Ukraina irtautui Neuvostoliitosta tasan 32 vuotta sitten. Venäjän raatelema kansakunta viettää torstaina itsenäisyyspäivää sodassa, jolle ei näy loppua.

Moskovan vallasta vapautunut Ukraina julistautui itsenäiseksi 24. elokuuta 1991.

Torstaina kansakunta juhlii itsenäisyyttään surun ja kärsimyksen keskellä, toisen kerran peräkkäin. Aamun koittaessa alkoi Venäjän laajamittaisen ja julman hyökkäyssodan 547. päivä.

Ilta-Sanomat muistaa erikoislööpillä ukrainalaisten kärsimyksiä tänään torstaina 24.8., joka on Ukrainan itsenäisyyspäivä.

Ukraina on jo puolitoista vuotta taistellut kaikin voimin hyökkääjää vastaan, länsiyhteisön moraalisella ja aineellisella tuella. Taistelu itsenäisyydestä ja valtiollisesta olemassa­olosta on vaatinut valtavia uhrauksia. Uusia menetyksiä tulee joka päivä.

Ei unohdeta sitä täällä Suomessa, rauhan keskellä.

YK:n pakolaiskomissariaatin OHCHR:n tuoreimpien tietojen mukaan hyökkäyssodassa on helmikuusta 2022 lähtien saanut surmansa noin 9?500 ukrainalaista siviiliä. Loukkaantuneita ja vammautuneita on lähes 17?000. YK raportoi vain varmistetuista tapauksista. Todelliset luvut ovat huomattavasti korkeampia.

Kuolleiden ja loukkaantuneiden siviilien lukumäärä kasvaa koko ajan. Ja jokainen puolustajien vapauttama neliökilometri Ukrainan maata maksaa sotilaiden verta.

Ei unohdeta sitä.

Maa täynnä raunioita. Ukrainalaiset pelastustyöntekijät veivät iäkkään naisen turvaan Venäjän tykkitulen tuhoamalta asuinalueelta Dniprossa viime tammikuussa. Kuva: State Emergency Service of Ukraine / Zuma / MVPhotos

Venäjä pystyy iskemään kaikkialle Ukrainaan. Asukas tutki huoneistonsa vaurioita ohjusiskun jälkeen Lvivissä 15. elokuuta. Kuva: Genya Savilov / AFP

Miksi Vladimir Putinin Venäjä aiheuttaa niin valtavaa kärsimystä naapurilleen, toiselle slaavikansalle?

IS kysyi asiaa Ukrainan historiaan perehtyneeltä asiantuntijalta.

Johannes Remy opettaa historiaa Kanadassa. Kuva: Johannes Remyn kokoelma

- Takana on kaksi asiaa, sanoo Helsingin yliopiston dosentti ja kanadalaisen Wilfried Laurier -yliopiston tunti­opettaja Johannes Remy.

- Venäjällä on perinteinen ajatus venäläisestä kansakunnasta, joka koostuu venäläisistä, valkovenäläisistä ja ukrainalaisista. Se on suuren venäläisen kansakunnan ajatus, ja se oli virallinen valtion politiikka Venäjän keisarikunnassa. Se vaikuttaa edelleen hyvin voimakkaasti Putinin ajattelussa, kertoo Remy IS:lle puhelimitse kotoaan Kanadasta.

Putin ei tunnusta Ukrainaa omaksi erilliseksi kansakunnaksi eikä hyväksy Ukrainan halua integroitua länteen.

Ukrainassa puhutaan usein Venäjän kolonialismista, kun viitataan Venäjän vallan aikaan. Remyn mukaan väitteelle on joitakin perusteita, ja se selittää yhä edelleen Venäjän toimintaa.

- Yksi peruste [hyökkäykselle] on se, ettei ukrainalaisten kulttuuria ja ukrainan kieltä oteta vakavasti venäläisten keskuudessa. Alentuva suhtautuminen on erittäin yleistä, ja se läpäisee koko yhteiskunnan. Se ei ole vain Putinin yksityisajatus, Remy kertoo.

