Tarjolla on yliluonnollisia kokemuksia ja tunteita äärilaidasta toiseen, kun rallitähdet kertovat elämänsä erikoiskokeesta. Kuva: Juha Sorri, Hannu Rainamo, Tuomas Arkimies / IS, Nina Karlsson, Juha Metso

Tässä jutussa rallitähdet kertovat elämänsä ikimuistoisimmasta erikoiskokeesta. Mukana on jopa yliluonnollisia kokemuksia sekä tunteita äärilaidasta toiseen.

Maailmanmestari 1981

Valitsen Monte Carlon MM-rallin vuodelta 1985 ja Saint-Nazaire-le-Désert -erikoiskokeen Peugeot'lla.

Se on vain yksi pikataival, mutta se oli kokemus ja elämys, johon ihminen tuskin koskaan pääsee elämänsä aikana. Tuollainen ei ole edes omaa ansiota, vaan siinä vain huomaa olevansa irti arkitodellisuudesta. Se tapahtui tuolla erikoiskokeella.

Lähtökohtana ralliin oli se, että Peugeot oli automerkkinä kaatumaisillaan. Tästä automallista, minkä B-ryhmän versiolla ajoin, eli Peugeot 205:stä toivottiin pelastajaa koko merkille.

Varsinkin Ranskassa arvostetulla Monte Carlon kilpailulla oli suuri merkitys. Pelissä oli paljon koko Peugeot'n kannalta, se ei todellakaan ollut vain yksi ralli muiden joukossa.

Ari Vatanen kuvattuna vuonna 1993. Kuva: Juha Sorri

Lähtökohtana oli myös se, että minun piti kukistaa Audin Walter Röhrl, joka on erityisosaaja Monte Carlossa - siitä kertoo se, että hän on voittanut sen neljästi ja vieläpä eri autoilla (Fiat, Opel, Lancia, Audi). On todella hankalaa voittaa Monte Carlon kaltainen vaikea kilpailu neljällä eri automerkillä.

No, sitten varsinaiseen ralliin. Minä uskoin tehneeni Saint-Nazaire-le-Désert -erikoiskoetta edeltäneellä Burzet'n pikataipaleella virheettömän suorituksen. Kaikki meni nappiin, mutta maalissa odotti järkytys!

Hävisimme Röhrille Burzet'n erikoiskokeella kuusi sekuntia. Silloin sanoin kakkoskuljettajalleni Terry Harrymanille Röhrlistä, että siinä menee Monte Carlon mestari kohti kilpailun viidettä voittoaan. Se kertoi mielialastani.

Seuraavalla pätkällä, tällä Saint-Nazaire-le-Désert'llä, oli jäätä, mutta ajouralla oli pääosin asfaltti näkyvissä.

Kaikilla kärkikuljettajilla olivat samanlaiset sileät slicks-renkaat.

Heti pikataipaleen alussa tuntui, että autoni on aivan tiessä kiinni, pito asfalttirenkaissa oli fantastinen ja auto tuntui muutenkin todella hyvältä.

Ajoin märätkin paikat kuin kuivat.

Itseluottamukseni nousi sellaiselle tasolle, jota harvoin kokee elämässä. Lähdimme menemään sellaista vauhtia, että tuntui kuin olisin ollut vain matkustajana siinä autossa.

Mutkiin mennessä järki sanoi, että hiljennä, mutta se toinen puoli sanoi, että anna mennä vaan, renkaat pitävät. Menin nopeammin kuin vaistoni ja harkintani sanoi.

Kyse ei ollut kuitenkaan mistään itsetuhosta - ei!

Sitten kun olin pari kilometriä ajanut, niin mietin, että riittääkö minulla henkistä voimaa painaa tällä alueella, joka on kaiken normaalin rekisterin yläpuolella.

Lopulta koko pätkä meni samassa hurmiossa. Erityisesti muistan loppupuolen alamäen, jonka vaikeat mutkat vedin "suoraksi", liki kaikki ne ihan täyttä vauhtia.

Saavuin maaliin ja ajojärjestyksessä edellä mennyt Röhrl oli yhä toimitsijoiden luona. Silloin tajusin, että nyt minulla täytyy olla kova aika.

Olin nopein ja voitin 23-kilometrisellä erikoiskokeella Röhrliä 27 sekuntia.

