Perttu Häkkisen kuolemasta tuli elokuussa kuluneeksi viisi vuotta. Kuva: Sami Kero

Viisi vuotta sitten toimittaja Perttu Häkkinen kaatui pyörällään festarijatkojen jälkeen kohtalokkain seurauksin. Uutuuskirjassa perhe ja ystävät muistelevat traagista tapahtumaketjua.

Toimittaja Perttu Häkkisen elämä päättyi traagisesti 12. elokuuta 2018. Häkkinen kuoli kaaduttuaan pyörällä Flow-festivaalien jatkojen jälkeen yöllä Helsingin Merihaassa.

Vain 39-vuotiaana kuolleen tunnetun toimittajan kuolema järkytti laajasti suomalaisia.

Uutuuskirjassa Perttu Häkkinen - Valonkantaja (Salakirjat) perhe ja ystävät muistelevat Häkkisen monipuolista uraa, persoonaa ja elämän eri vaiheita.

Kirjaa varten on kuultu yli sataa henkilöä. Kirjan ovat toimittaneet Boris Brander, Aki Cederberg, Vesa Iitti sekä Jussi K. Niemelä.

Kuva: Salakirjat

Ystävät muistelevat kuolinyön tapahtumia hetki hetkeltä. Kirjailija Maria Candian mukaan Häkkinen saapui festarijatkoille Merihaassa sijaitsevaan Sir Oliver -ravintolaan noin kolmelta yöllä.

Häkkinen väreili Candian mukaan tuona yönä poikkeuksellisen paljon karismaa, ja tutut kävivät vuorotellen hänen juttusillaan. Häkkisellä oli ollut perjantaina Imatran Voima -bändinsä keikka Flow-festivaaleilla.

Pertulla on ollut soittokamojen roudaamista lukuun ottamatta koko lauantai vapaata, mikä yleensä tarkoittaa vähintään kohtalaisen vakavahenkistä juhlimista. Niin nytkin.

Sir Oliver -ravintola, jossa Perttu Häkkinen vietti viimeisen iltansa Merihaassa. Kuva: Jenna Lempinen

Kun Candia huomaa Häkkisen livahtavan ulos ravintolasta, hän lähtee tämän perään. Candia panee merkille, että Häkkinen testailee jalallaan pyöränsä ketjuja ikään kuin niissä olisi jotakin vikaa.

Sama impulssi, joka ajoi Marian tanssilattialta Pertun perään, pakottaa hänet sanomaan:"Et sä voi noin vain lähteä yhtäkkiä, sanomatta kenellekään mitään!" Sanat kuulostavat Marian mielestä pahaenteisiltä, joten hän pehmentää niitä mutisemalla:"Tulithan vasta paikalle ja koko Tähtiporttikin on täällä."

Candia ymmärtää, että Häkkisellä on vaimonsa kanssa kotiintuloajasta sopimus, jota Häkkinen haluaa kunnioittaa.

Maria kysyy, aikooko Perttu tosiaan pyöräillä koko matkan yön halki Laajasaloon niin herraskaisessa puvussa, mutta muistaa, että Flow-viikonloppuna vapaan taksin nappaaminen Merihaan kulmilta on kellon käydessä aamuneljää käytännössä mahdotonta. Maria ei intä sen enempää, koska Perttu ei vaikuta liian humalaiselta pyöräilläkseen.

Häkkinen sanoo Candialle, että heidän pitäisi tavata lounaalla ensi viikolla. Hän oli lukenut tämän romaanikäsikirjoituksen ja luvannut kommentoida sitä.

Kirjan mukaan kaksikko hyvästelee ystävällisissä, mutta hieman oudoissa tunnelmissa.

Maria jää tuijottamaan Pertun perään kuin aavistaen, ettei näkisi miestä enää milloinkaan. Kurvatessaan vasemmalle pensaiden taakse, kohti alas merenrantaan viettävää ramppia, Perttu äkkiä pysähtyy, nousee pyöränsä selästä, kääntyy Mariaan päin ja huutaa painokkaasti kuin itseäänkin vakuutellen: "Tavataan oikeesti ensi viikolla!".

Ne ovat viimeiset sanat, jotka ystävä kuulee.

Sen jälkeen Häkkinen katoaa pyörällään nurkan taakse, eivätkä ystävät näe häntä enää.

Linda Fortmann Häkkinen kertoo kirjassa, että isyys oli Häkkiselle tärkeää ja lapset olivat kaikki kaikessa. Kuva: Linda Fortmann Häkkisen kotialbumi

Kirjan mukaan Häkkinen oli lupaillut puolisolleen Linda Fortmann Häkkiselle palaavansa kotiin neljän aikoihin. Kotona odottivat myös kouluikäiset lapset Usva ja Toivo. Aamulla Linda-vaimo ei kuitenkaan saa mieheensä yhteyttä ja aavistaa pahaa.

