Bengtskärin majakka Turun ulkosaaristossa on selvinnyt sodasta, hylkäyksestä ja rapistumisesta. Kilometrien mittainen sähkökaapeli sekä uudet lämpökaivot ja porakaivo ovat viemässä matkailijoiden suosikkia ja sen uutta isäntäparia kerralla kohti tulevaisuutta.

"Toisen maailmansodan jälkeen majakalle tuotiin ensimmäinen generaattori ja puhelinkaapelikin vedettiin saareen, mutta perheet eivät palanneet asumaan majakalle. Vain majakanvartijat asuivat siellä parin viikon vuoroissa, kunnes majakan valo vuonna 1968 automatisoitiin ja viimeiset majakanvartijat lähtivät saaresta. Rakennus jätettiin autioksi ja kylmäksi, ja se rapistui vuosien mittaan huonoon kuntoon."

Ulkosaaristossa sää on arvaamaton, mutta tänään vierailijoilla käy tuuri: aurinko siivilöityy ohuen pilviharson läpi, eikä tuuli sekoita hiuksia. Kuplivaa sisältävien lasien vieressä on esillä käsivarren paksuinen pätkä sähkökaapelia. Samaa kaapelia matkustaa nyt meren alla 19,5 kilometriä, yhteensä miljoonan euron edestä.

Bengtskär on Suomen kuuluisin majakka. Kuva: Vesa-Matti Väärä

55 vuotta sitten Bengtskärin majakka astui tulevaisuuteen, mutta silti upean rakennuksen taru oli lähellä päättyä kokonaan. Nykyään Suomen eteläisin matkakohde kukoistaa, kiitos 1990-luvulla tapahtuneen Turun yliopiston laajan kehittämis- ja korjausprojektin.

Nyt majakka on jälleen uuden edessä ja ottanut valtavan harppauksen kohti tulevaisuutta. Tällä kertaa se ei kuitenkaan autioidu ja kylmene vuosikymmeniksi. Miljoona euroa maksaneen sähkökaapelin ansiosta 117-vuotiaan majakan rakennuksista ei sammu enää valo.

- Ja nyt voidaan laittaa hellat ja iso kahvinkeitin päälle samaan aikaan, Bengtskärin majakan uusi emäntä Nora Wilson sanoo ja naurahtaa.

- Sähköt ovat toimineet tosi hyvin. Kerran oli sähkökatko, mutta se oli myös mantereella.

Nora Wilson viettää kesät Bengtskärissä ja kirjoittaa talvella fysiikan väitöskirjaansa. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Miljoona euroa maksaneen sähkökaapelin ansiosta 117-vuotiaan majakan rakennuksista ei sammu enää valo. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Voisi sanoa, että Nora Wilson on sähköistämisen lailla Bengtskärin majakan tulevaisuus, sillä kolmekymmentä vuotta majakan ylläpidosta ja matkailusta vastanneet Paula ja Per Wilson - Noran vanhemmat - ovat eläköitymässä ja jättämässä saaren emännöinnin tyttärelleen ja tämän puolisolle Henrikille.

- Käytännössä se tapahtuu pikkuhiljaa, emmekä ole heittämässä vanhempiani pihalle täältä. Hallinnolliset tehtävät ja päätökset siirtyvät meille vähitellen, ja tällä hetkellä teemme paljon yhdessä töitä, Nora Wilson kertoo.

Nora Wilsonista (vas.) on tullut Bengtskärin emäntä äitinsä Paulan jälkeen. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Per Wilson on vastannut Bengtskärin pyörittämisestä 30 vuotta. Nyt vastuu siirtyy hänen Nora-tyttärelleen. Kuva: Vesa-Matti Väärä

On vanhemman Wilsonin pariskunnan sinnikkyyden ansiota, että Bengtskärissä syttyivät valot ensimmäistä kertaa fossiilivapaan sähkön avulla viime vuoden marraskuussa. He alkoivat miettiä energiahuollon uudistamista noin 10 vuotta sitten.

- Sähkön ja lämmön tuottaminen dieselgeneraattoreiden avulla ei tuntunut kestävältä ratkaisulta tulevaisuutta ajatellen. Teimme selvityksiä ja mietimme erilaisia vaihtoehtoja. Loppujen lopuksi päädyttiin siihen, että ainoa järkevä ratkaisu olisi sähkökaapelin vetäminen majakalle, Paula Wilson kertoo.

Edes miljoonan euron kustannusarvio ei saanut pariskuntaa perääntymään. Kahden vuoden neuvotteluiden jälkeen viisi sähkönkäyttäjää - Bengtskär Oy, Elisa, Telia, Rajavartiolaitos ja erillisverkot eli viranomaisverkko - otti jokainen kontolleen noin viidesosan kustannuksista.

Se ei vielä Wilsoneille riittänyt.

- Kun päästiin vauhtiin, haluttiin jatkaa matkaa kohti täysin fossiilivapaata energiahuoltoa. Öljylämmitys päätettiin korvata kalliolämmöllä, Paula Wilson kertoo.

Yliopistosäätiö aloitti varainkeräyksen, jonka turvin huhtikuussa porattiin saarelle neljä 200 metriä syvää lämpökaivoa, joihin asennettiin lämmönkeruuputket. Lämpöpumppulaitteet asennetaan syksyllä.

- Generaattoreista eroon pääseminen iso juttu ja helpottaa paljon. Niitä piti käydä talvellakin huoltamassa kolmen viikon välein, Nora Wilson kertoo.

Wilsonit eivät lokakuun jälkeen juuri oleile saarella jo siitäkin syystä, että pahimpina talvikuukausina sinne pääsy voi olla sisäsaariston jään takia mahdotonta.

