Villikissat ovat Suomessa suuri eläinsuojeluongelma. Sen ratkominen on melkein pelkästään eläinsuojeluyhdistysten vapaaehtoisten harteilla. Mitä kaikkea autiotalossa kiiluvien kissansilmien taakse kätkeytyy?

Kissa ei pärjää luonnossa ilman ihmistä. Niiden hallitsematon lisääntyminen aiheuttaa kissoille paljon kärsimystä, kun laumat kasvavat liian suuriksi. Kuva: Riina Peuhu

Ensin kissoja on kaksi. Ne saavat ulkoilla ja kulkea miten haluavat. Niitä ei kuitenkaan leikkauteta. Kun ei sellainen ole ollut etenkään maaseudulla tapana.

Tai ehkä kissa ei ole oma. Se vain tupsahti pihaan jostain. Sitä aletaan ruokkia. Se on villi eikä anna ottaa kiinni. Pian se saa pentuja. Niiden touhuja on kiva katsella. Ne alkavat kuitenkin lisääntyä keskenään.

Kissa voi synnyttää pentuja jopa kolme kertaa vuodessa. Pentuja syntyy kerralla keskimäärin neljä. Siksi jo vuoden kuluttua kahden kissan sijaan laumassa voi olla useita kymmeniä, ja parissa vuodessa yli sata.

Kissoista huolehtiminen käy raskaaksi, eikä ruokakaan riitä. Myös kissat alkavat voida huonosti. Jotkut ovat huomattavan pienikokoisia. Ne eivät ole saaneet tarpeeksi ravintoa. Niille alkaa kehkeytyä sekä perinnöllisiä sairauksia että tartuntatauteja.

Kissat alkavat hakeutua reviirinsä ulkopuolelle, naapurustoon. Naapurit tekevät niistä valituksia. Eivät ne kuitenkaan kauas lähde. Eivät ne selviäisi luonnossa ilman ihmistä. Ja joku niitä aina ruokkii.

Näin syntyy Suomen suuri eläinsuojeluongelma, kissapopulaatio. Tällä nimellä kutsutaan villiintyneitä kissalaumoja, joista kukaan ei huolehdi kunnolla.

Etelän maissa kulkukoirat aiheuttavat päänvaivaa. Suomessa eräänlaisena kansalliskulkueläimenä voidaan pitää villiintynyttä kissaa. Eläinsuojeluyhdistyksistä arvioidaan, että tällaisia kissoja on Suomessa vähintään 20?000. Tarkkaa määrää ei tiedä kukaan.

Kissapopulaatioiden ehkäiseminen ja auttaminen on kuitenkin jäänyt lähes yksinomaan vapaaehtoisten harteille. Sellaisille kuin Mira Ekholm-Martikainen. Hän toimi ensin vapaaehtoisena Viron löytökoirien hyväksi, kunnes havahtui siihen, että Suomessakin olisi oma, paljon suurempi eläinsuojeluongelma: kissat.

Nyt Mira on ratkonut kissapopulaatioita Suomen eläinsuojelu SEY:n vapaaehtoisena eläinsuojeluneuvojana Sastamalassa jo neljätoista vuotta. Hän neuvoo ja auttaa ihmisiä näiden lemmikkien kanssa sekä loukuttaa kissoja pyynnöstä.

Kissat pitävät pimeistä paikoista. Mira tutkii sopivat piilot. Kuva: Riina Peuhu

Yleensä kun loukutus on käynnissä kissapopulaatioalueella, sinne ei haluta ulkopuolisia. Kaikki eivät ymmärrä, että ymmärrä, että kissoja yritetään auttaa ja loukkuja saatetaan käydä rikkomassa. Tällaista ilkivaltaa tapahtuu ympäri Suomen.

Nyt olemme paikalla kutsuttuina Marian ja Juhanin pihapiirissä. Heillä on ongelma, johon he tarvitsevat apua. Asian arkaluontoisuuden vuoksi he eivät halua esiintyä jutussa omilla nimillään tai paljastaa tarkkaa asuinpaikkaansa.

Marian ja hänen miehensä Juhanin talo sijaitsee keskellä satakuntalaista peltomaisemaa. He ostivat 20-luvulla rakennetun omakotitalon parikymmentä vuotta sitten alkuun kesämökiksi. Reilut kymmenen vuotta sitten he muuttivat siihen pysyvästi.

Suuri pihanurmi on ajettu siististi. Saunan lähellä Marialla on oma perunapelto. Liiterin takana on raparperipensaita.

Idyllissä on kuitenkin särö: Naapurin kissat mylläävät perunapellon, pissaavat heidän kuistilleen ja sen kalusteille, raapivat ovet ja menevät sokkelin alle. Maria ja Juhani ovat yrittäneet tilkitä talonsa ja pihapiirin rakennusten kaikki kolot, mutta se ei auta. Piina on jatkunut 10 vuotta.

