Anna Korhonen sinnitteli koulussa ja työelämässä, mutta uupui kerta toisensa jälkeen. Hänelle selvisi vasta muutama vuosi sitten, mistä oli kyse. Kuva: Kalle Parkkinen

Anna Korhonen, 37, oppi lapsena piiloutumaan naamion taakse. Tästä on kyse sosiaalisessa peittelyssä.

Miten sinulla voi olla autismikirjon häiriö?

Anna Korhonen on kohdannut saman kysymyksen lukuisia kertoja.

Autismikirjon häiriöille tyypillisiä ovat esimerkiksi vuorovaikutuksen ja kommunikaation poikkeavuudet.

Korhosen kohdalla ne eivät kuitenkaan niin selvästi näkyneet ulospäin. Hän työskenteli vuosia myyjänä.

Töissä hän pärjäsi yhdellä tavalla.

Hän pisti joka päivä kasvoilleen naamion. Maskaamisesta eli sosiaalisesta peittelystä tuli arkipäivää.

Kun Anna Korhonen väsyi maskaamiseen, hän päätteli, että hänen kuuluukin olla yksin. Kuva: Kalle Parkkinen

Maskaamisella tarkoitetaan autismikirjon häiriöihin liittyvien piirteiden peittelyä. Korhonen yritti esimerkiksi esittää, etteivät voimakkaat äänet ja valot vaikuttaneet häneen.

- Opin jo lapsena, millainen minun pitäisi olla.

Koska vuorovaikutustilanteet olivat haastavia, Korhosen oli vaikea löytää kavereita.

- En koskaan tajunnut hiekkalaatikkoleikkejä, sitä kuka on kenenkin kaveri ja miten pitää käyttäytyä.

Hän kuitenkin yritti.

Jatkuva esittäminen johti lopulta uupumiseen. Ensimmäiset masennus- ja ahdistusoireet tulivat yläasteella.

- Silloin ihmissuhteet mutkistuivat ja kuulumattomuuden tunne voimistui.

Hän käänsi ajatuksen mielessään niin, että ehkä hänen kuuluukin olla yksin. Muiden oli vaikea ymmärtää hänen suorasanaisuuttaan. Koulutehtävät hän teki aina loppuun.

- Olen hyvin tunnollinen. Ehkä se on äärimmäistä oikeudentajua, että en ole voinut jättää hommia kesken.

Työpaikalla hän olisi kahvitunnilla halunnut eristäytyä omaan pöytäänsä lepäämään.

- Sitten joku saattoi tulkita sen niin, että olen vihainen, kun en tule samaan pöytään istumaan.

Korhonen ei ymmärtänyt, miksi joku voi ajatella niin. Erilaisten sosiaalisten vihjeiden tulkitseminen on ollut hänelle haastavaa aina.

Jatkuva esittäminen vei Anna Korhosen voimat. Diagnoosin saaminen oli hänelle suuri helpotus. Kuva: Kalle Parkkinen

Työelämässä jatkuva esittäminen alkoi viedä voimia. Korhonen jäi useita kertoja sairaslomalle uupumuksen vuoksi.

- Käytän siitä nykyään nimitystä autistinen burnout.

Hän väsyi metelistä, sosiaalisista tilanteista ja maskaamisesta niin, ettei jaksanut enää poistua kotoaan. Korhosella diagnosoitiin masennus ja määrittämätön ahdistuneisuushäiriö.

Ne tuntuivat kuitenkin hänestä itsestään vääriltä diagnooseilta.

Lopulta eräs hoitaja kysyi, onko häneltä ikinä kartoitettu neuropsykiatrisia oireita. Korhonen pääsi tutkimuksiin ja hänellä todettiin Asperger-tyyppinen autismikirjon häiriö.

Diagnoosi tuntui siltä kuin iso kivi olisi vierähtänyt pois hänen elämästään.

- Se selitti, miksi olen koko elämäni kokenut, etten kuulu joukkoon, ja miksi olen ollut niin herkkä aistiärsykkeille.

Se poisti Korhosen elämästä syyllisyyden ja masennuslääkkeet.

- Aiemmin tein paljon asioita, koska ajattelin, että näin kuuluu tehdä. Jos en jaksanut tai pystynyt, koin valtavaa syyllisyyttä.

Kun Korhonen reilu vuosi sitten jäi äitiyslomalle, hän päätti, ettei enää palaa entiseen työhönsä.

Maskaaminen on yleisempää tytöillä ja naisilla, Autismiliiton toiminnanjohtaja Satu Taiveaho kertoo.

Siitä on viime vuosina puhuttu aiempaa enemmän, sillä autismikirjon häiriöiden erityispiirteitä tytöillä ja naisilla on alettu vasta tunnistaa paremmin.

- Tytöt ja naiset olivat pitkään vaiettu ryhmä. Nyt heidän näkökulmansa on noussut vahvemmin esiin.

Satu Taiveaho. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS

Maskaamisen kuormittavuus riippuu Taiveahon mukaan siitä, miten autismikirjon henkilö sen itse kokee. Jos maskaaminen on omaehtoista, ja esimerkiksi vain tietyissä tilanteissa tapahtuvaa, se kuormittaa vähemmän.

- Jos ulkopuolelta tulee paine maskaamiseen tai siihen pakotetaan, en voi pitää sitä hyvänä asiana.

