Kirjailija Miki Liukkonen kuoli 4. heinäkuuta 2023. Hänen läheisensä ovat sitä mieltä, että kuolema olisi voitu estää.

Perhe ja ystävät tekivät kaikkensa pitääkseen kirjailija Miki Liukkosen elossa.

Pari viikkoa ennen kuolemaansa Liukkonen oli kirjailija Jarno Lindemarkin ja tämän 9-vuotiaan lapsen kanssa mökillä. Mökki sijaitsee luonnon rauhassa Kotkan lähistöllä. Reissu kesti neljän päivää. Lindemark ajatteli, että rauhallinen ympäristö voisi auttaa ystävän oloon.

Ehkä se auttoikin. Lindemarkista ainakin vaikutti siltä, että Liukkosen vointi parani.

Toisaalta Liukkonen harmitteli siitä, ettei voinut surra tarpeeksi. Hän koki, ettei voinut romahtaa lapsen nähden.

- Me juteltiin aamusta iltaan koko aika. Ei puhuttu taiteesta, vaan Mikin ongelmista, Lindemark sanoo.

Miki Liukkonen kuoli 4. heinäkuuta 2023.

Hänen läheisensä ovat sitä mieltä, että kuolema olisi voitu estää.

- On selvää, että jos Miki olisi saanut olla koko kesän osastolla, hän olisi elossa. Se olisi luultavasti ollut hänen ainoa tapansa selvitä.

Näin sanoo Liukkosen pitkäaikainen ystävä, sarjakuvataiteilija Ville Ranta.

Ville Ranta. Kuva: Paula Kaskimaa / IS

Kesäkuun alussa Ranta lähti työskentelemään Ranskaan residenssiin. Ennen matkaa Ranta pyysi Liukkoselta, ettei tämä tekisi itselleen mitään sinä aikana, kun hän on poissa.

Ranta soitteli Ranskasta Liukkoselle, joka vaikutti puhelimessa olevan "ihan ok".

Työpätkän jälkeen Ranta jäi Ranskaan lomailemaan vaimonsa ja lapsensa kanssa. Reissu kesti yhteensä reilun kuukauden.

Eräänä päivänä kesken hotelliaamiaisen hänen puhelimensa soi. Soittaja oli Liukkosen isä. Ranta arvasi heti, mitä asia koskee.

- Ei se ollut yllätys. Pelättiin sitä koko ajan.

Miki oli kuollut.

Miki Liukkosella oli sekä päihde- että mielenterveysongelmia. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on todennut, että mielenterveyspotilaat, joilla on päihderiippuvuus, ovat voineet jäädä heitteille siitä huolimatta, että heidän tilanteensa on ollut joko sosiaalihuollon tai terveydenhuollon ammattihenkilöiden tiedossa. Kuva: Seppo Kärki / IS

Ville Ranta tutustui Miki Liukkoseen Oulussa vuonna 2011. Ei ollut missään vaiheessa mikään salaisuus, että ystävällä on ongelmia mielenterveyden ja alkoholin kanssa.

- Itsetuhoisuudesta en ollut tietoinen ennen kuin Miki yritti itsemurhaa ensimmäistä kertaa. Se oli Mikille itselleenkin iso shokki, Ranta sanoo.

Liukkonen ei arastellut puhua ongelmistaan julkisuudessa. Jo vuonna 2012 hän kertoi Imagen haastattelussa ahdistuksestaan ja pakko-oireistaan.

- Ennen kuin menin nukkumaan, piti katsoa monta kertaa sängyn alle. Vieläkin täytyy tarkistaa öisin, onko hella kiinni tai ovi lukossa, Liukkonen kertoi.

Haastattelussa hän myönsi käyttävänsä alkoholia runsaasti ja luulleensa juotuaan eräänä iltana, että hänen sängyssään on joku.

Liukkonen on kertonut, että vuonna 2018 hänellä diagnosoitiin epävakaa persoonallisuushäiriö. Siihen voi kuulua pitkäkestoista tunteiden, ihmissuhteiden ja minäkuvan epävakautta sekä impulsiivista toimintaa. Henkilö kokee usein voimakasta tuskaa, jota hänen on vaikea kestää, ja saattaa yrittää "hoitaa" sitä epätoivoisin, impulsiivisin ja itsetuhoisin tavoin.