Kerran yksi kissa löytyi saunan ulkoseinälle nostetusta katiskasta. Maria ei tiedä, kauanko se siellä oli ollut pinteessä.

-?Hetken mietin, että olisi ollut helppo hukuttaa kissa katiskassa veteen, Maria puuskahtaa.

Mutta ei hän sitten tehnyt niin, vaan päästi kissan pinteestä ja antoi sille vettä. Pahimmillaan kissoja on juossut pihalla kymmeniä.

-?Valaisin kerran illalla taskulampulla pihaa, niin pimeässä näkyi kiiluvia silmiä varmaan viisikymmentä, Maria kertoo.

Kissat ovat selvästi sairaita. Yksi kissa kuoli kesken synnytyksen heidän postilaatikkonsa viereen. Poikasen takajalka oli vain puoliksi ulkona. Toinen kissa jätti ulostaessaan kuistille puoli metriä pitkän madon.

Maria ja Juhani ovat yrittäneet tilkitä rakennusten aluset, etteivät kissat pesiytyisi ja ulostaisi sinne. Kuva: Riina Peuhu

Kissat ovat jättäneet raapimajälkiä saunan oveen. Kuva: Riina Peuhu

Kierrämme Marian ja Juhanin pihapiirin. Etsimme kissojen reittejä. Miran harjaantunut silmä äkkää ne helposti: tuossa ruohikossa on selvästi polku, jota pitkin ne pihalle tulevat - ja tuossa toinen.

Naapuritontilla pilkistää puiden takaa punainen talo. Sen laudat ovat kuluneet, mutta katto on uusi. Pensaat ovat korkeat ja kasvusto on vallannut pihan. Heinien seassa on kasoittain mustia jätesäkkejä, joista pursuaa tyhjiä rasioita. Joku pitää pihaa kaatopaikkanaan.

Naapuritalossa ei enää vuosiin ole asunut ketään pysyvästi, mutta Marian mukaan omistaja käy ruokkimassa siellä eläviä kissojaan päivittäin.

Puheyhteyttä naapuriin ei ole. Se meni jo parikymmentä vuotta sitten vesijohtoverkkoon liittymisestä syntyneessä kiistassa. Kissatilanne on vain syventänyt juopaa.

Tänä keväänä Maria kertoo nähneensä kissoja pihallaan viitisentoista. Mira vastaa, että määrän saa yleensä vähintään tuplata, sillä näkyville tulevat vain rohkeimmat.

- Populaatiot kasvavat herkästi.?Kissat elävät piiloissaan. Jos niitä alkaa näkyä päiväsaikaan, niitä on jo todella paljon, hän kertoo.

Mira on käynyt ennen saapumistamme koputtamassa talon oveen. Hän yrittää aina keskustella suoraan omistajan kanssa. Kukaan ei ole nyt paikalla. Ovessa on riippulukko.

Kissoja ei näy. Se ei ole yllättävää, Mira kertoo. Yleensä populaatiokissat ovat niin villiintyneitä, etteivät näyttäydy vieraille. Siksi niiden kiinni saamiseen tarvitaan loukkuja.

Kissojen tekemä polku naapuritontilta. Kuva: Riina Peuhu

Joku on saalistanut linnun. Kuva: Riina Peuhu

Älä ota kesäkissaa. Näin sanottiin jo 70-luvulla. Käytännössä sellaista ilmiötä ei ole ollut olemassa enää aikoihin. Kissoja hylätään pitkin vuotta.

Kissapopulaatio saa aina alkunsa ihmisten toimesta, usein leikkaamattomista, valvomatta ulkona liikkuvista lemmikkikissoista. Populaatioita löytyy niin maaseudun pihapiireistä kuin kerrostaloasunnoistakin, mutta kaupungissa ne huomataan helpommin.

-?Maaseudulla on varmasti myös paljon kissapopulaatioita, joita ei ole kokonaan löydetty, Mira kertoo.

Suomessa on niitäkin, jotka kannattavat sitä, että kissat saavat ulkoilla vapaasti. Pitkän linjan kissa-aktivisti Hannele Luukkainen puolusti äskettäin Helsingin Sanomissa julkaistussa kirjoituksessaan kissojen oikeutta ulkoilla vapaana: "Kissan lajityypillistä käyttäytymistä on kulkeminen laajalla reviirillä saalistamassa", Luukkainen kirjoitti.

Mira ajattelee toisin. Hänestä kissan ei kuulu ulkoilla vapaana. Vähintään kissat tulisi leikkauttaa ennen ulos päästämistä.

