Nooralotta Neziri ja Matti Vyyryläinen tutustuivat Vyyryläisen vastaanotolla Noormarkussa. Siitä alkoi valmennussuhde. Kuva: Joonas Salli

Miksi Nooralotta Neziri vaihtoi itävaltalaisen huippuvalmentajan Philipp Unfriedin tallin 20 vuotta valmentamatta olleeseen 74-vuotiaaseen köyliöläiseen jäsenkorjaajaan Matti Vyyryläiseen?

Monen yleisurheilun seuraajan leuka loksahti, kun pika-aitojen entinen SE-nainen Nooralotta Neziri kertoi uusista valmentajakuvioistaan viime syksynä.

Vuotta aikaisemmin Neziri oli siirtynyt itävaltalaisen huippuvalmentajan Philipp Unfriedin talliin ja viettänyt valmennusryhmän kanssa paljon aikaa ulkomailla. Nyt hän päätti luottaa köyliöläiseen 74-vuotiaaseen jäsenkorjaajaan Matti Vyyryläiseen.

Matti Vyyryläisellä on itseluottamus kunnossa. Kuva: Joonas Salli

Yhteys syntyi, kun Neziri kävi Vyyryläisen vastaanotolla. Puhe kääntyi aitajuoksuun ja kaksikko huomasi ajattelevansa hyvin samalla tavalla harjoittelusta ja lajin teknisistä nyansseista.

- Pakko myöntää, että olihan tässä yli 20 vuoden tauko valmentamista. Lajia olen kyllä koko ajan seurannut todella tarkkaan. Elämäntilanteet eivät vain ole osuneet yksiin valmentamisen kanssa, Vyyryläinen kertoo.

Kun takana on yli 20 vuoden valmennustauko, voisi kuvitella, että Nooralotta Nezirin tasoisen urheilijan valmentajaksi ryhtyminen tuntuisi jopa kauhistuttavalta. Vyyryläisestä se ei tuntunut.

- Minulla on ollut koko ajan palo valmentaa. Kun olen seurannut urheilijoiden tekemisiä, huomaan usein miettiväni, että tuohon ja tuohon kohtaan pitäisi saada parannusta. Kun asia tuli Nooralotan kanssa puheeksi, en miettinyt pitkään. Halusin auttaa häntä, Nooralotta on niin ihana ihminen.

Itseluottamus on siis Vyyryläisellä kohdallaan.

- On tässä kokemusta kertynyt, päätös ei hirvittänyt yhtään. En usko, että tässä kovin paljon metsään voidaan mennä, jos vain muut asiat luonaa, Vyyryläinen sanoo porilaisille tyypillisellä negatiivisen positiivisella ja itseironisella puheenparrella.

Urheilulehti

TÄMÄ ARTIKKELI on julkaistu ensi kertaa Urheilulehdessä 25/2023. Pintaa syvemmälle mennään Urheilulehdessä joka viikko.

Tilausohjeet ovat täällä.

Vyyryläisen omat ennätykset olivat aikanaan 100 metrillä 10,90 ja 110 metrin aidoissa 14,80. Kalevan kisoissa vuonna 1975 hän oli näillä matkoilla kahdeksas ja seitsemäs.

Vielä 67-vuotiaana hän pinkaisi 60 metrillä ikäsarjaan kunnioitettavan ajan 9,49.

1970-luvulla hän pääsi mukaan liiton valmennusryhmään ja legendaarisen valmentajan Esko Olkkosen oppiin. Äkkiseltään voisi kuvitella, että Vyyryläisen valmennusfilosofia on peräisin niiltä ajoilta.

- Niin se onkin. Ei ihmisen fysiologia ole muuttunut mihinkään, niiden ehdoilla pitää edelleen valmentaa. Vaikka olisi kuinka paljon voimaa ja nopeutta, ei niillä tee pika-aidoissa mitään, jos aitatekniikka ei ole kunnossa.

Muutamissa harvoissa lehtijutuissa Vyyryläisestä on todettu, että hän on aiemmin valmentanut vain kansallisen tason urheilijoita. Ihan näin asia ei ole.

- Olen valmentanut esimerkiksi pika-aituri Harri Rouhiaista. Hän oli sisähallien EM- ja MM-kilpailuissa mukana, joten ihan kansallisen tason kaverista ei ole kyse. Sitten olen valmentanut paljon juniorien SM-mitalitason urheilijoita, Vyyryläinen kertoo.