Johannes Ekholm. Kuva: Vesa Moilanen / Lehtikuva

Liukkosen kirjailijaystävä Johannes Ekholm kertoo tuntevansa useamman ihmisen, jolla on sama diagnoosi. Heiltä hän on kuullut, että epävakaita pidetään toivottomina tapauksina, joille "ei nähdä aiheelliseksi tarjota terapiaa tai muuta, kun se ei kuulemma auta". Miki Liukkonen väitti Instagram-kirjoituksessaan huhtikuussa 2023 saaneensa itse "potkut" terapeutilta siksi, että oli "liian masentunut".

Aiemmissa haastatteluissaan Liukkonen on kertonut, että vuoden 2018 aikana hän oli useita kertoja osastohoidossa. Helsingin Sanomille hän väitti, että hänet kerran kotiutettiin vain vuorokauden kuluessa siitä, kun hän oli ollut hengenvaarassa.

Samuli Knuuti. Kuva: Paula Kaskimaa / IS

Samoihin aikoihin hän sai valmiiksi vuonna 2019 julkaistun Hiljaisuuden mestarin. Liukkosen ystävän ja kustannustoimittaja Samuli Knuutin mukaan kirja sisälsi aluksi kolme eri henkilöhahmojen kirjoittamaa itsemurhakirjettä, joista yksi editoitiin lopulta pois.

- Myöhemmin Miki totesi, että ne olivat hänen omia harjoitelmiaan omiksi kirjeikseen, Knuuti sanoo.

Jos sinulla tai läheiselläsi on itsetuhoisia ajatuksia, apua on saatavilla.

Jos tilanne on hengenvaarallinen, soita 112. Voit myös hakeutua suoraan paikkakuntasi terveyskeskukseen tai päivystykseen.

Mieli ry:n kriisipuhelin palvelee ympäri vuorokauden numerossa 09?2525 0111.

Nuorille suunnattu Sekaisin-chat päivystää ma-pe klo 9-24 ja viikonloppuisin klo 15-24.

Tukinet.net -sivustolla voi osallistua ryhmächatteihin tai kahdenkeskisiin chatteihin ja saada henkilökohtaisen tukihenkilön.

Voit varata ajan oman alueesi kriisikeskukseen tai etävastaanotolle, jos tarvitset keskusteluapua vaikeassa elämäntilanteessa. Kriisikeskusten yhteystietoja löytyy esimerkiksi mieli.fi-sivuston kautta.

Lue lisää: Outi käytti koiran ulkona ja hyppäsi sitten viidennen kerroksen parvekkeelta - pudotuksen aikana hän ehti miettiä yhtä asiaa

Liukkosella ei ollut itsesuojeluvaistoa, Ville Ranta sanoo. Hän ei halunnut hidastella hurjaa juhlimistaan. Kukaan ei voinut rajoittaa tai hillitä.

Aina ei mennyt huonosti, mutta hyvää jaksoa seurasi romahdus. Rannan mukaan viimeisin sellainen alkoi kesällä 2021, jolloin Liukkonen "joi viinaa ihan sikana". Syyskuussa 2021, sairaalasta päästyään, Liukkonen kertoi Instagramissa ryhtyvänsä absolutistiksi.

- Silloin ymmärsin, että Miki on sairas. Ei pelkästään huonossa jamassa, vaan sairas, Ranta sanoo.

Miki Liukkosen viimeinen teos Vieraskirja julkaistaan postuumisti maanantaina 18. syyskuuta 2023. Kuva: Seppo Kärki / IS

Elämänsä viimeisen kevään aikana Liukkonen vietti useita iltoja Rannan luona. Hän puhui avoimesti itsemurha-ajatuksistaan. Se oli hänelle arkinen puheenaihe muiden joukossa.

- Oli toki positiivista, että Miki uskalsi puhua asioista ja yritti siten saada apua. Mutta samalla Mikistä tuli selvästi synkempi ja eristäytyneempi. Hän vajosi enemmän omiin sisäisiin maailmoihinsa, kirjailijaystävä Esa Mäkijärvi sanoo.