Ari Vatanen Jyväskylän erikoiskokeessa vuonna 1981. Kuva: Matti Björkman / Lehtikuva

Burzet'n erikoiskokeen olin omasta mielestäni lentänyt, mutta minulla oli vielä side normaaliin elämään. Saint-Nazaire-le-Désert'llä se side katkesi...

Minä en ole se sankari, se on minua suurempi asia. Vapauduin niistä kiinnikkeistä, joita meillä itse kullakin on - monessakin eri mielessä, urheilijana, ihmisenä, spiritualisesti, ajatuksissa. Sinä olet vapaa kaikesta - jotain sellaista tapahtui sillä pätkällä.

Olin maallisessa mielessä uudestisyntynyt ihmisenä, eikä Walter voinut minulle enää mitään (Vatanen voitti rallin, vaikka kakkoskuljettaja Harrymanin aikatauluvirheestä tuli myöhemmin kilpailussa isohko aikasakko).

Sillä erikoiskokeella, se elämän puhtaus, kun on tietyllä tapaa irti kaikesta, se on kaunista!

Joku sanoo, että ralli on mänttiä, ei se niin ole. Se on ihan sama mitä teet elämässä, ajat rallia, maalaat taulua tai teet mitä hyvänsä - teet sitä omien unelmiesi perässä ja tavoittelet niitä. Ei siihen tarvitse keneltäkään muulta kysellä - siitä tässä on kysymys.

Urheilulehti

TÄMÄ ARTIKKELI on julkaistu ensi kertaa Urheilulehdessä 27/2023. Pintaa syvemmälle mennään Urheilulehdessä joka viikko.

Tilausohjeet ovat täällä.

Maailmanmestari 2003

Suomen MM-rallin Ouninpohjan erikoiskoe vuodelta 2004 Subaru Imprezalla.

Olin ollut kovassa kuumeessa ja keskeytin rallin, mutta jatkoin superrallisäännön perusteella seuraavana päivänä ja pääsin ajamaan Ouninpohjaan.

Oloni oli parantunut, ja saavutin silloisen Ouninpohjan ennätysajan.

Petter Solberg vuonna 2004 Suomen MM-rallissa. Kuva: Juha Sorri

Sain siitä todella voimakkaan elämyksen ja kaiken kaikkiaan se oli upea kokemus. Ajo kulki flow-tilassa.

Ouninpohja on sellainen erikoiskoe, että sillä on todella yritettävä ja keskityttävä maksimaalisesti, jos aikoo saada hyvän tuloksen.

Maailmanmestari 2022

Varmaankin Kroatian MM-rallin Power Stage -erikoiskoe vuodelta 2022 Toyota Yariksella nousee omasta mielestäni esiin.

Kalle Rovanperä vauhdissa Toyotallaan Kroatiassa vuonna 2022. Kuva: HANNU RAINAMO

Olosuhteet olivat haastavat, tuollaista asfalttipätkää ei hirveän usein tule vastaan. (Olosuhteet vaihtelivat rallin lopulla märästä kuivaan ja Rovanperä oli altavastaajana rengasvalintojen suhteen).

Siihen tuli hyvä aika ja ajo osui (pohja-aika ja nousu rallin voittoon).

Kahdeksankertainen maailmanmestari

Oijoi, ensinnäkin tämä on todella vaikea kysymys! Olen ajanut niin monta erikoiskoetta urani aikana.

Muistan kuitenkin yhden todella erityisen. Se oli vuoden 2009 Monte Carlon rallissa S2000-luokan Peugeot 207:llä (Ralli kuului tuona vuonna IRC-sarjaan).

Olin koko kilpailussa nopein vain yhdellä erikoiskokeella (Montauban sur l'Ouvèze-Eygalayes) tässä rallissa, mutta voitin silti rallin kokonaiskilpailun yli minuutin erolla (1.43,6).

Sébastien Ogier ja Benjamin Veillas voittivat Espanjan MM-rallin vuonna 2022. Kuva: Hannu Rainamo

Tuossa rallissa pohja-aika syntyi erikoiskokeella, joka oli muistaakseni kokonaan luminen. Muistan, että minulla oli todella hauskaa ajaessani tuota erikoiskoetta.

Ja jos voin, niin mainitsen tähän myös lisäksi Suomen MM-rallin Ouninpohjan erikoiskokeen silloin kun ajoimme tätä pidempää versiota, en muista vuotta tarkalleen. Siinä ajamisen tunne oli erityinen.

