Pekka Haavisto uskoo, että Venäjän tulevaisuus tulee sisältämään aaltoliikettä. Kun käynnissä on "myönteinen aalto", tulee yhteistyön mahdollisuudet käyttää Haaviston mukaan hyväksi. Imperialistiset laajentamispyrkimykset tulee sitä vastoin torjua, Haavisto sanoo. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS

Presidenttiehdokas Haavisto ilmoitti vielä vuonna 2012 uskovansa demokraattiseen Venäjään.

IS uutisoi lauantaina presidentinvaaliehdokkaiden Ukrainan sotaa edeltävistä Venäjä-lausunnoista.

Huomio kiinnittyi muun muassa Pekka Haaviston (vihr) optimistisiin Venäjä-lausuntoihin.

Valitsijayhdistyksen kautta presidentiksi pyrkivä Haavisto arvioi vuoden 2012 presidentinvaalien yhteydessä uskovansa "demokraattiseen Venäjään".

- Uskon, että demokratia on se tie, jolla Venäjä tulee etenemään. Venäjän kehitys ei varmaan tuo suuria turvallisuusuhkia Suomelle, Haavisto arvioi tuolloin.

Vladimir Putinin kolmas presidenttikausi alkoi maaliskuussa 2012. Putin aloitti heti kurikampanjan, ja oppositio joutui ahtaalle.

Syksyllä 2012 astui voimaan laki ulkomaisista agenteista, joka pakotti ulkomailta rahoitusta saavat järjestöt rekisteröitymään ulkomaisten agenttien rekisteriin.

Pitkäaikaisena Venäjä-kriitikkona tunnettu puoluetoverisi Heidi Hautala on katsonut, ettei Venäjän suunnassa ole ollut mitään epäselvää ainakaan vuodesta 2012 lähtien. Miksi olit Venäjän suhteen toiveikas vielä vuonna 2012?

- Kävin paljon Venäjällä, tapasin kansalaisliikkeiden ihmisiä, olin aikanaan paljon tekemisissä Venäjän Greenpeacen ja Amnestyn kanssa. Näin sen virran, mikä 90-luvusta asti oli 2000-luvulle, pikkaisen 2010-luvullekin. Vuonna 2012 elettiin muutosvaihetta, osa ystävistäni joutui mustalle listalle. Ajattelin, että se demokraattinen murros kuitenkin tapahtuu, tulee Putinin jälkeinen kausi, jossa uusia arvoja nousee esiin. Kuuluin optimisteihin, koska ajattelin, että niillä ihmisillä, jotka tekevät työtä demokraattisen Venäjän puolesta, on enemmän vaikutusvaltaa, Haavisto sanoo IS:lle.

Oliko tämä jälkikäteen ajatellen virhearvio?

- Venäjän osalta on ollut erittäin vaikeaa kaikkina näinä vuosina miettiä kehityksen suuntaa. Ehkä suurin yllätys oli demokraattisten voimien nopea esiinmarssi 90-luvulla. Se antoi ajatuksen, että positiivisia yllätyksiä voi Venäjällä tapahtua. Olen ollut siinä ajatuksessa, että Venäjän talouden kehittyminen loisi maaperää demokraattiselle järjestäytymiselle. Se ei ole toteutunut.

Haavisto arvioi, että Putinin jälkeen Venäjällä saattaa nousta valtaan vielä nationalistisempia ja imperialistisempia voimia. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS

Marraskuussa 2011 Haavisto kertoi olevansa harmistunut eräiden presidenttiehdokkaiden tavasta puhua Venäjästä.

Haavistoa vaivasivat tuolloin kommentit, joissa Venäjästä puhutaan "omanlaisenaan demokratiana" tai "jonkinlaisena demokratiana".

Joulukuussa 2011 Venäjällä järjestettiin duuman vaalit, joissa esiintyi vaaleja tarkkailleen Etyjin mukaan runsaasti vilppiä.

