeällä tavalla.

15-vuotiaana Jade kiinnostui pornosta.

Hän muistaa jääneensä koukkuun heti ja katsoneensa sitä pahimmillaan 12 tuntia päivässä. Hän lintsasi sen takia jopa koulusta.

Aluksi Jade ei ajatellut, että siinä olisi mitään ongelmaa. Hän kasvoi lestadiolaisessa perheessä ja ajatteli, että kaikki paitsi uskovaiset katsovat pornoa koko ajan.

Vasta kun hän erosi uskonnosta 18-vuotiaana, hän alkoi ymmärtää, että kyse saattaa olla riippuvuudesta.

- Luulin todella pitkään, että se on normaalia, että ihmiset katsovat niin paljon pornoa ja runkkaavat joka päivä monta tuntia.

16-vuotiaana Jade alkoi kärsiä seksiin liittyvistä pakkoajatuksista. Ne toivat mukanaan ahdistuksen ja häpeän. Hän ajatteli olevansa jotenkin viallinen ja huonompi kuin muut.

Ahdistus johti paniikkikohtauksiin ja viiltelyyn.

- Tiesin aina, että jotain mätää siinä oli, mutta en ikinä ymmärtänyt, mikä se juttu oli.

Jade kokee, ettei hän pystynyt elämään uskossa seksiriippuvuuden takia. Hän koki jatkuvasti rikkovansa sääntöjä. Liikkeestä eroaminen helpotti häpeää, syyllisyyttä ja surua hetkeksi.

Ongelma ei kuitenkaan hävinnyt. Parisuhteessa Jade koki kinuavansa seksiä koko ajan. Eron jälkeen hän on syyllisyyden murtamana miettinyt, miksi teki niin.

Riippuvuus näkyy Jaden mukaan jokapäiväisessä elämässä. Se vaikeuttaa arkea monin tavoin.

- Runkkaamiseen menee liikaa aikaa, ja se on ahdistavaa. Se ei ole enää hauskaa, kivaa ja positiivista, vaan asia, joka on pakko tehdä.

Jadesta tuntuu erityisen pahalta esimerkiksi silloin, jos joku yrittää saada häneen yhteyttä, eikä hän pysty sooloseksin takia vastaamaan puhelimeen.

Pahimpina hetkinä hänestä on tuntunut, ettei hänestä tule koskaan mitään.

Riippuvuus on myös rajoittanut sosiaalisia suhteita. Jade sanoo, että hänen on ollut vaikea luoda ystävyyssuhteita miesten kanssa, koska pakkoajatukset ovat niin voimakkaita.

Nykyään Jade suhtautuu pakkoajatuksiin lempeämmin kuin ennen. Siinä on auttanut vertaistukiryhmä, jossa hän on käynyt säännöllisesti alkuvuodesta lähtien.

Hän sanoo, että seksiriippuvuus käsitteenä on auennut hänelle vasta aivan viime aikoina.

Vertaisryhmässä hän on pystynyt puhumaan asioista ensimmäistä kertaa rehellisesti ja suoraan.

- En enää aina suutu itselleni, kun runkkaan, vaan pystyn suhtautumaan itseeni lempeämmin.

Hän kokee, että on vihdoin voinut sanoa ääneen asiat, joita ei vielä vähän aikaa sitten kuvitellut pystyvänsä sanomaan kenellekään.

- Ja silti se toinen ihminen pystyy katsomaan sinua silmiin, eikä juokse kiljuen pakoon. Se vertaistuessa on parasta.

Tällä hetkellä Jade on selibaatissa, koska hän kokee, että se antaa tilaa muille ajatuksille kuin seksille. Hän sanoo tarkoituksella raivanneensa elämänsä seesteiseksi. Hän asuu rauhallisessa paikassa kissansa kanssa.

- Jos menen johonkin Tinder-treffeille, en pysty muuta ajattelemaan kuin seksiä, enkä sitten saa syötyä enkä nukuttua.

Kuva: Colourbox

Mahdollisimman tasainen elämäntyyli antaa tilaa asioiden käsittelyyn. Viime aikoina Jade on esimerkiksi yrittänyt totutella kuuntelemaan härskejä vitsejä ja keskusteluja.

- Olen harjoitellut sitä, etten puutu sellaiseen ja annan keskustelun olla.

Jaden on vaikea sietää keskusteluja, koska ne herättävät mielikuvia ja ajatuksia, jotka jäävät pyörimään mieleen pakkoajatuksina.

Viime aikoina hän on yrittänyt myös puhua seksiriippuvuudestaan aiempaa avoimemmin. Samalla hän on huomannut, miten vähän tietoa ihmisillä riippuvuudesta on.

- Netissä tulee tosi usein sellaisia kommentteja, että tuohan on siistiä.

Jadesta tuntuu, että erityisesti naisten seksiriippuvuudesta ajatellaan yleisesti, että se on vain seksikästä ja siksi jotenkin hieno ominaisuus.

- Miehillä se on enemmän sellaista, että olet perverssi tai pedofiili, hän pohtii seksiriippuvaisiin miehiin liitettyjä mielikuvia.

