Eetu Pulliainen teki itsemurhan 13-vuotiaana. - Olemme kuulleet, että joidenkin nuorten ajatukset ovat muuttuneet sen jälkeen, kun he ovat kuulleet Eetun tarinan, hänen vanhempansa sanovat. Siksi he haluavat sen nyt kertoa.
Juttu on julkaistu ensi kertaa 22.1.2023. Julkaisemme sen nyt uudestaan 10.9. vietettävän Itsemurhien ehkäisypäivän vuoksi.
Sosiaalityöntekijä soitti. Siinä ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä.
Minna ja Esa Pulliainen pitävät yhdessä kehitysvammaisten perhekotia, joten yhteydenpito sosiaalitoimeen on tiivistä.
Tällä kertaa, helmikuun alussa vuonna 2021, tutulla sosiaalityöntekijällä oli kuitenkin muuta asiaa. Hän kertoi, että uusperheen lapsista kahden oli kuultu pyörivän epämääräisessä porukassa, jossa pinnattiin koulusta ja karkailtiin kotoa.
Tiedot osoittautuivat onneksi virheellisiksi, mutta lastensa kanssa keskustellessa he päättivät kysellä muutenkin tarkemmin, mitä heille kuuluu.
Silloin 13-vuotias Eetu Pulliainen kertoi vanhempien mukaan ensimmäisen kerran, että häntä on kiusattu koulussa. He puuttuivat asiaan heti, eikä koulussakaan aikailtu.
- Otin yhteyttä kouluun, ja kiusaamisen vastainen tiimi sai asian käsiteltyä kolmessa päivässä. Eetu oli näyttänyt puhelimensa, ja rehtori kertoi siellä olleen sellaisiakin viestejä kiusaajilta, joiden sisältöä ei edes viitsi sanoa, Esa kertoo.
Esa ja Minna Pulliainen eivät tiedä, miksi Eetu päätyi traagiseen tekoonsa. Pojan elämän viimeisenä päivänä ei tapahtunut mitään sellaista, mistä sen olisi voinut edes jälkikäteen ajateltuna aavistaa. Kuva: Pertti Hänninen
Kotona käydyssä keskustelussa Minna kysyi Eetulta sitäkin, onko tällä ollut itsetuhoisia ajatuksia. Poika kiisti kiivaasti.
- Hän oikein hypähti ja sanoi, ettei ikinä tekisi itselleen mitään.
Vanhemmat olivat helpottuneita. Kiusaaminen vaikutti loppuneen.
Mutta Pulliaiset eivät tienneet, miten huonosti heidän poikansa voi. Vasta myöhemmin he saivat kuulla, että jo tällöin Eetu oli kertonut itsetuhoisista ajatuksista kavereilleen, vaikka kiisti ne vanhempiensa edessä.
Vain kymmenen päivää sen jälkeen, kun vanhemmat olivat jutelleet poikansa kanssa, seiskaluokkalainen Eetu teki itsemurhan.
- Itsetuhoisiin ajatuksiin saa ja pitää hakea apua.
- Saatavilla on niin nuorille kuin ihan kaikille suunnattuja palveluita ja päivystysnumeroita. Tähän on listattu niistä osa.
- 12-29-vuotiaille suunnattu anonyymi keskustelualusta Sekasin-chat.
- Mielenterveystalon nuorille suunnatut palvelut ja jännitykseen ja ahdistukseen auttava Chillaa-sovellus.
- Mieli ry:n valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää 24 tuntia vuorokaudessa joka päivä numerossa 09 2525 0111. Voit soittaa nimettömästi ja luottamuksellisesti. Lisää tietoa ja muita palveluita täältä.
- Surunauhan sivulla kooste apua tarjoavista tahoista.
- Akuutissa hätätilanteessa pitää soittaa hätänumeroon 112.
Minna ja Esa Pulliainen haluavat auttaa niitä perheitä, jotka ovat joutuneet kokemaan saman.
He eivät missään nimessä halua syyttää Eetun koulun oppilaita, henkilökuntaa tai ketään muutakaan poikansa kohtalosta. Eetun elämässä oli ollut ennenkin vaikeita aikoja, eikä huoli pojan mielenterveydestä ollut esillä ensi kertaa.