- Miki etsi koko elämänsä yhteyttä muihin ihmisiin ja kärsi ulkopuolisuudestaan.

Samuli Knuutin mukaan kevään 2023 viestittelystä huomasi, ettei Liukkonen enää yrittänyt peitellä itsetuhoisuuttaan. Todellisuudentaju oli kuitenkin tallella: Liukkonen sanoi tietävänsä, kuinka mielettömiä ja hulluja hänen viestinsä olivat, mutta että hän ei voinut ajatuksilleen mitään.

Rannan mukaan Liukkonen oli välillä jopa vihainen, kun ystävät ja sukulaiset yrittivät puhua häntä pois itsemurha-ajatuksista. Hän haastoi filosofisiin keskusteluihin siitä, onko ihmisellä oikeus päättää omasta kuolemastaan vai ei.

- Sun ympärillä olevat ihmiset haluavat, että sä elät, Ranta kertoo vastanneensa.

- Tällaisia keskusteluja käytiin paljon kevään ja kesän aikana, mutta jo aiemminkin. Yritin auttaa häntä kehumalla ja ylistämällä häntä. Oli iso porukka ihmisiä, jotka tapasivat Mikiä usein ja varmistivat, että häneen saa yhteyden.

Ystävien kertomuksista piirtyy kuva, että vastuu Liukkosen hengen pelastamisesta akuutissa mielenterveyden kriisitilanteessa sysättiin lähipiirin harteille.

- Oli järkyttävää, ettei ollut olemassa muuta apua siihen, Johannes Ekholm sanoo.

Mielenterveysomaisten keskusliiton FinFamin toiminnanjohtaja Tiina Puranen kertoo kuulleensa potilaiden läheisiltä usein samankaltaisia tarinoita.

- Kun ihminen menee hakemaan apua, niin silloin pitäisi pystyä antamaan se apu ja tuki, jota ihminen sekä hänen lähipiirinsä ja perheensä tarvitsevat, Puranen sanoo.

Rannan mukaan muutamat Liukkosen läheiset onnistuivat estämään useamman itsemurhayrityksen.

- Kaikki ne yritykset olivat hätähuutoja, Mäkijärvi sanoo.

- Miki koki olonsa sellaiseksi, että mikään ei auta. Itsensä vahingoittaminen oli ainoa keino, jolla hän pääsi Auroraan, Ekholm sanoo.

Läheisille oli selvää, ettei heidän apunsa enää yksin riittänyt. Tarvittiin ammattilaisia ja ympärivuorokautista valvontaa.

- Tiedetään, että jos on mielenterveys- ja päihdeongelma, niin itsemurhariski on kohonnut ja ihminen on erityisen avun tarpeessa, sanoo THL:n tutkija Outi Linnaranta. Kuvassa Helsingin Auroran sairaalan psykiatrisen ensihoito-osaston sisäänkäynti. Kuva: Seppo Kärki / IS

Läheisten mukaan Liukkonen oli kevään 2023 aikana kolme kertaa osastojaksolla Helsingin psykiatrisessa sairaalassa. Jokainen niistä kesti noin viikon, ja viimeinen päättyi ennen toukokuun puoliväliä.

- Heti, kun hän pääsi pois, hän pyysi mua kaljalle. Miki halusi turruttaa omia tunteitaan, Ekholm sanoo.

Hänen mukaansa Liukkonen kertoi viimeisen osastojaksonsa puolivälissä, ettei minkäänlaisesta jatkosuunnitelmasta ollut sovittu. Ekholm väittää Liukkosen sanoneen, että "on vain neuvottu, että älä ole yksin".

- Jäi vähän epäselväksi, oliko mitään hoitokontakteja. Oli kuulemma jokin tukiryhmä, johon piti kerran kuukaudessa raportoida, että on vielä hengissä, Ekholm sanoo.

Helsingin psykiatrisen sairaalan mielihäiriöpalveluiden ylilääkäri Niina Markkula kertoo, että itsemurhavaarassa olevalle potilaalle laaditaan turvasuunnitelma, henkilökohtainen toimintaopas tilanteisiin, joissa riski on erityisen suuri.

