Henkirikoksesta tuomittu Pauli Joona muutti elämänsä suunnan ja jakaa nyt ruoka-apua Nokialla. - Rikollinen maailma on sairas. Uhrini menetti henkensä muutaman kympin takia.

"Mitä pahaa minä olen sinulle tehnyt, kun sinä minua näin kohtelet?"

Ne olivat uhrin viimeiset sanat Pauli Joonalle.

Se oli julma teko, juuri sellainen, jota uutisista luettuna on vaikea ymmärtää. Uhria, entistä poliisimiestä, pahoinpideltiin lyöden, potkien ja sähköiskuin. Lopulta Joona jätti kidutetun miehen metsään sidottuna kuolemaan. Siellä hän paleltui hengiltä. Joona ei käynyt katsomassa uhria edes silloin, kun kävi etsimässä lapiota, johon pelkäsi jättäneen sormenjälkensä.

Käsittämättömän julmuuden takana oli muutaman kymmenen euron velka.

Joonaa syytettiin murhasta, mutta hänet tuomittiin kahdesta törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta. Vankeusrangaistukseksi tuli kymmenen vuoden vankilatuomio. Joona määrättiin istumaan rangaistuksensa päivästä päivään, ja hänet todettiin erityisen vaaralliseksi toisen hengelle ja terveydelle. Hänestä tuli niin sanottu pyttyvanki, eli hänet määrättiin istumaan tuomionsa päivästä päivään.

Tilanteessa oli ollut mukana myös toinen henkilö, joka sai 3,5 vuoden tuomion muun muassa törkeästä pahoinpitelystä.

Oli vuosi 2007. Tuolloin 38-vuotias Joona oli ehtinyt kerätä jo ennen vakavinta rikostaan pitkän ja synkän rikosrekisterin. Se rekisteri oli yli 20 sivua pitkä.

Pauli Joona ei peittele mennyttään, mutta se ei tarkoita, että hän olisi ylpeä siitä. Hän katuu tekemäänsä vakavaa rikosta ja sen aiheuttamaa murhetta ja tuskaa uhrin läheisille.

- Rikollinen maailma on sairas. Uhrini menetti henkensä muutaman kympin takia, nyt 54-vuotias Joona sanoo.

Hänellä on takanaan seitsemän vuotta elämää siviilissä. Hän vapautui vankilasta 2017, ensin panta jalassaan.

Hän katuu paitsi uhrille ja tämän läheisille aiheuttamaansa tuskaa, myös kaikkea, sitä mitä teosta seurasi hänen omille läheisilleen. Erityisesti äiti otti tiedon oman pojan hirvittävästä rikoksesta raskaasti. Hän sairasti syöpää ja siihen 75-vuotiaana, kun Joona oli vielä vankilassa. Äiti ei koskaan ehtinyt nähdä pojassaan tapahtunutta suurta muutosta.

Joona kertoo perineensä isältään alkoholismin ja väkivaltaisen käyttäytymisen mallin. Kuva: Tammi

Pauli Joonan tarina on pohjimmiltaan hyvin tavallinen tarina rikollisen elämästä. Toimittaja Minna Ala-Heikkilän kirjassa Kaikki se viha, kaikki se rakkaus (Tammi 2023) hän kiteyttää:

Olin oikea oppikirjaesimerkki, sillä tilastojen mukaan Suomessa tavallisimmin henkirikokseen syyllistyy työtön, alkoholiriippuvainen mies, ja hänen uhrikseen joutuu hänelle tuttu mies.

Joonan tarinassa ei ole mitään hohdokasta. Se piirtää rikollisen arjesta karun ja inhottavan kuvan. On vaikea kuvitella, että kukaan alkaisi sen perusteella ihannoida alamaailman elämää.

Olin tyypillinen suomalainen rikollinen: päihderiippuvainen mies, joka päihteidenkäyttöään rahoittaakseen ja päihteiden vaikutuksen alaisena tehtaili omaisuusrikoksia, ajautui epämääräisissä porukoissa tappeluihin ja oli väkivaltainen, ajeli kännissä ja oli harmiksi, vaivaksi ja vahingoksi kotikaupungissaan ja missä ikinä liikkuikin. En näin sanomalla halua väheksyä tekemiäni rikoksia ja muille aiheuttamaani vahinkoa, vaan haluan riisua rikollisuudesta sitä hohtoa, jota siihen nykyään liitetään rikollisten elämäkerroissa ja tv-sarjoissa. Kun sellin ovi menee kiinni, hymy hyytyy niiltäkin, jotka julkisuudessa esiintyvät kovina jätkinä ja menestyvinä huumekauppiaina.