Ennen kaikkea he haluavat kertoa Eetun tarinan siksi, että joku toinen voisi pelastua.
- Olemme kuulleet, että joidenkin nuorten ajatukset ovat muuttuneet sen jälkeen, kun he ovat kuulleet Eetun tarinan. He ovatkin halunneet elää. Silloin ajattelen, että Eetun kuolemalla oli merkitys, Esa sanoo.
Itsemurha oli täysi yllätys koko perheelle. Eetun kuoleman jälkeen Pulliaiset ovat yrittäneet ymmärtää, miksi näin kävi.
He ovat miettineet yksityiskohtaisesti aikaa, jolloin Eetu vielä eli. Minna ei ole Eetun biologinen äiti, mutta poika asui isänsä uudessa perheessä alle kouluikäisestä, joten yhteistä elämää elettiin vuosia.
Vanhemmat kuvailevat Eetua iloiseksi ja rauhalliseksi, voimakkaasti tuntevaksi pojaksi, joka rakasti kartingia, pelaamista, ulkomaanreissuja ja ennen kaikkea perhettään.
- Hän oli ainoa meidän lapsista, joka suoraan sanoi, että rakastaa. Hän oli todella tunteellinen ja myös näytti tunteensa, Minna kuvailee.
- Eetu oli hyvin herkkä. Hän esimerkiksi itki isoveljensä kevätjuhlassa ja jos Minnalla oli huolia, Eetu oli heti lohduttamassa, Esa sanoo.
Eetun 13 vuoden mittaisiin elämään mahtui paljon onnellisia hetkiä. Lisää niitä näet jutun alusta löytyvästä videosta. Kuva: Pertti Hänninen
Eetun elämässä oli ollut traumaattisia kokemuksia, ja kerran alakouluiässä vanhemmat epäilivät hänellä psyykkistä oireilua. Muuten elämä vaikutti kuitenkin olevan mallillaan siihen asti, kun Eetu aloitti yläkoulun syksyllä 2020.
Silloin yhtäkkiä pituutta venähtänyt poika vetäytyi pitkälti omaan huoneeseensa ja olisi halunnut pitää ovenkin lukossa. Sitä vanhemmat eivät sallineet, mutta ymmärsivät yksityisyyden toiveen muuten. Perheessä oli nähty jo Eetun isoveljien kohdalla, että murrosiässä pojat viihtyivät omissa oloissaan.
- Kävimme kyllä jututtamassa Eetua ja kysyimme, onko kaikki hyvin. Hän vakuutti, että on, Minna kertoo.
Poika istui mielellään vähän muista erillään silloinkin, kun muu perhe kokoontui syömään ruokapöydän ääreen. Tammikuussa 2021 Minna huomasi, että Eetu oli polttanut toista käsivarttaan kylmäspraylla. Poika kuittasi sen "läpäksi".
Kuukautta myöhemmin koulukiusaaminen tuli puheeksi, ja puolitoista viikkoa siitä poika menehtyi. Kuolinpäivänä poika oli hyvällä tuulella, kun perhe söi yhdessä kaupungilla.
- Eetu kysyi, olisiko minulla hänelle kesätöitä ja kerroin, että ruohonleikkuuta ainakin löytyy. Veljensä kanssa hän heitti tavallista poikien herjaa, isä kuvailee.
Illalla muut perheenjäsenet menivät nukkumaan.
Illalla perheenjäsenet olivat jo vetäytyneet nukkumaan, kun isoveli löysi Eetun menehtyneenä kylpyhuoneesta.
Vanhemmat olivat olleet seinän toisella puolen, kun omassa huoneessaan pelaamassa ollut Eetu oli päättänyt teostaan.
Lue lisää: Outi käytti koiran ulkona ja hyppäsi sitten viidennen kerroksen parvekkeelta - pudotuksen aikana hän ehti miettiä yhtä asiaa
Minna on sittemmin lukenut itsemurhista paljon ja saanut monesta lähteestä vahvistuksen sille, että etenkin nuorilla kyse voi olla hyvinkin hetkellisestä päätöksestä.
- Se on ollut hetki, jolloin hänellä on ollut paha olla. Hirveintä on se, että me olimme seinän takana ja lapsemme olo oli niin huono, että hän teki näin.