Linda on ollut päivällä lasten kanssa uimassa samaan aikaan, kun Perttu on viettänyt aikaa Flow'ssa. Päivä on Lindan mielestä ollut kaiken kaikkiaan täydellinen. Hän herää yksin sängyssä aamulla puoli kahdeksan aikaan ja yrittää soittaa Pertulle. Puhelin hälyttää pitkään, mutta kukaan ei vastaa. Linda on vihainen, mutta Pertun hyvin tuntien tietää, että jotain on nyt pahasti pielessä.

Tunteja aiemmin Häkkinen oli ajamassa pyörällään ramppia alas ilman kypärää, eivätkä jarrut toimineet kunnolla.

Perttu viilettää idän suuntaan hieman aamuneljän jälkeen, kohti merta ja katutason pyörätietä. Lämpöä on enää viitisentoista astetta, ajoradan pinta kostea. Pyörä kiitää ramppia alas, vauhtia saattaa olla jopa 30?40 kilometriä tunnissa. Luiskan päässä seisoo valkoinen, heijastinmerkinnöillä varustettu puomilaite sulkemassa moottoriajoneuvoilta pääsyn kävelykannelle. Pyörässä ei ole valoa, Perttu ei käytä kypärää. Takajarrussa on vikaa, hän on tottunut käyttämään etujarrua.

Kirjassa kerrotaan, että Häkkinen huomasi tiellä olevan puomin liian myöhään ja painoi etujarrun voimalla pohjaan, minkä seurauksena pyörän etuhaarukka murtui. Häkkinen kaatui ja löi päänsä. Hän menehtyi saamiinsa vammoihin.

Aamuyöllä ohikulkija löysi hänet.

Perttu Häkkinen huomasi puomin liian myöhään. Kuva: Jenna Lempinen

Kuolinuutinen tavoitti vaimon aamulla. Koko elämä pysähtyi.

Se oli epätodellista ja kauheaa. Odottamatonta, ei sellaisen tapahtumista voi kuvitella. Se jätti valtavan hiljaisuuden ja tyhjyyden kotiimme. Kun Perttu oli vielä elossa, kotimme oli täynnä elämää ja musiikkia.

Ystäviä järkytti myös se, että samaan aikaan kun he juhlivat aamuyössä, makasi Häkkinen kuolleena kulman takana.

Se oli tavallaan surkeata, että kun meillä oli ne jatkot käynnissä siellä vaikka kuinka monta tuntia, niin Perttu oli ollut kuolleena siinä saman talon päädyssä. Koko sen ajan kun meillä oli jatkot käynnissä. Mutta eihän me voitu sitä tietää.

Fortmann kertoo kirjassa, että Häkkisen yksityiset hautajaiset järjestettiin lähimpien kesken Tammisalon vanhassa kirkossa Helsingissä. Häkkisellä ei ole hautaa, mutta hänellä on Laajasalossa meditaatiokivi, jonka luona hän kävi meditoimassa.

Pariskunta oli puhunut siitä, miten käy kun aika toisesta jättää. Fortmann sirotteli miehensä toiveesta puolet tuhkasta mediaatiokivelle ja puolet hän kaatoi Hollannin Rotterdamissa Erasmus-sillalta veteen. Pieni osa jäi kotiin pianon päälle, hän kertoo kirjassa.

Linda Fortmann Häkkinen muutti miehensä kuoleman jälkeen takaisin kotiseudulleen Hollantiin. Kuva: Linda Fortmann Häkkisen kotialbumi

Hollantilaissyntyinen Fortmann kiittelee kirjassa saamaansa yhteiskunnan taloudellista tukea puolisonsa kuoleman jälkeen.

Perheemmehän lepäsi taloudellisesti Pertun harteilla. Se ei johtunut siitä, että olisin ollut laiska [nauraa], vaan siitä, että minun oli vaikeaa saada Suomesta töitä. Olen koulutettu ja fiksu, mutta töitä en onnistunut saamaan.

Koko elämäni kääntyi päälaelleen, kun Perttu kuoli. Se oli täysin uusi alku. Yhtäkkiä kaikki riippui omista valinnoistani. Otin tilanteesta vaarin ja tein parhaani.

Häkkinen oli uran aikana monessa mukana. Hän oli tunnettu ja arvostettu paitsi toimittajana myös musiikkipiireissä.

Hän työskenteli muun muassa musiikkilehti Rumbassa ja Helsingin Sanomissa sekä juontajana Radio Helsingissä ja Bassoradiossa. Häkkisellä oli myös Yle Puheella oma ohjelma, jota hän toimitti yhdessä työparinsa Panu Hietanevan kanssa.

Hän kirjoitti myös Hukkuminen-dokumenttiromaanin ja oli toisena kirjoittajana teoksessa Valonkantajat: Välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä.

Häkkistä muistettiin onnettomuuspaikalla kynttilöin ja kirjoituksin 13. elokuuta 2018. Kuva: Gustavo Alavedra

Perttu Häkkinen sai muistograffitin Laajasalon sillan alle. Kuva: Aleksi Jalava / IS

Artikkelin otteet kirjasta Perttu Häkkinen - Valonkantaja (Salakirjat). Teos ilmestyy 5.10.