Kuva: Terhi Ylimäinen

Elina Valtosta on verrattu Sanna Mariniin, mutta hän ei halua miksikään "isku­lause­ministeriksi". Valtonen kertoo avoimesti, ettei hänen Alzheimeria sairastava isänsä enää ymmärrä tyttären nousua ulko­ministeriksi, vaikka äiti siitä kertoo päivittäin.

Ulkoministeriön elegantin valkeaan kokoushuoneeseen on laskeutunut hiljaisuus. Kolme viikkoa ulkoministerinä toiminut Elina Valtonen (kok) miettii vastausta siihen, mitä ajattelee Venäjän presidentti Vladimir Putinista juuri nyt.

Sitten hän vastaa hiljaisella, hillityllä äänellä.

- Ikääntyneelle henkilölle upea tapa lopettaa ura olisi, että hän lopettaisi hyökkäys­sodan, vetäytyisi Ukrainasta ja toteaisi, että tämä oli virhe.

Se ei tunnu kovinkaan realistiselta vedolta Putinille. Toisaalta Yhdysvaltain presidentti Joe Biden alleviivasi Suomen-vierailullaan Putinin hävinneen jo sodan. Hän nimesi Putinin ongelmaksi sen, miten jatkaa tästä eteenpäin.

- Moni asia, mitä maailmassa on tapahtunut ei ole välttämättä vaikuttanut aluksi realistiselta, Valtonen puolustaa.

Tuore ulkoministeri on sanoissaan varovainen. Hän tekee Putin-lausuntoonkin varauman.

- Suomen ulko- ja turvallisuus­politiikka ei perustu siihen, mitä ajattelemme jonkin yksittäisen naapurimaan johtajasta. Se on arvolähtöistä ja perustuu siihen, miten turvataan Suomen ja suomalaisten itsenäisyys ja turvallisuus.

Uuden hallituksen ministerit vannoivat virkavalan ja antoivat tuomarinvakuutuksen järjestäytymisistunnossa Valtioneuvoston linnassa Helsingissä 20. kesäkuuta 2023. Kuva: Eeva-Maria Brotherus / Lehtikuva

Valtonen ei ole ollut Suomen aiemman aktiivisen vakauspolitiikan suuri ystävä. Venäjän hyökkäyssodan myötä se tuli lopullisesti tiensä päähän.

- Tärkeintä on se, että Suomella ei ole nyt mitään erillistä Venäjä-suhdetta. Me olemme vahvasti EU:n jäsen ja Nato-jäsen. Tämä kansainvälinen viitekehys tulee ensisijaisesti asettamaan vähintäänkin raamit meidän Venäjä-suhteellemme.

Venäjästä ei rajanaapurina pääse eroon. Järkeväksi katsottuja rajaturvallisuus- ja lähialue­kysymyksiä voidaan virkatasolla hoitaa.

- Mutta minkäänlaista paluuta aikaisempaan ei ole näköpiirissä ennen kuin Venäjän lopettaa sotansa ja alkaa kunnioittaa kansain­välistä oikeutta. Senkin jälkeen tässä on niin valtava luottamuspula, että se tulee kestämään aikaa.

Valtosen ulkoministeri­kaudella Suomen keskiössä on Yhdysvalta-suhteen vankistaminen. Hän aikoo matkustaa Yhdysvaltoihin heti syksyllä.

- Yhdysvallat-suhde nousee arvoon arvaamattomaan. Siinä on myös valtavat mahdollisuudet taloussuhteiden, teknologian ja investointien osalta. Teemoihin kuuluvat yhtä laikka ympäristö- ja ilmastokysymykset.

Lue lisää: Ulkoministeri Elina Valtonen ja Jussi Heikelä palasivat yhteen!

Valtosen tuoreen ministeripestin aikana syliin on ehtinyt kaatua jo paljon. Venäjän päätös sulkea Pietarin pääkonsulaatti ja Suomen vastaus siihen, Ruotsin Nato-tien aukaisemista Brysselissä, Naton huippukokous ja anteeksipyyntö Turkin ulkoministerille hallituksen nimissä valtiovarain­ministeri Riikka Purran (ps) vanhoista kirjoituksista.

Miltä tehtävään hyppääminen on tuntunut ja miksi erityisesti talouspoliitikkona pidetty Valtonen halusi juuri ulkoministeriksi?

