Padon pidättelemä tekojärvi vastasi tilavuudeltaan puoltatoista Päijännettä. Kuva: Antti Hämäläinen / IS

Kahovkan padon räjähdys on aiheuttanut inhimillisen ja ekologisen katastrofin Dneprjoen alajuoksulla Hersonin alueella. Padon toisella puolella maisemaa hallinnutta valtavaa tekojärveä ei käytännössä enää ole. Sen tilalla on mutainen autiomaa.

Zaporizzjan alue

Katastrofin laajuuden näkee jo tieltä, joka laskeutuu mäeltä kohti Kahovkan tekojärveä Kushuhumin kylän jälkeen. Maisemaa aina 1950-luvulta lähtien hallinnutta valtavaa järveä ei käytännössä enää ole.

Tilalla on mutainen autiomaa. Vain kuukausi sitten sitä peittivät vesimassat, joista näyttää täältä katsottuna olevan jäljellä enää vain hentoja jälkiä.

Kahovkan padon räjähdys kesäkuun 6. päivänä on aiheuttanut inhimillisen ja ekologisen katastrofin Dneprjoen alajuoksulla, jossa tulvat jättivät alleen laajoja asuinalueita ja viljelysmaita.Ylempänä Dneprillä sijaitsevia alueita on kuitenkin kohdannut toinen katastrofi.

Padon pidättelemä tekojärvi vastasi tilavuudeltaan puoltatoista Päijännettä.

Kuva: Antti Hämäläinen

Kahovkan padon räjähdys kesäkuun 6. päivänä on aiheuttanut inhimillisen ja ekologisen katastrofin sekä Dneprjoen ylä- että alajuoksulla Kuva: Ukrainian Presidential Office / ZUMA / MVPhotos

Kuva: Ukrainian Presidential Office / ZUMA / MVPhotos

Yksinäinen kulkija kuivuneen järven pohjalla. Kuva: Antti Hämäläinen

Mäellä olevan datshan pihasta ovat lähdössä autollaan Samira ja Andri Diev, mutta he jäävät mielellään vaihtamaan muutaman sanan. Kasvoilta paistaa selvästi turhautuminen ja väsymys.

- Järveltä päin käyvä tuuli tuo mukanaan mädän lihan hajun. Tosin viime päivien sateet ovat helpottaneet tilannetta, Samira Diev sanoo.

Dievit muuttivat datshalleen hyökkäyssodan alussa reilun 15 kilometrin päähän Zaporizzjasta, koska arvelivat siellä olevan turvallisempaa. Muuhun kuin ruoanlaittoon tarkoitettu tekninen vesi saatiin aiemmin järvestä, mutta nyt sitä varten rannassa ollut pumppuasema "leijuu ilmassa".

Putket voitaisiin periaatteessa reitittää tontille myös toisaalta, mutta se tulisi liian kalliiksi.

- Kun räjähdys tapahtui, vesi oli kadonnut kahden päivän päästä. Kalassa ollut naapuri oli jättänyt ongen rannalle tunniksi, ja sillä välin vesi oli laskenut pakoon sen alta, Andri Diev kuvailee.

Ennen räjähdystä järven syvyys oli rannan lähellä pariskunnan mukaan noin seitsemän metriä ja keskellä arviolta 16-17 metriä.

- Nyt ihmiset kävelevät järven pohjalla.

Kahovkan padon tuhoutuminen on tyhjentänyt tekojärven Zaporizzjan eteläpuolella. Samira ja Andri Diev olivat mökillään järven rannalla. Kuva: Antti Hämäläinen

Kukaan ei tiedä, voiko tilanne palata ikinä ennalleen. Ainoa keino olisi rakentaa pato kokonaan uudelleen, mutta ainakaan sodan jatkuessa se ei ole mahdollista.

- Päällimmäisin tunne on apatia. Kun ei tiedä lainkaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, Andri Diev sanoo.