- Siinä kirjataan paperille varomerkit, jotka kertovat voinnin huononemisesta, potilaan keinot, joilla helpottaa oloa, millainen lähipiiri henkilön tukena on sekä mihin numeroihin olla yhteydessä hätätilanteessa.

Markkulan mukaan kotiuttamisen edellytys on se, että itsemurhavaara on selvästi laskenut.

- Että itsemurha-ajatukset ovat ohimeneviä ja henkilö tietää, miten toimia ajatusten kanssa.

Kotiuttamista seuraavan avohoidon tapaamisajan pitäisi olla Markkulan mukaan sovittuna viimeistään viikon päähän. Auroran sairaalassa on aloittanut huhtikuussa uusi liikkuvan avohoidon tiimi, joka Markkulan mukaan mahdollistaa sen, että potilas voidaan kotiuttaa, vaikka toipuminen on vielä kesken.

- Liikkuvan avohoidon tiimi toimii jokaisena päivänä vuodessa kello 8-20.30. Mahdollisuus soittaa heille iltaisin on ollut hyvä etenkin pitkäaikaisesti oireileville, Markkula sanoo.

Ville Rannan mukaan Auroran sairaala oli lopulta ainoa paikka, jossa Liukkonen pystyi kirjoittamaan. Kuva: Seppo Kärki / IS

Lähipiiri kuvailee Liukkosta hoitomyönteiseksi: hän halusi parantua, jos vain olisi saanut siihen mahdollisuuden.

- Miki oli aina viikon siellä, jolloin hänet doupattiin täyteen lääkkeitä ja heitettiin ulos. Hän olisi tarvinnut ainakin kuukauden hoidon, Lindemark arvelee ja jatkaa:

- Joskus Miki sitten sanoi, ettei halua Auroraan, kun hän saa olla siellä vain viikon ja sitten hänet heitetään pihalle.

Niina Markkulan mukaan on todella ikävää, jos potilas kokee, ettei hoito auta. Se kertoo hänen mukaansa siitä, ettei henkilöä ole onnistuttu kohtaamaan sopivalla tavalla. Hänen mukaansa on tilanteita, joissa potilaan odotukset ovat erilaisia kuin lääketieteellinen suositus hoidosta.

- Silloin voi tulla potilaan kanssa erimielisyyksiä siitä, mikä oikeasti auttaisi.

Ystävät kertovat, että Liukkonen voi psykiatrisella osastolla paremmin kuin sen ulkopuolella. Siellä hän jaksoi heittää itselleen tyypillistä, tummaa ja hirtehistä huumoria.

Rannan mukaan Aurorasta tuli lopulta ainoa paikka, jossa Liukkonen pystyi kirjoittamaan. Hän työsti 18. syyskuuta 2023 julkaistavan Vierastila-romaaninsa loppuun käsin sairaalan käytävällä nojatuolissa pienen pöydän ääressä.

- Miki sanoi, että sairaala oli turvallinen ympäristö, jossa mitään yllättävää ei satu. Hän ei ollut sellaisen kaiken läpäisevän pessimismin varassa, Knuuti sanoo.

Knuutin mukaan Vierastila on Liukkosen henkilökohtaisin kirja. Puolivälin jälkeen sen minäkertojaksi ilmestyy kirjailija, jonka on Knuutin mukaan pitkälti Liukkonen itse.

Miksei Miki Liukkosta pidetty osastohoidossa, vaikka hän oli vaaraksi itselleen?

Sekä Ranta että Knuuti uskovat, että oma vaikutuksensa oli sillä, kuinka rationaalisesti ja analyyttisesti verbaalisesti lahjakas Liukkonen pystyi ilmaisemaan hoitohenkilökunnalle tuntemuksiaan.

- On paradoksi, että jos pystyt perustelemaan, miksi tarvitset hoitoa, et tarvitse hoitoa, Knuuti sanoo.

Ranta pitää yksittäisistä tilanteista käsittämättömimpänä huhtikuista päivää, jona hän hälytti ystävälleen ambulanssin. Rannan mukaan vain kolmen tunnin kuluttua siitä Liukkonen soitti ja ilmoitti, että hoitajien mukaan hänen pitäisi kysyä, voiko tulla Rannan luo yöksi.