15-kertainen MM-osakilpailuvoittaja

Kyllä tämä Jyväskylän MM-rallin Ouninpohjan erikoiskokeelle menee, valitsen sieltä vuoden 2007.

Ajoin sinä vuonna Fordilla, ja taistelimme tiukasti Marcus Grönholmin kanssa kilpailun voitosta. Meidän myös annettiin ajaa toisiamme vastaan kilpaa, vaikka olimme tallitovereita.

Ouninpohjasta (1) vuodelta 2007 on videokuvaa, jossa auto roikkuu vauhdissa ojan reunalla Kakariston risteyksessä. Ne kuvat kertovat tosi kovasta yrityksestä.

Mikko Hirvonen tauolla vuoden 2007 Suomen MM-rallissa. Kuva: Mika Ranta

Silloin yritimme todella laittaa Marcukselle kampoihin. Marcus johti, minä olin toisena ja Sébastien Loeb kolmantena.

Silloin tuntui, että tultiin ihan hemmetin kovaa se Ouninpohjan pätkä läpi. Aika lailla tien täydeltä. Itse asiassa se tuli vähän liiankin kovaa (ajo meni kenties paikka paikoin yliyrittämisen puolelle ja aikaa hukkui).

Ison tien osuudelle olimme vielä Marcuksen vauhdissa, mutta sillä pienemmän tien osuudella Marcus meni maisemaan, enkä enää hänelle pärjännyt (Hirvonen oli erikoiskokeella lopulta toinen 4,8 sekunnin erolla Grönholmiin). Ouninpohjan pienen tien osuus oli Marcuksen bravuuri, siellä hän teki usein eroa muihin.

Pätkän aikana ei juuri mitään sen kummempia ajatuksia pyörinyt mielessä. Heti erikoiskokeen jälkeen mietin, että tämä on kyllä aivan mahtava pätkä, mutta ei siitä sillä kertaa nauttinut koska se meno tuntui niin huimalta.

Nopeus oli kova ja Ouninpohjassa on paljon sellaisia keventäviä nypyn ylityksiä, joissa todella mennään... auto on usein ilmassa... että riittääkö latu enää, pysyykö auto tiellä?

Se ojassa roikkuminen oli tietysti oma juttunsa, mutta sellaisia pieniä ylläreitä siellä tuli muutenkin. Meni joku mutka pikkaisen leveämmäksi mitä oli etukäteen ajatellut ja joissain kohtaa hyppäsin pidemmälle kuin oli etukäteen miettinyt.

Mutta silloin kun mennään äärirajoilla, niin yllätyksiä ja oho-tilanteita pitääkin tulla.

Varsinaista nautintoa ei siis ollut, mutta mahtava fiilis siitä jäi kun päästiin erikoiskoe maaliin asti.

Ylipäätään pystyimme haastamaan Marcuksen siinä kilpailussa - ei hän ihan helpolla päässyt (Hirvonen sijoittui kokonaiskilpailussa toiseksi, Grönholm voitti).

18-kertainen MM-osakilpailuvoittaja

Sellainen, joka todella on jäänyt mieleen... en valitettavasti päässyt sitä maaliin asti... oli Toyotalla Yariksella vuoden 2017 Ouninpohjan erikoiskokeen toinen ajokerta.

Sitä ennen olimme ajaneet Saalahden erikoiskokeen, joka oli tullut ihan täydellisesti. Johdin myös rallia.

Jari-Matti Latvala vauhdissa Ouninpohjan erikoiskokeella 2017. Vain hetkeä myöhemmin kaikki meni pieleen. Kuva: Hannu Rainamo / Lehtikuva

Ouninpohja kakkonen 2017 oli tulossa myös todella hyvin siihen asti, urani parhaimpia ajosuorituksia. Sitten auto hajosi - tietokoneyksikkö hajosi. Raivostuin ja hakkasin auton rattia.

En ole normaalisti sellaista tehnyt, mutta se hermostuneisuus tuli täydellisen onnistumisen kaaduttua auto hajoamiseen.

Euroopan mestari, MM-osakilpailuvoittaja

Vuonna 2012 Suomen MM-rallissa Ouninpohjan erikoiskoe ensimmäistä kertaa, S2000-luokan Ford Fiestalla. Siitä jäi kyllä mahtava fiilis. Sébastien Ogierkin hävisi meille.