Vyyryläinen oli itse aikoinaan kelvollinen kansallisen tason pikajuoksija. Kuva: Joonas Salli

Hänen ja Rouhiaisen yhteistyö kesti vuodet 1986-1992. Tuolloin Vyyryläinen toimi myös jokusen vuoden Urheiluliiton lajivalmentajana.

Rouhiaisen arvokisaedustukset tulivat vuonna 1989, silloin nuo kilpailut käytiin samana talvena kahden viikon välein. Kalevan kisojen mitalia Rouhiainen ei koskaan saavuttanut, mutta sisähallissa tuli juuri arvokisavuonna Suomen mestaruus kovalla ajalla 7,88.

Nyt Vyyryläinen elää kuitenkin valmentajana toista elämäänsä vielä paljon lahjakkaamman urheilijan kanssa. Vaikka Neziri on nähnyt monta eri valmentajaa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, ei kaksikolle ole syntynyt erimielisyyksiä.

- Ei ole sellaisia juurikaan tullut. Tosin Nooralotta on tottunut siihen, että kovaa dataa pitäisi saada lähes jokaisesta harjoituksesta. Itseäni on aina epäilyttänyt se, miten paikat kestävät, jos liian usein juostaan liian kovaa ja mitataan. Hän on ollut kuitenkin liki toista vuotta suurin piirtein urheilematta, joten tietynlaista malttia tarvitaan. Sen olen nimittäin ainakin oppinut, että terveys on urheilijalle täysin ykkösasia. Jos sitä ei ole, ei ole oikein mitään, Vyyryläinen painottaa.

Nooralotta Neziri (kesk.) jätti viime talven hallikaudella aidat väliin. Helsingin SM-halleista irtosi hopea 60 metrin sileältä. Kuva: Markku Ulander / Lehtikuva

Neziri pääsi loukkaantumisensa jäljiltä aitatreenien pariin vasta tämän vuoden maaliskuussa. Lisäksi hänellä on ollut alkukesästä pientä ongelmaa niin sanotusti terveen jalan pohkeen kanssa.

Siitä huolimatta porilainen juoksi jo toukokuussa 13,04. Sitä voi pitää kovana temppuna alkukesään, kun edellinen 100 metrin aitojen noteeraus on vuoden takaa 13,23 ja edellinen parempi tulos elokuulta 2020.

- Pohje on vaivannut kuukauden päivät niin, ettei maksimijuoksua ole pystytty tekemään kuten olimme ajatelleet. Uskon että ilman pohjevammaa hän olisi jo mennyt kirkkaasti alle 13 sekunnin.

- Olemme onnistuneet voimaharjoittelussa hyvin ja tekniikkakin on parantunut, siksi on kulkenut näinkin hyvin. Tekniikkaharjoittelu tarkoittaa aitojen juoksemista kovaa, sellaista iskutusta emme ole voineet tehdä niin paljon kuin olisimme halunneet.

Vyyryläinen ja Neziri harjoituksissa Noormarkussa lokakuussa 2022. Kuva: Juha Sinisalo

Vyyryläinen on halunnut hioa etenkin yhtä nyanssia Nezirin aitatekniikassa. Se voi kuulostaa pieneltä asialta, mutta pienikin virhe kertautuu pika-aidoissa, kun 83,8 sentin korkeudella olevat aidat pitää 100 metrin aikana ylittää kymmenen kertaa.

- Suurin tekninen ongelma on ollut vastaponnistus. Jos sellainen tulee ennen jokaista aitaa, se tarkoittaa sadasosien hävikkiä joka aidalla, mikä kertautuu kilpailun aikana. Kun tämä saadaan kuntoon, paranee aika saman verran joka aitavälillä. Siksi aitajuoksussa onkin sileään verrattuna helpompi parantaa suhteellisen nopeasti jopa kymmenyksiä, Vyyryläinen tietää.

Pohjeongelman vuoksi kaksikko on päätynyt tarkastelemaan loppukauden tavoitteita ehkä hiukan inhorealistisestikin.

- Jos ensin pääsemme 12,9-alkaviin aikoihin ja ennen kaikkea terveenä syksyyn, se olisi iso asia. Silloin pääsisimme rakentamaan seuraavaa vuotta hyvistä asetelmista. Puolitehoilla tekeminen ei oikein tässä lajissa toimi.