Jo sinä iltana, kun Eetu kuoli ja perhe istui yhdessä kriisityöntekijöiden kanssa kotinsa keittiössä, he päättivät, että tätä ei hävetä eikä tästä vaieta.
Nyt lähes kaksi vuotta myöhemmin Pulliaiset kertovat toipumisen olleen raskasta, mutta juuri puhuminen on ollut tie eteenpäin.
- Meillä on iso perhe. Puhuimme yhdessä ja kaikkien muiden kanssa, jotka vain jaksoivat kuunnella. Saimme myös ulkopuolista apua, mikä oli kultaakin arvokkaampaa, Esa kiittää.
Pari on huolissaan perheistä, jotka saattavat kohdata samanlaisen tai yhtä suuren kriisin, mutta joilla ei ole samanlaisia verkostoja kuin heillä. Pulliaisia auttoi ystävien ja sukulaisten suuri määrä, työn puolesta tulleet valmiit kontaktit viranomaisiin ja myös pienen kaupungin yhteisöllisyys.
- Saimme monen päivän ruokapalvelun ystävien puolesta, kun ei meistä kenestäkään olisi ollut laittamaan ruokaa, Esa jatkaa.
- Kun menimme valitsemaan arkkua, hekin tunsivat meidät. Saimme tukea, ja asioitamme hoidettiin joka puolelta, sanoo Minna.
Kohtalotovereita Pulliaiset kehottavat kurottamaan kohti muita ihmisiä ja nousemaan joka päivä ylös sängystä, vaikka alussa niin ei haluaisi tehdä.
Pulliaiset olivat sairaslomalla kuukauden. Toipuminen jatkui kuukausia sen jälkeen, eikä ole vieläkään kokonaan ohi.
Pari on pystynyt tukemaan toisiaan, mutta silti asian käsittely on edennyt heilläkin eri tavalla ja eri tahtiin. Esalla ei esimerkiksi ollut samanlaista välitöntä tiedontarvetta kuin Minnalla.
- Minulla oli hirveä tarve ymmärtää. Heti Eetun kuoleman jälkeen istuin monta viikkoa koneella ja yritin saada selitystä, mitä tässä on tapahtunut.
Minna Pulliainen kertoo, että perhettä on kannatellut suuressa surussa keskinäinen ja toisten ihmisten tuki. He kehottavat surevaa välttämään yksin olemista ja läheisiä ottamaan yhteyttä. Rinnalla olo riittää. Kuva: Pertti Hänninen
Perhe on elämän tärkein asia, ajattelee Esa Pulliainen. Oman pojan kuoleman jälkeen tuo tunne on vain vahvistunut. Kuva: Pertti Hänninen
Eetun kuolemasta tulee pian kuluneeksi kaksi vuotta. Pulliaiset eivät koskaan voi saada varmaa tietoa siitä, miksi nuori poika ei halunnut enää elää. Heillä on kuitenkin aavistuksensa siitä, mikä kaikki herkkään poikaan vaikutti.
Perhe toivoo, että yhteiskunnassa suhtauduttaisiin vakavammin koulukiusaamiseen ja ymmärrettäisiin, miten yksilöllisesti kehittyvä lapsi voi kokea jollekin toiselle mahdollisesti lievältäkin tuntuvat sanat ja teot.
- Koulukiusaamisessa heitetään läpällä hirveitä asioita, eikä kiusaaminen jää kouluun, vaan tulee puhelimen kautta kaikkialle, Minna muistuttaa.
Perhe korostaa, että he eivät tiedä, mikä oli kiusatuksi tulemisen osuus Eetun päätöksessä. Poliisi tutki Eetun puhelimen kuoleman jälkeen, eikä sieltä löytynyt sellaista tuoretta sisältöä, mikä olisi selittänyt tekoa.
Pulliaisista on tärkeää, että kiusaajienkin ymmärretään olevan lapsia, jotka tarvitsevat tukea.
- Me emme halua syyttää ketään, he korostavat.
Yhteiskunnalta perhe toivoo kuitenkin toimia. Oman poikansa itsemurhalle menettäneet vanhemmat ovat huolissaan nuorten mielenterveydestä ja erityisesti saatavilla olevista palveluista.