Datshojen rypäs Kushuhumin ja Malokaterynivkan kylien välillä sijaitsevassa rinteessä olisi normaalisti ihana kesäidylli. Ruusut kukkivat vielä vehreissä puutarhoissa, mutta näky lienee toinen, kun kesäsää muuttuu kuivemmaksi elokuuta kohti.

Laskeudumme lähemmäs entistä järveä. Rantaviivaa pitkin kulkee ruostunut rautatie, joka vie suoraan Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle. Kasvillisuus on hiljalleen alkanut vallata rataa ja pysäkkilaitureita. Raiteiden alla ja kivikossa vilahtelee jatkuvasti kyykäärmeitä.

Ennen Kahovkan tekojärven rannoilla viihtyivät uimarit ja auringonpalvojat, nyt järven rannalla on lähinnä kyykäärmeitä. Kuva: Antti Hämäläinen

Järven pohjasta on paljastunut roskia. Pulloja, tölkkejä, autonrenkaita ja neuvostoaikaisia peltileluja, jotka ovat voineet lojua syvyyksissä jopa vuosikymmeniä.

Pehmeässä mudassa näkyy myös kotiloita ja jo valkoiseksi muuttuneita kuolleita rapuja. Kaikkialla lentelee kärpäsiä.

Dievien mainitseman pumppuaseman vieressä on muutama venevaja, joihin päästäkseen täytyisi nyt kiivetä kivikossa.

Entisen tekojärven pohjalla lojuu kuolleita kaloja ja rapuja sekä kaikenmoista rojua, muun muassa neuvostoaikaisia leluja. Kuva: Antti Hämäläinen

Kuva: Antti Hämäläinen

Radan varressa vastaan tulee poikansa Mykolan kanssa Natalija Kubah, 47. Muita ihmisiä ei liiemmin näy.

Kubah kertoo tulleensa Zaporizzjasta käymään datshalla, jonka hänen vanhempansa hankkivat jo 1980-luvulla. Sekä Kubah että Mykola ovat viettäneet lapsuuden kesiään tekojärvessä pulikoiden.

- Tämä on yksinkertaisesti kauheaa. Vettä ei varmaan enää ikinä saada tänne. Isä kuoli joitakin vuosia sitten. Hän ei onneksi joutunut näkemään tätä, Kubah sanoo.

Hänen 76-vuotias äitinsä on tavannut viettää kaikki kesänsä datshalla. Äiti on mukana nytkin, mutta ei suostu tulemaan muiden mukana rantaan.

- Hän ei halua nähdä tätä. Tämä on häpeällistä.

Natalia Kubah oli kesäkuun lopulla mökillään Kahovkan entisen tekojärven rannalla Zaporizzjan eteläpuolella. Kuva: Antti Hämäläinen

Kubah kertoo äitinsä keräilevän sadevettä astioihin, jotta puutarhaa saisi kasteltua.

- Valitettavasti ilman vettä mikään ei kasva. Räjähdyksen jälkeen toivoimme, että edes osa padosta säilyisi ja pidättelisi vettä jollain tasolla. Ikävä kyllä niin ei käynyt.

Kubahin mukaan järven sijaan vastarannalla virtaa nyt Dnepr uomassa, jossa se alun perinkin juoksi. Ironista on, että 50-luvulla alueen asukkaat vastustivat padon ja tekojärven rakentamista. Asenne kuitenkin muuttui, kun virtaukset alkoivat myöhemmin kirkastaa vettä.

Vedenpumppausasema haukkoo nyt tyhjää. Kuva: Antti Hämäläinen

Padon tuhoutuminen on laskenut vedenpintaa viisi metriä Zaporizzjan kaupungin kohdalla. Kuva: Antti Hämäläinen

Venäjä on syyttänyt padon räjäyttämisestä Ukrainaa. Asiaa tutkineiden New York Timesin sekä Ukrainan median mukaan todisteet kuitenkin osoittavat patoa kontrolloineiden venäläis­sotilaiden olleen teon takana.