- Tämä oli seuraus siitä, että annoin ambulanssihenkilökunnalle omat tietoni. Se oli aivan uskomatonta. Miki ei missään nimessä ollut sellaisessa kunnossa, että hänet olisi pitänyt päästää pois sairaalasta.

Liukkonen vietti Rannan luona muutamia päiviä. Kun Rannan perheenjäsenet menivät pääsiäiseksi Ouluun, he ottivat Liukkosen mukaan.

Ylilääkäri Niina Markkula kommentoi yleisellä tasolla, että on tilanteita, joissa ihmisen haasteet oman mielenterveytensä kanssa tulevat enemmän esiin elämässä sairaalan ulkopuolella. Silloin hoito tulee hänen mukaansa kohdistaa sinne sairaalan sijaan.

- Sairaalahoito auttaa kriisitilanteissa, mutta pitkä sairaalajakso ei auta sellaisissa ongelmissa, jotka ovat esimerkiksi potilaan omassa elinympäristössä. Silloin pitkä sairaalahoito voi päinvastoin vaikeuttaa ongelmien pariin palaamista.

Ville Rannan piirtämä sarjakuvaruutu kuvaa tilannetta, jossa Liukkonen oli kotiutettu Rannan mukaan vain kolme tuntia sen jälkeen, kun hän oli saapunut sairaalaan. Kuva: Ville Ranta

Psykiatriaan ja päihdelääketieteeseen erikoistuva lääkäri Jonne Juntura työskenteli Auroran sairaalan akuutilla suljetulla mielialaosastolla vuonna 2022. Neljän ja puolen kuukauden jälkeen hän irtisanoutui määräaikaisesta virasta, koska hänen mukaansa työolosuhteet olivat huonot: lääkäreitä oli liian vähän työmäärään nähden.

Jonne Juntura. Kuva: Antti Hämäläinen / IS

Hän toi esiin huolen potilasturvallisuudesta: joka päivä piti tehdä monta kertaa päätöksiä siitä, voiko itsetuhovaarassa olevan potilaan kotiuttaa vai ei.

- Koen, etten kotiuttanut ketään pakotetusti. Mutta näin, että jos tilanne jatkuu samanlaisena pitkään, niin kuormittuneena ja liiassa kiireessä potilasturvallisuuden vaarantamisen riski kasvaisi, Juntura kertoo.

Osastonlääkärin on pakko miettiä kokonaisuutta. Voi olla, että paikkaa odottaa henkilö, jonka tilanne on hyvin akuutti.

- Olen todella huolissani osastopaikkojen riittävyydestä, Juntura sanoo.

Psykiatristen sairaalapaikkojen määrää Suomessa on tasaisesti karsittu. 1970-luvulla niitä oli vielä 22?000, vuonna 2021 enää alle 2?700.

Itsemurha on 15-44-vuotiaiden suomalaisten yleisin kuolinsyy. Itsemurhien määrä Suomessa on vähentynyt, mutta THL:n tutkimuksen mukaan joka viides itsemurhan tehnyt oli käynyt terveydenhuollon vastaanotolla samana päivänä, jolloin on tehnyt itsemurhan. Kuva: Seppo Kärki / IS

Mielenterveyspalvelujen tarjonta ei ole kasvanut viime vuosina samassa suhteessa niiden kysynnän kanssa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n mielenterveystiimin tiimipäällikön ja tutkimusprofessorin Jaana Suvisaaren mukaan psykiatrisen hoidon henkilöstötilanne on hankala: vaikka avoimia virkoja on tarjolla, niitä ei haeta.

Syitä ovat esimerkiksi työn kuormittavuus ja pula koulutetusta henkilöstöstä.

- Ohuilla resursseilla yritetään tehdä paljon asioita, Suvisaari sanoo.

Vuoden 2023 alussa aloittaneiden hyvinvointialueiden rahoitus tulee pitkälti valtiolta. Hyvinvointialueet kertoivat syksyllä 2022, että niiden rahoitus on riittämätön. Kaikki hyvinvointialueet jäävät tänä vuonna alijäämäisiksi arvion mukaan yhteensä 1,2 miljardilla eurolla.

