Kuva: Matti Raivio / All Over Press, Henning Bagger / Ritzau Scanpix / Reuters, Alex Burstow / Getty Images

Jake Dunwoody, 24, harjoitteli Peter Crouchin kanssa ja pelasi Pohjois-Irlannin nuorten maajoukkueessa, kunnes joutui kohtaamaan ammattilaisjalkapallon raadollisuuden. Nyt hän tähyää maajoukkueeseen Seinäjoelta.

Urasiirrot jalkapallossa riippuvat monesti paljon sattumasta. Sattuma ohjasi myös Stokessa Peter Crouchin kanssa harjoitelleen Jake Dunwoodyn Seinäjoelle.

- Kaikki alkoi, kun pelasin Stokessa. Seura putosi Valioliigasta ja iso osa valmennuksesta vaihtui. Seuraavalla kaudella, kun Nathan Jones ja Joaquin Gomez tulivat valmentajiksi, pääsin ensimmäistä kertaa harjoittelemaan edustusjoukkueen mukana, SJK:n pelaaja sanoo.

Noin vuotta myöhemmin Dunwoody oli Pohjois-Irlannin alle 21-vuotiaiden maajoukkueen matkassa, kun joukkue kohtasi EM-karsinnoissa Suomen - jonka apuvalmentajaksi Gomez oli siirtynyt.

- En tiennyt, että Joaquin valmensi Suomea. Näin hänet pelin jälkeen ja kysyin, että mitä sinä oikein täällä teet, Dunwoody nauraa.

- Myöhemmin siitä oli apua, että hän näki minun pelaavan hyvin.

Jake Dunwoodyn ainoa maali Pohjois-Irlannin U21-maajoukkueessa syntyi ottelussa Tanskaa vastaan. Kuva: Henning Bagger / Ritzau Scanpix / Reuters

Stoken jälkeen keskikenttäpelaaja pelasi hetken aikaa Irlannissa, kunnes sai puhelun tutulta valmentajalta. Gomez oli saanut päävalmentajan pestin Veikkausliigasta ja halusi tuoda Dunwoodyn HIFK:hon.

Aika Stokesta lähdön jälkeen oli Dunwoodylle henkisesti haastavaa. Gomez kuitenkin tuntui välittävän pelaajista aidosti ja pesti hänen alaisuudessaan kuulosti hyvältä saumalta löytää uudestaan kadonnut peli-ilo.

Vuotta myöhemmin Gomez toi toi Dunwoodyn mukanaan Seinäjoelle. Kaksikon aikakaudella SJK:sta on kasvanut jopa Veikkausliigan mestaruudesta kamppaileva joukkue, jonka ehdottomiin avainpelaajiin Dunwoody kuuluu.

- Hän on lunastanut lupauksensa siitä, että tänne tuleminen auttaisi minua kasvamaan pelaajana ja ihmisenä. Hän on vaikuttanut kehitykseeni massiivisesti, Dunwoody kehuu valmentajaansa.

Gomez ei ole ainoa huippuammattilainen, joka on vaikuttanut Dunwoodyn kehitykseen. Vain harva pelaaja pääsee jakamaan harjoituskentän sellaisten tähtien kuin Xherdan Shaqiri, Marko Arnautovic, Peter Crouch, Charlie Adam, Ryan Shawcross tai Joe Allen kanssa. Dunwoody muistelee Stoken tähtiä lämmöllä.

- He ovat mahtavia pelaajia, mutta myös upeita ihmisiä. Heillä on aina aikaa auttaa nuoria pelaajia. Jos mokaat, he tulevat ensimmäisinä sanomaan, että pidä pää pystyssä.

Ensimmäisissä harjoituksissa ajatukset olivat kuitenkin samoja kuin kellä tahansa samalle kentälle idoliensa kanssa päässeellä teini-ikäisellä.

- Ensi alkuun sitä oli vaikea uskoa. Olin heti kertomassa kavereilleni, että harjoittelin Peter Crouchin kanssa, Dunwoody sanoo.

- Sitten siitä tulee normaalia. Harjoittelen edustusjoukkueen kanssa, joten minun täytyy yrittää olla yhtä hyvä kuin he.

Siinä kuitenkin riitti haastetta. Huippupelaajien vaatimustaso oli jotain aivan muuta kuin mihin nuori pelaaja oli tottunut.

- Intensiteetti, jolla he harjoittelevat, on käsittämätön. Siinä on vaikea pysyä perässä.

Maksimisuorituksia vaadittiin myös muilta - ilman silkkihansikkaita.

- Joukkueessa oli laitapuolustaja nimeltään Phil Bardsley. Olin ensimmäisiä kertoja edustusjoukkueen mukana, ja hän alkoi tykittää syöttöjä minulle vain nähdäkseen, saisinko ne haltuun.

Jake Dunwoody hakee vauhtia uralleen Veikkausliigasta. Kuva: Matti Raivio / All Over Press

Nykyisin kulttiseura Wrexhamissa pelaava James McClean halusi myös muistuttaa seuran sisäisestä hierarkiasta. Kun Dunwoody vei konkarin pienpelissä kahville, sai hän saman tien kurinpalautuksen pää McCleanin kainaloon lukittuna.

- Voit pelästyä, tai nauraa mukana. Minä otin sen kehuna. Hän myönsi, että tasoni riittää. Kokeneet pelaajat tekevät näitä juttuja nähdäkseen, millainen olet ihmisenä. Itse teen nykyään samaa. Se on aika yleistä.

Nuori keskikenttäpelaaja läpäisi seulan, mutta debyyttiä ei koskaan tullut. Lopulta Dunwoody joutui kasvokkain jalkapallon raadollisemman puolen kanssa. Kesällä 2020 Stoke ilmoitti, ettei hänelle ole enää käyttöä.