Joona ei pidä julkkisrikollisista viime vuosina tehdyistä kirjoista ja tv-sarjoista, joissa päähenkilön elämä esitetään komeassa valossa.

Todellisuudessa mitään menestystarinaa ei rikollisessa maailmassa ole. Se tavallinen tarina on minun tarinani: ankea, osaton elämä, jossa hallintavalta on päihteillä ja viranomaisilla.

Lue lisää: Vangit kritisoivat sijoittamis­päätöksiä - "julkkisvankien" projektit lisäävät tunnetta epä­oikeuden­mukaisuudesta

Pauli Joona on kiitollinen ruoka-avun lahjoittajille. - Minusta on reilu meininki, että ne, joilla on, jakavat muillekin. Minulle on myös tärkeää jutella ihmisten kanssa ja keskustella kaikista niistä asioita, mitä heillä on sydämellään. Kuva: Antti Hämäläinen / IS

Nyt pahantekijä haluaa olla hyväntekijä. Joona esimerkiksi jakaa ruoka-apua vähävaraisille Nokian helluntaiseurakunnassa.

Ryyppääminen, pillerit, huumeiden kiihtyvä käyttö, asteittain vakavammiksi muuttuvat rikokset, irtonainen elämäntapa ja vankilakierre muovaavat ihmisen luonnetta pelottavalla tavalla, Joona kokee.

Vähätkin tunteeni kuihtuivat. En tuntenut suurta iloa, en tuskaa, en surua, ikävää, en oikeastaan masennustakaan. Kovetuin ja kivetyin.

Päihteet olivat osa Joonan elämää sen alusta asti. Hän syntyi metsuri-isän ja kotiäidin perheeseen. Hänellä on kaksi sisarusta. Perheen toimeentulo oli niukkaa, ja sitä varjosti isän alkoholinkäyttö ja väkivalta. Vanhemmat kuuluivat Jehovan todistajiin, mutta myöhemmin isä erotettiin liikkeestä.

- Sain aika huonot eväät kotoa. Lapsuuden kodista tuli alkoholismi ja väkivaltaisen käyttäytymisen malli isältä. Äiti oli lämmin, ja hänen rakkautensa voima on kannatellut minua. Se on valtavan iso asia ja syy siihen, että minä sain myöhemmin kiinni yhteiskunnasta. Olen sanonut kaikille syrjäytyneille, että jos heillä on yksikin hyvä ihmissuhde, niin yhteiskuntaan voi kiinnittyä. Aina on toivoa.

Lapsuus oli selviytymistä. Joona ei lapsena miettinyt, mikä hänestä tulee isona. Poika alkoi isänsä tavoin kokeilla alkoholia "lääkkeeksi" pahaan oloon jo hyvin varhain.

Vaikka isän väkivaltaisuus pelottikin, 7-8-vuotiaana aloin jopa toivoa, että isä taas ryyppäisi ja pääsisin juomaan loput hänen Gambina- tai Sorbus-pullostaan. Odottelin malttamattomana hänen sammumistaan, sillä huomasin nopeasti, että alkoholi antoi minulle pirteyttä, voimaa ja rohkeutta. Se lievitti epämiellyttävää, ahdistunutta ja apeaa oloani ja antoi turvallisen suojan.

Kun Joona alkoi tehdä rikoksia, hänet passitettiin koulukotiin. Hän toivoo, että perheen tilanteeseen olisi puututtu jo paljon aiemmin.

Kirjan kirjoittanut toimittaja Minna Ala-Heikkilä muistaa Joonan lapsuudestaan. He olivat luokkakavereita.

Hän muistaa epäsiistin pojan, jolla oli likaiset ja liian isot vaatteet. Hän muistaa myös sen, kuinka hän muiden mukana nauroi Joonan vaatteille. Köyhyys näkyi pojasta päälle päin.

Sitä nauramista Ala-Heikkilä pyysi myöhemmin Joonalta anteeksi.

- Pauli oli jo tullut uskoon ja pyytänyt anteeksi tekojaan. Hän oli ensimmäinen vanki, joka osallistui vakavien rikosten sovitteluun. Pauli sanoi, että minä olin ensimmäinen ihminen, joka pyysi häneltä anteeksi. Se oli minulle järkytys.

Ala-Heikkilän mukaan Joonasta oli helppoa tehdä kirja, koska Joona ei väistä vastuutaan. Hän kantaa vastuun teoistaan ja katuu niitä aidosti.

