Urheilulehden haastattelemat naispesäpalloilijat kertovat lajin parissa esiintyvästä häirinnästä. Epäasiallinen käytös on pelaajien mukaan yleistä.

Pesäpallossa on puhjennut kolme häirintäkohua kahden viime vuoden aikana. Ensin valmentaja Petri Kaijansinkko määrättiin 12 kuukauden peli- ja toimitsijakieltoon vuonna 2022. Hänen kerrottiin muun muassa lähetelleen sopimattomia viestejä valmennettavilleen.

Toukokuussa 2023 tuli ilmi, että Joensuun Mailan tähtipelaaja Joni Rytkönen on epäiltynä häirintätapauksista. Tapaus on poliisin esitutkinnassa ja urheilun kurinpitovaatimusten esittäjän käsittelyssä. Rikkomusepäilyn kohteena ovat Suomen urheilun eettisen keskuksen (Suek) mukaan alaikäiset henkilöt.

Tuoreimpana Ulvilan Pesä-Veikot tiedotti kesäkuussa 2023 hyllyttäneensä naisjoukkuetta valmentaneen miehen, jota epäillään häirinnästä. UPV:n tapaus on niin ikään Suekin tutkinnassa.

Nämä tapaukset ovat nousseet julkisuuteen, mutta kulissien takana on lisää valonarkoja tapauksia, joista ei ole puhuttu.

Urheilulehti haastatteli liki kymmentä naispelaajaa, joiden kokemuksen mukaan pesäpallossa esiintyy rutkasti epäasiallista käyttäytymistä, joka on jäänyt vain pienen piirin tietoisuuteen.

Pelaajat esiintyvät tässä jutussa nimettöminä asian arkaluonteisuuden takia. He toivovat, että tapauksista kertomalla tähän piirteeseen tulisi lajissa muutos.

- Perseille taputtelu ja sellainen yleinen tytöttely on enemmän sääntö kuin poikkeus, yksi pesäpalloilija huokaisee.

- Minusta tuntuu, että häirintää on ihan tosi paljon pesispiireissä, toinen sanoo.

- Jokaisesta joukkueesta löytyy ihmisiä, jotka ovat laittaneet minulle jotakin hämärää, kolmas paljastaa.

Fakta

Häirintä on yhdenvertaisuuslaissa kielletty syrjinnän muoto

Häirintä on käyttäytymistä, jolla loukataan henkilön tai ihmisryhmän ihmisarvoa

Häirintää voi olla halventava, nöyryyttävä, uhkaava, vihamielinen tai hyökkäävä käytös, toiminta, puhe tai viestittely

Seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva häirintä on tasa-arvolaissa tarkoitettua syrjintää

Seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä

Sukupuoleen perustuvalla häirinnällä tarkoitetaan henkilön sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun liittyvää ei-toivottua käytöstä

Tutkimustieto tukee haastateltavien kokemuksia häirinnän yleisyydestä. Suek julkaisi vuonna 2020 Häirintä kilpaurheilussa -tutkimushankkeen tulokset, jotka ovat karua luettavaa.

Suekin mukaan 46 prosenttia kyselytutkimukseen vastanneista naispesäpalloilijoista oli kokenut seksuaalista tai sukupuolista häirintää urheilutoiminnassa. Miespesäpalloilijoissa vastaava osuus oli 25 prosenttia. Suurin osa vastanneista oli 16-20-vuotiaita.

Suekin mukaan "lukemat ovat korkeita muihin tutkittuihin lajeihin verrattuna". Pesäpallo luokiteltiin lajiksi, joka altistaa häirinnälle.

Tutkimuksessa seksuaaliseen häirintään syyllistynyt henkilö oli lähes neljässä viidestä tapauksesta mies tai poika. Häirintään syyllistynyt on useimmiten toinen pelaaja.

Haastateltavien mukaan on yleistä, että miespelaajat lähettelevät peniskuvia sekä härskejä viestejä tyttö- ja naispesäpalloilijoille sosiaalisessa mediassa. Urheilulehti on nähnyt todisteita erään tunnetun superpesispelaajan lähettämistä alastonkuvista.