Pari viikkoa sitten Valtonen oli Kymenlaaksossa sijaitsevalla mökillään lastensa kanssa. Hän löysi sieltä ajankohtaisen laatikon 90-luvun alusta.

- Löysin vanhasta boksistani diplomaatti­passini. En olisi silloin voinut ikinä arvatakaan, että tulevaisuudessa saisin sellaisen uudestaan ja vetäisin Suomen ulkoasian­hallintoa. Ei tätä vielä oikein edes ymmärrä. Vastuun kyllä käsittää. Se on laskeutunut harteille heti ensimmäisestä illasta lähtien. Minkäänlaiselle juhlalle ei ole ollut aihetta.

Valtonen oli yhdeksänvuotias, kun perhe muutti entiseen Länsi-Saksan pääkaupunkiin Bonniin. Isä Kari Valtonen oli saanut työn Suomen Saksan-suurlähetystöstä. Saksasta tuli iso osa Valtosen kansainvälistä matkaa Kööpenhaminan ja Lontoon pankkihommista kansanedustajaksi ja nyt ulkoministeriksi.

Valtosen isä tunnetaan Ilta-Sanomien pitkäaikaisena politiikan toimittajana. Tytär on nyt ulkoministeri, mutta politiikkaa urallaan elänyt ja hengittänyt isä ei sitä enää ymmärrä. Valtonen on kertonut isänsä Alzheimerin taudista avoimesti.

- Kevään eduskuntavaaleissa isä vielä muisti, että minusta tuli kansanedustaja. Mutta nyt voi sanoa, että hän on tajunnut vielä vähemmän kuin tyttärensä, että olen ulkoministeri. Äiti sanoo hänelle varmasti kerran päivässä, että tuolla televisiossa on tytär. Hän on nyt ulkoministeri.

Valtonen asui lapsena Bonnissa, Saksassa. Hänen isänsä Kari Valtonen oli töissä Suomen Saksan-suurlähetystössä. Kuva: Terhi Ylimäinen

Korona-aika koetteli paitsi nuoria myös ikäihmisiä. Isän kunto heikkeni sen myötä.

- Virikkeiden puutteella on iso merkitys, mielen virkeyteen ja elämänhaluun. Isällä sairaus meni ellei nyt viikko, niin kuukausitasolla eteenpäin. Jälkikäteen vasta tajusin, kuinka suuri merkitys pitkillä eristyksen kuukausilla oli.

Valtosen mukaan tilanteeseen ei ole tarvetta tottua. Hän joutuu muistuttamaan itseään, että vaikka isä ei enää sano juuri mitään, hän on aina läsnä. Välillä hän yhä yllättää napakalla huomiolla. Kuten hiljattain äitienpäivä­lounaalla.

- Olimme istuneet ravintolassa toista tuntia, eikä isä ollut sanonut mitään. Yhtäkkiä hän sitten sanoi: René Nyberg kävelee tuolla. Se oli hyvä muistutus, että vaikka sananmuodostus on vaikeaa, välillä ajatus leikkaa täysillä.

Valtonen hymyilee muistolle lämpimästi.

Nyberg on pitkän linjan diplomaatti.

Valtonen ei tunnusta haaveilleensa juuri ulkoministerin pestistä. Hänen halunsa tehtävään ovat kuitenkin olleet politiikan kulisseissa jo pitkään tiedossa. Valtonen ei myöskään pidä siitä, että hänet nähdään ensisijaisesti talouspoliitikkona.

- Itse en itselleni ole mitään kruunuja asettanut. Totta kai olen ollut paljon talouspolitiikassa mukana, mutta esimerkiksi kymmenen vuotta sitten tein oman sosiaali­turvamallini. Olen kiertänyt siitä paljon enemmän ulkomailla puhumassa kuin Suomessa konsanaan. Siitä voisi joku sanoa, että olen sosiaalipoliitikko, Valtonen hymähtää.

Valtosella on taustaa puolustus- ja ulkoasian­valiokunnista, hän on kirjoittanut aiheesta paljon, myös Vapauden voitto -kirjassaan ja johtanut siihen liittyvää työtä puolueessaan viime vuodet.

- Ehkä ei parane muistella vanhoja, mutta vastustin muun muassa Nord Stream 2:ta ja valtionyhtiö Fortumin Uniper-kauppaa.