- Minä olen porskutellut melko hyvin eteenpäin elämässä, mutta missä minä olisin, jos olisin tullut samoista lähtökohdista kuin Pauli? Helposti rikolliset nähdään ihmisinä, joilla ei pitäisi olla edes ihmisoikeuksia.

- En pidä myöskään hyysäävästä asenteesta, mutta ei sellaiset kotiolot voi olla vaikuttamatta lapseen ja nuoreen, mitä Paulilla oli, Ala-Heikkilä sanoo.

Lue lisää: Nanna, 31, ei ole ollut päivääkään töissä - kun hän kertoo elämästään, "tavikset ovat kauhuissaan"

Minna Ala-Heikkilä ja Pauli Joona ovat entisiä luokkatovereita. Kuva: Antti Hämäläinen / IS

Pitkään Pauli Joona ajatteli olevansa toivoton tapaus, ja niin hänestä ajatteli moni muukin. Hän kokee, ettei käänne parempaan olisi onnistunut ilman kahta elämänmuutosta: raitistumista ja uskoontuloa.

- Minulla oli valitettavasti se väärä käsitys, että minulla ei ole mitään päihdeongelmaa. Se pitää ensin myöntää itselle, että on päihderiippuvainen. Kun tämän myönsin rehellisesti itselleni sydämessäni, silloin alkoi uuden suunnan löytyminen ja siinä pysyminen, Joona kertoo.

Uskosta Joona sai pohjan elämälleen ja sen lopun hän on rakentanut itse. Helppoa se ei ole ollut.

- Muutaman kerran lankesin päihteisiin. Tajusin kuitenkin, ettei se päihde-elämä ole sitä, mitä minä haluan.

- Elämässä kannattaa tehdä hyviä valintoja ja jättää vanha elämä taakse. Jos ajautuu vanhoihin porukoihin, jossain vaiheessa häkki heilahtaa. Kannattaa hankkia uusia ystäviä ihmisistä, joilla ei ole rikollista taustaa. Ennen kaikkea kannattaa mennä oikeisin töihin, Joona sanoo.

Minna Ala-Heikkilästä ja hänen miehestään tuli Joonalle tukihenkilöitä ja ennen kaikkea ystäviä jo Joonan ollessa vielä vankilassa.

- Kirjoitin kirjan toivon tähden, mitä kirja voi antaa muille päihderiippuvaisille, rikollisille tai heidän omaisilleen. Kirjoitin sen myös lisätäkseni ymmärrystä siitä, millaista kaltoin kohtelua rikollisten taustalla saattaa lapsuudessa olla ja antaakseni myös niin sanotuille tavallisillekin ihmisille hyödyllisiä vinkkejä siitä, miten elämänsä kamppailuissa voi päästä eteenpäin, Minna Ala-Heikkilä kertoo.

Hänen mukaansa on myös hyvä tuoda näkyväksi se, miten paljon vankilasta vapautuminen vaatii ja miten paljon siihen tarvittaisiin tukea.

- Kirjassa Pauli kuvaa, kuinka siviilielämä tuotti ensin pettymyksen, koska se tuntui vaativan niin paljon. Esimerkiksi me toimittajat usein rakennamme raitistumisesta tarinoita, joissa kaikki ongelmat olisi muka selätetty, kunhan ihminen vain raitistuu. Tosiasiassa tästä se työ vasta alkaa, Ala-Heikkilä korostaa.

Myös hyvä parisuhde on Pauli Joonalle tärkeä osa uutta elämää. Hän meni kuusi vuotta sitten naimisiin Elina-vaimonsa kanssa.

Suuresta muutoksesta huolimatta syyllisyys ei koskaan täysin katoa.

- Minulle on edelleen hyvin vaikea asia se, että toinen ihminen on kuollut minun tekoni takia. Se koskettaa minua yhä. Enää se asia ei ole koko ajan minua syyttämässä. Pystyn elämään uutta elämääni, mutta en edelleenkään hyväksy tekoani.

Hän haluaa pyytää anteeksi tekoaan henkirikoksen uhrin omaisilta.

- Olen tehnyt täydellisesti väärin riistämällä heidän läheisensä. Minä toivon, että he olisivat päässeet elämässä eteenpäin.

Lainaukset: Minna Ala-Heikkilä: Kaikki se viha, kaikki se rakkaus (Tammi)

Lue lisää: Nanna, 31, ei ole ollut päivääkään töissä - kun hän kertoo elämästään, "tavikset ovat kauhuissaan"

Lue lisää: Naisvartijoiden flirttailu vangeille hämmensi kollegoita - lopulta paljastui "järkyttävä fiasko"