- Jos tänne ei muuten ole päästy, isä on saanut kyydin rajavartiolaitoksen helikopterilla.

Öljyä on jouduttu kuljettamaan generaattoreihin vuosittain 30?000 litraa.

- Olemme tuoneet sen laivalla ja pumpanneet säiliöihin. Jos on ollut oikein kuuma kesäpäivä, generaattorit ovat ylikuumentuneet ja sammuneet. Toivottavasti nyt päästään siitä eroon, Wilson sanoo.

Bengtskärissä on Suomen suurin haahkapopulaatio. Ne viihtyvät luodolla, koska ihmisen läsnäolo karkottaa merikotkat. Kuva: Ville-Veikko Kaakinen / HS

Bengtskär avattiin yleisölle vuonna 1995. Nykyisin saarella on seitsemän vuokrattavaa huonetta, ja päivävierailijoita saattaa olla sesonkiaikana lähes 400 päivässä.

Turisteja viehättävät paitsi 52 metriin nouseva majakka, myös ympäriinsä pesivät, levollisina paikoillaan mötköttävät haahkat. Nora Wilson kertoo niiden määrän kasvavan joka vuosi, ja hän arvelee tänä vuonna pesiä olevan 550. Suomen suurin haahkapopulaation on hakeutunut ihmisen lähelle, sillä ihminen pitää merikotkat poissa. Munia näkyy siellä sun täällä, lähes holtittomasti jätettyinä.

Bengtskärin vieraita pyydetään olemaan häiritsemättä haahkoja ja säästämään käyttövettä, joka saattaa käydä vähiin. Siihenkin on tulossa muutos, sillä lämpökaivojen ohessa saarelle tehtiin porakaivo.

- Se antaa vain suolavettä, mutta käänteisosmoosilaitteen avulla sillä saadaan juomavettä, jota ei tarvitse kuljettaa majakalle enää koskaan. Laitteella voi korvata myös sadeveden, jota on tähän asti kerätty ja käytetty pesuvetenä, Paula Wilson kertoo.

- Kuivina kesinä vesi on voinut loppua, sillä täällä avomerellä Suomen kesä on yllättävän vähäsateinen.

Bengtskär sijaitsee Turun saaristossa, noin 25 kilometriä Hangosta lounaaseen. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Kierreportaita pääsee majakan huipulle, mutta tallaamista riittää. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Vierailijoita ei syyskuun jälkeen saarelle enää oteta, sillä sääolot todennäköisesti pakottaisivat perumaan jopa puolet matkoista.

Talven Bengtskärin uusi emäntä touhuaa kuitenkin ihan jotain muuta.

- Teen väitöskirjaa fysiikassa. Minulla on aina ollut tunne, että päädyn lopulta tänne, mutta oli tärkeää tehdä ihan jotain muuta tässä välissä, kokeilla jotain omaa. Nyt tämä tuntuu omalta valinnalta, kun on ollut muitakin vaihtoehtoja, Nora Wilson sanoo.

Vaikka fysiikan ja keskellä merta sijaitsevan majakkasaaren ylläpidossa ei välttämättä heti ajattelisi olevan paljoakaan yhteistä, Wilson löytää joitain samankaltaisuuksia.

- Meille sanottiin fysiikassa, että meistä koulutetaan ongelmanratkaisijoita. Ja sellaista täällä kyllä tarvitaan. Teen asioita myös aika matemaattisesti välillä, hän sanoo.

Vaikka Bengtskär katsoo tulevaisuuteen, sen kivijalka on edelleen tiukasti historiassa ja perinteessä. Majakan uunissa paistuu yhä päivittäin kymmeniä runsaalla voilla vihittyjä pullia, ja majakan valo loistaa myrskyssä ja tyynellä kahden pienen aurinkopaneelin voimalla - aivan kuten 40 vuotta sitten.

Uuden sähkökaapelin ansiosta majakan keittiössä voidaan laittaa hellat ja iso kahvinkeitin päälle samaan aikaan. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Bengtskärissä on oma rukoushuone. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Historia näkyy Bengtskärin huonekaluissa ja sisustuksessa. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Majakanvartijan varusteita1800-luvulta -?pihtiä on siinä monenlaista. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Vaikka Bengtskär houkuttelee yhä enemmän myös ulkomaisia matkailijoita, sen historiasta ei ole englanninkielistä kirjaa.

Tähän tarpeeseen vastaa tuore teos, joka on keittokirja mutta hieman muutakin.

Paula ja Nora Wilsonin sekä Manne Stenroosin tuore kirja Bengtskär & Rosala - makumatka majakkaelämään ja muinaisuuteen esittelee niin majakan ruokia, luontoa kuin historiaakin.

- Puhuimme aluksi resepteistä ja vanhoista perinneruoista ja totesimme, että voisimme tehdä kirjan niistä ruoista, joita vanhat majakanvartijat ovat täällä tehneet, Paula Wilson kertoo.

- Manne innosti meitä, että ei vain reseptejä vaan myös historiaa ja tarinoita. Tätä kirjaa voi lukea, vaikka ei olisi aikeissa kokata.

Ruokakuvat syntyivät lopulta vain viikossa. Wilsonin naiset tekivät ruokaa, ja Stenroos kuvasi. Mukaan ovat päässeet niin päivittäin vieraille leivottava voisilmäpulla kuin Bengtskärin kuuluisa kalakeittokin.

Kirjaa rytmittävät majakan upeat maisemat auringonnousuista talvimyrskyihin.

- Ne kuvat, joita minulla ei ollut, Nora pystyi antamaan. Näin kirjaan on saatu kaikki vuodenajat, Stenroos kertoo.

*Alun ote kirjasta Bengtskär & Rosala - makumatka majakkaelämään ja muinaisuuteen.