Martti Puumalainen (vas.) on Suomen ykkösjudoka. Kuva: Janne Aaltonen/IS

Martti Puumalainen teki historiaa judossa. Siitä asti hän on käynyt ylikierroksilla.

Judoka Martti Puumalainen käy kierroksilla Helsingissä elokuussa. Uni ei ole meinannut tulla, paitsi yhtenä yönä pillerin avustuksella. 26-vuotiasta revitään haastattelusta toiseen. Kahvilan kassahenkilökin tunnistaa miehen.

Onneksi syy on positiivinen. Puumalainen räjäytti elokuun alussa jättipaukun, kun hän voitti judon superraskaassasarjassa Masters-suurturnauksen Budapestissä. Kisa järjestetään kerran vuodessa, ja paikalle kutsutaan kaikki parhaat. Arvojärjestyksessä Masters on judossa toisena heti MM-kisojen jälkeen.

Voitto toi Puumalaiselle tittelin "maailman judomestari" eli "world judo master", mikä tuli suomalaiselle tosin täytenä yllätyksenä. Ulkomaiset kilpakumppanit onnittelivat Puumalaista mestaruusillallisella uudesta tittelistä. World judo master itse oli hölmistynyt.

- Etkö sinä muka tiedä? kilpaveljet naureskelivat.

Martti Puumalainen voitti judon superraskaassa sarjassa Masters-suurturnauksen Budapestissä elokuun alussa. Kuva: Attila Volgyi / Zumapress / MVPhotos

Puumalainen ei piikittelystä välittänyt, olihan hän lanannut yhden päivän aikana viisi yli satakiloista huippuvastustajaa. Kaiken lisäksi hän osaa nauraa itselleen.

130-kiloinen judoka kutsuu itseään somessa "Mara-sonniksi" ja käyttää kotisivuillaan slogania:

- Koirat haukkuu, maravaani kulkee.

Huumorintajun lisäksi jämäkkä suomalaiskarju vaikuttaa rehdiltä, nöyrältä ja särmältä mieheltä. Ei ihme, että hänen työnantajansa on Puolustusvoimat, joissa tehtävänä on liikunta-aliupseeri.

Yllä mainittuun nähden onkin yllätys, että vielä viime keväänä Puumalaisen kellossa oli toinen, alavireinen ääni.

- Kävin pohjalla, Puumalainen sanoo.

Syynä olivat Dohan MM-kisat, joista lähtö tuli heti ensimmäisessä ottelussa. Azerbaidzhanin Ushangi Kokauri, 31, ei antanut vastustajalleen palaakaan.

- Mitään ei tapahtunut. Jäin Kokaurin otteisiin. Ei mitään jakoa. Vaikka olin voittanut hänet edellisellä kerralla, tuli pahasti turpaan.

Puumalainen haki alhoonsa apua kahdelta taholta. Ensin hän puhui valmentajansa, slovenialaisen Rok Draksicin kanssa.

Draksic, 36, on judon 76-kiloisten Euroopan mestari, joka toi tietotaitonsa Suomeen reilu pari vuotta sitten. Hieman myöhemmin Helsinkiin avautui hulppea urheilukeskus Urhea-kampus, jonne Suomen judoliitto keskitti huippu-urheilutoimintonsa. Draksic otti uuden dojon vastuulleen.

Draksic on parissa vuodessa nostanut Puumalaisen maailmanlistalla kaukaa jämätiloilta sijalle kuusi. Valmentaja on kova papu, jonka kanssa ei kuulemma kannata pelleillä.

- En ole edes yrittänyt, Puumalainen sanoo nauraen.

Rok Draksicin (vas.) kanssa ei pelleillä. Kuva: Janne Aaltonen/IS

Draksic piirsi suojatilleen uuden nousun suuntaviivat, ja kaksikko aloitti kovan työnteon.

Lisäapua tuli Puumalaisen psyykkiseltä valmentajalta. Eteläsavolaisella järkäleellä kesti aikansa alkaa luottaa täysin henkisen puolen asiantuntijaan, mutta kun yhteistyö alkoi toimia, judoka sai uusia työkaluja ja ratkaisutapoja ottelutilanteiden haasteisiin.

Työn hedelmät korjattiin Budapestissä.

- Masters-turnauksessa henkinen lukkoni aukesi. Yleensä olen jossain kohtaa hölmöillyt, mutta tällä kertaa pää pysyi koko päivän kasassa. Pidin kiinni ottelusuunnitelmista ja luotin omaan tekemiseeni, Puumalainen kertoo.

Puumalainen on kotoisin Mikkelin maalaiskunnan Otavasta. Kylä sijaitsee noin 16 kilometriä Mikkelin keskustasta Hirvensalmen suuntaan. Puumalainen syntyi viisilapsiseen, tavalliseen ja tasapainoiseen perheeseen, jossa painotettiin liikunnallista elämäntapaa.

- Sisarusten kanssa oli lapsuudessa tulta ja tappuraa, mutta nyt kun olemme kaikki aikuistuneet, olemme läheisiä, Puumalainen sanoo.

