Kuva: Aleksi Jalava / IS, Ville Honkonen, Eriika Ahopelto / AL

Anssi Kela vetää viimeisen elämäkertakonserttikiertueensa lokakuussa. Yhden suosituimmista suomalaisten lyriikoiden kirjoittajista on vaikea ymmärtää, mikä hänen musiikissaan osuu ja uppoaa yleisöön ikäpolvesta huolimatta.

VuONNA 2019 lavalle nouseminen jännitti laulaja Anssi Kelaa, 50, ensimmäistä kertaa vuosikausiin.

Kela oli suunnitellut täysin uudenlaisen tavan esittää musiikkiaan ja kertoa samalla tarinoita. Ajatus syntyi soolokeikalla pienessä teatterissa. Kela innostui erikoisesta miljööstä, ja teatteri inspiroi muusikkoa.

- Mieleeni tuli, jos keikalla olisikin yhtä paljon puhetta kuin musiikkia. Mitä puhuisin siellä? Idea lähti lapasesta ja siitä tuli käsikirjoitettu monologi, Kela kertoo.

Monologiksi rakennetut tarinat kertovat hänen omasta elämästään, jota Kela avaa Mun täytyy kävellä näin -elämä­kertakonsertti­kiertueellaan. Kolmas, ja viimeinen, kiertue alkaa lokakuussa.

Tarina kietoutuu Kelan Nummela-kappaleen ympärille. Esitykseen yhdistyy sekä videota että puhetta. Tarinat johtavat Kelan kappaleisiin ja kappaleet Kelan elämän käänteisiin.

Kelalle esityksellä on erityinen merkitys.

- Se on urani päätyö. Kaiken, mitä olen oppinut, olen käyttänyt tähän. Kaksikymmentä vuotta sitten en olisi osannut tehdä tällaista, kymmenen vuotta sitten en olisi uskaltanut. Nyt olen valmis, vuosikymmenien ajan hittejä hittien perään puskenut Kela tiivistää.

Kela vetää viimeisen elämäkertakonserttikiertueensa lokakuussa. Kuva: Aleksi Jalava

Anssi Kela ei tee itsestään numeroa tai kaipaa huomiota.

Oman elämän avaaminen yksin lavalla oli Kelalle haaste. Introvertiksi itseään kuvaileva artisti kertoo, etteivät tavalliset keikat ole jännittäneet Kelaa enää pitkään aikaan, mutta "itsensä paljastaminen" yleisölle uudella tavalla on ollut pelottavaa mutta kiehtovaa.

- On pitänyt ylittää paljon kynnyksiä, minkä verran uskaltaa paljastaa itsestään. Olen siellä aika avoin, Kela kertoo.

Teatraalisuus ja itsestään uuden kertominen eivät olleet ainoita asioita, jotka laulajaa jännittivät. Kela kertoo välillä unohtavansa jopa tunnetuimpien kappaleidensa sanoja, vaikka on esittänyt niitä pidempään kuin jotkut hänen nuorimmat faninsa ovat olleet elossa.

- Esitys kestää kaksi ja puoli tuntia, ja minun pitäisi muistaa käsikirjoitus. En ole näyttelijä. Minulla on välillä vaikeuksia muistaa kolmen minuutin biisien sanoja ulkoa, niin miten muistan tällaisen, Kela naurahtaa.

Kela Oulun Qstock-festivaalilla 2022. Kuva: Ville Honkonen

Artistilla on takanaan perinteinen keikkakesä.

Muusikon sesonkiajasta huolimatta Kela ei ole kesäihminen.

- Olen vähän vampyyri siinä mielessä, että en tykkää auringosta. Siisteintä kesässä ovat illat, kun aurinko on vähän laskenut, mutta on lämmin. Silloin tulen kellaristani ulos ja lähden kävelylle, Kela toteaa viitaten autotalliin rakennettuun työhuoneeseensa, joka on vuorattu kitaroilla, syntikoilla ja Star Wars -figuureilla.

Kesäkeikkoja Kela kuitenkin rakastaa.