Naapuriaan yrittää siis alistaa kansakunta, joka halveksii ukrainalaisia.

Kohteena Odessa. Pelastustyöntekijät sammuttivat tulipaloa supermarketiin osuneen ohjusiskun jälkeen 14. elokuuta. Kuva: Handout / AFP

Remy löytää nykytilanteesta vertailukohdan Venäjän ja Ukrainan lähihistoriasta.

- Kaikkein viimeisin analogia - vain osittainen - löytyy ukrainalaisten nationalistien taistelusta Neuvostoliittoa vastaan toisen maailmansodan aikana. Se koski etupäässä Länsi-Ukrainaa. Nyt taas valta­enemmistö ukrainalaisista, alueesta riippumatta, on mukana taistelemassa Venäjää vastaan, Remy sanoo.

- Ukraina on nyt luultavasti yhtenäisempi kuin koskaan.

Läheinen suhde Venäjään sai Ukrainassa kannatusta aina viime vuosikymmenelle saakka. Mutta sitten kannatus hyytyi.

- Tässä on tapahtunut valtava muutos. Se on Putinin ansiota. Putin on tuhonnut omat tavoitteensa hämmästyttävän tehokkaasti. Venäläismielisyyttä on enää jäljellä vain vähän, Remy arvioi.

Kiovan metroasemat tarjoavat Ukrainan pääkaupungin asukkaille suojaa, kun ilmahälytyssireenit soivat. Kuva Teatralnaja-asemalta 26. heinäkuuta. Kuva: Roman Pilipey / AFP

Ukrainan kohtalo on ollut erittäin kova.

Älkäämme unohtako sitä, kun seuraamme nykypäivän kauheuksia.

Ukrainassa muistetaan vielä vuosien 1932-1933 holodomor. Totalitaarinen Neuvostoliitto, Stalinin johdolla, järjesti silloin Ukrainaan nälänhädän. Vuosina 1936-1938 koitti suuren terrorin aika. Yhteensä useita miljoonia ukrainalaisia kuoli hirmuvallan saappaan alla 1930-luvulla.

Kesäkuussa 1941 Ukrainaan hyökkäsi natsi-Saksa. Puna-armeija romahti massiivisissa taisteluissa. Alkoi Ukrainan juutalaisten joukkotuhonta. Suuressa "itä­alueiden yleissuunnitelmassa" natsit varasivat viljavan maan saksalaisten siirtolaisten elintilaksi. Slaaveja natsit pitivät "ali-ihmisinä", jotka piti orjuuttaa herrakansan työvoimaksi.

Sitten puna-armeija tuli takaisin Ukrainaan. Taistelut vyöryivät taas Ukrainan ylitse. Hitlerin Saksa hävisi toisen maailmansodan.

Neuvostoliiton historiankirjoituksen mukaan toisen maailmansodan taisteluissa Ukrainan alueella sai surmansa yhteensä 2,5 miljoonaa ihmistä. Taistelujen ulkopuolella kuolleita oli 5,5 miljoonaa.

Kärsimys ei loppunut edes siihen. Stalin karkotti Krimin tataarit kotiseudultaan. Euroopan viimeinen suuri nälänhätä nähtiin Ukrainassa vuosina 1946-1947, kun neuvostovaltio vaati viljelijöitä luovuttamaan aivan liian paljon viljaa verrattuna tuotantoon. Elintarvikepulan seurauksiin kuoli satoja tuhansia ihmisiä.

Kaikki nämä koettelemukset ovat antaneet ukrainalaisille resilienssiä, kykyä sietää kovimpia aikoja ja selvitä eteenpäin. Tapahtui mitä tahansa.

Vanhemmat ja lähiomaiset saattoivat 8-vuotiaan Volodymyr-pojan hautaan Kolomyiassa 14. elokuuta. Poika kuoli Venäjän ohjusiskussa. Kuva: Genya Savilov / AFP

Historioitsija Remy löytää sitkeyden poltto­ainetta myös kauempaa menneisyydestä. Sitä voi ammentaa Venäjän valtaa vastaan suuntautuvan ukrainalaisen kansallismielisyyden perinteestä.