-?Kissat eivät pärjää Suomen luonnossa. Ne sairastuvat ja loukkaantuvat. Ja onhan kissa myös haittaeläin, joka ei Suomen luontoon kuulu. Kissat esimerkiksi syövät lintuja ja muita pieneläimiä, Mira perustelee.

Kuin Miran sanojen vahvistukseksi Juhanin ja Marian äskettäin ajetulta nurmikolta löytyy linnun jäänteitä. Kissa on saalistanut aterian.

Kun piha on katsastettu, Mira käy hakemassa pakettiautosta loukun. Vanerista tehty loukku on Miran mukaan turvallinen kissalle. Sellaisia ei myydä valmiina, vaan vapaaehtoiset ovat tehneet ne.

Mira etsii loukulle sopivan paikan kuusikon vierestä. Kissat pitävät ahtaista, suojaisista paikoista. Hän avaa kissanruokapaketin ja laittaa sen loukun sisään. Kun kissa ruoan houkuttelemana menee loukkoon, liukuovi sulkeutuu.

Kuin tilauksesta talon takaa keskelle nurmikkoa juoksee musta kissa. Pidätämme hengitystä, ettei se pelästy. Kissa leikittelee hieman perhosen kanssa. Kunnes haistaa ruoan - ja syöksyy suoraan loukkuun välittämättä pihalla seisoskelevista ihmisistä.

Loukussa kissa hätääntyy hetkeksi, mutta alkaa sitten syödä siellä olevaa ruokaa.

-?Paralla oli niin kova nälkä, Mira sanoo.

Nuori kissa juoksee nälissään pihan takaa suoraan loukkuun ruoan perässä. Kuva: Riina Peuhu

Kissa saa loukussa syödäkseen, jonka jälkeen se siirretään loukusta häkkiin ja viedään tutkittavaksi. Monilla populaatiokissoilla on sairauksia. Kuva: Riina Peuhu

Mira arvioi, että kissa on nuori kolli, ehkä viime vuoden poikasia. Tarkemmin sukupuoli voidaan selvittää vasta myöhemmin. Villikissoja ei voi käsitellä kuten kotikissoja. Ne voivat raapia ja purra, ja siitä voi seurata pahoja infektioita ja vähintään antibioottikuuri. Löytöeläintalossa kissa pääsee ensin karanteeniin, sillä muiden kissojen joukkoon sitä ei tautiriskin vuoksi voi päästää. Sitten kissa hoidetaan ja leikataan.

Loukku jää uudelleen viritettynä Marian ja Juhanin pihalle. Sovitaan, että he soittavat, jos lisää kissoja ilmestyy.

Oikeastaan Miralla on kaksoisrooli: vapaaehtoistyön lisäksi hän toimii myös aluehallintoviraston valtuuttamana eläinsuojeluvalvojana, jolloin hän tekee käytännössä samaa kuin vapaaehtoisena mutta viranomaisten pyynnöstä.

Siinä piilee porkkana: Mira lähestyy populaatiokissoja ylläpitävää henkilöä yleensä ensin tarjoamalla neuvoa ja apua. Kaikki eivät kuitenkaan apua halua tai suostu yhteistyöhön. Silloin Mira voi vain jäädä odottamaan.

Yleensä tilanne pahenee niin, että asia tulee lopulta viranomaisille. Nämä antavat viranomaismääräyksen kissojen pyydystämiseksi ja hoitamiseksi. Paikalle voi tulla tarvittaessa myös poliisi, jos omistaja ei ole yhteistyöhaluinen. Tällöin kissojen kiinniotto muuttuu maksulliseksi, ja omistajalle voidaan langettaa myös päiväsakkoja.

-?Se on kurjempi tie kaikille, Mira sanoo.

Päätyönään Mira toimii ammatillisena opettajana Huittisten ammatti- ja yrittäjäopistosta. Koulutukseltaan hän on sosionomi, ja teki pitkään etsivää nuorisotyötä Sastamalassa. Taustasta on eläinsuojelutyössä hyötyä.

-?Vaikka autamme eläimiä, toimimme oikeastaan hyvin paljon ihmisten kanssa, Mira sanoo.

Mira kertoo, että monilla on vääriä käsityksiä eläinsuojelutyöstä. Kuva: Riina Peuhu

Ilmiön taustalla on paljon ihmisten huonovointisuutta. On joku tai jotkut, joiden asumusten ympärillä kissalauma alkaa kasvaa. Mirakin on tehnyt huoli-ilmoituksia ja lastensuojeluilmoituksia.

- Suomessa aikuinen ihminen saa itse päättää, millaisissa olosuhteissa elää, mutta jos lasten tai eläinten hyvinvointi on kyseessä, on yhteiskunnan on astuttava peliin, Mira sanoo.

