Suomalaiset laulavat yhä vähemmän yhdessä. Se on harmi, sillä yhteislaulusta on tutkitusti monenlaista hyötyä terveydelle.

Yhdessä laulaminen on konkreettista tosielämän tekemistä virtuaaliähkyn keskellä. Kuva: Riina Peuhu

Kesäyön nuotiopiiri kello kolme aamuyöllä. Joku kitaransoittotaitoinen rämpyttää kappaletta, jonka hän osaisi unissaankin. Juice Leskisen Viidestoista yö, CMX:n Ruoste tai Zen Cafén Todella kaunis.

Laskuhumalainen seurakunta hoilottaa mukana kuin ei muuta voisi, sillä syvälle muistiin syöpyneet kappaleet vievät mukanaan. Kitaran sävelet peittyvät ihmisäänten sekakuoroon, joka enimmäkseen pysyy nuotissa.

Tällaista oli 2000-luvun alussa opiskelijoiden illanvietoissa. Oli vähän pakkokin laulaa, jos halusi saada musiikkia puistoon tai kannonnokkaan. Laulaminen tuntui luonnolliselta ajanvietteeltä.

Kuinka hyvin sinulta irtoavat klassiset ja uudemmat yhteislaulut? Testaa yhteislaulukuntosi jutun seassa olevilla biisipähkinöillä.

Nykyään musiikki kulkee mukana älypuhelimen suoratoistopalvelussa, eikä kannettava kaiutinkaan paina paljon. Yhä useammin puistoissa kuulee laitteiden soittamaa musiikkia yhteislaulun sijaan, eikä monenkaan tule laulettua kuin Suvivirttä kevätjuhlissa.

Jotkut kylläkin laulavat edelleen.

Yhteislaulun lyömät entiset nuoret kenties kiittävät itseään viimeistään vanhuudessa. Nykytiedon mukaan yhdessä laulaminen näet edistää aivoterveyttä.

- Nyt saa kokea sitä yhteistä laulun iloa. Jos biisit ja stemmat ovat hallussa, ei muuta, kuin mukaan vaan, kannustaa kuoronjohtaja Markus Yli-Jokipii tamperelaisen ostoskeskuksen sisäpihalla.

Teekkarikuoro uhkuu hauskaa meininkiä. Kuva: Riina Peuhu

Meneillään on Tampereen Sävel -festivaalin ennakkotapahtuma, kuorokierros. Noin viidentoista eri kuoron jäseniä on kerääntynyt laulamaan yhdessä. Kappaleet heille ovat valinneet paikallislehti Moron lukijat: Kalliolle kukkulalle, Suomen laulu, Kesäpäivä Kangasalla ja Finlandia-hymni.

Kuoroesitys kuulostaa ihanalta, harmonisen kauniilta. Mutta lähteekö yleisö mukaan?

Jos menee oikein lähelle, voi kuulla ihmisten hymisevän, hyrisevän - joidenkin harvojen jopa kuuluvasti laulavan mukana. Stemmojakin tapaillaan. Oikein ei silti uskalleta heittäytyä lauluun mukaan.

Mahdollisuudet helppoon, spontaaniin yhteislauluun ovat vähentyneet, toteaa neuropsykologian apulaisprofessori Teppo Särkämö Helsingin yliopistosta. Se on harmi. Tutkimusten mukaan yhdessä laulaminen näet parantaa mielialaa ja lievittää esimerkiksi muistisairauden kuten Alzheimerin taudin oireita.

- Muistaakseni laulan -nimisessä hankkeessa tutkimme muistisairaiden kuntoutusta, ja saimme näyttöä siitä, että laulaminen paransi kielellistä työmuistia ja palautti mieleen muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta, Särkämö kertoo.

Lisäksi muistisairaiden masennusoireet lievittyivät, ja omaisten kuormittuneisuus väheni selvästi.

Myös kansainvälisissä tutkimuksissa on saatu vastaavia tuloksia. Suotuisia muutoksia on pystytty todentamaan aivokuvantamisella.

Mutta eivät yhteislaulusta hyödy pelkästään muistisairaat. Myös terveillä aikuisilla ja ikääntyneillä se paitsi vähentää masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta, myös parantaa keuhkojen toimintaa, kohentaa kielellistä toimintakykyä sekä vähentää stressihormoni kortisolin eritystä.

Kun Finlandia-hymnin viimeinen sävel on kajahtanut tamperelaiseen kesäiltaan, laulamisen jälkihehku paistaa tupsulakkisten teekkarikuorolaisten kasvoilta. Mikä perinteisessä kuorolaulussa kiehtoo nuoria aikuisia? Eikö heidän ikäluokkansa pitäisi innostua pikemminkin yksinlaulusta ja Voice of Finlandin tyylisistä kilpailuista?

Käy ilmi, että kuoroharrastuksessa viehättävät "tyypit" eli mahdollisuus viettää aikaa - ja laulaa - yhdessä. Teekkariporukassa myös kuoron ulkopuolinen hengailu kuulemma sisältää todella paljon laulamista.

