Hovioikeus tuomitsi Katjan äidin täyttä ymmärrystä vailla tehdystä taposta seitsemän vuoden ja kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen. Kuva: Esitutkintapöytäkirja, IS arkisto

5-vuotiaan Katjan hautajaisissa yksi surevista kantoi sisällään hirveää salaisuutta. - Yritin viettää normaalia elämää, hän kertoi jäätyään julmasta teosta kiinni.

Pieni arkku kuljetettiin lasten muodostamaa surukujaa pitkin hautausmaalle. Arkussa oli 5-vuotias Katja. Häntä olivat saattamassa viimeiselle matkalleen sukulaiset, pienen tytön leikkikaverit sekä tietysti oma äiti.

Juttusarjassa käydään läpi Suomen rikoshistorian tapauksia, joissa uhriksi joutui lapsi.

Äiti, jonka kanssa Katja oli lähtenyt kukkia poimimaan Rauman Uotilan kylän Varasvuorelle toukokuisena päivänä 1977. Sellaisen viestin äiti oli jättänyt mummolle: "Hei! Olemme metsässä poimimassa kukei eli kukkia T: Me"

Mummola oli Katjalle tuttu paikka, sillä siellä hän oli hoidossa äidin ollessa työssä varastoapulaisena. Katjan vanhemmat olivat eronneet. Äidillä oli uusi miesystävä, joka asui äidin ja Katjan luona.

Mummo ja pappa olivat kirkkomatkalla. Sieltä palattuaan he huomasivat tyttärensä polkupyörän ja lapun pöydällä.

Mummolassa huolestuttiin, kun iltakuuteen mennessä Katjaa ja äitiä ei kuulunut. Lopulta soitto sairaalaan paljasti, että Katja ja äiti oli tuotu sinne jo iltapäivällä. Perhe sai kuulla, että heidän lapsensa ja lapsenlapsensa olivat joutuneet julman pahoinpitelyn uhreiksi.

Pieni Katja oli kuollut vammoihinsa.

Näky löytöpaikalla oli hirveä. Sitä todistivat kolme lasta, jotka löysivät äidin ja tytön noin kolmen tunnin kuluttua siitä, kun he olivat lähteneet kohti kalliota.

Pieni tyttö makasi kallo murskaantuneena. Äiti löytyi reilun kymmenen metrin päästä tyttärestään. Hänellä oli housut nilkoissa.

Lohkareet reunustivat tapahtumapaikkaa. Kuva: Esitutkintapöytäkirja

Lapset hakivat paikalle isänsä Eeron. Eero peitti takillaan Katjan, kun ei kestänyt katsella pientä ruhjottua tyttöä. Lapsi makasi kasvot alaspäin, ja hänen vieressään oli verisiä kiviä.

Äiti pyysi apua ja hoki tyttärensä nimeä. Eero sanoi surullisena, ettei Katjaa voinut enää auttaa.

Äiti yritti nousta pystyyn, mutta lysähti takaisin maahan.

Kivi, jolla Katjan päätä oli hakattu, painoi 4,3 kiloa. Jo sairaalassa äiti kertoi poliisille, että tuntematon huppumies oli hyökännyt hänen ja Katjan kimppuun.

Äiti toisti kertomuksensa myös virallisessa poliisikuulustelussa. Äidin mukaan heidän ollessaan hieman erillään toisistaan hän oli kuullut tyttärensä huutavan ja nähnyt samalla jonkun miehen pahoinpitelevän Katjaa. Suojellakseen lastaan äiti oli mennyt miehen luokse, jolloin tämä oli lyönyt häntä ensin nyrkillään ja sitten kivellä. Sen jälkeen äiti kertoi menettäneensä tajuntansa.

Kuva: Esitutkintapöytäkirja

Äiti väitti hyökkääjän riisuneen hänen housunsa ja lyöneen päähän äidin jäädessä makaamaan kalliolle. Todellisuus oli paljon äidin kertomaa karumpi. Kuva: Esitutkintapöytäkirja

Nainen kertoi miehen alkaneen riisua hänen housujaan, jolloin hän havahtui huutamaan ja huitomaan. Ilmeisesti tästä pelästyneenä mies oli poistunut paikalta ja äiti itse oli jäänyt shokkitilassa paikalle.

Äidin mukaan hyökkääjä oli noin 170 senttiä pitkä ja tukevahko. Miehen vaatetuksena oli sininen tikkitakki, jonka huppu oli vedetty päähän siten, että vain silmät näkyivät. Miehellä oli tummat suorat housut ja mustat nahkahansikkaat.