Se oli makeaa. Ouninpohjan legendaarisen pätkän ajaminen ensimmäistä kertaa kilpailuvauhtia antoi melkoisia fiiliksiä.

Esapekka Lappi Suomen MM-rallissa 2012. Kuva: Nina Karlsson / Aamulehti

Muistan sen ikuisesti, kun siihen lähtöviivalle meni, se tärisytti. Tiesi, että millaiselle erikoiskokeelle olimme lähdössä. Olin opetellut sitä teoriassa, nuotittanut sitä, kuullut siitä tarinoita, mutta nyt se oli sitten edessä kilpailussa. Kyllä siinä väistämättä sellainen extralataus oli.

Sitten sain siihen sellaisen flow-tilan, kaikki ne hypyt ja muut vaikeat paikat onnistuivat, kaikki tuntui menevän oikein. Sellaista endorfiinia siitä tuli - ja upea muisto.

MM-osakilpailuvoittaja

Ensinnäkin tämä on erittäin vaikea kysymys. Onhan noita hyviä rypistyksiä ollut paljonkin, mutta ehkä muutama sieltä nousee erityisesti esiin.

Jyväskylän MM-rallissa vuonna 2001 tempaistiin Peugeot 206:lla aika tiukka veto Ouninpohjaan (1). (Rovanperä ajoi 8,3 sekunnin pohja-ajan ennen toiseksi tullutta tallitoveriaan Marcus Grönholmia, jolla on kova maine Suomen MM-rallissa ja legendaarisella Ouninpohjan erikoiskokeella).

Vajaan kympin pohjat Ouniin - aika kova kuitenkin.

Tausta oli sellainen, että meillä oli edellisenä ajopäivänä mennyt etuiskunvaimennin poikki ja olimme hävinneet sen takia melko paljon aikaa kokonaiskilpailussa.

Harri Rovanperä kuvattuna Kalle-poikansa kanssa Sardinian MM-rallissa 2023. Kuva: Tuomas Arkimies / IS

Lauantaiaamuna sanoin sitten kakkoskuljettaja Risto Pietiläiselle, että vedäpä vöitä kireämmälle. Nyt katsotaan, mihin keretään. Tuo Ouninpohjan veto tuli sinä päivänä.

Saimme eron kärkeen kurottua ajopäivän aikana ja nousimme voittotaistoon toiseksi Marcuksen taakse. Sitten tallipomo jäädytti tilanteen lauantai-iltana - "että ymmärrät varmaankin Harri, että mikä on nyt humpan juoni". (Peugeot' tallipäällikkö Corrado Provera puhui julkisestikin tallimääräyksestä ja totesi ettei Grönholmin ja Rovanperän kannata taistella toisiaan vastaan, ja autot pitää sunnuntaina tuoda maaliin lauantai-illan mukaisessa järjestyksessä sijoilla 1 ja 2).

Sunnuntaina minulle tuli lisää tekniikkamurheita (rengasrikko ja etuiskunvaimennin rikki) joten kokonaiskilpailu meni sikälikin mönkään (Rovanperä oli 4:s), mutta siitä Ouninpohjan 1:n vedosta jäi kyllä upea muisto.

Harri Rovanperä lensi Uuden-Seelannin rallissa vuonna 2001. Kuva: Sutton Motorsports / ZUMA / MVphotos

Toinen erityisesti mieleen jäänyt erikoiskoe oli Uuden-Seelannin rallin pitkä pätkä (Parahi-Ararua, 59 kilometriä) vuonna 2001 Peugeot 206:lla (Rovanperä ajoi pohja-ajan ja oli ainoa, joka alitti 34 minuutin rajan 33.59,9).

Se oli melkoinen huippuveto. Jäi mieleen, kun Toni Gardemeisterin kakkoskuljettaja Paavo Lukander vitsaili, että me ajamme ihan eri minuuttiluvulla kuin muut.

Ja kun katselee vuoden 2001 MM-osakilpailujen lähtölistoja, niin siellä on kyllä ollut poikkeuksellisen paljon "pelimiehiä" kisaamassa. Sikälikin nuo mainitut suoritukset tuntuvat mukavilta.