- Jos hyvinvointialueet päättävät antaa psykiatriseen hoitoon lisäresursseja, niin se on pois jostain muualta. Tilanne ei tässä suhteessa ole helppo, Suvisaari sanoo.

Valtiovarainministeriön tuoreessa talousarviossa hyvinvointialueiden rahoitukseen ehdotetaan vuonna 2024 neljän miljardin euron kasvua kuluvaan vuoteen verrattuna. Osin kasvua selittää tosin se, että noin 1,9 miljardia euroa alueiden vuoden 2023 rahoituksesta maksettiin ennakollisesti jo valtion vuoden 2022 talousarviossa.

Hallitusohjelman liitteenä olevan vaikutusarvion mukaan neljän vuoden hallituskauden aikana hyvinvointialueilta odotetaan 874 miljoonan euron säästöjä eli kustannusten kasvua hillitseviä toimenpiteitä.

THL:n Jaana Suvisaaren mukaan psykiatrinen hoito on ollut altavastaaja erikoissairaanhoidossa somaattiseen eli fyysisten sairauksien hoitoon verrattuna. Tilastot puhuvat tämän puolesta:

Perusterveydenhuollon mielenterveyshoidon menot ovat taas nousseet 2000-luvulla etenkin prosentuaalisesti merkittävästi, vuoden 2000 49 miljoonasta eurosta vuoden 2020 lähes 237 miljoonaan.

Hallitusohjelmassa luvataan lisätä matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita. On arvioitu, että psykiatrista sairaalahoitoa tarvitsee entistä harvempi potilas.

- Avohoidossa on monimuotoisia ja intensiivisiä palveluita, mikä on todella tärkeää. Mutta kysymys kuuluu, ollaanko menty liian pitkälle sairaalapaikkojen vähentämisessä? Suvisaari kysyy.

Helsingissä ympärivuorokautisia psykiatrisen erikoissairaanhoidon osastopaikkoja on yhteensä 175. Sekä Niina Markkulan että Helsingin kaupungin johtajapsykiatri Mia Tuokon mukaan se riittää. Heidän mukaansa jokainen, jonka kohdalla lääkäri arvioi osastohoidon tarpeelliseksi, saa hoitopaikan.

- Varapaikkoja on mahdollista ottaa käyttöön, mutta tänä vuonna sille ei ole ollut tarvetta, Tuokko sanoo.

- Työntekijöiden näkökulmasta osastojen täyttöaste on korkea ja työmäärä suuri. Määrää ei tulisi vähentää tästä tasosta, Markkula jatkaa.

Niina Markkulan mukaan jokaiselle psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa työskentelevälle lääkärille tulee vastaan tilanteita, joissa osastolta uloskirjattu potilas tekee itsemurhan piakkoin hoitojakson jälkeen.

- Itsemurhat hoidon aikana ovat tragedioita myös hoitaville henkilöille. Ne otetaan todella vakavasti ja käsitellään perinpohjaisesti, mitä olisi voitu tehdä toisin.

Tutkimusten mukaan itsemurhariski on suurimmillaan ensimmäisen viikon aikana sairaalahoidon päättymisen jälkeen. THL:n tutkija, ylilääkäri Outi Linnarannan mukaan palvelujärjestelmän pitäisi pyrkiä siihen, että kaikki itsemurhat voitaisiin estää.

- Käytännössä se ei varmaan onnistu, mutta kyllä meidän pitää pystyä parempaan hoidon laatuun.

Johannes Ekholm tapasi Liukkosen viimeisen kerran reilu viikko ennen tämän kuolemaa. Liukkonen ei meinannut löytää Ekholmin luo, vaikka oli käynyt hänen luonaan ihan hiljattain.

- Hän puhui järkeviä, mutta soitteli sitten viidelle ihmiselle, että hänellä on niin huono olla, ettei tietä, mitä tekisi tai minne mennä.

Ekholmin mukaan Liukkonen kyseli, mitä tietokoneohjelmia Ekholm käyttää ja kertoi hankkineensa itse uuden tekstieditorin. Hän leikitteli ajatuksella, että aloittaisi uuden kirjan.