- Se on ollut olemassa poliittisena liikkeenä 1800-luvun ensimmäisestä puoliskosta lähtien. Se on ajatussuunta ja identiteetti, joka on vaikuttanut voimakkaasti Ukrainan muodostumiseen, Remy pohtii.

- Ukrainan itsenäistyessä 1991 se oli vähemmistösuuntaus - itsenäisyys oli käytännöllinen ratkaisu isolle osalle poliittista eliittiä. Oli myös niitä, jotka olivat henkeen ja vereen kansallismielisiä. Nämä kaksi tahoa liittoutuivat ja itsenäistivät Ukrainan siinä vaiheessa, kun Neuvostoliitto oli hajoamassa.

Ukrainalainen kansallismielisyys on lisännyt kannatustaan räjähdysmäisesti, erityisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Remy pitää sitä vastareaktiona Putinin Venäjän äärimmäisen taitamattomaan imperialistiseen politiikkaan.

Kansallismielisyys on saanut Venäjän leimaamaan propagandassaan Ukrainan "natsien" hallitsemaksi valtioksi. Remyn mukaan nämä väitteet ovat presidentti Volodymyr Zelenskyin virkakaudella vailla mitään perää - täyttä puppua siis.

- Sen sijaan jos ajattelee Petro Poroshenkoa ja hänen kannattajiaan, väitteissä oli siteeksi totta. Siinä mielessä, että Ukrainan valtio oli haluton käsittelemään realistisesti kansallismielisiä liikkeitä ja niiden tekoja toisen maailmansodan aikana. Tosi­asiahan on, että kansallismieliset osallistuivat holokaustiin ja toteuttivat myös puolalaisten etnisen joukkomurhan, Remy kertoo.

Poroshenkon historiapolitiikka koski vain historiaa, ei yhteiskunnan järjestämistä nykyaikana.

- Ei Poroshenkokaan kannata toisen maailmansodan aikaisten kansallismielisten ideologiaa.

Venäjän hyökkäyssodan jäljiltä Ukraina on täynnä raunioita ja tuhottuja kaupunkeja. Kuva Mariupolista 16. elokuuta. Kuva: Stringer / Lehtikuva

Sunrise Park -hotelli Zaporizzjan alueella raunioitui Venäjän tykistötulessa viime toukokuussa. Kuva: Andriy Andriyenko / Zuma / MVPhotos

Ukrainan itsenäisyyspäivä torstaina on kansallinen vapaapäivä. Se ei kuitenkaan vapauta ukrainalaisia kärsimyksestä.

Suuria juhlia ei torstaina järjestetä, pieniä paikallisia tapahtumia kyllä. Vaara on ilmeinen. Venäjä pystyy kauaskantoisten asejärjestelmiensä avulla iskemään minne tahansa Ukrainassa.

- Tiedämme hyvin, että vihollisemme on kiintynyt pyhiin päivämääriin, varoitti Ukrainan asevoimien eteläisen komentoalueen edustaja Natalija Gumenyuk verkkosivusto VisitUkrainalle.

- Uhka todennäköisesti kasvaa. Voimakkaat iskut ovat mahdollisia, erityisesti maasta ja veden alta laukaistavin ohjuksin sekä strategisten ja taktisten ilmavoimien ja hyökkäysdronien avulla.

Uusia uhreja tulee joka päivä. Ukrainan viranomaiset julkaisivat 7. elokuuta kuvan ohjusiskussa loukkaantuneesta naisesta, jonka pelastustyöntekijät kantoivat ambulanssiin Pokrovskissa, Donetskin alueella. Kuva: Handout / Lehtikuva

Itsenäisyyspäivä ei tuo taukoa myöskään taisteluihin Ukrainan rintamilla. Ukrainan vastahyökkäys etenee, mutta hitaasti. Vastassa on miinakenttien taakse asemiinsa kaivautunut, lukumäärältään ja tulivoimaltaan ylivoimainen vihollinen.

