Venäjällä Hilman oli suosittu ja sosiaalinen lapsi. Suomessa kaikki muuttui. Kuva: Ivan Bessedin / IS

Sergey Hilman ei osannut sanaakaan suomen kieltä, kun hän aloitti koulun Juuan kunnassa. Siitä alkoi vuosien kiusaamiskierre.

12-vuotiaana Sergey Hilman muutti äitinsä kanssa Venäjältä Suomeen, pienelle paikkakunnalle Pohjois-Karjalan Juukaan.

Nuori Sergey ei osannut vielä sanaakaan suomea. Häntä alettiin kiusata Suomessa jo ensimmäisenä koulupäivänään.

-?En osannut kieltä, kaikki vaan tuijotti minua. Välitunnilla yritin heittää palloa niiden kanssa, mutta kukaan ei heittänyt takaisin, Hilman muistelee IS:lle.

-?Se alkoi tosi äkillisesti. En ymmärtänyt, mikä minussa oli vikana, miksi ihmiset tiuski, huusi ja kiusasi.

Somevaikuttajana tunnettu Sergey Hilman syntyi Kostamuksessa Venäjällä. Hän eli siellä 12-vuotiaaksi saakka äitinsä kanssa. Biologinen isä ei ollut paljoakaan läsnä.

-?Hän kieltäytyi minusta, jotta hänen ei tarvitsisi maksaa elatusmaksuja.

Hilmanin isä oli myös usein vankilassa rahanpesurikosten takia. Lapsena hänelle kerrottiin, että isä on työmatkoilla.

-?Äiti sanoi, että voin kirjoittaa isälle kirjeitä työmatkalle. Sitten kirjoitin hänelle kirjeitä ja kortteja, piirtelin niihin kaikkea ja kerroin, mitä mulle kuuluu.

Hilman kertoo, että hänellä oli onnellinen lapsuus rakkaan äitinsä ansiosta, vaikka elämä olikin äärimmäisen köyhää. Venäjällä hän katsoi kotonaan pienessä yksiössä televisiosta Venäjän Selviytyjiä ja haaveili olevansa siellä joskus. Nyt Hilman on äskettäin palannut Selviytyjät Suomi -ohjelman kuvauksista.

Hilman aloitti koulunkäynnin Suomessa kutosluokkalaisena. Kuva: Ivan Bessedin

Hilman muutti äitinsä kanssa Suomeen ollessaan 12-vuotias. Äiti oli tavannut vuosia aiemmin suomalaisen miehen, Hilmanin isäpuolen. He muuttivat hänen perässään Juukaan. Hilman kuvailee isäpuoltaan isähahmoksi elämässään.

-?Hän valitettavasti menehtyi äkillisesti, kun olin 17-vuotias, Hilman kertoo.

Venäjällä koulussa Hilman oli suosittu ja kavereita oli paljon. Suomeen muuttaessa elämä kääntyi päälaelleen.

"Ryssä", "homo", häntä nimiteltiin. Hänen aksenttiaan matkittiin. Häntä käskettiin sanomaan suomen kielen sanoja, kun hän ei vielä osannut kieltä. Sitten hänelle naurettiin. Häneltä varastettiin tavaraa, vaatteita ja herkkuja.

-?Se oli aika yksinäistä. Mulla ei ollut ketään ystävää, ne eivät tykänneet musta, Hilman sanoo.

Hän ei osannut suomen kieltä, eikä ollut opettajaa. Aluksi hänellä piti olla tulkki, mutta kylän ainoa tulkki muuttikin pois. Hilman jäi luokalle, jotta oppisi kieltä paremmin. Se helpotti oppimista jonkin verran, koska opetusohjelma oli seuraavana vuonna tutumpi.

- Se oli aika yksinäistä. Mulla ei ollut ketään ystävää, ne eivät tykänneet musta, Hilman sanoo. Kuva: Ivan Bessedin / IS

Kiusaaminen jatkui, se oli huutelua, tiuskimista, tönimistä, ulkopuolelle jättämistä. Hilman oppi tunnistamaan, mitkä olivat vaaratilanteita.

-?Liikuntatunnilla menin ihan reunimmaiseen pukuhuoneeseen, koska tiesin etteivät ne ole siellä. Odotin siellä aina niin kauan, että opettaja tuli.

Kerran, kun kiusaajat huutelivat Hilmanille, hänellä meni hermo ja hän löi. Se johti puhutteluihin ja hänet määrättiin jälki-istuntoon. Hilmanin mukaan kukaan ei puuttunut kiusaamiseen, vaikka hän kertoi siitä opettajille.

-?Kerroin siitä, että minua oltiin kiusattu kuukausia mutta kukaan ei halunnut puhua siitä. Sanottiin vaan, että ei saa lyödä. Se harmitti minua tosi paljon.

-?Olin turhautunut ja mietin, mitä teen väärin, miksi tämä kaikki tapahtuu mulle, miksi elämä on niin epäreilua, Hilman kertoo.

- Kenenkään ei kuuluisi tottua siihen, että kiusataan, Sergey Hilman sanoo. Kuva: Ivan Bessedin

Tyypillinen koulupäivä oli yksinäinen. Hilman oli oppitunneilla ja välitunnit hän vietti yksin. Kotimatka oli aina yhtä pelottava, koska piti ylittää silta, jossa kiusaajat hengailivat koulun jälkeen.

Jossain vaiheessa Hilman löysi yhden ystävän, Janan. Hän oli myös venäläistaustainen. Hän alkoi viettää Janan kanssa välitunteja niin kauan, kunnes Jana valmistui ysiluokalta. Hän oli Hilmania vuotta vanhempi.