- Juotiin lonkeroa ja kuunneltiin musiikkia, Miki puhui äitinsä kuolemasta. Ja että on miettinyt, että voisi alkaa vielä kirjoittaa uutta kirjaa. Harmitteli, että lähetti kustantamolle jäähyväisviestin muutama päivä sitten, ja kaikki huolestuivat, ja joutui selittelemään perään, että ei syytä huoleen.

- Mulla oli hetkittäin olo, että kyllä tästä vielä jotain tulee, kunhan päästään akuutin vaiheen yli, Ekholm sanoo.

Myös Esa Mäkijärvi ja Jarno Lindemark tapasivat Liukkosen viimeisen kerran noin viikkoa ennen hänen kuolemaansa, eri kertoina.

Mäkijärven mukaan Liukkonen oli synkkä, mutta vaikutti jo vähän pirteämmältä. Saman havaitsi myös Lindemark.

Jälkikäteen he molemmat ajattelevat, että se saattoi olla huono enne.

- Siitä saattoi tulla psykologinen helpotus, joka johti meitä kavereita harhaan, Mäkijärvi kertoo.

- Miki aina puhui siitä, että huolestukaa musta vasta siinä vaiheessa, kun olen pirteä, Lindemark sanoo hiljaa.

Miki Liukkonen siunattiin haudan lepoon Oulussa 29. heinäkuuta 2023. Kuva: Janne Aaltonen

Läheiset ovat yhtä mieltä siitä, että Liukkonen olisi tarvinnut parempaa hoitoa ja todennäköisesti hyötynyt siitä.

Liukkosen tilannetta saattoi vaikeuttaa se, että hän kärsi myös päihdeongelmasta. Eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaan on tullut useita kanteluja juuri tämän kaksoisdiagnoosin ongelmista.

- Mielenterveyspotilaat, joilla on päihderiippuvuus, ovat voineet jäädä heitteille siitä huolimatta, että heidän tilanteensa on ollut joko sosiaalihuollon tai terveydenhuollon ammattihenkilöiden tiedossa. Pidän selvityksissä esiin tulleita virheitä vakavina, apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin kirjoitti heinäkuussa antamassaan ratkaisussa.

Ville Rannan mielestä avohoito ei yksinkertaisesti toimi Liukkosen kaltaisille potilaille, joiden kohdalla ensiarvoisen tärkeää on itsetuhoisilta teoilta suojaaminen. Ranta ei epäröi sanoa, että hänen mielestään Suomessa mielenterveyshoitojärjestelmä on romahtanut tai ainakin lakannut toimimasta.

- Olisi aivan hirvittävä skandaali, jos jossain fyysisessä vaivassa, sydänkohtauksessa, veritulpassa tai vaikka syövässä hoito olisi tällaista, hän sanoo ja jatkaa:

- Vakavissa mielenterveysongelmissa on kysymys kuolemanvaarasta. Näyttää siltä, että ruumiita tulee.

Kuva: Seppo Kärki / IS

Tämä juttu tehtiin yhteistyössä Miki Liukkosen lähiomaisten kanssa siten, että he ovat tarkistaneet siinä esitetyt väitteet Liukkosen viimeisistä hoitojaksoista ja vahvistaneet niiden paikkansapitävyyden. Miki Liukkosen isä ja muu perhe halusivat myös kommentoida poikansa kuolemaa edeltäviä tapahtumia lyhyesti:

- Yhdessä ystävien kanssa muodostimme tiiviin tukiverkon. Viimeisinä aikoina perheen ja ystävien tuki ja ns. avohoito ei enää riittänyt. Hän olisi tarvinnut ammattimaista, pitkäaikaista laitoshoitoa. Sitä ei Suomessa enää ole.

Haastattelu

Kaisa Juuso (ps) on tuoreen hallituksen sosiaali- ja terveysministeri. Kuva: Kimmo Brandt / Compic / AOP

Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso (ps), onko suomalainen mielenterveyshoito sillä tasolla, jolla sen kuuluisi olla?

- Ei. Se on suora vastaus suoraan kysymykseen. Suurimpia puutteita on se, ettei palvelun tarjonta vastaa kysyntää. Mielenterveysongelmat ovat koko ajan nousseet monella eri tasolla, kuten esimerkiksi kouluterveyskyselyt osoittavat. Palvelun tarpeeseen ei ole vastattu niin vahvasti kuin olisi pitänyt.