Äidin kertomus hämmästytti poliisia, sillä se ei vastannut rikospaikalla tehtyjä havaintoja.

- Meille jäi sellainen käsitys, että nainen olisi saanut jonkinlaisen raivokohtauksen ja mahdollisesti surmannut lapsensa, surmapaikalle mennyt vanhempi konstaapeli kertoi.

Poliisin mukaan nainen oli tapahtumapaikalla jonkinlaisessa "järkytystilassa".

Nilkkoihin lasketut housut antoivat viitteitä mahdollisesta seksuaalirikoksesta, mutta sellaisesta ei ollut kyse.

Rikospaikka veti ihmisiä puoleensa, pieniä lapsiakin. Koulu oli vain noin puolen kilometrin päässä.

"Matka on lyhyt koululaisille, jotka välitunneilla juoksevat melkeinpä luokka kerrallaan katsomaan paikkoja omin silmin. Onhan tapahtunut sellaista, mikä on tuttua jo aikaisemmin lehdistä, televisiosta: raaka murha, nyt vain lähempänä, omin silmin nähtävänä", Ilta-Sanomat raportoi tuoreeltaan.

Ilta-Sanomat 24. toukokuuta 1977. Kuva: IS Arkisto

Surmapaikka houkutteli uteliaita. Kuva: Esitutkintapöytäkirja

Hautajaisissa pastori muistutti saattoväkeä muistamaan pienen leikkisän Katjan sellaisena kuin hän oli ollut ja unohtamaan julman teon yksityiskohdat. Leikkikaverit seurakunnan päiväkerhosta lauloivat Katjalle siunaustilaisuudessa ja toivat kukkasia.

Äiti suri muiden joukossa ja kantoi sisällään hirvittävää salaisuutta.

Poliisin aavistus osui oikeaan.

Mitään huppumiestä ei ollut koskaan ollutkaan.

Katjan surmaaja oli oikeasti oma äiti.

Useat seikat puhuivat sen puolesta, että tarina huppumiehestä oli vain kömpelö yritys lavastaa henkirikos ulkopuolisen tekemäksi.

Ensinnäkin 28-vuotiaalla äidillä oli vain pintavammoja. Poliisi tuli siihen tulokseen, että nainen oli aiheuttanut ne itse osana lavastusjuonta.

Kun poliisi vei äidin hautajaisten jälkeen surmapaikalle, nainen vielä kiisti surmanneensa Katjan. Vasta pidätyksen jälkeen hän murtui.

Nainen kertoi rukoilleensa tunnustusta edeltävänä iltana sellissään.

- Mietin kyllä usean kerran kertoa poliisille, että olen syyllinen. En kuitenkaan puhunut asiasta kenellekään, vaan yritin viettää normaalia elämää, äiti kertoi.

Keskusrikospoliisin Turun osaston tutkijat ehtivät kuulustella henkirikoksen takia yli sataa henkilöä. Mystisestä huppumiehestäkin poliisi sai noin 25 ilmoitusta, jotka se ehti tarkistaa ennen kuin äiti tunnusti tekonsa.

Ilta-Sanomat 25. toukokuuta 1977. Kuva: IS Arkisto

Mitä sitten todellisuudessa tapahtui?

Perjantai-iltana äiti oli ollut ystävänsä kanssa Seurahuoneella tanssimassa ja tullut tämän ja kahden miehen kanssa vielä jatkoille asunnolleen. Katja oli ollut mummolassa hoidossa ja avomies kotitilallaan auttamassa. Äiti kertoi ottaneensa illan aikana liikaa alkoholia ja tunteneensa itsensä masentuneeksi, kuten aina ennen kuukautisia.

Hän oli hakenut Katjan luokseen ja he olivat viettäneet normaalin lauantain. Sunnuntaina he olivat lähteneet mummolaan. Katja oli leikkinyt mummolan pihalla hiekkalaatikolla ennen kuin he lähtivät kalliolle.

Ensin he katselivat Rauma-Lauttakylän tien liikennettä noin 15-20 metrin etäisyydeltä tiestä. Sieltä äiti ja Katja tulivat suurten kivien luo, jossa Katja alkoi leikkiä.