3 osakilpailuvoittoa ja yhteensä 55 palkintosijaa MM-ralleissa

Se oli Katalonian MM-rallissa vuonna 2006 Citroën Xsaralla. En muista tarkalleen erikoiskokeen nimeä, mutta sitä ei enää mielestäni edes ajeta kilpailussa.

Siellä oli silloin muun muassa sellainen tilanne, että autoni nousi sivuttain ilmaan neulansilmämutkassa. Keikuin siellä vauhdissa kahdella renkaalla, mutta selvisin ja matka jatkui.

Daniel Sordo ajoi Citroën Xsaralla myös Suomen MM-rallissa 2006. Kuva: Miika Kainu

Siitä jäi todella hyvät muistot, ajoin silloin ensimmäistä vuottani MM-sarjan pääluokassa WRC:ssä. Katalonia oli sellainen kilpailu, jossa olin jo valmis ajamaan täysillä kilpaa, enkä ollut vain ajamassa varman päälle ja hankkimassa kokemusta seuraavaa kertaa varten.

19-kertainen MM-osakilpailuvoittaja, FIA Cupin mestari 1978

Portugalissa vuonna 1974 ajoin muistaakseni ensimmäisiä kertoja ulkomailla MM-tason rallin pohja-ajan.

Fiatilla mentiin. En muista sen erikoiskokeen nimeä, mutta silloin tajusin, että tässä ollaan kartalla, hei! Että tässä on todella mahdollisuus menestyä kansainvälisesti - ihan maailman huipulla.

Markku Alén on karismaattinen rallitähti. Kuva: Hannu Rainamo

Sen mä muistan, että oli kovat sateet ja hirveä määrä pilveä ja sumua. Olosuhteet olivat erittäin vaikeat, kun vedettiin. Silloin tultiin.

Maailmanmestari 1985

Uralla oli monia tärkeitä erikoiskokeita!

Mutta sellaisia, joista tuli itselle paras fiilinki, oli B-ryhmän Peugeot 205:llä 1986 Ruotsin MM-rallissa yksi niistä erikoiskokeista, jolla tuli hirveä pohja-aika. En muista tarkalleen, mikä pätkä se oli. Ja lumella on ylipäätään muutenkin kiva ja makea ajaa.

Sitten on yksi, jos fiilingistä puhutaan, niin asfaltilla 1986 Korsikan MM-rallissa. Siellä oli kisan alkupuolella erikoiskoe, jolla sain ajojärjestyksessä edellä ajaneen Markku Alénin kiinni. Tultiin peräkkäin sen erikoiskokeen maaliin.

Timo Salonen on rento, mutta samalla piinkova rallimies. Kuva: Kalle Parkkinen

Markku oli aiemmin voittanut sen rallin (1983, 1984) ja tuleehan siitä nyt fiilinkiä, jos Alénin tasoisen kuljettajan saa pätkällä kiinni - kun ei hänellä tietääkseni mitään ongelmia ollut. Silloin ajo asfaltilla kulki, se on yksi parhaista muistoista.

(Salonen ajoi myöhemmin ulos tieltä ohittaessaan Alénia erikoiskokeen aikana).

Nelinkertainen maailmanmestari

Kaiken kaikkiaan tämä on vaikea kysymys, mutta kotikentälle tämä nyt menee. Jyväskylän MM-rallin Ouninpohjan ja Myhinpään erikoiskokeet, siinä ne minulle tärkeimmät ja legendaarisimmat.

Ouninpohjan kohdalla esiin nousevat vuosi 1993 Toyota Celicalla ja vuosi 1999 Subaru Imprezalla (Kankkunen kaasutti nelikymppisenä Ouninpohjaan pohja-ajan ja voitti myös koko rallin).

Juha Kankkunen oli nopein legendaarisella Ouninpohjan ek:lla vuonna 1999. Kuva: Soile Kallio / Lehtikuva

Juha Kankkunen Sardinian MM-rallissa 2022. Kuva: HANNU RAINAMO

Nairobissa ajettu safariralli vuonna 1985 oli ensimmäinen, jonka Juha Kankkunen voitti MM-sarjassa. Kuva: Thomas Lindberg

Vuonna 1993 Ouninpohjan erikoiskokeella ranskalainen kakkoskuljettajani Denis Giraudet menetti otteen nuottivihkoonsa, kun hyppäsin ylipitkän pompun Celicalla. Tähtiä taisi näkyä miehen päässä, kun auto tärähti alas. Denis putosi riviltä ja puhui välillä jo ranskaa (Kankkusen nuottikieli oli englanti), mutta nopeasti hän löysi takaisin oikeaan kohtaan.