Hän harrasti uintia, suunnistusta ja melomista. Hän ja isoveli Juho olivat jo lapsina sen verran isoja roikaleita, että sukulaismies ehdotti pojille judotreenejä, joista saisi kehonhallintaa.

Puumalainen voitti 10-vuotiaana ensimmäisen kisansa.

- Voittaminen oli pirun siistiä.

Martti Puumalainen (valkoisissa) harjoittelemassa. Kuva: Janne Aaltonen/IS

Kova treeni kuluttaa paljon energiaa. 10 kertaa viikossa harjoitteleva Puumalainen sanoo, että kovimpina päivinä kuluu 7?000 kilokaloria energiaa. Kuva: Janne Aaltonen/IS

Moni, mukaan lukien omat vanhemmat, ei ajatellut, että Puumalaisesta tulisi huippu-urheilija. Vankkarakenteista poikaa ei maaseudulla kiusattu, muttei häneen uskotukkaan. Muut kuin hän itse.

Puumalainen oli kova suustaan jo nuorena.

- Sanoin, että minusta tulee paras ja maailmanmestari. Minulle sanottiin, että olenko minä ihan tyhmä, että eihän siihen pysty kukaan enkä etenkään minä.

Kun Puumalainen varttui teini-ikään, Mikkeliin saapui kuubalaistaustainen judovalmentaja Alain Calderin, jonka kanssa hän alkoi tosissaan treenata. Puumalaisen vahvan tekniikan pohjat luotiin yhdessä Calderin kanssa. 16-vuotiaana hän marssi Euroopan nuorten olympiafestivaaleille ja voitti hopeaa.

- Tajusin, että minusta voi oikeasti tulla tosi hyvä.

Raskaansarjan kamppailijana Puumalainen alkaa nyt hiljalleen varttua parhaaseen ikäänsä. Kun hän viisi vuotta sitten debytoi kansainvälisissä kisoissa, kyyti oli vielä kylmää. Toisessa ottelussa vastaan asettui puolalainen Maciej Sarnacki, joka oli kaksimetrinen ja 140-kiloinen.

- Hän ei ollut hirveän lihava, vaan ehtaa tavaraa. Muistan miettineeni, kun hän otti minusta ensimmäistä kertaa kiinni, että hän on aivan käsittämättömän vahva. Pohdin, että pystynkö oikeasti ottelemaan superraskaassasarjassa, Puumalainen muistelee.

Suomalaiselle alkoi itselleenkin onneksi kehittyä painoa ja voimaa. Vastustajat ovat painavimmillaan 170-kiloisia, vaikka ottelijoiden keskipaino pyörii 40 kiloa alempana.

Puumalainen on hurjan vahva, minkä tämän jutun toimittaja sai todeta oheisella videolla.

Judomestari nostaa salilla raakoja rautoja. Penkkipunnerruksen maksimi on 170 kiloa. Kyykystä nousee 220 kiloa ja maastavedosta 260 kiloa. Leukoja 130-kiloinen Puumalainen vetää 20 kappaletta.

Voima ja paino ovat kuitenkin vain kaksi ominaisuuksista, joita rajussa lajissa vaaditaan. Isoilta miehiltä vaaditaan yhä enenevissä määrin myös kestävyyttä, nopeutta ja tekniikkaa. Niitä hankitaan toisaalta lajiharjoittelulla, mutta myös esimerkiksi juoksuvedoilla.

- Juoksu ei kuulu omiin lempparijuttuihini, mutta se palkitsee, sanoo superraskassarjalainen, joka juoksi taannoin Cooperin testissä 2?250 metriä.

Kuva: Janne Aaltonen/IS

Kova treeni kuluttaa paljon energiaa. 10 kertaa viikossa harjoitteleva Puumalainen sanoo, että kovimpina päivinä kuluu 7?000 kilokaloria energiaa. Vertailun vuoksi keski-ikäinen, 80-kiloinen suomalaismies voi peruspäivänä kuluttaa noin 2?500 kilokaloria.

Yhden haasteen tuo myös harjoitusvastus. Judon SM-kisoihin osallistui neljä yli satakiloista miestä. Puumalainen kiittelee vuolaasti, että suomalaiset kollegat pistävät kirjaimellisesti kroppaa likoon, jotta "Mara-sonnille" löytyisi harjoitusvastuksia.

Hänen on kuitenkin leireiltävä aktiivisesti sekä Euroopassa että lajin ydinmaassa Japanissa.

- Kansainvälinen sparri on elinehto kehittymiselle.

Masters-voitollaan Puumalainen varmisti käytännössä paikkansa Pariisin kesän 2024 olympialaisiin. Ennen sitä ovat edessä esimerkiksi syksyn EM-kisat.

Puumalaiselle ei ole minkäänlaista halua pudota pilviltä takaisin viime kevään kuoppaan.

- Kun olen kerran voittanut, haluan kokea tunteen uudelleen.