Katjan äiti kertoi tunteneensa itsensä masentuneeksi ennen surmapäivää. Kuva: Esitutkintapöytäkirja

- Leikin tyttäreni kanssa kivien luona ehkä kymmenisen minuuttia, jonka kuluttua Katja sanoi, että minun on nälkä, lähdetään kotiin.

He lähtivät yhdessä kivien väliseltä tasaiselta alueelta mummolan suuntaan. He ehtivät ottaa vain pari kolme askelta, kun äidille tuli kumma olo, "tuntui kuin päähän nousi paine". Hän sieppasi maasta kiven ja iski sillä lastaan päähän.

- Kivi oli raskas ja osui Katjaa päähän ja hän kaatui suulleen. Muistan Katjan parkaisseen ennen kaatumistaan.

- Minä olin aivan hysteerinen, enkä tajua miten menettelin, mutta ilmeisesti jatkoin lyömistä. En oikein itsekään ymmärtänyt mitä minä olin tehnyt, olin sellaisessa tilassa, jossa en ole koskaan ennen ollut, aivan kuin huumaantuneena.

Äiti otti maasta kiven ja yritti lyödä omaan päähänsä. Hänen tarkoituksenaan oli surmata itsensä. Hän löi kivellä kaksi kertaa ja päästä alkoi vuotaa verta.

- Olin täysin sekavassa tilassa ja päässäni pyöri ajatus, ettei tätä voi kertoa kenellekään tällä tavalla mitä todellisuudessa on tapahtunut. Ajatus hupputakkisesta miehestä syntyi kuin itsestään, mutta en osannut lähteä paikalta minnekään.

- Syytä tekooni en osaa selittää, se oli sellainen yhtäkkinen patoutunut tunne, jonka vallassa toimin.

Ilta-Sanomat 11. kesäkuuta 1977. Kuva: IS Arkisto

Äiti oli eronnut autonasentajana työskennelleestä miehestään pari vuotta aikaisemmin. Mies oli Katjan isä. Katja jäi erossa äidin luokse.

Äidillä oli uusi miesystävä, sähköasentaja. Avomiehelleen nainen oli kertonut kahden miehen jättäneen hänet juuri lapsen takia. Nainen oli pelännyt, että avomieskin jättäisi hänet. Avomies ei ollut kertonut omille vanhemmilleen, että hänen seurustelu­kumppaninsa oli ollut aiemmin naimisissa ja tällä oli lapsi.

Äiti kiisti, että olisi kokenut Katjan jonkinlaiseksi taakaksi. Hän kertoi, että hänen omat työasiansa olivat kunnossa ja lapsella oli päivähoitopaikka isovanhempien luona. Äidin mukaan lapsi leikki avomiehen kanssa kotona ja heidän välinsä olivat hyvät, mutta julkisesti he eivät paljon lapsen kanssa liikkuneet.

Avomiehen mukaan lapsi oli tottelevainen ja rauhallinen ja viihtyi äitinsä kanssa. Mitään aiempaa väkivaltaa hän ei ollut havainnut lapsen ja äidin välillä.

Puolustus vetosi siihen, että äiti oli kärsinyt vuosia masennuksesta. Hän oli hakenut terapeuttista apua jopa hypnologilta ja käynyt hakemassa apua arkuuteensa mielenterveystoimistosta. Masennus oli äidin mukaan surmapäivänä ollut niin paha, ettei hän juuri ollut puhunut lapsensa kanssa ennen henkirikosta.

Ilta-Sanomat 6. heinäkuuta 1977. Kuva: IS Arkisto

Katjalla oli 5?000 markan vakuutus kuoleman varalta. Äiti oli ehtinyt laittaa korvaushakemuksen vireille. Äidin mukaan vakuutusasiamies eli hänen setänsä oli ottanut häneen sairaalassa yhteyttä. Äiti kertoi sittemmin ymmärtäneensä, ettei hän voi saada rahoja Katjan kuolemasta, jonka hän on itse aiheuttanut.

Eurajoen kihlakunnanoikeus tuomitsi äidin täyttä ymmärrystä vailla tehdystä murhasta kymmenen vuoden vankeusrangaistukseen. Teko oli kihlakunnanoikeuden mukaan erittäin raaka ja julma ja se kohdistui puolustuskyvyttömään lapseen.

Tapaus eteni Turun hovioikeuteen. Sinne äiti laati kirjeen Hämeenlinnan vankilasta 30.3.1978. Se kuului näin:

Katjan äiti kirjoitti Turun hovioikeudelle kirjeen.