Jokainen neliökilometri vapautettua maata maksaa Ukrainalle lisää uhreja.

Ei unohdeta sitä.

Eikä sitä, että puolustustaistelu alkoi jo vuonna 2014, kun Venäjä ryhtyi Itä-Ukrainan sodan osapuoleksi. Noin 14?000 ihmistä kuoli tässä sodassa - heistä yli 3?300 siviilejä.

Venäjän aloittaman laajan hyökkäyssodan aikana Ukraina on jo menettänyt jo lähes 70?000 kaatunutta ja 100?000-120?000 haavoittunutta sotilasta, arvioivat Yhdysvaltain lähteet hiljattain The New York Timesille.

Venäjän tappioluvut samojen lähteiden mukaan vielä korkeammat: 120?000 kaatunutta ja 170?000-180?000 haavoittunutta.

Nämä ovat mykistäviä lukuja, vaikka ne ovatkin vain suuntaa antavia. Todellisia tappioitaan ei kumpikaan osapuoli kerro.

60-vuotias Tatjana Skrypnikova tutki Venäjän tykistötulen jälkiä asuinalueellaan lähellä Kupianskia 17. elokuuta. Kuva: Sergey Bobok / AFP

Sitten katse tulevaisuuteen. Näkymä on sumuinen.

- Sodat päättyvät vihollisten keskenään tekemiin sopimuksiin, Remy sanoo.

Ratkaisu syntyy taistelukentällä, mutta taistelujen kulkua on vaikea ennustaa.

- Milloin tulee sellainen rauha, että taistelut päättyvät, Remy kysyy.

Vastausta ei tiedä kukaan.

Kuinka käy tiiviissä yhteydessä olleiden naapurikansojen suhteille? Kuinka kauan kestää ennen kuin voidaan edes puhua Ukrainan ja Venäjän suhteiden normalisoitumisesta?

- Ukrainassa on vakiintunut sukupolvien ajaksi sellainen venäläisviha, että näistä maista ei enää tule läheisiä. Ukrainan länsisuuntautumisen valinta on meidän elin­aikanamme pysyvä. On vaikea sanoa, mikä tilanne on, kun on kulunut sata tai kaksisataa vuotta. Sitä ei pysty ennustamaan.

Venäjällä protestit ja sodan vastustus ovat jääneet vähäisiksi. Se on ollut kova pettymys ukrainalaisille.

- Osa ukrainalaista odotti, että sitä olisi ollut paljon enemmän. Siellä on nyt hyvin voimakas katkeruus venäläisiä kohtaan kansakuntana, ja ihan syystä. Se, että Venäjä pystyy hyökkäämään naapurimaahansa ja organisoimaan sodan ilman merkittävää vastarintaa - se on kaiken kaikkiaan hyvin ikävä uutinen Venäjästä.

Ukrainassa on arviolta viisi miljoonaa sisäistä pakolaista. Kuva Kupianskista evakuoitujen siviilien majoituksesta Harkovassa 15. elokuuta. Kuva: Vyacheslav Madiyevskyy / ZUMA, MVPhotos

Entä miten ukrainalaiset selviävät, kun tulevaisuus on näin epävarma?

- Pakkohan ihmisen on selvitä ja viettää normaalia elämää, käydä työssä. Ihmiset selviävät aika monesta, Remy sanoo.

- Toistaiseksi tämä sota ei vielä ole toiseen maailmansotaan verrattava tragedia, huolimatta hyvin ikävästä siviilikohteiden pommittamisesta. Vaikutus on toistaiseksi vielä pienempi. En kuitenkaan hämmästyisi, jos se vielä muuttuisi täysin totaaliseksi sodaksi.

Se on synkkä arvio.

Ukrainalaisten kärsimykset jatkuvat, joka päivä. Itsenäisyyspäivänä ja siitä eteenpäin, ties kuinka kauan.

Ei unohdeta sitä.

Pikkutyttö leikki tuhotun kulttuurikeskuksen edustalla Derhatshissa, Harkovan alueella, kesäkuun puolivälissä. Kuva: Sofiia Gatilova / Reuters