Nooralotta Nezirin on kärsinyt monista vaivoista. Terveyden ja juoksukunnon ylläpito on Vyyryläiselle ja Nezirille nyt ykkösasia. Kuva: Juha Sinisalo

Nezirin ennätys 12,81 on jo seitsemän vuoden takaa. Sen jälkeen mitä moninaisempia ongelmia on riittänyt. Ihmiskehon asiantuntijana Matti Vyyryläinen tietää, miten kuluttavaa se on urheilijalle.

- Se on urheilijalle kova stressi, jos on vähän väliä vaivoja ja tulosta ei tule. Sponsorien tuet ja liiton tuet painavat päälle. Se rassaa henkisesti ihan kamalasti. Siksi terveenä on yksinkertaisesti pysyttävä.

Ikiaikaiset lainalaisuudet pätevät valmennuksessa yhä

Vyyryläisen valmennusfilosofia perustuu toisaalta niihin oppeihin, mitä hän on itse imenyt vuosikymmeniä sitten, toisaalta taas jatkuvaan lajin seuraamiseen tarkalla silmällä.

- Kyllä ne perustuvat suurelta osin niihin vanhoihin oppeihin, mitä olen aikoinani liiton koulutuksissa saanut. Toki niiden jälkeen olen koko ajan urheilijoiden tekemisiä katsoessani miettinyt, mitä voisi ja mitä pitäisi tehdä paremmin. Minulla on syntynyt rakkaus aitajuoksuun, enkä voi olla miettimättä sitä.

Nykyvalmentajien kanssa Vyyryläinen ei ole kovin paljon aitajuoksusta keskustellut. Siihen on syynsä.

- En oikein tunne nykyvalmentajia, eivätkä he minua. PNG:n yhteydessä oli valmennusseminaari, jossa Marjukka Suihko kertoi Reetta Hurskeen harjoittelusta, se oli ihan mielenkiintoista. Ne olivat pääosin ihan hyviä juttuja.

Yksi mentori tai vakituinen keskustelukumppani hänellä kuitenkin on. Kuinka ollakaan, vuosikymmenten takaa.

- Peltolan Esan kanssa olemme soitelleet ja jutelleet. Australiassakin menestyksellä valmentanut Esahan tuli aitojen lajipäälliköksi, kun olin itse lajivalmentajana, Vyyryläinen kertoo.

Vyyryläinen on ollut jopa yllättynyt, että SUL:n puolelta häneen on oltu oikeinkin hyvin yhteydessä.

- Finnin Jarkko soittelee vähän väliä ja kysyy, miten menee ja käymme asioita läpi. Se on todella kiva. Ei ennen vanhaan mitään tuollaista ollut. Silloin hierarkia oli erilainen, päälliköt olivat norsunluutornissaan.

Matti Vyyryläinen on valmis jatkamaan Nezirin valmentajana niin kauan kuin terveyttä riittää. Kuva: Joonas Salli

Talkoilla Matti Vyyryläisen ei tarvitse Nooralotta Neziriä valmentaa. Hän ei panisi lainkaan pahakseen, vaikka yhteistyö jatkuisi pitkäänkin.

- Saan tästä kyllä korvausta. Olemme puhuneet, että teemme yhteistyötä ainakin Pariisin olympialaisiin saakka 2024. Ja miksi ei siitä eteenpäinkin, jos Nooralotan ura jatkuu. Minulla on ilman muuta intoa jatkaa pidempäänkin. Jos terveys pysyy hyvänä, niin vaikka kuinka pitkään. Siitähän se on paljon kiinni, kuinka jaksaa. Ei se oma jaksaminen ole enää ihan samanlaista kuin 30 tai 50 vuotta sitten, Vyyryläinen naurahtaa.

74-vuotias valmentaja tietää, ettei ole mikään nuori mies yleisurheiluvalmentajien joukossa. Sen hän on kuitenkin pannut merkille, että kokemus jyllää edelleen, kun absoluuttisesta huippu-urheilusta puhutaan.

- Olen ollut huomaavinani arvokilpailuja katsellessani, että yllättävän aikuisen näköisiä valmentajia siellä on monilla maailmanhuipuilla. Kyllä kokemusta edelleen arvostetaan. Meillä Suomessa on ilmassa hiukan sellaista, että kaikenlaisia personal trainereita tulee mukaan valmennukseen ja kuvitellaan, että on löytynyt jotakin ihan uutta. Ei ole. Biomekaniikan lait pätevät edelleen ja tulevat pätemään aina.