Tilastojen mukaan huoleen on syytä.
THL:n tutkimuspäällikön Olli Kiviruusun mukaan lasten ja nuorten mielenterveyden todettiin kevään 2021 kouluterveyskyselyssä heikentyneen korona-aikana. Jo sitä ennen tutkimustulokset Suomessa ja maailmalta kertoivat, että lasten vointi huononi 2010-luvulla jo ennen pandemiaa.
- Syistä on esitetty useita erilaisia arvioita. On pohdittu esimerkiksi ilmastohuolen ja koulussa tehtyjen uudistusten vaikutuksia. Ympäristö on digitalisoitunut, ja somesta on tullut läpitunkeva osa lasten ja nuorten arkea.
Kiviruusun mukaan nuorten mielenterveyden kannalta on tärkeää, että koulujen yhteydessä toimivilla terveydenhoitajilla, kuraattoreilla ja psykologeilla olisi riittävät resurssit toteuttaa työtään. Tämä ehkäisisi ongelmien pahenemista.
- Peruspalveluita on pyritty parantamaan, mutta ne vaihtelevat paljon alueittain ja kouluittain, Kiviruusu myöntää.
Alueellista eroa on myös itsemurhien määrässä. Vuosina 2016-2021 itsemurhia tehtiin Suomessa eniten väkilukuun suhteutettuna Länsi-Pohjan, Kainuun ja Etelä-Savon sairaanhoitopiirissä.
Kaikenikäisten itsemurhat ovat Suomessa vähentyneet 1990-luvulta, mutta itsemurhakuolleisuus on täällä yhä korkeampaa kuin muissa Pohjoismaissa. Itsemurha on 15-19-vuotiaiden yleisin kuolinsyy, ja tekoon päätyvät myös sitä nuoremmat.
Vuosina 2016-2020 yhteensä 22 alle 15-vuotiasta lasta teki itsemurhan. Heistä 12 oli poikia.
Itsetuhoisuuden riskitekijöitä ovat esimerkiksi mielenterveysongelmat, koulukiusatuksi tuleminen ja yksinäisyyden kokemus. Pojilla riski on tyttöjä suurempi.
Kiviruusu uskoo, että varsinaisten terveydenhuollon palveluiden parantamisen lisäksi nuorten tilannetta voi auttaa hyvillä matalan kynnyksen nettipalveluilla. Tällainen on esimerkiksi Sekasin-chat, johon nuori voi ottaa yhteyttä anonyymina ja kertoa ongelmistaan.
- Nuorten kannalta on tärkeää, että palvelut ovat nopeasti saatavilla ja siellä, missä nuoret ovat. Esimerkiksi Sekasin-chatia käyttäneiden nuorten mukaan moni heistä ei olisi itse hakeutunut muun palvelun piiriin.
Mikään ei tuo Eetua takaisin. Lapsen menetys oli niin suuri suru, että sen jälkeen oman elämän jatkumisesta piti tietoisesti päättää.
- Aluksi suru oli jatkuvaa itkemistä ja toimintakyvyttömyyttä. Mikään ei tuntunut miltään. Mutta nopeasti tajusimme, että meillä on monta hyvää syytä elää itsekin tässä vielä hyvää elämää, Minna kertoo.
Eetu Pulliaisen kuva muistuttaa rakastetusta pojasta perheen olohuoneessa. Lapsi elää aina muistoissa ja puheissa. Kuva: Pertti Hänninen
Pulliaisilla on elossa viisi lasta, joista nuorin asuu vielä kotona. Eetun menetys on korostanut perheen tärkeyttä. Ennen he antoivat enemmän työlle, mutta nyt he ovat keksineet keinoja, joilla perhekodin tiiviissä arjessa jää enemmän tilaa oman perheen yhdessäololle.
- Jos perhe oli tärkein asia ennenkin, niin Eetun kuolemasta eteenpäin se on ollut sitä vielä enemmän, toteaa Esa.
Perhe on palannut matkustelemaan. Eetun kuoleman jälkeen mahdottomilta tuntuneet vanhan talon kunnostushaaveet ovat taas alkaneet tuntua realistisilta toteuttaa.
