Noora aloitti tänä keväänä elämänsä ensimmäisessä työpaikassa kokemusasiantuntijana. Nyt hän kertoo, miten hänestä tuli päihteidenkäyttäjä ja miten päihdepiireistä on mahdollista irtautua. Kuva: Nooran albumi, Colourbox, kuvankäsittely IS

Kun Noora, 25, siirtyi päihteidenkäyttäjästä kokemusasiantuntijaksi, ensimmäinen työpäivä pelotti. Nyt hän kertoo, mikä ajoi hänet päihteidenkäyttäjäksi, ja mitä se kertoo lastensuojelusta.

Mitä jos näen tuttuja?

Miten minuun suhtaudutaan, kun menen työntekijän roolissa sinne?

Tällaisia kysymyksiä Noora mietti kaksi kuukautta sitten, kun hän aloitti elämänsä ensimmäisessä työpaikassa.

Hän toimii avustavana ohjaajana Tukikohta ry:n Etsivä löytää -hankkeessa. Työ on jalkautuvaa päihdetyötä.

Erityisenä kohderyhmänä ovat 18-29-vuotiaat nuoret, mutta hän ohjaa kaikenikäisiä päihteidenkäyttäjiä palvelujen piiriin.

Noora tietää, missä päihteidenkäyttäjät aikaansa viettävät, sillä vielä puolitoista vuotta sitten hän itsekin vietti aikaansa samoissa paikoissa.

Pelot osoittautuivat turhiksi. Kun hän ensimmäistä kertaa näki tuttuja kasvoja työntekijän roolissa, vastaanotto olikin positiivinen.

Viimeisten kuukausien aikana yksi kysymys on toistunut ylitse muiden.

- Miten olet päässyt pois?

Yhtä hyvä kysymys on, miten hän edes päätyi päihteidenkäyttäjäksi kadulle?

Noora kokee lapsuutensa olleen hyvä, mutta kun koulu alkoi, alkoivat ensimmäiset hankaluudet.

Hän ei pystynyt keskittymään. Lisäksi häntä kiusattiin.

- ADHD:ta epäiltiin jo lapsuudessa, mutta sitä ei tytöillä siihen aikaan oikein todettu. Leimattiin vaan, että olen häiriötekijä ja vaikea oppilas.

Yläasteella alkoi päihteidenkäyttö. Ensin hän käytti vain alkoholia ja tupakkaa.

Hänestä tuli kapinoiva nuori, jota kukaan ei saanut aisoihin. Ensin hänet ohjattiin avosijoituslaitokseen Helsinkiin.

Toistuvien karkumatkojen takia hänet siirrettiin lastensuojelulaitokseen Muhokselle. Siellä hän asui, kunnes täytti 18.

Muhoksella hän alkoi polttaa kannabista ja kokeili ensimmäistä kertaa ekstaasia.

Se oli yleistä laitosnuorten keskuudessa. Kovempiin huumeisiin hän ei kuitenkaan koskenut. Hän opiskeli ammattikoulussa kokiksi.

Nuorena Noora ajatteli jatkuvasti, miltä tuntuisi olla vapaa ja päättää itse asioista. Kun hän 18-vuotissyntymäpäivänään lähti lastensuojelulaitoksesta, hän näki tulevaisuutensa erilaisena kuin nyt. Kuva: Nooran albumi

Vapaus. Se oli Nooran mielessä koko ajan Muhoksella. Laitoksesta on jäänyt paljon huonoja muistoja, mutta siellä oli myös muutama ohjaaja, joihin hän luotti ja joiden kanssa hän tuli hyvin juttuun.

- Olen laittanut osalle heistä jälkeenpäin viestiä, että ilman heitä en olisi pysynyt siellä päivääkään.

Kun vapaus vihdoin koitti heinäkuussa seitsemän vuotta sitten, hän matkusti pohjoisesta takaisin Helsinkiin.

Hän oli nyt täysi-ikäinen ja voisi tehdä mitä tahansa. Helsingissä hänellä ei kuitenkaan enää ollut vanhoja ystäviä jäljellä.

Kaikki hänen ystävänsä olivat laitoksessa kasvaneita nuoria.

18-vuotissyntymäpäivän jälkeen lähes kaikki kontaktit lastensuojeluun katkesivat kuin seinään. Jälkihuolto oli Nooran mukaan sitä, että hän pyysi säännöllisesti rahaa itsenäistymisvaroista.

Helsingissä hän tutustui nopeasti ihmisiin, jotka joivat alkoholia joka päivä ja käyttivät kovempia huumeita. Syksyllä hän kävi koulussa yhden päivän ajan, kunnes lopetti sen kesken.

Pitkään Noora ajatteli, ettei hän käyttäisi huumeita suonensisäisesti. Entiset lupaukset kuitenkin rikkoutuivat yksi kerrallaan.

Noora huomasi, että kun hän käyttää päihteitä, kaikki kohina hänen aivoissaan loppui.

Kun hänen äitinsä huomasi, että jotakin on tekeillä, hän yritti puuttua huumeidenkäyttöön. Yhden riidan aikana Noora teki asuntohakemuksen. Kolme kuukautta myöhemmin hän sai yllättävän viestin: sinulle olisi asunto.

