Liisa Solakuja muistaa, kuinka Lauri-isän ruumis tuotiin veneellä Niskalammen rantaan Imatralla. Salama tappoi isän kalamatkalla veneeseen. Isästä muistoksi jäänyt kello käy edelleen. Kuva: Timo Sihvo, Liisa Solakujan albumi

Salamat niittivät suomalaisia heinäkuussa 1957 kuin heinää. Vain puolentoista viikon aikana salamasurmissa menehtyi ainakin 23 ihmistä, heidän joukossaan imatralaisen Liisa Solakujan isä Lauri Niemi, jonka salama tappoi kalamatkalla veneeseen.

Miulla on sellainen mielikuva, että olisin sanonut isälle, että älä lähde, ukkonen tulee, Liisa Solakuja, 71, muistelee.

Heinäkuu 1957 oli tavallista lämpimämpi. Hellelukemien lisäksi kansalaisia puhuttivat muutokset Neuvostoliiton johtoportaassa. Vjatseslav Molotov, Georgi Malenkov ja Lazar Kaganovitsh erotettiin kommunistisen puolueen johdosta ja hallituksesta. Marsalkka Georgi Zukov haukkui heitä hirviöiksi.

Esimakua tulevasta hurjasta ukkosbuumista saatiin tiistaina 16. heinäkuuta. Salama sytytti kaksikerroksisen liiketalon tuleen Alahärmässä. Talo paloi maan tasalle ja vahingot nousivat jopa 15 miljoonaan tuolloiseen markkaan eli noin 452?000 euroon.

Kotiteollisuuskoulun opettaja oli seuraavana päivänä maalaamassa huvilansa seinää Närpiössä, kun salama iski huvilaan. Mies putosi maalaustelineiltä maahan. Hänen hyväkseen ei voitu tehdä mitään.

Tästä lähtien salamat vaativat tiistaita 23. heinäkuuta lukuun ottamatta joka päivä ainakin yhden uhrin aina sunnuntaihin 28. heinäkuuta saakka.

Salama surmasi keskiviikkona 17. heinäkuuta kahdeksanlapsisen pienviljelijäperheen äidin Soinissa. Väki oli tullut heinäpellolta kahville kotiin.

Kuului rysähdys ja salama iski taloon. Savupiippu heilahti, jolloin muurinkappaleita putosi alas. Salama kulki ullakolta alas ja avoimen oven kautta ulos. Perheenäiti kuoli. Kolme lapsista meni tajuttomiksi, mutta he virkosivat nopeasti.

Perjantaina 19. heinäkuuta salama löi mäntyyn Päijänteen saaressa Muuramen ja Säynätsalon rajoilla. Puusta salama eteni viereiseen kesämökkiin hajottaen sen.

Mökissä nukkumassa olleet 16- ja 12-vuotiaat veljekset saivat surmansa.

Lauri Niemi kuoli salamaniskuun veneessä Saimaalla 30-vuotispäivänään. Kuva: Liisa Solakujan albumi

Imatralta kotoisin ollut, mutta Helsingissä asunut konepajan työntekijä Lauri Niemi oli tullut kesälomalle entiseen kotikauppalaansa vaimonsa ja kolmen lapsen kanssa.

Niemi vietti perjantaina 19. heinäkuuta 30-vuotissyntymäpäiväänsä. Koska hän oli innokas kalamies, perhe oli siirtynyt veneellä Tainionkosken urheilukalastajien majalle Ruokolahden Vahvasaloon.

-?Kesäloma oli juuri alkanut. Piti päästä heti Vahvasaloon, Niemen tytär Liisa Solakuja kertoo. Hän oli heinäkuussa 1957 viisivuotias.

Lauri Niemi lähti kaverinsa Uuno Vesalan kanssa vetämään uistinta. Kumpikin souti omalla veneellään. Ukonilman nousemista oli aavisteltu jo majalla.

-?Mie muistan sanoneeni isälle, että jyrisi jo, Solakuja pohtii.

Mikään ei kuitenkaan pidätellyt miehiä.

Ukonilma tuli päälle miesten ollessa lähellä Karhusaarta.

Vesala alkoi ihmetellä, mihin Niemi jäi. Miehen vene oli ajautunut saaren rantaan. Veneessä odotti järkyttävä näkymä.

-?Salama oli iskenyt niskaan. Isä roikkui kuulemma veneessä. Ohimossa oli mustelma, koska hän oli lyönyt päänsä hankaimeen, Solakuja kertoo.

Niemi oli kuollut heti. Hänen hattunsa oli revennyt. Veneen hiiltynyt penkki todisti myös salamaniskusta.

Tyttären mieleen on painunut lamaannuttavan surun tunnelma kalamajalla.

-?Äiti istui tuolissa ja itki, hän kuvailee.