Naiset kertovat saavansa peniskuvia pyytämättä. Toiminta herättää vastaanottajissa ihmetystä.

- Kuvat pistävät miettimään, että miksiköhän ne on laitettu ja mikä idea tai tahtotila siinä taustalla on, eräs pohtii.

- Minulle on tullut sellaisia viestejä, joita en ihan ensimmäisenä haluaisi vastaanottaa. En tiedä, miten häirintä määritellään, mutta jos toinen osapuoli näyttää, ettei kiinnosta, niin sitten ei tarvitsisi ainakaan jatkaa, eräs tuumaa.

Jotkut pelaajat ovat olleet alaikäisiä silloin, kun ovat saaneet sopimattomia viestejä.

Muutaman miehen nimi toistuu naisten kertomuksissa.

- Yksi superpesispelaaja on lähetellyt viestejä, joissa hän ehdotti tapaamista ja epäsuorasti pyysi harrastamaan seksiä kanssaan. Olin silloin alaikäinen, eräs nainen sanoo.

Saman miehen kerrotaan lähestyneen muitakin pesäpalloilijoita seksuaalissävytteiseen tyyliin.

- Minulla on omia kavereita ja tuttavia, jotka ovat olleet noin 15-vuotiaita, kun aikuinen pesispelaaja on laittanut heille epäilyttäviä viestejä. Olen aika paljonkin kuullut tuollaisia juttuja, mutta ne ovat vain pysyneet pienemmän porukan tietoisuudessa.

Yksi pelaaja kertoi tarinansa kirjallisesti:

Miesten superpesispelaaja on häirinnyt minua. Olen saanut kuvia ja videoita pelaajan sukupuolielimestä. Tämä ihminen on myös kuvaillut, mitä kaikkea hän haluaisi tehdä minulle. Lisäksi minulle on laitettu prepaid-liittymällä viestejä. Aina, kun estin yhden numeron, minulle tuli uudelleen viestiä eri numerosta. Alaikäisenä hyväksyin tämän ajatellen, että täytyy vain sietää tämä. Täysi-ikäisenäkin on tullut useampia hävyttömiä kuvia.

Parikymppinen pesäpalloilija

Naispesäpalloilijat kokevat sukupuoleen perustuvaa häirintää seksuaalisen häirinnän lisäksi. Osa naisista kokee, että heitä arvostetaan vähemmän kuin miesurheilijoita. Erään haastateltavan mukaan yhteistyökumppanit käyttävät naisten miehiä heikompaa asemaa hyväkseen.

- Sponsorit ovat saattaneet sanoa esimerkiksi, että voi, kun olisin nuorempi, niin tekisin sinusta vaimon itselleni. Tuollaisissa tilanteissa ei voi oikein tehdä mitään, koska he antavat rahaa. Niin kauan kuin tästä haluaa saada palkkaa, pitää vain kestää tuollaista kohtelua, nainen sanoo.

Julkisessa keskustelussa nousee usein esiin kysymys, mikseivät häirintää kokeneet ole kertoneet tapahtumista esimerkiksi poliisille.

Syitä on monia, mutta yksi yleisimmistä syistä on pelko. Uhrit saattavat pelätä, ettei heitä uskota tai että heitä syyllistettäisiin tapahtumista.

- Aina löytyy niitä, jotka puolustavat tekijöitä. Monia varmasti mietityttää, että mitä kaikkea joutuu kuulemaan muilta ihmisiltä, jos uskaltaa puhua, eräs miettii.

- On ehkä välillä itsekin vaikeaa tajuta, etteivät tällaiset viestit ole sopivia ja ettei sellaista tarvitse hyväksyä, haastateltava sanoo.