Eetu ei ole läsnä, mutta hän on aina lähellä. Perheenjäsenet puhuvat hänestä ja hänelle.
- Raastavan kivun sijasta suru on nykyään kaipuuta ja jälleennäkemisen toivoa. Se auttaa jaksamaan, vanhemmat sanovat.
Pulliaiset ovat ruotineet loputtomiin kysymystä, olisiko jotain pitänyt tehdä toisin. Ehkä olisi, mutta edelleenkään he eivät osaa sanoa mitä. He ovat käsitelleet asiaa myös ammattilaisten kanssa ja tulleet samaan lopputulokseen.
Vanhempien mukaan Eetu tiesi olevansa rakastettu, hänen kuulumisiaan kyseltiin ja välit olivat hyvät.
Siitä huolimatta Eetu menehtyi.
Muita vanhempia Pulliaiset kehottavat olemaan läsnä ja kuuntelemaan. Jos se kuitenkin pelastaisi jonkun toisen?
- Oli missä yhteiskuntaluokassa tahansa, aina pitää olla perillä siitä, missä lapsi liikkuu ja kenen kanssa, sanoo Esa.
- Kannattaa olla herkällä korvalla ja kiinnostunut lapsesta ja hänen elämästään, Minna päättää.
Jutun alussa näkyvä video on kooste Eetun siskon tekemästä muistovideosta.
Eetun biologiselta äidiltä on kysytty lupa tämän jutun tekemiseen.
"Aika kummallista, että mun piti yrittää itsemurhaa ennen kuin mut otettiin vakavasti."
Näin eräs nuori totesi Juha Meteliselle. Hän kohtaa työssään Mieli ry:n ja Itsemurhien ehkäisykeskuksen kriisityöntekijänä itsetuhoisia nuoria ja heidän perheitään viikoittain.
Yhä nuoremmat oireilevat itsetuhoisesti. Metelinen sanoo, että ilmiö on kansainvälinen, eikä sen syitä tarkkaan tiedetä.
- Voidaan vain arvailla, mihin kaikkeen se liittyy. Ilmiö on ollut näkyvissä jo ennen pandemiaa.
13-vuotiaan tai sitä nuoremman itsemurha on Suomessa hyvin harvinainen. Harvinaisia itsemurhat ovat myös 14-18-vuotiaiden keskuudessa. Itsemurhayrityksiä sen sijaan tapahtuu jonkin verran.
- 18-29-vuotiaiden kohdalla luvut ovat jo huomattavasti korkeammat, Metelinen sanoo.
Itsetuhoisuuden taustalla voi olla monia tekijöitä perheen taloushuolista psyykkisiin ongelmiin. Metelinen sanoo, että yleistysten tekemistä pitää välttää, koska tilanteet ovat yksilöllisiä.
Melkein aina nuorten kanssa keskustellessa esiin kuitenkin nousee yksi tekijä.
-?Paljon itsetuhoisuuden taustalla on kiusaamiskokemuksia ja yksin jäämistä, Metelinen sanoo.
Nuoren itsetuhoisuus voi jäädä helposti huomaamatta, jos hän ei luota aikuisiin. Nuoret jakavat paljon asioita keskenään, mikä voi lisätä kuormitusta.
- Jos nuori tietää ystävänsä viiltelevän, se voi olla aikamoinen taakka hänelle kantaa. Nuoret saattavat sanoa toisilleen, ettei kenellekään saa kertoa.
Metelinen sanoo, että nuorten maailma heijastaa sitä maailmaa, jossa aikuiset elävät. Ulkonäköpaineet ja suorituspaineet ovat monilla valtavia. Samaan aikaan ruuhkautunut terveydenhuoltojärjestelmä ei pysty vastaamaan avuntarpeeseen.
Perheterapeuttina Metelinen on miettinyt, miksi monet auttamisjärjestelmät ovat niin yksilökeskeisiä. Ne lisäävät helposti kokemusta siitä, että yksin pitää pärjätä.
-?Puhumme paljon yhteisöllisyydestä, mutta miten se näkyy käytännössä? hän kysyy.
Lue lisää: Anniina menehtyi vain 23-vuotiaana - kuoleman jälkeen äiti sai käsiinsä paperit, joista paljastui järkyttävä totuus
TetraSys Oy.