Vaalien jälkeisissä suurmielenosoituksissa vaadittiin väärinkäytösten tunnustamista ja vaalien uusimista.

Oliko Venäjä mielestäsi vielä tuolloin demokratia siinä missä länsimaisetkin demokratiat?

- Ei demokratia sillä tavalla. Suomessa on hyvin stereotyyppisiä Venäjä-käsityksiä, joihin ei ole yhtään vaikuttanut se, mitä Venäjällä on tapahtunut. Jos ajattelee Pietarin ympäristöongelmien ratkaisua 90-luvulla tai nousevien ympäristöliikkeiden vaikutusta tai edistyksellisiä kaupunginhallintoja, niin olen koittanut seurata näitä. Venäjällä on myös muutoksen mahdollisuus.

Venäjä miehitti Krimin niemimaan helmikuussa 2014. Heinäkuussa 2014 Itä-Ukrainassa ammuttiin alas malesialainen matkustajakone, ja länsi tiukensi Venäjä-pakotteitaan.

Syyskuussa 2014 Haavisto sanoi, että kuva demokratisoituvasta Venäjästä on muuttunut.

Haavisto ei vastaa suoraan, kun häneltä kysyy uudestaan, onko hän tehnyt virhearvioita Venäjän suhteen.

- Valitettavasti Venäjän osalta ne skenaariot, jotka ovat olleet synkemmästä päästä, ovat toteutuneet. Seppo Remeksen lisensiaattityössä oli kolme Venäjä-skenaarioita, joista yksi oli raaka-aineita tuottava, epädemokratiassa pysyvä maa. Tuntumana oli, että tämä on liioitellun negatiivinen skenaario. Valitettavasti se negatiivisin skenaario on hyvin lähellä toteutunutta.

- Asettaisin kysymyksen niin, että olisimmeko voineet enemmän vaikuttaa muiden skenaarioiden toteutumiseen? Paljon on yritetty, mutta ei se meidän tekemisellä tietenkään muutu, vaan tarvitaan Venäjän omaa tekemistä ja murrosta.

Pekka Haavisto piti kiinni vielä tammikuun alussa 2022, vain reilua kuukautta ennen Venäjän suurhyökkäystä Ukrainaan, kielteisestä Nato-kannastaan. Haavisto kertoo, ettei hänellä ollut mitään mahdollisuuksia "alkaa kuuluttamaan" kovin varhaisessa vaiheessa kantaansa, sillä prosessi oli vasta alkanut ja hänen kantansa olisi tulkittu Suomen viralliseksi kannaksi. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS

Useat Euroopan maat ovat lisänneet puolustus­määrärahojaan Ukrainan sodan alkamisen jälkeen - myös Ruotsi, joka päätti vuonna 2009 lakkauttaa yleisen asevelvollisuuden ja siirtyä ammattiarmeijaan.

Haavisto ehdotti vuonna 2009 Vihreän langan haastattelussa valikoivan asepalveluksen käyttöönottoa.

Haavisto katsoi tuolloin, että tekninen kehitys on ajanut yleisen asepalveluksen ohi ja että sodista ja kriiseistä on tullut hightechiä.

Ruotsissa on kaduttu puolustuksen alasajoa. Oletko ollut liian optimistinen, kun olet ehdottanut, että Suomikin voisi siirtyä valikoivaan asepalvelukseen?

- Se on hyvä kysymys. Kun puhutaan maanpuolustuksen kustannuksista ja hankinnoista, niin silloin jos eletään rauhan­omaisemmassa maailmassa, on aika luonnollista, että se hyöty, mikä siitä saadaan on se, että tapahtuu vähemmän varustautumista. Kaikki voivat laskea varustautumis­kustannuksiaan, jos elämme rauhallisemmassa ympäristössä ja vähemmän jännitteisessä Euroopassa.