Hän oli ehtinyt jo unohtaa koko asian, mutta otti asunnon vastaan.

- Silloin kaikki vähäinenkin, mikä piti minua kiinni normaalissa elämässä, lähti.

Vähitellen kuvaan tulivat myös rikokset. Nooran asunnolla kävi useaan otteeseen poliiseja. Oli pieniä näpistyksiä kaupoista ja sitten isompi pahoinpitelysyyte.

Se ratkesi vasta, kun hän oli jo päässyt korvaushoitoon. Aiemmin hän ajatteli, että tällaista tapahtuu kaikille.

Oikeudenkäynnissä todellisuus iski vasten kasvoja.

- Totta kai kaduin sitä ja kadun edelleen. Pelkäsin, että jos joudun vankilaan, pääsenkö ikinä irti päihdemaailmasta.

Lopulta hän sai vuoden ehdottoman sijaan ehdonalaista.

Noora haluaisi tulevaisuudessa vaikuttaa siihen, millaisia paikkoja lastensuojelulaitokset ovat nuorille. Hän lopetti päihteiden käytön läheisten tuella. Kuva: Nooran albumi

Päivät toistivat itseään.

Joka aamu mielessä ensimmäisenä oli, mistä hän saisi huumeita.

Jokaisen kuukauden alussa oli riemu Kelalta tulleesta asumis- ja toimeentulotuesta, ja kuun lopussa tuska niiden loppumisesta.

Suonensisäisten huumeiden käyttö aiheutti tulehduksia. Pahin niistä levisi keuhkoihin asti.

Noora oli 23-vuotias, kun hän eristäytyi kotiinsa. Hän ei halunnut enää jatkaa elämäänsä näin.

Kesti puoli vuotta ennen kuin hän uskalsi pyytää äidiltään apua.

- Se tuntui vaikealta, koska hän oli niin pitkään yrittänyt auttaa, mutta olin joka kerta kieltäytynyt.

Äidin työkaveri työskenteli kokemusasiantuntijana. Kun Noora kohtasi hänet ensimmäistä kertaa, viesti oli selkeä.

- Hän ei mitenkään lässyttänyt, vaan oli tosi suora. Hän sanoi, että jos haluan oikeasti lopettaa, hän on valmis auttamaan.

Korvaushoidon aloittaminen kesti kaksi kuukautta. Kun se alkoi, Noora heitti samana päivänä kaiken huumeidenkäyttöön liittyvän pois.

Korvaushoidon tarkoituksena on mahdollistaa riippuvuuksien hoito ja psykososiaalinen kuntoutus.

Hän myös katkaisi kaikki välit entisiin ystäviin.

Nykyään hän käy korvaushoidossa kerran kuukaudessa. Tavoitteena on, että hän voisi pian lopettaa sen kokonaan. Liian nopeasti ei kuitenkaan hänen mielestään kannata edetä.

- Haluan, että elämäntilanteeni on vakaa. Addiktio on sairaus, joka kulkee mukana loppuelämän, joten riski on aina olemassa.

Lähes samaan aikaan korvaushoidon kanssa Noora aloitti Keijo-kokemusasiantuntijakoulutuksen. Se on tarkoitettu rikos- ja päihdetaustaisille.

Ensin häntä jännitti, valmistuuko hän puolen vuoden koulutuksesta. Koulutukseen sisältyy kolme kuukautta teoriaopintoja ja kolme kuukautta työharjoittelua.

- Kaikki, minkä olin aiemmin aloittanut, oli jäänyt kesken. Oli sellainen kokemus, etten ole saanut mitään tehtyä loppuun.

Opintojen aikana hän joutui käymään menneisyyttään läpi useaan otteeseen. Hän huomasi, miten paljon oli asioita ja traumoja, joita hän ei koskaan ollut käsitellyt.

- Olin yrittänyt hukuttaa ne kaikki päihteillä.

Viimeisten puolentoista vuoden aikana hän on löytänyt terveellisempiä tapoja purkaa ahdistusta. Hän alkoi käydä kuntosalilla.

- Jos tulee huono hetki tai on ollut rankka päivä, menen salille. Pahat fiilikset jäävät sinne.

Noora haluaisi tulevaisuudessa pystyä vaikuttamaan siihen, millaisia paikkoja lastensuojelulaitokset ovat nuorille. Kuva: Nooran albumi

Kokemusasiantuntijakoulutuksessa löytynyt oppimisen ilo on johdattanut häntä kohti sosionomi-opintoja. Avoimen ammattikorkeakoulun opintoja pystyi tekemään jo Keijo-koulutuksessa.

Noora haluaisi tulevaisuudessa vaikuttaa siihen, millaisia paikkoja lastensuojelulaitokset nuorille ovat.

Yksi keskeinen pielessä oleva asia on hänen mielestään se, että monilla nuorilla tuki loppuu, kun nuori täyttää 18.

Yhtenä päivänä olet tuen piirissä ja seuraavana et.

Siitä alkoi myös Nooran elämän alamäki.

Lopulta hän pääsi läheisten tuella ylös. Kaikilla näin ei ole.

- Läheiset ihmiset uskoivat minuun. Sillä oli valtava merkitys.