Jade Lehtonen sai yo-kokeistaan parhaat mahdolliset arvosanat ja pääsi heittämällä unelmiensa yliopisto-opintoihin. Hän ei kuitenkaan mennyt sinne, vaan viettää jo toista välivuottaan. Miksi?
Rivi laudatureja kouraan ja yliopistoon lukemaan molekyylibiotieteitä. Se oli Jade Lehtosen tulevaisuuden suunnitelma vielä viime syksynä lukion loppusuoralla.
Syksyn ylioppilaskokeisiin hän alkoi lukea heti kesäloman alussa, kolme kuukautta ennen kriittisiä koepäiviä. Välillä lukemiseen kului koko päivä.
-?Oli joitain kesäpäiviä, että luin kemiaa koko päivän. En edes halunnut tehdä mitään muuta.
Lehtonen heräili rauhassa aamulla ja joi kupin kahvia. Sitten hän aloitti lukemisen, joka jatkui pitkin päivää. Väleissä Lehtonen saattoi tehdä kaikkea muuta, siivoilla tai laittaa ruokaa, mutta lopulta hän jatkoi lukemista jopa kahteen asti - yöllä.
-?Välillä jäin ihan koukkuun opiskeluun. Olin tosi innoissani, enkä edes halunnut lopettaa sitä, Lehtonen sanoo.
Lehtosen opiskelun määrä vaihteli fiiliksen mukaan. Hän myös korostaa, että kesä tarjosi muutakin kuin lauseita, kaavoja ja numeroita, vaikka viimeiset ajat lukiossa kuluivatkin syvällä opiskelukuplan uumenissa.
Lehtosen isä on kirurgi ja äiti opettaja. Siitä huolimatta Lehtonen kertoo, ettei hän kokenut ulkopuolista painetta opinnoissa menestymiseen. Sisäinen motivaatio syntyi parhaiden arvosanojen tavoittelusta ja rehellisestä kiinnostuksesta opiskeltavia aineita kohtaan. Lukion alussa Lehtonen kertoo olleensa tunnollinen opiskelija, mutta vuosien varrella tunnollisuus kehittyi intohimoksi.
Jokainen ylioppilaskoe kulki samalla kaavalla. Lehtonen istui penkissä koko kuusi tuntia, eli alusta loppuun, eikä ylimääräistä aikaa jäänyt sekuntiakaan. Eväät olivat kokeissa suunnilleen samat.
-?Nocco oli ihan must have! Tai joku kofeiinipitoinen juoma. Tosi monena kertana mulla oli eväänä couscous-salaattia, suklaata ja vettä.
Ylioppilaskokeisiin opiskelu vei paljon aikaa. Kuva: Annika Pitkänen
-?Kokeen jälkeen olin ihan yliaktiivisessa tilassa. Piti äkkiä käydä jonkun kanssa koe läpi, Lehtonen sanoo.
Urakasta jäi hyvä tunne. Sen jälkeen alkoi viiden päivän loma, jonka päätti kuukauden työputki.
Koulun sijaisena Lehtonen opetti muun muassa matematiikkaa ja fysiikkaa. Sijaisuuden jälkeen Lehtosen työt jatkuivat lasten parissa, mutta tällä kertaa päiväkodissa.
-?Lasten kasvun ja kehityksen seuraaminen, niiden kanssa touhuaminen, oivaltaminen ja leikkiminen oli tosi mukavaa, Lehtonen sanoo.
Työt lähtivät rullaamaan, ja marraskuussa koitti päivä, kun syksyn uudet ylioppilaat selvisivät. Lehtonen oli tauolla töistä, kun hän näki omat tuloksena: kuusi laudaturia.
-?Kun mä näin tulokset, niin olin tauolla työpaikkani vessassa. Myhäilin iloisena, että ihanaa. Se oli hieno hetki. En itkenyt ilosta, mutta olin tosi iloinen.
Lehtosen unelma toteutui, kun ylioppilastodistuksessa komeili kuusi laudaturia. Kuva: Jade Lehtosen kotialbumi
Kuva: Annika Pitkänen
Töissä Lehtonen tutustui uuteen maailmaan, joka alkoi kiinnostaa häntä jopa akateemisia ympyröitä enemmän.
- Työpaikalla on muistakin puista veistettyjä tyyppejä, myös asiakaspuolella.
Keväällä koitti yhteishaku. Lehtonen haki opiskelemaan molekyylibiotieteitä Helsingin yliopistoon, kuten hän oli jo pitkään suunnitellut. Kuuden ällän yo-todistuksella ei tarvinnut jännittää, aukeaisivatko korkeakoulun ovet.