Vallitsevaan tilanteeseen on reagoitu Haaviston mukaan "hyvin nopeasti toisella tavalla".

- Lisätään sotilastuotantoa, tullaan kaksi- tai kolmivuorotyöhön asetehtaissa. Eihän tämä optimaalista kehitystä ole, mutta realistista tässä tilanteessa. Uhkana on, että Venäjän aggressio Eurooppaa ja jopa Natoa ja EU-maita kohtaan kasvaa tai Venäjän sisäinen tilanne johtaa siihen, että siellä aletaan kilpailla vallasta ja Venäjän sisäiset ristiriidat kuplivat yli. Tämä on konkreettisempi huoli kuin koskaan. Ajatteluni on muuttunut turvallisuustilanteen myötä.

Vuonna 2019 Haavisto otti kantaa EU:n silloisen puheenjohtajamaan ulkoministerinä sen puolesta, että EU:n pitäisi parantaa suhdettaan Venäjään.

Haaviston kannanotto kirvoitti kritiikkiä Virossa, jossa katsottiin, ettei Venäjän kumppaniksi pidä ryhtyä ennen kuin maa lopettaa sotatoimensa Ukrainassa.

Haavisto selittää kannanottoaan sillä, ettei suora dialogisuhde EU:n ja Venäjän välillä vaikeista kysymyksistä toiminut.

- Venäjästä puhuttiin suurena ulkopuolisena, EU:lla ei ollut luontevaa tapaa tavata nimenomaan ulkoministeri­tasolla esimerkiksi Lavrovia ja käydä kritiikkiä läpi face-to-face.

Haaviston mielestä Lavrovin kehonkielessä oli havaittavissa epävarmuutta helmikuussa 2021. Kuva: TASS / Sipa USA / MVPhotos

Haaviston mukaan EU:n korkean ulkopoliittisen edustajan Josep Borrellin vierailu Moskovassa helmikuussa 2021 oli "niin sanotusti katastrofi". Haavisto tapasi Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin heti tämän jälkeen.

- Oli sellainen olo, että EU:n näkökulmat jäivät Borrellilta alleviivaamatta. Jouduimme esittämään Suomen kannat ihmisoikeus­kysymyksiin, pidätyksiin, vankeustuomioihin, Navalnyihin, Itä-Ukrainan tilanteeseen, Krimin miehitykseen ja puhumaan tavallaan EU:n puolesta. Pietarin tapaaminen oli aika onnistunut tämän viestin osalta.

Haavisto kertoo havainneensa Lavrovin kehonkielessä epävarmuutta, kun vaikeat asiat tuotiin esiin lehdistötilaisuudessa.

- Silloin ajattelin, että nyt tämä viesti osui ja upposi. Hän ei pystynyt siihen oikein vastaamaan ja saamaan voimaa vastaukseensa.

Samoihin aikoihin, maaliskuussa 2021, kiisteltiin Nord Stream 2 -kaasuputki­hankkeesta, jonka tiedettiin olevan Putinille tärkeä projekti.

Haavisto kommentoi tuolloin, että putki on "Saksan asia" ja kiista on ennen kaikkea saksalainen kiista. Haavisto sanoi, että Suomelle on hyvin riittänyt ympäristöluvan myöntäminen putkelle.

Eikö kaasuputki ollut nimenomaan koko Euroopan asia, koska kaasuputkella kasvatettiin energiariippuvuutta Venäjään?

- Kyllä, koko Euroopan asia, meillä se ei vaikuttanut energia­riippuvuuteen samalla tavalla kuin Rosatom-hanke, jota näistä syistä vastustin. Energian osalta se on ollut Saksan kysymys, mutta ympäristövaikutusten osalta tietysti myös meidän kysymys. Vuonna 2008, kun tämä putkisuunnitelma oli menossa, otin esille sen riskin, että jos meillä ei ole valvontakalustoa putken osalta, Venäjä tulee käyttämään putkea tekosyynä sotilaallisen läsnäolonsa tuomiseen putken ympäristöön. Tämä ei ollut kauhean huono veikkaus.