- Olen verrannut niitä luokkaretkeen. Mennään kavereiden kanssa, kierrellään ja ollaan yhdessä, Kela toteaa.

Yksi tunnetuimmista suomalaisten lyriikoiden kirjoittajista kertoo, että kiertue- ja festarielämä on muuttunut hurjasti 30 vuoden aikana. Puitteet ja tekniikka ovat kasvaneet jatkuvasti isommiksi.

Kelan siisti työhuone on rakennettu autotalliin. Huone on vuorattu kitaroilla, syntikoilla ja Star Wars -keräilytavaroilla. Kuva: Aleksi Jalava / IS

- Kun ensimmäisiä kertoja kierrettiin festareita Pekka ja Susi -yhtyeen kanssa 1990-luvun alussa, "festareilla" oli kentän laidassa rekka parkissa, lavan eteen oli vedetty lainapeite katokseksi, eikä ollut mitään takahuoneita.

- Olen ehtinyt nähdä aikamoisen murroksen, ja sosiaalinen media on muuttanut paljon. Ennen myytiin levyjä, nyt striimataan. Moni asia on toisin, mutta sisältö on sama, Kela kertoo.

Kela itse on absolutisti, mutta hänen mukaansa myös festareiden backstage-meno on muuttunut alkoholin suhteen.

- 1980- ja 1990-luvulla kuului asiaan mennä jurrissa lavalle. Eihän sitä enää käytännössä ole, Kela pohtii.

Kela on huomannut myös toisen ilmiön alkoholinkäytön vähenemisessä.

- Sellaisia "elämää suurempia hahmoja", kuten Remuja ja Andyja, ei välttämättä enää nouse esiin minunkaan ikäpolvessani tai nuoremmissa, Kela kertoo viitaten tunnettuihin rokkareihin, Hurriganesin Remu Aaltoseen ja Hanoi Rocksin Andy McCoyhin.

Muusikon itsevarmuutta ovat vahvistaneet tilanteet, joissa hän on hypännyt lavalle mitä erikoisimmissa tilanteissa. Kasvavista lavoista huolimatta sama, perinteinen keikkafiilis on säilynyt, ja kiertueilla myös sattuu ja tapahtuu.

Kerran juuri ennen keikkaa Kela onnistui sotkemaan korvamonitorinsa vastaanottimen pahemman kerran.

- Vain hetki ennen keikkaa kävin bajamajassa. Tajusin, että minulla oli ollut korvanapit päässä, ja kun nousin, toinen pää roikkui "siellä", Kela kertoo huvittuneena.

Vaikka Kela nauttii olostaan kotona eikä koe olevansa yltiösosiaalinen, lavalla hänestä kuoriutuu toinen puoli.

- Teen itsestäni tavallaan hahmon tai karikatyyrin. Esiintymisessä on vuosien tuomaa rutiinia, mutta ennen keikkaa en keskity, hae latausta tai avaa ääntäni. Siinä hetkessä, kun nousen portaat, olen vähän eri tyyppi.

- Kyse ei ole siitä, etten se olisi minä. Kyllä sekin olen minä, mutta lavalla pystyn päästelemään höyryjä. Himassa ja bäkkärillä on eri tyyppi, lavalla peto on irti, Kela summaa.

Anssi Kelan debyyttialbumi Nummela julkaistiin vuonna 2001, mutta edelleen nuoret sekä vanhat osaavat biisit ulkoa.

Kela ei itse osaa sanoa, mikä on se salaisuus, jonka avulla hän sukeltaa suomalaisten sydämiin nostalgisilla kappaleillaan ikäpolvesta toiseen.

Kelan elämää suuri julkisuus ei ole häirinnyt. Sosiaalisen median feikkiprofiilit sen sijaan ovat tuottaneet päänvaivaa. Kuva: Aleksi Jalava / IS

- Minua on buukattu paljon opiskelijabileisiin, joissa on aina tosi kova meininki. Kymmenen vuotta sitten ajattelin, että nämä ihmiset olivat lapsia, kun Nummela tuli. He kasvoivat sen parissa, ja kappaleet ovat osa heidän nostalgiaansa.