-?Me aina unelmoitiin isoista jutuista. Hän halusi tehdä vaatteita ja minä halusin olla lehden kannessa. Varsinkin kun netti tuli, niin katsottiin sieltä kaikenlaista. Unelmoin matkustelusta.

Yläasteella luokat sekoittuivat ja kiusaaminen väheni. Kasiluokalla Hilman yritti tehdä kaikkensa, jotta kuuluisi porukkaan. Hän alkoi polttaa tupakkaa ja juoda alkoholia, jotta saisi hyväksyntää muilta. Valitettavasti se myös toimi ja hän sai uusia kavereita.

Kiusaaminen oli tarkoituksenmukaista ja toistuvaa. Kuva: Ivan Bessedin / IS

Kiusaaminen ei kuitenkaan loppunut täysin. Kerran, kun seiskaluokkalainen Hilman käveli ystävänsä luo, kadulla häntä odotti kolme ammattikouluikäistä poikaa pesäpallomailojen kanssa.

-?Yksi niistä kävi kimppuuni pesäpallomailan kanssa. Se oli tarkoituksellinen hyökkäys, sen takia, että olen ryssä tai vähän erilainen, Hilman kertoo.

14-vuotiaana Hilman meni lähikauppaansa ja pyysi kauppiasta tilaamaan Vogue-muotilehteä myyntiin. Hän teki sopimuksen, että jos kauppias tilaa, niin Hilman ostaa ne. Sopimus piti ja Hilman käytti viikkorahansa Voguen ostamiseen.

Yläasteella Hilman osti säästörahoillaan järjestelmäkameran ja alkoi kuvaamaan kaikenlaista, kuten mehiläisiä. Hän alkoi myös tienaamaan rahaa tekemällä muun muassa hääkuvauksia 15-vuotiaana.

Äiti laittoi Hilmanin mansikkapellolle töihin, jotta tämä aikuistuisi. Hän oli myös ABC:lla töissä - aluksi tiskinurkassa, sitten kassalla. Kassalla häntä pelotti kiusaaminen.

-?Pelkäsin ihmisille puhumista ja puhelimeen vastaamista, koska jotkut teinit nauroivat aksentilleni.

Kuopioon muuttamisen jälkeen kiusaaminen loppui. Kuva: Ivan Bessedin / IS

Kiusaaminen loppui siihen, kun Hilman muutti pois Juuasta 17-vuotiaana yläasteen jälkeen. Hilman kävi Kuopiossa kaksoistutkinnon lukiossa ja ammattikoulun hotelli- ja matkailualalla.

-?Muuttaminen oli ainoa vaihtoehto.

Kuopiossa uusien ihmisten kanssa ei ollut historiaa. Hilman pystyi esittämään itsensä uudessa valossa. Kaupungista jäi elämään hyviä ystäviä.

-?Hain opintotukea, asuin opiskelija-asuntolassa kämppisten kanssa. Tein töitä, jotta pärjäsin.

Hilman kertoo, ettei koskaan kertonut äidilleen kiusaamisestaan. Hän ei halunnut äitinsä joutuvan huolimaan hänestä tai katumaan päätöstä muuttaa Suomeen.

-?Olen ainoa lapsi, niin äiti muutenkin huoli minusta paljon. En halunnut, että hän joutuu pettymään minuun, Hilman kertoo.

Tänä päivänä Hilman ei kanna kiusaajilleen kaunaa. Hän toivoo, että heillä menee hyvin ja heidän lapsensa eivät kiusaisi ketään. Osa kiusaajista on myöhemmin tullut pyytämään anteeksi. Pelko on edelleen joskus läsnä, kun Hilman törmää isoihin teiniporukoihin. Sieltä saattaa tulla huutelua.

-?Olen iloinen, että olen pystynyt säilyttämään oman persoonani, vaikka sitä on monta kertaa yritetty sanoa, että minussa on jotain vikaa.

Yksinäisyys on rikastuttanut mielikuvitusta. Nykyään myös Hilmanin itseironian taso on korkea.

-?Toivon, että meidän ei tarvitsisi olla niin vahvoja. Kenenkään ei kuuluisi tottua siihen, että kiusataan.

Kiusaamisesta on jäänyt myös aikuisuuteen miellyttämisen tarve.

-?Kun sain uusia kavereita, yritin miellyttää heitä kaikin keinoin, jotta he pysyisivät elämässäni, eivätkä taas jättäisi minua. Se myös siirtyi parisuhteisiini ja sitä on käytetty hyväksi. Vasta nyt olen oppinut asettamaan enemmän rajoja, Hilman pohtii.

Hilman muistelee, että koulussa oli kiusaamisenvastaisia projekteja, jossa luokkaan tuotiin televisio, jossa näytettiin video, että ei saa kiusata. Sitten kadottiin taas puoleksi vuodeksi. Onko näistä mitään hyötyä, Hilman pohtii.

-?Valitettavasti kiusaaminen on kuin flunssa, se on kaikissa ikäluokissa, kouluissa ja työpaikoilla. Yleensä se lähtee kotoa.

Nyt Hilman asuu Helsingissä ja tekee töitä sosiaalisen median parissa. Hänet tunnetaan tosi-tv-ohjelmasta Good Luck Guys ja tuoreimpana hän on yksi Selviytyjät Suomen tulevan kauden osallistujista. Hän juontaa yhdessä Sini Sabotagen kanssa podcastia Cheers to Ugly Me sekä Sauli Koskisen kanssa The Real Guys -podcastia.