Osa seksuaalisesta häirinnästä tapahtuu esimerkiksi pikaviestisovellus Snapchatissa. Kuva: Tuomo Heiti

Osa häirinnästä tapahtuu esimerkiksi Snapchat-sovelluksessa. Palvelussa voi lähettää viestejä, kuvia ja videoita, jotka katoavat sen jälkeen, kun ne avataan. Jos vastaanottaja ottaa materiaalista kuvakaappauksen, lähettäjä saa siitä ilmoituksen. Siksi monet eivät ehkä kehtaa ottaa kuvakaappausta, ja viesteistä ei jää mitään todisteita.

Harva haluaa koettaa onneaan sana sanaa vastaan -tilanteessa.

- Monesti niissä tilanteissa ollaan vain kuulopuheen varassa. Miten kukaan voidaan saada vastuuseen, jos ei ole enää mitään todisteita tallessa? yksi häirintää kokenut miettii.

Häirinnän kiertokulku pysähtyy vain, jos ihmiset uskaltavat ilmoittaa näkemästään ja kokemastaan epäasiallisesta käytöksestä.

- Ehkä kukaan ei ole osannut ajatella, että itse jäisi kiinni. Nyt, kun lisää tapauksia on tullut julki, ihmiset alkavat ehkä tajuta, että asioihin halutaan muutosta. Toivon, että tämä herättäisi jokaisen, ettei voi rellestää ihan miten sattuu, yksi pohtii.

Pelaajat toivoisivat, että kynnys häirinnästä ja asiattomasta käytöksestä kertomiseen olisi mahdollisimman matala. Sitä varten tarvitaan luotettavia väyliä, joita pitkin voi hakea apua ilman pelkoa, että kerrotut asiat leviäisivät eteenpäin ilman lupaa.

Urheilijoiden mukaan niin valtakunnallisella kuin seura- ja joukkuetasolla olisi vielä parannettavaa, jotta nollatoleranssi häirinnän suhteen toteutuisi.

- Nämä julkisuuteen nousseet asiat eivät ole mitään yllätyksiä kenellekään. Lievempää häirintää tapahtuu koko ajan. Tuntuu, että ollaan jotenkin sokeita sille, miten asiat oikeasti ovat. Ei se mene aina niin, että joku raiskaa toisen, vaan pienet asiat kumuloituvat ja pikku hiljaa tilanteet voivat pahentua, yksi pelaajista huomauttaa.

- Toivon, ettei palstatilaa saisi aina vain ne, jotka ovat tehneet jotain väärin, vaan puhuttaisiin enemmän siitä, mitä niille asioille tehdään.

Jotkut pelaajat ovat olleet alaikäisiä silloin, kun he ovat saaneet sopimattomia viestejä. Kuva: Tuomo Heiti

Sitten tullaan lajiin, jonka parissa häirintäongelmia tuntuu riittävän.

Pesäpalloliiton puheenjohtaja Ari Mononen kertoo liiton tuomitsevan kaikenlaisen häirinnän. Mononen toivoisi, että jokainen häirinnän uhriksi joutunut raportoisi kokemuksistaan eteenpäin.

Häirintää koskeva keskustelu on ollut Monosen mukaan pinnalla, kun useampi ihminen on jäänyt kiinni epäasiallisesta käytöksestä viime vuosina. Siksi Mononen hämmästelee, miten häirintäepäilyjä ilmenee lajissa yhä edelleen.

- Ihmisten pitää ymmärtää, mitkä ovat yleiset käyttäytymissäännöt ja että niitä tulee noudattaa. En halua ottaa kantaa tapausten ratkaisuihin ennen kuin niiden tutkinnat valmistuvat, mutta on erittäin valitettavaa, etteivät ihmiset ole vielä ymmärtäneet näiden asioiden vakavuutta, Mononen sanoo.

Pesäpalloliitto on pyytänyt seuroja teettämään sisäisiä kyselyjä, joissa pelaajien kokemuksia selvittäisiin. Ainakin osa seuroista on ottanut vuosittaiset kyselyt osaksi toimintaansa.

Silti Suekin tutkimukseen nähden vain murto-osa häirintää kokeneista ihmisistä on kertonut epäasiallisesta käytöksestä eteenpäin.