- Jotkut voivat luulla, että tämä on hyvä piirre, mutta minulle tämä on tuonut pelkkää paskaa. En tee asioita siksi, että ne tuntuvat hyvältä, vaan siksi, että yritän toiminnalla paeta ahdistavia ajatuksia.

Vertaistuen ansiosta valtava häpeä on kuitenkin helpottanut. Jade on viimeisten puolen vuoden aikana ymmärtänyt, miten yleistä seksiriippuvuus on.

- Luulin joskus, että olen ainoa, jolla on tällaisia ongelmia. Mutta maailma on täynnä seksiaddikteja.

Vertaisryhmissä hän on kertonut muille seksiriippuvuudesta kärsiville asioita, joita ei koskaan kuvitellut sanovansa ääneen.

Kun kukaan ei ole tuominnut häntä, mieltä kalvava häpeä on murentunut pala palalta.

- Enää en ajattele, että minussa olisi jotain tosi pahasti vialla.

Aiempaa useampi kärsii seksi- ja pornoriippuvuudesta, Länsi-Suomen Diakonialaitoksen Toivu riippuvuudesta -hankkeen projektipäällikkö Kalle Mäenpää arvioi.

Riippuvuuden syntymekanismit ovat monimutkaisia, eikä riippuvuuden rajaa ole helppo määritellä. Mäenpää määrittelee seksi- ja pornoriippuvuuden käytökseksi, joka on pakonomaista ja hallitsee elämää. Se voi olla esimerkiksi pakonomaista pornon katsomista, seksideittailua tai seksin harrastamista.

Hän uskoo, että yksi iso tekijä riippuvuuksien kasvun taustalla on yhteiskunnan digitalisoituminen.

- Puhutaan pornoistumisesta yhteiskunnassa. Tarjontataustainen riippuvuus on kasvanut. Pornoon pääsee käsiksi muutamassa sekunnissa ja yhä nuoremmat katselevat sitä.

Kalle Mäenpää kohtaa työssään sekä lievästi että vaikeasti seksiin- ja pornoon koukuttuneita ihmisiä. Vertaisryhmissä hän on huomannut, miten valtava merkitys kuulluksi tulemisella riippuvuudesta kärsiville on. Kuva: Heikki Westergård

Seksi- ja pornoriippuvuudesta puhutaan vielä huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi päihderiippuvuuksista. Niihin Mäenpää törmäsi aiemmassa ammatissaan poliisina usein.

- Vankila- ja rikoskierteessä olevista 90 prosenttia kärsii päihderiippuvuudesta.

Mäenpää koki, ettei hän poliisin työssä pystynyt auttamaan ihmisiä niin paljon kuin hän olisi halunnut. Hän opiskeli ensin teologian maisteriksi, sitten valtiotieteiden maisteriksi ja suorittaa nyt työn ohella ratkaisukeskeisen lyhytterapeutin opintoja.

Nyt hän vetää netissä muiden ohjaajien kanssa vertaistukiryhmiä, joissa seksi- ja pornoriippuvuudesta kärsivät voivat saada tukea ryhmästä. Hän on huomannut, että moni seksi- ja pornoriippuvuudesta kärsivä käpertyy yksinäisyyteen.

- Ei tiedetä, kenelle voisi puhua tai kenen puoleen kääntyä näissä asioissa. Häpeä näissä riippuvuuksissa on vahva.

Maksuttomia ryhmiä on ollut käynnissä kymmenkunta. Näistä vain yksi on ollut naisten ryhmä.

- Naisilla avun hakemisen kynnys on vielä korkeampi. Moni kokee, ettei uskalla puhua.

Läheisten vertaistukiryhmissä naisia on enemmän.

Vertaisryhmissä osallistujien ikähaarukka vaihtelee 20-vuotiaasta 70-vuotiaaseen. Tyypillisin osallistuja on 30-40-vuotias mies.

Mäenpään mukaan ryhmissä pohditaan yhdessä esimerkiksi omia arvoja, elämäntapoja ja positiivista seksuaalisuutta ilman riippuvuutta. Hän on huomannut, että usein riippuvuuden taustalla on kyvyttömyyttä käsitellä tunteita.

- Moni nostaa ryhmissä esiin arvottomuuden tunteita. Aika monella seksuaalinen halu ei ole korkeampi kuin muilla, vaan taustalla voi olla muita asioita. Kuka tahansa voi koukuttua.

Mäenpää muistuttaa, että iso osa ihmisistä pystyy kuluttamaan pornoa ilman riippuvuutta. Hän on kuitenkin huolissaan siitä, miten pornon yleistyminen vaikuttaa nuoriin, joiden aivot eivät vielä ole täysin kehittyneet.

- On havahduttavaa, kuinka yleistä tämä on. Mielestäni esimerkiksi kouluihin tarvittaisiin enemmän tietoa haitoista. Nuoret eivät välttämättä tajua, milloin kyse on riippuvuudesta. Moni hakeutuu avun piiriin vasta silloin, kun ongelma on jo pitkällä.

Kuvitus: Tatu Onkalo / IS