Padon katoaminen näkyy myös järven pohjoispuolella Zaporizzjassa. Kaupungin halki virtaavan Dneprin pinta on laskenut selvästi ja sen keskelle on ilmestynyt uusia kivikkoisia saaria.

Keskustan tuntumassa joella on suosittu Zhdanovskyin hiekkaranta, joka olisi normaalisti kesällä täynnä paikallisia. Nyt paikalla on vain muutamia kalastajia, koiranulkoiluttajia ja rantakadulla partioiva poliisikaksikko.

Jäljet hiekassa paljastavat rantaviivan siirtyneen kymmeniä metrejä aiempaa alemmaksi. Laituriin piirtyneen rajan perusteella vesi on laskenut ehkä viitisen metriä.

Petro Oblog, 69, ja hänen poikansa Roman Oblog, 36, kertovat kalastelleensa aiemmin ylhäällä laiturilla. Nyt he ovat joutuneet siirtymään vesirajaan. Dnepristä nousee miesten mukaan särkikaloja.

- Ennen tuli isompia kaloja, nyt ne ovat pienempiä, Petro Oblog kertoo.

Petro Oblog oli ongella joen rannalla. Saaliskalat ovat kuulemma pienentyneet. Kuva: Antti Hämäläinen

Roman Oblogin mukaan Zaporizzjassa vallitsee suuri epävarmuus, joka käy psykologisesti raskaaksi asukkaille. Patoräjähdyksen lisäksi sitä aiheuttavat Venäjän jatkuvasti tekemät ohjus- ja droneiskut.

Hän näyttää kännykästään neljän päivän takaisen videon työpaikastaan, jota palomiehet sammuttivat ohjusiskun jäljiltä. Puoli vuotta sitten hän haki vanhempansa turvallisempaan paikkaan etulinjan lähellä sijaitsevasta Huljaipolesta.

- Siellä ei ole enää paljoa ihmisiä. Isä kävi kerran katsomassa taloaan. Kaikki ikkunat olivat hajalla ja pihalla oli iso monttu. Huljaipolessa kaikki on tuhottu ja sinne jääneet ihmiset ovat tyhjiä kuoria. Täällä on edes vähän elämää, Roman Oblog sanoo.

Petro Oblog kertoo ennen lähtöä nähneensä, kuinka ukrainalais­sotilaat joutuivat Venäjän ilmaiskun kohteeksi kaivaessaan korsua.

- Tuli paljon kuolleita.

Kaupungissakin kohdalle on sattunut läheltä piti -tilanne. Puoli vuotta aiemmin Petro Oblog kalasti laiturilla, kun lähelle veteen putosi iso raketti. Samaan aikaan kauempaa kuului useita räjähdyksiä.

Petro ja Roman Oblog kalassa 29. kesäkuuta. Kuva: Antti Hämäläinen

Vielä enemmän epävarmuutta saa kuitenkin aikaan mahdollinen kolmas katastrofi, joka kytkeytyy Kahovkan tekojärveen. Sen etelärannalla sijaitsee Zaporizzjan ydinvoimala, jonka räjäyttämistä venäläiset Ukrainan viranomaisten mukaan suunnittelevat.

Roman Oblogin mukaan monet lähtivät Zaporizzjasta sen jälkeen, kun presidentti Volodymyr Zelenskyi varoitti asiasta hiljattain puheessaan. Käy ilmi, että isä Petro kuuluu vuonna 1986 maan pohjoisosissa tapahtuneen Tshernobylin ydinvoimala­onnettomuuden siivoustöiden veteraaneihin.

- Kaikki muut siellä olleet ovat kuolleet. Itsekin olisin, ellei minulle olisi tehty useita syöpäleikkauksia. Ihmisiä pelottaa. En silti usko, että voimala räjähtää. Toivon, että kansainvälinen yhteisö painostaa Venäjää, ettei se tekisi mitään niin hullua, hän sanoo.

- Kukaan ei voi uskoa sitä. Tosin kukaan ei voinut kuvitella sen räjäyttävän patoakaan. Mutta tässä me istumme nyt, Roman Oblog sanoo.