- On todella valitettavaa, jos tällaista tapahtuu ja siitä ei uskalleta tai haluta kertoa. Rohkaisisin kaikkia puhumaan, jotta asioihin voidaan puuttua, Mononen sanoo.

Mononen uskoo, etteivät ongelmat johdu ainakaan tiedonpuutteesta.

Pelaajasopimuksissa on Monosen mukaan erikseen pykälät eettisten rikkomusten osalta. Pelaajille tiedotetaan kanavista, joita pitkin voi raportoida epäeettisestä toiminnasta.

Monosen mukaan valmentajakoulutuksissa on kaikilla tasoilla pakollisena osana Vastuullinen valmentaja -verkkokoulutus. Koulutuksissa käydään läpi, miten valmentajien tulisi viestiä etenkin nuorille pelaajille.

- Valmentajakoulutusten sisältöjä olisi hyvä päivittää, koska maailma muuttuu. Pitää tuoda esille, millaisia eri muotoja häirintää on, jotta ne voidaan tunnistaa eikä kenellekään jää epäselväksi, että mikä on häirintää ja mikä ei.

Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kaari Mattila pitää Suekin raportin tuloksia hälyttävinä. Hän on erityisen huolissaan siitä, miten monet alaikäiset ja eri vähemmistöryhmiin kuuluvat ihmiset ovat kokeneet häirintää.

Kuva: Tuomo Heiti

Mattila huomauttaa, että tutkimuksen vastausprosentti oli erittäin matala, joten tuloksia pitää tulkita hyvin varovaisesti. Hänen mukaansa tarvitaan lisää akateemista tutkimusta seksuaalisesta häirinnästä urheilussa mutta myös lasten oikeuksista ja laajemmin ihmisoikeuksien toteutumisesta urheilussa. Urheilun pitäisi ankkuroitua tiukemmin lainsäädännöstä nouseviin ihmisoikeusvelvoitteisiin.

- Suekilla on hyvä pohjatutkimus, mutta oikeuksiin ankkuroitunutta, monitieteistä tutkimusta lasten edun tunnistamisen ja turvaamisen haasteista urheilussa tarvitaan enemmän, Mattila sanoo.

Mattilan mukaan seksuaalinen häirintä ja ahdistelu on aliraportoitua koko yhteiskunnassa. Hän uskoo, että ongelma saattaa korostua urheilussa, koska siinä muodostuu jatkuvasti useita valta-asetelmia, esimerkiksi valmentajien ja urheilijoiden välillä.

- Valta-asetelmat voivat lisätä kynnystä kertoa kokemastaan häirinnästä. Urheilussa ongelmatiikkaa saattaa syventää se, että ollaan kokoajan kilpailemassa omasta paikasta, Mattila sanoo.

Mattilan mukaan erityisesti seurojen vastuutahojen pitäisi luoda selkeät ohjeet siitä, miten ja kenelle seksuaalisesta ahdistelusta tulisi ilmoittaa. Mattila huomauttaa, että osassa ilmi tulleista tapauksista on saattanut tapahtua jopa vakava rikos. Tällöin tulisi ohjata ottamaan suoraan yhteyttä poliisiin.

Urheilun omat kurinpitoelimet ovat laajentaneet Mattilan mukaan toimintaansa teemoihin, joiden käsittelyyn heillä tuskin on riittävää pätevyyttä. Erityisen ongelmallisena Mattila pitää sitä, että sisäiset kurinpitojärjestelmät ovat alkaneet selvittää lapsia koskevia oikeusloukkauksia tai rikoksia.

- Uskoisin, että sisäisillä kurinpitojärjestelmillä ei aina ole erityisosaamista esimerkiksi lapsiuhrien haastattelusta tai seksuaalirikosten selvittelystä. Niin uhrin kuin tekijän oikeusturvan kannalta olisi tärkeää, että ensisijaisesti laillisuusvalvojat ja poliisi tutkisivat epäilyt syrjinnästä, häirinnästä tai seksuaalirikoksista.