- Joka tapauksessa maskaaminen on yritystä selviytyä tilanteesta, ja aina se kuormittaa, vaikka se olisikin omaehtoista.

Taiveahon mukaan maskaamisen yhteyttä mielenterveysongelmiin on jonkin verran selvitetty.

- Jos ajautuu koko elämänsä maskaamaan tai kokee, että joutuu maskaamaan, se on todella kuormittavaa ja voi yhdistyä liitännäissairauksiin, kuten mielenterveyshaasteisiin.

Esimerkiksi itsemurhat ovat autismikirjon henkilöillä muuta väestöä yleisempiä.

- Sikäli tässä on kyllä vakavasta asiasta kyse.

Edes terveydenhuollossa maskaamista ei silti täysin aina ymmärretä. Esimerkiksi yksi autismikirjon häiriöiden kuntoutuksen muoto, sovellettu käyttäytymisanalyysi ABA, on saanut viime aikoina paljon kritiikkiä.

Monet autismikirjon henkilöt ovat kokeneet sen kannustavan maskaamiseen eli oireiden peittelyyn.

Käyttäytymisperustaisessa kuntoutuksessa voidaan Käypä hoito -suosituksen mukaan esimerkiksi motivoida lasta oppimaan palkkioiden tai vihjeiden avulla.

Anna Korhonen ei itse ole käynyt kuntoutuksessa, mutta on keskustellut niistä useiden autismikirjon henkilöiden kanssa. Hän pohtii, että monilla ammattilaisillakin voi olla vanhentunutta tietoa autismikirjon häiriöistä.

- On raivostuttavaa ja turhauttavaa, jos ne, joilta tarvitsisi apua, kyseenalaistavat ja vähättelevät.

- Erilaisista neurotyypeistä pitäisi puhua neutraalina asiana. Vain siten ihmiset uskaltaisivat olla lapsesta asti omia itsejään.

Anna Korhonen toivoo, että tulevaisuudessa neurotyypilliset ihmiset ymmärtäisivät paremmin, mistä autismikirjon häiriöissä on kyse. Hän lisää itsekin tietoa niistä sosiaalisessa mediassa. Kuva: Kalle Parkkinen

Korhonen itsekin koki ahdistavia hetkiä, kun hän yritti selvittää autistisia piirteitään.

- Minulle sanottiin, että ethän sinä voi olla autisti, kun katsot silmiin.

Siihen hän vastasi lyhyesti.

- Kaikkia taitoja voi opetella.

- Ei se (silmiin katsominen) minusta mukavalta tunnu, eikä ole tuntunut, hän huokaa.

Vasta viimeisten kahden vuoden aikana Korhonen on ymmärtänyt, miten paljon hän on vähätellyt piirteitään. Sitä on edesauttanut niiden peittely.

Lopulta piirteet eivät kuitenkaan hävinneet, vaikka Korhonen työnsi niitä syrjään.

- Kun on koittanut kestää ja sietää ja tehnyt sitä niin kauan, ei enää välttämättä edes tunnista kaikkia kuormitustekijöitä.

Korhonen ei aio enää äitiysloman jälkeen palata työhönsä, joka tuntui hänestä epämukavalta. Hän on kouluttautunut palkanlaskijaksi ja pohtii, voisiko siitä tulla uusi ammatti. Sitä hän voisi tehdä mahdollisesti etänä.

- Riippuu täysin työnantajasta, miten autismikirjon ihmisiä kohdellaan.

Mutta on Korhosella toinenkin urahaave. Hän haluaisi työskennellä vertaistukena muille samanlaisia asioita kokeneille.

Hän toivoo myös, että neurotyypilliset ihmiset ymmärtäisivät paremmin, mistä autismikirjon häiriöissä on kyse.

Itse hän lisää tietoisuutta Instagram-julkaisujensa kautta.

- Ymmärrän, että joidenkin on pakko maskata, jos ympäristö ei vielä ole tarpeeksi turvallinen.

Korhonen sanoo, että esimerkiksi lääkärissä käyminen on hänelle tilanne, jossa hän ei pysty täysin olemaan oma itsensä. Silmiin katsomista hän ei kuitenkaan enää väkisin yritä niin usein.

- Olen ajatellut, että jos joku siitä loukkaantuu, voi miettiä, miksi.

Autismikirjon häiriöillä tarkoitetaan laaja-alaisia varhain lapsuudessa alkavia kehityksen häiriöitä. Poikkeavuuksia voi ilmetä vuorovaikutuksessa, kommunikaatiossa, käyttäytymismalleissa tai kiinnostuksen kohteissa.

Autismikirjo-sanalla kuvataan häiriöiden moninaisuutta, yksilöllisyyttä ja vaikeusasteiden vaihtelua.

Uusimmat tautiluokitukset eivät enää erottele eri autismikirjon häiriöitä omiksi diagnooseikseen. Esimerkiksi aiemmin Aspergerin oireyhtymä -nimellä tunnettu kokonaisuus katsotaan nykyisin osaksi laajaa autismikirjoa.

Autismikirjon häiriöiden syyt ovat biologisia. Syntymekanismeja ei kuitenkaan vielä tunneta tarkkaan.

Lähde: Duodecim Terveyskirjasto