Giraudet sanoi jälkikäteen, että olette te suomalaiset hulluja. Mutta kyllä hän silti tykkäsi, nauroi oikein...

Maailmanmestari 1983, lajin kestotähti 1960-luvun lopulta lähtien

Vuonna 2021 edesmennyttä Mikkolaa ei ole haastateltu tätä juttua varten.

Takavuosina julkaistussa Henkilökuvassa Hannu Mikkola -ohjelmassa hän puhui eräästä erityisen muistorikkaasta erikoiskokeesta pitkältä uraltaan:

Silloin kun ajoin vuonna 1985 S-ykkösellä (B-ryhmän Audi Quattro S1 E2:lla) Jyväskylän MM-rallin Ouninpohjan (2. ajokerta) erikoiskokeen niin tiesin, että koneessa oli häikkää ja olimme käyneet ulkona (ulosajo aiemmin kilpailussa). Olin menettänyt minuutin tai kaksi.

Hannu Mikkola ajautui Audillaan ulos tieltä Laajavuoren erikoiskokeella 1985. Kuva: MARKO MÄKINEN

Raivopäissäni ajattelin, että vedetään nyt ainakin tuo niin sanottu kotipätkä - se kun osataan. Se meni kyllä niin kovaa...niillä autoilla, kun niissä oli sellaiset tehot. Tuntui välillä, ettei istu autossa sisällä olleenkaan, että on niin kuin ulkopuolella kokonaan.

Vauhdit ja kiihtyväisyydet olivat valtavat. Silloin saatiin käyttää siipiä (autossa). Ja mitä kovempaa ajoi, sitä kovempaa se painoi maahan. Tuntui, että se raja ei löydy ollenkaan vastaan.

Siinä kun noustiin viimeistä mäkeä ylös niin Arne (kakkoskuljettaja Arne Hertz) sanoi mulle, että se joka ajaa tän pätkän kovempaa, niin hän antaa haalarinsa (hänelle). Mä katoin, että aika paljon Arnelta sanottu.

Nelinkertainen maailmanmestari

Vuoden 1996 Australian MM-rallin viimeinen erikoiskoe Bunnings Forestissa (Helena 2).

Ajettiin Mitsubishilla syvän vesihaudan läpi, siitä vesihaudalta sellainen vasen-oikea-mutkayhdistelmä siihen. Ja sitten mäelle erikoiskokeen maaliin.

Tommi Mäkinen Australiassa vuonna 2000. Kuva: Sutton Motorsports / ZUMA / MVphotos

Siinä varmistui urani ensimmäinen maailmanmestaruus. Kova työ palkittiin.

Fiilikset olivat silti sekavat. Ei sitä heti edes ymmärtänyt, että mestaruus on nyt totta. Ei siinä heti satasella riemusta hyppinyt ja huutanut. Siinä kesti hetken aikaa, että sen tapahtuneen ja mestaruuden ymmärsi.

Kaksinkertainen maailmanmestari

Vuonna 2000 Britannian MM-rallin viimeinen erikoiskoe Margam (2) Peugeot 206:lla.

En ikinä tykännyt siitä erikoiskokeesta, ei siinä ollut mitään kivaa. Mutta sillä kertaa saavuin maaliin maailmanmestarina. Sillä pätkällä sinetöityi urani ensimmäinen maailmanmestaruus. Se fiilis, kun tulee maaliin ja voittaa MM-tittelin, olihan se upeaa.

Marcus Grönholm ja Peugeot 206 olivat aikoinaan liki pitelemätön yhdistelmä. Kuva: Juha Metso

Onhan noita mahtavia pätkiä ollut muitakin, Ouninpohjaa ja näin. Mutta en mä niistä mitään erityistä sillä tavalla löydä, huonoja hetkiä, hyviä hetkiä - ja niitä näitä.

Tuo mainitsemani Margam oli sillä tavalla hieno, että pitkä ja kova yritys rallin huipulle pääsemiseksi palkittiin maailmanmestaruutena. Oli siinä sellainen fiilis, että kannatti yrittää, vaikka matkan varrelle tuli kaikenlaista ja uralla eteneminen näytti välillä tosi vaikealtakin.