Jos kuoro pitää saunaillan, saunassa ei ole yhtään hiljaista hetkeä. Yhteislauluun tempaudutaan vähän väliä myös ravintolassa tai vaikka ratikassa. Joskus kuulijoilta tulee toivebiisejä.

Yhdessä laulamisessa erityistä on myös stemmalaulu, ihmisäänten harmonia. Stemmalaulu tarkoittaa sitä, että lauletaan yhtä aikaa erilaisia, yhteen sointuvia melodioita.

- Se vain kutittaa aivoja aivan eri paikasta, Noora Haimila luonnehtii kuorolaulun eroa yksin laulamiseen.

Teekkarikuorolaiset pohtivat, että on syynsä siihen, miksi laulaminen on yleismaailmallinen ilmaisumuoto. Ympäri maailman eri kulttuureissa ihmiset laulavat yhdessä, koska jollain ihmeellisellä tavalla se vain tekee hyvää.

Yhdessä laulaessa ihmisten kehot tahdistuvat ja äänet sulautuvat yhteen. Todennäköisesti tällaisista asioista johtuu se, että yhdessä laulaminen hoivaa aivoja ja mielenterveyttä, kertoo musiikin merkityksiä tutkiva Annika Tammela Jyväskylän yliopistosta.

Yhdessä laulaessaan ihmiset kokoontuvat fyysisesti samaan paikkaan ja tuottavat ihmisääntä äänihuulillaan, keuhkoillaan, kielellään, huulillaan, palleallaan. Seurauksena on vahva kehollinen osallisuuden ja yhteyden kokemus.

- Eräässä tutkimuksessa selvisi, että kun toisilleen vieraat ihmiset lauloivat yli 200 hengen suurkuorossa, he kokivat laulamisen jälkeen merkittävää yhteenkuuluvuuden tunnetta, hän kertoo.

Ehkä laulun suotuisat vaikutukset liittyvät myös siihen, että oma lauluääni on intiimi asia. Sen jakaminen toisten kanssa tuntuu henkilökohtaiselta ja luo siksi yhteyden kokemuksen. Asiaan vaikuttaa myös se, että lauletaan nimenomaan tuttuja lauluja. Kun kaikki osaavat kappaleet, voidaan tuntea, että ollaan yhtä.

- Yhdessä laulaessa kenenkään ei tarvitse arvioida toisen lauluääntä. Tarkoitus on vain, että me kaikki olemme yhtä, menemme samassa melodiassa ja tahdissa ja samalla sävelkorkeudella - ja saamme nauttia laulamisesta, Tammela kuvailee.

Hänen mukaansa osa ihmisistä on voinut omaksua vaikkapa koulusta käsityksen, ettei osaa laulaa tai ettei ole musikaalinen. Myöhemmällä iällä tällaista ajatusta voi kuitenkin haastaa hakeutumalla rohkeasti laulamaan muiden kanssa.

- Harva välttämättä uskaltaa laulaa yksin muiden kuullen, mutta kun oma ääni sekoittuu muiden ääniin, se voikin olla voimaannuttava ja korjaava kokemus. Että sainkin tulla nähdyksi ja kuulluksi oman ääneni kanssa, eikä kukaan sanonut mitään pahaa, Tammela pohtii.

Myös tamperelaisessa Händel-kuorossa laulava Tiina Lammassaari on kokenut, että yhdessä laulaminen virittää ihmiset samoille taajuuksille.

- En tiedä, mitä siinä tapahtuu, mutta joskus tuntuu siltä, että nyt lähtee. On hieno tunne, kun synkronoituu vieressä laulavien alttosiskojen kanssa, Lammassaari kuvailee Kuorokierros-tapahtuman jälkeen tamperelaisen ravintolan terassilla.

- Ennen kuoroon liittymistä kuvittelin, että kuorolaulu on jotain hymistelyä, mutta se onkin raakaa työtä keholle ja keuhkoille.

Osa laulamisen hyvää tekevää vaikutusta on sekin, että laulaessa yleensä hengitetään syvään. Purulihakset rentoutuvat. Nämä kehotoiminnot aktivoivat parasympaattista eli lepohermostoa.

Markus Yli-Jokipiin mielestä ihmiset kaipaavat virtuaaliähkyn keskellä konkreettista tosielämän tekemistä. Sitä yhteislaulu tarjoaa.

Tiina Lammassaari laulaa Händel-kuorossa, jossa lauletaan yleensä neliäänisesti. Kuva: Riina Peuhu

Yksi ruusu on kasvanut laaksossa, Taivas on sininen ja valkoinen, Hummani hei. Tällaiset kappaleet ovat Tammelan tutkimien 1940-50-luvuilla kouluaan käyneiden yhteisiä lauluja. Ne kuuluivat yhtenäiskulttuurissa jokaisen lapsuuteen ja nuoruuteen. Koulussa opittuja lauluja laulettiin myös kirkossa, partiossa, armeijassa ja mummon kanssa kotona.