Hallitusohjelmassa sitoudutaan kehittämään matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita. Kuinka hallitus aikoo edistää esimerkiksi akuutisti itsetuhoisten potilaiden turvallisuutta?

- Se on hyvä kysymys. Hyvinvointialueet päättävät näistä, mutta näihin voidaan vaikuttaa ohjauskeinoilla. Viimeisin ohjauskeino on 14 vuorokauden hoitotakuu, joka koskee myös mielenterveyspotilaita.

- Se, miten hyvinvointialueet käyttävät rahoituksensa, on heidän itsehallinnon piirissään. Tietenkin toivon, että mielenterveyshoito otetaan vakavasti.

Onko psykiatrisen erikoissairaanhoidon vuodepaikkoja vähennetty liikaa?

- Vaikea sanoa, onko näin koko maan tasolla. Se vaihtelee alueittain. Joillain alueilla on varmaan vähennetty liikaa. Ei voi olla niin, että sairaalapaikkoja vain vähennetään, vaan täytyy tällöin panostaa eri tavalla avohoitoon. Se ei tapahdu automaattisesti, vaan se pitäisi tehdä suunnitelmallisesti. Uutisista päätellen näin ei ole tehty riittävästi.

- Avohoidossa liputan avoimen dialogin hoitomallia ja sen levittämistä laajempaan käyttöön.

Avoimen dialogin hoitomalli on 1980- ja 1990-luvuilla Tornion Keroputaan psykiatrisessa sairaalassa kehitetty hoitomalli. Siinä mielenterveyspalvelut organisoidaan niin, että psyykkiseen kriisiin pystytään vastaamaan välittömästi. Hoito viedään ihmisten kotiin ja sosiaalinen verkosto eli esimerkiksi potilaan lähipiiri kutsutaan hoidon osapuoleksi.

Hoitomallista saatiin seurantajaksolla hyviä tuloksia, ja se on sisällytetty maailman terveysjärjestö WHO:n uusiin mielenterveyshoitoa koskeviin ohjeistuksiin, joiden avulla pyritään edistämään toipumista ja ihmisoikeuksien toteutumista mielenterveyspalveluissa. Hoitomallia kehitetään ja tutkitaan parhaillaan monessa maassa.

Onnettomuustutkintakeskuksen mukaan osastoilla on pula psykiatrian erikoislääkäreistä. Tämä on johtanut tilanteisiin, jossa vaikeasti sairaiden potilaiden hoitoon osallistuu enenevissä määrin vasta opiskeluvaiheessa olevia tulevia lääkäreitä. Mitä tälle kehitykselle voidaan tehdä?

- Erikoistuvia psykiatreja pitäisi saada lisää. Se on vaikeaa, sillä vaikka koulutuspaikkoja lisättäisiin, lääkärit saavat itse päättää, mihin haluavat erikoistua. On kinkkistä, millä tavalla ala tehdään houkuteltavaksi. Ongelma on, että harvaan asutuilla alueilla on erityinen pula psykiatreista. Yksi ratkaisu on etäpalvelut, kunhan psykiatriset sairaanhoitajat pystyvät osallistumaan hoitoon paikan päällä. Jos lääkäri on etänä, niin sekin on parempi kuin jos ei ole lääkäriä lainkaan.

Tälläkin hetkellä Suomessa on varmasti paljon ihmisiä, joita pelottaa, että heidän itsetuhoisesti oireileva läheisensä tekee sen peruuttamattoman teon. Mitä sanoisitte heille?

- Näistä huolista pitää olla yhteydessä hoitavaan tahoon. Palaan edelleen avoimen dialogin hoitomalliin, jossa myös potilaan läheinen voi olla yhteydessä ja kertoa huolistaan. Mutta kun on pelkoja, niin voi olla vaikeaa tietä, mitä tehdä, miten toimia ja miten esittää huoli eteenpäin.

- Kun ihminen on tilanteessa, jossa hänellä on itsetuhoisia ajatuksia, niin hänen pitäisi ehdottomasti päästä hoitoon. Se on ihan selkeä linjaus. Ei kahta kysymystä.