Pelaaja myöntää pohtineensa, tuliko Stokessa vietetty aika käytettyä parhaalla mahdollisella tavalla.

- Jälkikäteen olen miettinyt, olisiko ollut parempi käydä useammin lainalla. Mutta ei sitä silloin tajunnut. Pelasin paljon alle 23-vuotiaissa ja harjoittelin edustusjoukkueen kanssa. Ajattelin vain, että jos pelaan hyvin, voin saada mahdollisuuden edustuksessa. Mutta debyyttiä ei tullut, ja yhtäkkiä olin ilman seuraa.

Samaan ajanjaksoon osuvat myös Dunwoodyn kokemukset maajoukkueessa. Glossopissa, Suur-Manchesterin kupeessa, syntynyt pelaaja unelmoi nuorena edustavansa Englantia, mutta kun kutsua ei kuulunut, kysyi agentti, onko hänellä sukujuuria muualla. Sellaiset löytyivät Pohjois-Irlannista, missä Dunwoodyn isä on syntynyt.

- Sain heti kutsun U21-maajoukkueessen, ja kokemus oli mahtava. Sen jälkeen kutsuja alkoi tulla jatkuvasti. Tein U21-maajoukkueessa vain yhden maalin, mutta en ole koskaan ollut yhtä ylpeä kuin silloin, Dunwoody kertoo.

Ikäluokkansa runkopelaajiin kuulunut Dunwoody sai kuitenkin pian uuden muistutuksen elämän realiteeteista, kun kutsua A-maajoukkueeseen ei koskaan tullut.

- Kun minut nuorten maajoukkueeseen nostanut Ian Baraclough pääsi A-maajoukkueen päävalmentajaksi, ajattelin, että nyt on minun saumani. Joukkueeseen nostettiin useita pelaajia, joiden kanssa olin pelannut, ja koko ajan toivon, että seuraava olisin minä.

Joihinkin heistä Dunwoody pitää edelleen yhteyttä. Esimerkiksi Jordan Thompson, Jamal Lewis, Daniel Ballard, Ali McCann ja HJK:ssakin käynyt Conor Hazard olivat mukana myös maaliskuun ottelussa Suomea vastaan.

- Sanon heille aina, että varastan paikkasi pian. Toki vitsillä, mutta toivottavasti saan tilaisuuteni jossain kohtaa. Haluan todella päästä maajoukkueeseen.

Meneillään olevista EM-karsinnoista Dunwoody on saanut kuulla joukkuekavereiltaan SJK:ssa. Pohjois-Irlanti pelaa samassa lohkossa Suomen kanssa ja hävisi ensimmäisen keskinäisen kohtaamisen 0-1 Belfastissa. Seuraavan kerran joukkueet kohtaavat Helsingissä 17. marraskuuta. Tuolloin panoksena saattaa olla EM-kisapaikka.

- Joukkuekaverit yrittävät pilailla kustannuksellani sen takia, mutta en tietysti voi antaa heidän päästä ihon alle, Dunwoody nauraa.

Dunwoody Stoken alle 23-vuotiaiden ryhmän riveissä West Hamia vastaan 2020. Vastassa Amadou Diallo. Kuva: Alex Burstow / Getty Images

Unelma maajoukkueesta elää yhä, mutta Manchester Cityn junioreissa uransa aloittanut pelaaja tietää, ettei Veikkausliigaa juurikaan seurata Britanniassa, minkä vuoksi haaste on suuri. Dunwoody on kuitenkin nauttinut ajastaan Suomessa. Päätös tänne tulemisesta tuntuu kahden ja puolen vuoden jälkeen edelleen oikealta.

- Jotkut sanovat, ettei sarja ole hyvä, jotkut sanovat, että se on - kaikilla on mielipide. Mutta minulle tämä on ollut hyvä paikka kehittyä. Halusin johonkin, missä voin nauttia jalkapallosta ja kehittyä pelaajana, ja täällä se on onnistunut.

Vuodet Suomessa ovat kasvattaneet Dunwoodya niin pelaaja kuin ihmisenäkin. Suomalainen kulttuuri aiheutti aluksi vaikeuksia, mutta siihen mukautuminen opetti lopulta paljon. Kokemuksen myötä tullut asema yhtenä joukkueen johtohahmoista on auttanut kehittymään myös pelaajana.

Ei Veikkausliiga silti uran päätepiste ole, minkä Dunwoody rehellisesti myöntää. Hänestä Suomen pääsarja on kuitenkin hyvä astinlauta isompiin ympyröihin.

- Tietysti haluan pelata niin korkealla kuin mahdollista. Sitä varten on kuitenkin pelattava hyvin. Mitä paremmin pelaan, sitä todennäköisemmin pääsen kovempaan sarjaan ja maajoukkueeseen.

Syksyllä 25-vuotta täyttävä Dunwoody on jo ehtinyt nähdä läheltä jalkapallomaailman huipun, mutta kohdannut myös lajin raadollisen puolen. Tavoitteet ovat edelleen korkealla, mutta kokemukset ovat tuoneet realismia unelmoinnin rinnalle.

- Nuorena sitä unelmoi tietysti Valioliigassa pelaamisesta. Mutta mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmin tajuaa, että miljoonilla lapsilla on sama unelma, keskikenttäpelaaja pohtii.

Dunwoody sanoo ymmärtäneensä, että on parempi jättää muiden ajatukset siitä, millainen uran pitäisi olla, huomioimatta. Elämää rakennetaan vain itselleen. Jos tekee hyviä valintoja, ne toivottavasti johtavat hyvään lopputulokseen.

- Kaikella on tarkoituksensa. Uskon, että sille on jokin syy, miksi olen Suomessa juuri nyt.