"Hovioikeudelle

Pyytäisin kunnioittaen teitä huomioimaan tämä kirjeeni, kun käsittelette minun tapaustani siellä hovioikeudessa. Haluan tuoda tässä esille oman näkemykseni tapahtuneesta, mutta kaikkein ensimmäiseksi pyytäisin teitä arvoisa hovioikeus pitämään minua ihmisenä ihmisten joukosta, ettei minulta riistettäisi pois oikeutta puolustautua saman arvoisena, kuin kuka tahansa toinen ihminen.

Olen huono kirjoittamaan ja esittämään asiani, mutta joitakin tosiasioita haluaisin saada tuoda esille. Tuo raskas syyte painaa mieltäni hyvin paljon, koska en ole tehnyt tätä tekoa harkiten. En pysty selittämään tarkasti ja yksityiskohtaisesti tapahtumien kulkua, sillä se on minulta osittain hämärän peitossa. Tätä tapausta edeltävä viikko oli minulle tuskallinen ja vaikea silloin tunsin, että ahdistus käy ylivoimaiseksi, mutta minulla ei ollut ketään luotettavaa ihmistä, jolle olisin voinut puhua. Sitten tuli tuo kohtalokas sunnuntai joka oli aamusta lähtien minulle äärettömän raskas ja vaikea, tunsin oloni niin hylätyksi ja yksinäiseksi ja minusta tuntui, että olin ylimääräinen ja liikaa joka paikassa. Itkin koko matkan mennessämme vanhempieni kotiin, eikä mielessäni ollut yhtään valoisaa ajatusta. Ajatuksissani pyöri koko ajan kysymyksiä, miksi minä en osaa elää toisten tavoin? Miksi minulla ei ole ketään, joka olisi tukenani? Miksi minä en saa pysyvää ihmissuhdetta? Miksi minun avioliittoni epäonnistui? Näitä kysymyksiä risteili mielessäni lukemattomia. Käyttäydyin kuitenkin rauhallisesti ja toimintani oli kuin koneellista. Vastasin Katjan kysymyksiin, uhraamatta niille kuitenkaan syvempää ajatusta. Ennen tapahtumaa olin jonkinlaisessa kaaostilassa. Tuntui kuin kaikki asiat kuristaisivat minua ja ajatukseni olivat aivan sekaisin. En ole koskaan aikaisemmin tuntenut niin suurta epätoivoa ja hätää.

Syynä siihen, että pidin asian ja totuuden niin kauan salassa, on se, että pelkäsin kuollakseni ihmisten suhtautumista minuun jos he saavat tietää totuuden. Se oli minulle hyvin vaikeaa, mutta mitä kauemmin aikaa kului sitä enemmän pelkoni kasvoi ja se sai minut lukkiutumaan entistä enemmän.

Tahallani en halunnut johdattaa tutkimuksia harhaan syynä oli vain mieletön pelko ja hätä. Pyytäisinkin teitä tarkkaan huomioimaan minua hoitavan lääkärin antamat lausunnot, sillä hän tuntee minut paremmin kuin kukaan toinen. Hän on ainoa ihminen joka tietää minun vaikeuksistani aina lapsuudesta nykyhetkeen. Olen uskovaisesta kodista ja olen myös itse saanut tuntea Jumalan johdatusta. Olen sovittanut rikokseni Jumalan edessä ja sovitan myös ihmisten edessä. Jätän asian nyt teidän hoidettavaksi, mutta vielä rohkenen pyytää. Ymmärtäkää minua myös ihmisenä, jolle eläminen on tuottanut tuskaa ja joka on taistellut ahdistuksia vastaan 28 vuotta."

Hovioikeus lievensi tuomiota. Se tuomitsi äidin täyttä ymmärrystä vailla tehdystä taposta seitsemän vuoden ja kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen. Yksi hovioikeuden jäsen olisi tuominnut äidin murhasta 7,5 vuoden vankeusrangaistukseen. Hovioikeuden enemmistö ei pitänyt pienen lapsen tappamista erityisen törkeänä.

Sekä äiti että syyttäjä yrittivät anoa Korkeimmalta oikeudelta valituslupaa, mutta se ei ottanut asiaa käsiteltäväkseen. Hovioikeuden tuomio jäi voimaan.

Jos Katja eläisi, hän täyttäisi elokuussa 52 vuotta.

Hänen äitinsä elää yhä.

Lähteet: Oikeudenkäynnin asiakirjat, Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien arkisto