Liisa Solakujalla on lämpimät muistot isästään Lauri Niemestä. Kuva: Liisa Solakujan albumi

Lauri Niemen veli Martti Niemi lähti myräkästä huolimatta viemään ruumista veneellä Imatralle Niskalammen rantaan. Liisa istui muun perheen kanssa toisessa, isoisän ajamassa veneessä.

-?Äiti muisteli, että sokkatappi hajosi koneesta ison Hiekkasaaren kohdalla. Pappa sai korjattua vian.

Poliisit ja ambulanssi olivat veneitä vastassa Niskalammen rannassa.

-?Äiti oli sanonut poliisille, että ruumiin luokse ei tulla paidannapit auki, Solakuja mainitsee.

Lauantai 20. heinäkuuta oli myös murheellinen päivä. Salamat tappoivat neljä ihmistä ja sytyttivät lukuisia tulipaloja eri puolilla Suomea.

Nurmeksen maalaiskunnassa salama iski latoon, jonne maanviljelijä oli kahden tyttärensä kanssa hakeutunut sateensuojaan. Isä ja yhdeksänvuotias tytär menehtyivät. Toinen tytär selvisi vammoitta.

11-vuotias poika kuoli salamaniskuun partioleirillä saaressa, Kristiinankaupungin edustalla. Salama räsähti puuhun, jonka juurella poika oli istunut syömässä eväitään.

Myös keskiviikko 24. heinäkuuta oli kovin musta päivä. Salamoiden uhreja oli kaikkiaan neljä.

Kontiolahtelainen mies löysi vaimonsa, kolmen pienen lapsen äidin, salaman surmaamana kotoa. Pienokaisilla ei ollut vammoja.

Heinäkuussa 1957 salamaniskuun menehtyneen Lauri Niemen kello käy edelleen. Liisa Solakujan mukaan ranneke jouduttiin tosin vaihtamaan, sillä salama kärvensi alkuperäisen rannekkeen. Kuva: Timo Sihvo

Kuusamossa isäntä heräsi kovaan pamaukseen ja leimahdukseen. Hän havaitsi vaimonsa kuolleen. Ullakon ikkunan kautta taloon pujahtanut pallosalama oli surmannut emännän. Talossa ei ollut sähköjä.

Kankaanpäässä salama pirstoi kuusen, tuli sisälle rakennukseen, hajotti radion ja surmasi kahdeksanvuotiaan pikkupojan.

Yksi erikoisimmista salamasurmista tapahtui maanantaina 29. heinäkuuta Joutsassa. Salama löi voimalinjaan, joka rojahti lypsylle menossa olleen emännän päälle. Hän kuoli heti.

Noin puolentoista viikon aikana ainakin 23 ihmistä kuoli Suomessa salamaturmissa. Lisäksi Tyrväässä rannalta löydettyä miestä epäiltiin salaman tappamaksi. Hän oli ukonilman yllättäessä hakenut suojaa soutamalla rantaan.

Liisa Solakuja muistaa, kuinka isän ruumis tuotiin veneellä Niskalammen rantaan Imatralla. Liisa itse palasi kalamajalta Vahvasalosta toisen veneen kyydissä. Kuva: Timo Sihvo

Isän tragedia aiheutti sen, ettei Liisa Solakuja koskaan palannut Helsinkiin. Hän jäi asumaan mummolaan Tainionkoskelle.

-?Papalla oli sydänvika. Isän kuolema otti hänellä niin koville, että hän pyysi minua jäämään mummolaan siksi aikaa, kun hänellä on elinaikaa ja sitä ei ollut kuin muutama vuosi. Meillä nämä miehet ovat aina olleet hempeäluonteisia.

Liisa Solakuja näki isänsä viimeisen kerran arkussa Karhumäen kappelissa. Mustelma ohimossa oli ainoa vamma.

Solakujalle jäi isästä muistikuva komeana miehenä, joka tiesi sen itsekin ja asenne näkyi myös kävelytyylissä. Lisäksi Solakujalla on isän Omega-merkkinen rannekello, joka toimii edelleen. Tosin ranneke piti uusia, sillä salama kärvensi alkuperäisen.

Liisa Solakuja ei muista Imatraa sunnuntaina 28. heinäkuuta 1957 runnellutta pyörremyrskyä, jonka jytinä toi asukkaille mieleen Tali-Ihantalan taisteluista kantautuneen jylyn 13 vuotta aikaisemmin.

Myrsky vaati neljän ihmisen hengen, joista kolme hukkui Immalanjärveen. Yksinomaan Vuoksenniskalla kaatui noin 400 tukkipuuta.

Salamasurmat ovat nykyään perin harvinaisia. Tämän johtuu rakennusten sähkösuojausten parantumisesta ja vähentyneistä ulkotöistä.

Liisa Solakujan lapsuuden tragediasta kertoi ensimmäisenä Etelä-Saimaa.

Viisivuotias Liisa Niemi on lähdössä kukkien kanssa isän hautajaisiin. Kuva: Liisa Solakujan albumi