Virolaislehti Postimees otsikoi Valtosen nimityksen jälkeen kansainvälisen politiikan estradille astuvan uuden Sanna Marinin. Lehden mukaan Valtonen ei jää karismassa kakkoselle Suomen ex-pääministerille. Marin tunnettiin tiukoista lausahduksistaan, mutta Valtosta ei haluta olla "one-liner-ulkoministeri".

- Ulkoministerin tehtävässä on tietenkin paljon merkitystä sillä, miten näkyy ulospäin. En ole koskaan ollut one-liner-ihminen. Se näkyy vaikkapa 700 sivun kirjassani. Selitän kaikkea liian monipolvisesti. Tyyli on enemmän keskusteleva, mutta mistä sen tietää, kuinka niukaksi kommentointi tässä tehtävässä vielä menee, hän naurahtaa.

Suomi osallistui Naton Vilnan huippukokoukseen ensimmäistä kertaa täysjäsenenä. Valtonen tulee käyttämään Natoon ison siivun työajastaan. Huippukokousten välillä niitä valmistellaan ja päätöksiä viedään eteenpäin ulko- ja puolustus­ministerien kokouksissa.

- Yllättävää oli ehkä se, kuinka paljon itse kokouksessakin päätettiin. Ei se pelkästään seremonia ole. Vaikka Suomikin on ollut tarkkailija­jäsenenä mukana, nyt huomaa konkreettisesti sen, että täysjäsenyys on aivan eri asia.

Valtosen mukaan Suomi otettiin Naton huippukokouksessa hyvin vastaan. Hän osallistui keskusteluihin muun muassa Turkin ulkoministerin Hakan Fidanin, Ruotsin ulkoministerin Tobias Billströmin ja Naton pääsihteerin Jens Stoltenbergin kanssa. Kuva: Polaris / MVPhotos

Kokous avasi ymmärrystä esimerkiksi Turkin sisäpolitiikasta ja mistä kulloisenkin maan poliittinen asento eri tilanteissa kumpuaa.

- Suomessa usein katsotaan vain (Turkin presidentti Recep Tayyip) Erdogania. En mitenkään sano, etteikö hänellä olisi valtaa siinä maassa, mutta vielä viime vuonnakin siellä hallitus ja oppositio­puolueet puhuivat yhtenäisesti siitä, kuinka vaikeaa Suomea ja Ruotsia on hyväksyä Natoon.

Suomen tie etenee Valtosen mukaan pikkuhiljaa kohti täyspainoista vaikuttamista. Ensimmäisessä kokouksessa Suomi vielä hivenen katseli tilannetta.

- Tärkeintä on se, että meidät otettiin todella hyvin vastaan. Toivotaan, että käymme töihin ja omalla esimerkillämme tuomme lisää virtaa Natoon.

Suomi voi Valtosen mukaan näyttää esimerkkiä vaikkapa siinä, että puolustusmenot ovat tänä vuonna reippaasti yli kaksi prosenttia bruttokansan­tuotteesta. Kaksi prosenttia on jatkossa Nato-maiden puolustusmenojen lattia, ei katto.

Valtonen ei suostu avaamaan, käytiinkö hallitus­neuvotteluissa keskustelua presidentin valtaoikeuksiin liittyvän parlamentaarisen selvitystyön aloittamisesta. Nato-aikana esiin on noussut kysymys siitä, pitääkö presidentin myös jatkossa edustaa Suomea Naton huippukokouksissa.

- Mitään suoraa tarvetta tähän ei ole identifioitu. Oma lähtökohtani on se, että ei ole poliittista syytä lähteä nykyistä asetelmaa muuttamaan, mutta oikeudellinen arvio voidaan toki tehdä.

Presidentti Sauli Niinistö on puhunut usein Ukrainan sotaakin pahemmasta pilvestä. Pelkona on, että Venäjän hyökkäyssodan myötä maailma on jakautumassa kahteen riitelevään leiriin. Putinin perimmäisenä tarkoituksena on jakaa maailma etupiireihin.

Hallitusohjelmassakin kiinnitetään huomio globaaliin etelään, johon länsi pyrkii nyt vaikuttamaan niin, ettei se ajaudu autoritääristen maiden kelkkaan.