Ensi vuonna voimaan tulevassa eläinten hyvinvointilaissa kielletään hallitsematon lisäännyttäminen, mikä tarkoittaa, että omistajalla on myös velvollisuus estää se.

Kaikki eivät ymmärrä asiaa. Miraakin on uhkailtu ja hänestä on levitetty perättömiä asioita. Viime vuonna Miralle ennestään tuntematon mies tuomittiin Pirkanmaan käräjäoikeudessa hänen kunniansa loukkaamisesta sakkoihin.

-?Sanotaan, että teemme bisnestä, loukutamme kissoja, jotka sitten myydään. Ei ymmärretä, että löytöeläinten loukuttaminen on sopimustyötä, jota on lakisääteisesti joka kunnassa pakko tehdä, Mira kertoo.

Ennen kunnat lopettivat löytöeläimet, jos niitä ei noudettu kahdessa viikossa. Nykyisin kunnat tekevät yhteistyötä eläinsuojelujärjestöjen kanssa, jotka huolehtivat eläimistä ja etsivät lemmikiksi sopiville uusia koteja. Miran mukaan lopetettavaksi päätyvät vain ne, jotka ovat eläinlääkärin arvion mukaan liian sairaita.

Villinä kasvaneet kissat eivät sovi lemmikiksi kaikille. Ne eivät välttämättä suostu esimerkiksi silitettäviksi. Mira on onnistunut keräämään ympärilleen vapaaehtoisverkoston, johon kuuluvat toimivat sijaiskoteina.

Yksi heistä on Suvi Marjamäki. Suvi asuu miehensä kanssa Sastamalassa. Suvi huolehtii kissaemoista, jotka on saatu kiinni tiineinä. Nyt Suvin hoidossa on Silja. Mira loukutti sen huhtikuussa muutaman kilometrin päästä Suvin kotoa erään talon pihapiiristä.

-?Siellä on vähän samanlainen tilanne, että lähistöllä on jokin kissapopulaatio, josta leviää kissoja naapurustoon, Mira kertoo.

Silja oli päätynyt tiinenä erään talon pihapiiriin, josta Mira kävi sen talon omistajien pyynnöstä hakemassa. Se sai kuusi pentua Suvin hoidossa. Kuva: Riina Peuhu

Siljan pennut vaikuttavat hyvinvoivilta ja ne ovat juuri avanneet silmänsä. Kuva: Riina Peuhu

Kolme viikkoa sitten Silja synnytti kuusi pentua, viisi kollia ja yhden naaraan. Niiden silmät ovat juuri auenneet. Mira epäilee, että kyseessä ovat Siljan ensimmäiset pennut, sillä se on selvästi hyvin nuori. Siitä huolimatta se huolehtii pennuista tunnollisesti. Kun Suvi antaa sille ruokaa, se alkaa kehrätä.

Monilla villikissoilla on erilaisia sairauksia, kuten synnynnäisiä sydänvikoja. Siljan pennut näyttävät toistaiseksi hyvinvoivilta, mutta niiden elämä on vasta niin alussa, että niiltä saattaa vielä löytyä jokin sairaus, joka on niille kohtalokas.

- Jos niin käy, itken monta päivää putkeen. Se on aina niin sydäntä raastavaa!

Silti Suvi sanoo, että ei voisi tehdä toisin: Nämä kissat ansaitsevat sen, että niistä pidetään huolta.

Kuva: Riina Peuhu

Mira on juuri päässyt iltapäivällä kotiinsa, kun Maria soittaa: toinenkin kissa on mennyt loukkuun. Mira hyppää pakettiautonsa. Matkaa kertyy suuntaansa 120 kilometriä.

Vapaaehtoistyöhön käyttämistään tunneista hän ei ole pitänyt kirjaa. Jos Mira ei saa ketään muuta tarkistamaan loukkuja, hän käy katsomassa ne itse. Se täytyy tehdä päivittäin, joskus jopa tuntien välein.

Nyt Miralla on tyhjennettävänä viisi kissapopulaatiota Sastamalan ja Satakunnan alueella. Se voi kestää pitkään. Yhdessä paikassa Mira on käynyt loukuttamassa kissoja pian kymmenen vuotta. Jos jäljelle jää muutamakin kissa, alkaa populaatio kasvaa herkästi uudelleen.

Juttua varten on haastateltu myös Suomen Eläinsuojelu SEY:n toiminnanjohtaja Kati Whitea.

Lue lisää: Näitä koiria kukaan muu ei halua - Siro kiersi Suomessa kolme perhettä ennen kuin päätyi paikkaan, joka on asukkailleen se viimeinen etappi