Vuodet ovat vierineet, mutta edelleen Mikan faijan BMW:n tai Puistossa -kappaleiden raikuvat yleisössä iästä huolimatta.

- En enää oikein tajua, mihin tämä perustuu, sillä kappaleet eivät ole olleet osa heidän lapsuuttaan, mutta jostain he ovat löytäneet ne. Se on ihanaa ja ihmeellistä, mutta outoa.

Kela on onnellinen, että myös uudet kappaleet, kuten Ilves, ovat saaneet nostetta, eikä Kelan tarvitse "elellä vanhoilla murusilla".

- Setti, mitä ihmiset tykkäävät kuunnella, on läpileikkaus koko matkasta.

Laulaja muistaa erään kohtaamisen, joka sai varsin nöyrän oloisen artistin ajattelemaan asemaansa suomalaisessa musiikkimaailmassa.

- Joitakin vuosia sitten keikan jälkeen puhuin minua parikymmentä vuotta nuoremman ihmisen kanssa. Hän sanoi, "Tajuatko Anssi, sä olet meidän J. Karjalainen".

Kela hämmästyi kommentista, sillä J. Karjalainen on esimerkiksi Kelalle itselleen omanlaisensa sankari.

Anssi Kelan mukaan kiertue-elämä Suomessa on kokenut valtavan murroksen 30 vuoden aikana. Enää humalassa lavalle meneminen ei ole normi. Kuva: Aleksi Jalava / IS

Julkisuus ei ole varsinaisesti haitannut Kelan elämää.

Sosiaalinen media sen sijaan on sekoittanut pakkaa. Kela varoitti jo aiemmin fanejaan, että huijarit yrittävät valeprofiileilla saada ihmisiltä Kelan kasvoilla rahaa. Jotkut ovat onnistuneetkin.

- Lähes päivittäin joudun estämään niitä, Kela huokaisee.

Vaikka tunnetun henkilön leima ei häiritse Kelaa erityisesti hänen kotiympäristössään, kauemmas lähtiessä porautuvat katseet huomaa.

- Se, että on julkisuuden henkilö, tarkoittaa sitä, että on aina vähän duunissa. Kuuluu supinaa ja on jatkuva tietoisuus siitä, että on katseen alla. En voi sanoa, että se on raskasta. Siihen on tottunut ja se on asia, johon täytyy tottua.

- Oma pelastukseni on se, että esitän musiikkia suomeksi ja sitä kuunnellaan Suomessa. Jos haluan, ettei kukaan tunnista, ei tarvitse tehdä muuta kuin mennä Ruotsiin, Kela naurahtaa.

Lavalla Tammerfestissa heinäkuussa 2022. Kuva: Eriika Ahopelto / Aamulehti

PIkkupojan unelmat, Ritari Ässän KITT-replika-auto, Star Wars -pienoismallit, formula-auton ajaminen ja menestyneen bändin perustaminen, on pitkälti toteutettu.

Aikuisen Anssin unelmat ovat hieman erilaisia.

- Sen sijaan, että minulla olisi mitään tällaisia isoja tavoitteita, unelmat ja toiveet liittyvät siihen, että kunpa kaikki voisi jatkua tällaisenaan. Kunpa kymmenenkin vuoden kuluttua saisin tehdä, mitä rakastan, ihmisiä kävisi kuuntelemassa keikkoja ja minulla säilyisi kiinnostus musiikin tekemiseen, Kela pohtii.

Lapsena musiikkiin syttynyt kipinä ei ole koskaan sammunut eikä näytä merkkejä sen hiipumisesta vielä 50-vuotiaanakaan.

- Kun käy keikoilla riehumassa, huomaa, että on ihan sama fiilis ja tämä on juuri sitä, mistä haaveilin. Mutta ehkä viisikymppisen miehen unelmat alkavat enemmän liittyä siihen, että saa olla terve ja pystyisi tekemään tätä samaa jatkossakin.

Uuden luominen on ollut Kelalle aina tärkeää. Yksi uusi unelma, uran päätyö, tulee päätökseensä syksyllä.