- Meidän on pakko pysyä kilpailukykyisinä ja säilyttää vauraus, jolla pystymme edustamaan maailmassa ihmisoikeus­käsitystämme ja elämäntapaamme. Sitä, että ihmisillä on lähtökohtaisesti valta itseensä ja elämäänsä ja päätöksentekoon. Silmiä ei saa sulkea miltään maailman kolkalta, jotta pidämme huolen siitä, että esimerkiksi Venäjän laajasti viljelevä narratiivi ei ole voittava.

Valtonen painottaa Afrikka-politiikan olevan kohtalonkysymys Euroopalle ja myös Suomelle taloudellisesta, sosiaalisesta, muuttoliikenteellisistä ja geopoliittisista syistä.

- Meidän pitää ottaa entistä vahvemmin afrikkalaiset ja Afrikka mukaan. Kehitettävä taloussuhteita, autettava niissä asioissa, joissa Suomi on vahva, mutta ennen muuta kohdata heidät silmästä silmään, eikä missään nimessä ylhäältä alaspäin.

Onko nyt sitten oikea aika leikata kehitysyhteistyöstä kuten hallitus on tekemässä?

- Yhteistyötä on tehtävä hyvin laajasti, ei pelkästään tukiasetelmasta tai kuten Kiina usein ottamalla vaikkapa luonnonvarat haltuun, mikä johtaa velkavankeuksiin ja sitä kautta suvereniteetin menetykseen. Euroopan pitää löytää toistemme kunnioittamiseen perustuva yhteistyön tapa.

Globaali etelä on myös tärkeää saada ymmärtämään sen vinkkelistä kaukana käytävän Ukrainan sodan merkitys maailman tulevaisuudelle. Nato tuli huippu­kokouksesta väkevällä Ukraina-viestillä ulos, mutta sodan pitkittyessä apupakettien perustelu veronmaksajille on kulisseissa käymässä vaikeammaksi Venäjästä kauempana olevissa Euroopan maissa.

Valtosella on laaja kielitaito ja hän puhuu lapsilleen kotona saksaa. Kuva: Terhi Ylimäinen

Britannian puolustusministeri Ben Wallace on muistuttanut tähän vedoten Ukrainaa, ettei saarivaltio ole mikään asetoimitusten Amazon ja suurempi kiitollisuus auttaisi Ukrainan asian ajamisessa kotimaassa.

- Maantieteellisellä etäisyydellä on oma merkityksensä. Väittäisin, että suomalaiset ymmärtävät Venäjän uhan huomattavan eri tavalla kuin ihmiset vaikkapa Pariisin kaduilla. Oman historiamme vuoksi suomalaisten tuki Ukrainalle on varmasti vankkumaton. Poliittisten päättäjien tehtävä on pitää huolta että se säilyy läpi läntisen maailman vankkumattomana.

Valtonen on aiemmissa töissään oppinut ohjelmointi­kieli javaa. Kiinalainen TikTok-sovellus nosti monia poliitikkoja vaaleissa eduskuntaan, mutta Valtonen ei siihen koske. Työpuhelimista se on tietoturvasyistä myös kielletty.

- Siitä huolimatta, että lapset ovat yllyttäneet, en ole ikinä ulkopoliittisista syistä suostunut menemään TikTokiin. Enkä aio siitä periaatteesta luopua.

Valtosella on yleisestikin laaja kielitaito. Bonnin-vuosien perintönä saksa on hänen sydämensä kieli, jota hän puhuu kotona lapsilleen. Valtonen vastaili myös toimittajien kysymykseen sujuvalla saksalla ensimmäiseen EU-kokoukseen saapuessaan.

Ulkoministerin työn keskeinen osa on matkustaminen. Se tietää jokaiselle ulkoministerille perhe-elämän muutosta. Valtonen kävi muutama vuosi sitten läpi rankan avioeron. Lapset asuvat nyt vuorotellen isällään ja äidillään.

Helppoa matkaruljanssista ei tule, mutta alku on ollut lupaava.

- Onneksi lapset ovat jo sen ikäisiä, että kävelevät omilla jaloillaan ja joka päivä enemmän ajattelevat myös omilla aivoillaan. Se on hyvä asia. Ei voi sanoa, että olisi helppoa, mutta itsestään tässä kuitenkin sitten ensimmäisenä karsii. Työ ja lapset, se on se tärkein.