Haavisto ehdotti valikoivaa asepalvelusta vuonna 2009. Haavisto kertoo, että hänen ajattelunsa on muuttunut turvallisuustilanteen myötä. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS

Toistit Suomen virallista linjaa siitä, että Nord Stream -hankkeet ovat vain ympäristökysymyksiä, kun esimerkiksi Viro painotti putkien turvallisuuspoliittista ulottuvuutta? Miksi?

- Olen omat kantani ja epäluuloni tuonut esiin rakennusvaiheessa, ulkoministerinä ei ole oikein mahdollista mennä sen ulkopuolelle, mikä on ollut Suomen kanta kokonaisuuteen.

Venäläinen oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi oli yritetty myrkyttää hermomyrkyllä elokuussa 2020. Eikö viimeistään tässä tilanteessa olisi pitänyt herätä aktiivisesti vastustamaan kaasuputkihanketta?

- Suomi teki presidentti Niinistön kautta kaikkensa, että Navalnyin pääsy Saksaan toteutui, hän käytti Putin-yhteyttä vielä silloin. Varmasti on niin, että vastaavaa energiariippuvuutta, jonka Saksa toi itselleen ja Itävallalle ja muille, niin Suomi ei olisi vastaavaa tehnyt. Varjelimme koko ajan sitä, etteivät kotitaloutemme tule riippuvaiseksi venäläisestä kaasusta.

Haavisto tuki Saksan Energiawendeä eli Saksan päätöstä tukea uusiutuvaa energiaa ja luopua ydinvoimasta.

Energiakriisin myötä Saksa on ottanut hiilivoimaloita käyttöön energiapulaa helpottaakseen. Samalla Saksa on ajanut ydinvoimaa alas.

Kaatuneen Fennovoima-hankkeen jälkipyykkiä on käyty oikeudessa. Kuva: Antti J. Leinonen

Mikä on ydinvoimakantasi nyt?

- Nuorissa vihreissä käyty ydinvoima­keskustelu suhteessa ilmaston­muutokseen on vaikuttanut kantaani, pien­ydinvoimala­skenaariot voivat olla tulevaisuutta. Vaikka kantani on muuttunut myönteisemmäksi ja varsinkin näiden laitosten jatkoaikaa olen äänestyksissä kannattanut, niin Rosatomin hanke olisi lisännyt dramaattisella tavalla energia­riippuvuuttamme venäläisestä teknologiasta.

Haavisto muistelee osallistuneensa vuonna 1986 ydinvoimaa vastustavaan mielenosoitukseen Helsingissä. Haaviston rinnalla käveli nuori Timo Soini.

- Samana päivänä tapahtui Tshernobylin onnettomuus. Omaan maailmankuvaani Tshernobylin onnettomuudella ja myöhemmin Harrisburgilla (Harrisburgin onnettomuus tapahtui 1979) ja Fukushimalla oli iso vaikutus.

- Ajattelin, että tulemme näkemään ydinvoimala­onnettomuuksien sarjan, että tätä teknologiaa ei ole suunniteltu turvalliseksi. Siinä olen ollut väärässä, nämä ovat jääneet kuitenkin kertaluonteisiksi onnettomuuksiksi.

Haaviston mukaan esimerkiksi napajäätiköiden sulaminen on ylittänyt kaikki pahimmatkin skenaariot, eikä ilmastonmuutosta saada torjuttua riittävän nopeasti ilman kehittyneissä maissa käytettävää ydinvoimaa.

Lue lisää: Kommentti: Nyt kyllä hävetti - Lavrov vei Haavistoa kuin litran mittaa

Lue lisää: Arja Paanasen kommentti: Haavisto antoi Lavroville taidokkaan "venäläisen vihjeen" - näin "hyvä Pekka" onnistui liki mahdottomassa