Tammela muistuttaa, ettei joka kodissa välttämättä ollut vielä 1950-luvulla edes levysoitinta. Radiostakin saatettiin kuunnella vain uutiset paristojen säästämiseksi.

Kun tämä sukupolvi nyt tulee vanhaksi, se saa apua ja iloa vanhoista lauluista.

- Vaikka kyky tuottaa puhetta olisi heikentynyt, laulaminen usein onnistuu, Tammela kertoo.

Tämän hän on huomannut laulattaessaan seniorikotien ja palveluyksiköiden asukkaita. Sama ilmiö on tuttu Kaisa Tienvierelle, joka johtaa Tampereella muistisairaiden musiikilliseen kuntoutukseen keskittyvää Minun ääneni -hanketta.

- Joskus lauluryhmissä sattuu tilanteita, joissa vakavasti muistisairas alkaa yhtäkkiä laulaa ja ikään kuin vetää show'ta hyvin kykenevästi, jonkinlaisen flow-kokemuksen vallassa. Ulkopuolinen ei ikinä arvaisi, että tässä on ihminen, jolta itsenäinen elämä ei enää onnistu, Tienvieri kertoo.

Tiina Lammassaari näki saman ihmeen läheltä oululaisessa hoivakodissa, kun hän vieraili siellä oman mummunsa luona. Yli yhdeksänkymppinen isoäiti alkoi yhtäkkiä laulaa nuoruudestaan tuttua työväenlaulua.

- Mummu lauloi minulle tuntemattoman kappaleen monine säkeistöineen kauniisti ja epäröimättä, vaikka muisti oli korkean iän vuoksi jo vähän heikentynyt, Lammassaari kertoo

Työssään Lammassaari vetää muun muassa seniori-ikäisten istumatansseja. Sielläkin on innostuttu välillä laulamaan vanhoja hittejä: Muurari, Hilu hilu, Tammerkosken sillalla.

- Hauskat suomalaiset kansanlaulut saavat sakkiin vipinää, Lammassaari kuvailee yhteislaulun vaikutusta.

Joskus ihminen myös pystyy laulamaan, vaikkei pysty puhumaan. Tutkimuksista tiedetään, että yhdessä laulaminen ja musisoiminen parantavat esimerkiksi afasiaa sairastavan puheentuottokykyä.

Merkillinen ilmiö johtuu aivotutkija Särkämön mukaan siitä, että kun puheeseen lisätään melodia, molemmat aivopuoliskot aktivoituvat tasaisemmin.

- Aivoissa puheen tuottoon liittyvät ydinalueet vasemmalla etuotsalohkolla ja ohimolohkolla. Kun lauletaan, vastaava verkosto aivojen oikeasta puoliskosta tulee mukaan.

Musiikin ihmettä selittää myös se, että aikanaan syvästi koskettaneiden kappaleiden kautta voi saada suoran tunneyhteyden oman elämän merkityksellisiin muistoihin. Samalla aktivoituvat niihin sisältyvät voimavarat. Kuin olisi nuori jälleen!

Musiikin kuunteluun verrattuna laulaminen on aivoille erityisen suotuisaa siksi, että siinä ihminen tuottaa musiikkia itse aktiivisesti. Laulaminen siis vahvistaa toimijuutta.

- Laulaessaan ihminen ei ole vain passiivinen objekti, jolle tuodaan luurit korvaan, Tammela vertaa.

Kiitos ja kumarrus, teki hyvää! Kuva: Riina Peuhu

Sua tarvitsee-ee-ee-ee-ee-ee-en / sydänystäväksi aikuisen naisen!

Vielä on kappaleita, jotka saavat esimerkiksi karaokessa baarillisen ihmisiä hoilaamaan yhdessä.

Musiikkimaut ja -kulttuurit kuitenkin eriytyvät yhä enemmän. Tämä herättää alan tutkijoissa pientä huolta: häviääkö yhteislaulukulttuuri, ja menetämmekö sen myötä laulamisen hyvät vaikutukset? Jos osaammekin laulaa Paljon onnea vaan tai Maamme-laulun, merkitsevätkö ne kappaleet meille mitään suurta yhteistä kokemusta, jonka haluaisimme jakaa toisten kanssa?

Alan asiantuntijat uskovat, että tietoisuus laulamisen terveysvaikutuksista voi vielä elvyttää yhteislaulun perinnettä. Onhan meillä esimerkiksi Käärijän Cha Cha Cha - euroviisubiisi, joka ainakin hetkeksi yhdisti koko Suomen.

Luultavasti ainakin nykyisille neli-viisikymppisille löytyy vanhainkodeissa yhteistä laulettavaa. Listalla on todennäköisesti maakuntalaulujen ja virsien sijaan Ultra Bran Hauki ja Popedan Pitkä kuuma kesä.

Lue lisää: Tunnistatko Suomessa kasvavat marjat yhden kuvan perusteella? Vain todellinen mestarimarjastaja saa testissä kaikki 12 oikein