Ajatus syksystä yliopistossa ei kuitenkaan tuntunut enää itsestäänselvyydeltä.
-?Opiskelen itseäni varten, mutta töitä teen muita varten. Töiden tekemisestä tulee tärkeämpi olo, Lehtonen sanoo.
Lehtonen ei ole hylännyt ajatusta jatko-opinnoista. Hän uskoo niiden mahdollistavan merkityksellisen työn myöhemmin. Juuri nyt hän kuitenkin nauttii nykyisistä töistään, joissa työn merkitys näkyy ja tuntuu hyvin selvästi.
-?Töissä vahvistui ajatus siitä, että kaikki työ on yhtä arvokasta. Korkeakoulutus ei ole automaattinen pakko. On yhtä siistiä olla lähihoitaja kuin tähtitieteellisen fysiikan tohtori palkasta tai koulutustaustasta huolimatta. Ne ovat erilaisia, mutta samanarvoisia töitä, Lehtonen sanoo.
Välivuoden pitäminen tuntui Lehtosesta yhä paremmalta ajatukselta. Päässä pyöri paljon kysymyksiä:
-?Haluanko sittenkään hakemallani alalle? Haluanko kuitenkin tehdä jotain muuta, ehkä ihmisläheisempää? Pitäisikö sittenkin miettiä vielä uudestaan?
Valmistumisen jälkeen oli aikaa pohtia tulevaisuutta. Kuva: Annika Pitkänen
Epävarmuus alavalinnasta ja tyytyväisyys nykyisiin töihin johtivat siihen, että Lehtonen päästi hänelle auenneen paikan menemään. Oli kulunut alle puoli vuotta Lehtosen ylioppilasjuhlista, joissa hän oli innokkaana kertonut lukkoon lyödyistä opiskelusuunnitelmista vieraille.
-?Mulla oli sellainen olo, etten ole vielä valmis tämän elämänvaiheen kanssa.
Opiskelupaikan vastaanottaminen vaihtui uuden työsopimuksen allekirjoittamiseen. Kesäkuussa varhaiskasvatus vaihtui työhön henkilökohtaisena avustajana.
Läheisten reaktiot päätökseen olivat kirjavia. Moni kannusti välivuoden pitämiseen, mutta osa huolestui. Ilmassa leijaili pelko siitä, eikö akateemisesti lahjakas nuori suuntaisi ikinä jatko-opintoihin. Lehtonen joutui vakuuttelemaan, että hän aikoo hakea taas keväällä 2024.
-?Vihaan sanaa välivuosi. Se vähättelee aikaa, joka sulla on. Ei se ole mitään välihöttöä. Joo, se on opintojaksojen välissä, mutta elämää se on sekin, Lehtonen sanoo.
Hänen kohdallaan tämä toisenlainen elämä on muuttanut ajatuksia tulevaisuudesta, mutta myös konkreettista arkea. Vapaa-ajan viettäminen mullistui sen jälkeen, kun Lehtonen lopetti opiskelut ja aloitti työt.
Nykyään rajat ovat selvät. Kun töistä lähtee kotiin, vapaa-aika alkaa. Enää hän ei istu nenä kiinni kirjassa aamusta yöhön. Energiaa jää enemmän kodin laittamiseen, kokkailuun ja puutarhan hoitoon.
Jade Lehtonen nauttii nyt siitä, että työ- ja vapaa-ajan raja on selkeä. Aikaa jää muun muassa kasviharrastukselle. Kuva: Annika Pitkänen
Opiskelijan elämä tuntui myös yksinäisemmältä kuin nykyinen työ.
-?Töissä olen oppinut ihmisten kohtaamista. Olen päässyt tilanteisiin, joita en olisi kokenut opiskellessa.
Työt auttoivat Lehtosta ymmärtämään, että ihmisläheisyys ja auttaminen ovat hänen juttunsa. Työt saivat hänet pohtimaan muitakin kuin luonnontieteellisiä aloja, vaikka niitäkään hän ei ole täysin sulkenut pois vaihtoehdoista.
-?Mulla ei ole hajuakaan, että mitä menen vuoden päästä opiskelemaan. Se ei oikeastaan pelota vaan enemmänkin inspiroi mua. Pääsen kirjoittamaan omaa tarinaa, jossa kaikki ole ennalta suunniteltua. Se tekee elämästä jännittävää, Lehtonen sanoo.
-?Mun järki sanoi, että mene kouluun ja sydän sanoi, että pidä toinen välivuosi.
TetraSys Oy.