Kuva: Pertti Hänninen
Heini Kylliäisen 50-luvun puutarha on koristeltu poikkeuksellisilla entisajan esineillä.
Mikkeliläisestä Heini Kylliäisestä talvi on mukavaa aikaa käpertyä 50-luvun rintamamiestalon sohvalle kutomaan ja katsomaan televisiota. Se ei kuitenkaan ole yhtä hauskaa kuin kevät, jolloin lumi vihdoin väistyy ja Kylliäinen pääsee laittamaan puutarhaansa.
- Keväisin voin huhkia täällä yömyöhään, Kylliäinen sanoo.
Kylliäisen puutarha sijaitsee vain reilun kilometrin päässä Mikkelin torilta ja on monin tavoin hyvin perinteinen. On omena- ja marjapuita, juhannusruusu, syreenit, pionit, syysleimut, pelakuut ja alppiruusu Mikkeli.
- Tämä on 50-luvun talo, niin siihen sopii 50-luvun puutarha.
Heini Kylliäinen kannattaa perusteellisia pohjatöitä. Kukkapenkin ja laatoituksen alle kannattaa aina laittaa kangas. Kuva: Pertti Hänninen
Silti Kylliäisen noin 950 neliön tontilla sijaitseva puutarha on monin tavoin poikkeuksellinen. Hän on luonut puutarhaan polkuja ja asetelmia, useita eri osia ja ennen kaikkea kerännyt kaikkialle vanhaa esineistöä vanhoista suomalaista tallinovista Tukholman kadulta löytyneeseen ruosteiseen maatyökaluun.
- Olimme kävelemässä mieheni ja lasteni kanssa hotellille, kun se löytyi kadulta. Kyllä he vähän katsoivat minua kummeksuen, mutta toisen romu on minun aarteeni, sanoo Kylliäinen.
Heini Kylliäisen pihalta löytyy myös marjapensaita. Kuva: Pertti Hänninen
Pinkki pelakuu sopii 50-luvun pihaan. Kuva: Pertti Hänninen
Kylliäisen puutarha- ja keräilyinnon ymmärtää hyvin hänen taustaansa vasten. Nykyinen kotitalo sijaitsee vain kivenheiton päässä hänen lapsuudenkodistaan. Siellä 85-vuotias äiti pitää yhä rinnetontilla yllä upeaa puutarhaa. Esimerkki puutarhan laittoon tuli myös isovanhemmilta.
- Isänäitini istutti meille kaikille lapsenlapsille omat omenapuut. Äidinäidistäni taas muistan, kuinka istuin hänen puutarhassaan pienenä tyttönä marjapensaiden alla, Kylliäinen muistelee.
Aikuistuttuaan Kylliäinen opiskeli taide- ja kulttuurihistoriaa ja työskenteli Mikkelin museossa. Tällä hetkellä hän toimii paperikonservaattorina Kansalliskirjaston Mikkelin toimipisteessä. Omassa puutarhassa touhuaminen on hyvää vastapainoa sisätyölle. Toisaalta Kylliäisen ammatillinen osaaminen ja pikkutarkka luonne toteutuvat nekin puutarhassa.
- Tykkään asetella, tehdä kauniita juttuja omalle silmälle.
Vanhan arvostaminen ja käyttäminen uudelleen tuo iloa Heini Kylliäiselle. Kuva: Pertti Hänninen
Puutarha antaa metsään, jonne voi siirtyä pientä siltaa pitkin. Kuva: Pertti Hänninen
Asetelmia onkin joka puolella. Niitä on tehty esimerkiksi litteistä kivistä, jotka Saimaalla ikänsä mökkeillyt Kylliäinen on tuonut rakkailta rannoilta. Talon seinustalle ja etenkin puutarhan perällä olevan liiterin ulkoseinälle ja varastotiloihin on sommiteltu esille vanhoja tavaroita. Yksi liiterin tiloista toimii niin sanottuna romukauppana, josta Kylliäinen on avoimien ovien puutarhatapahtumissa myynyt aarteitaan myös ulkopuolisille.
Huoneesta löytyy tarkasti aseteltuna muun muassa Urpolan kaupunginosan juuri puretun koulun vanhat jumppasalin köydet, vanhoja pannuja, ruostuneita saksia ja pientä esineistöä.
- Yhdeltä Italian-matkalta toin kahdeksan kiloa pikkukiviä, Kylliäinen kertoo kivikulhon äärellä.
Muualla puutarhassa on kaikkialla esimerkiksi vanhoja ovia, ikkunoita, kynttelikköjä, lyhtyjä ja penkkejä. Kilometritolpan Kylliäinen bongasi automatkalla hakkuualueen reunalta.
- Ei muuta kuin kotiin hakemaan peräkärryä.
Toisen romu ja roska on Kylliäisen aarre. Kuva: Pertti Hänninen
Puutarhaa somistavat useat kyltit. Kuva: Pertti Hänninen
Kylliäinen kutsuu itseään keräilijäksi ja vanhan pelastajaksi. Vanhan arvostaminen ja käyttäminen uudelleen tuo iloa. Siihen opetti oma isä, joka korjasi etenkin vanhoja radioita.
- Hän on tuonut minulle tänne paljon tavaraa, muun muassa vanhoja tukkityövälineitä.
Kylliäisellä menee puutarha- ja keräilyharrastukseen paljon aikaa, mutta ei niinkään rahaa. Vanha tavara maksaa vähän tai ei mitään. Hän on haalinut esineistöä muun muassa kierrätyskeskuksesta, kaatopaikalta ja romuttamosta.
- Kyllä ne pojat siellä olivat ihmeissään, kun kannoin ruostuneita vanteita.
Piharakennuksessa sijaitsee muun muassa romukauppa, josta Kylliäinen myy aarteitaan. Kuva: Pertti Hänninen
Tällä hetkellä puutarhan perällä odottavat vanhat ikkunat, joista on tarkoitus tänä keväänä alkaa rakentaa kasvihuonetta. Kylliäinen nauttii entisajan esineistä itse, mutta myös mahdollisuudesta inspiroida tyylillään ja ideoillaan muita. Avoimet puutarhat -päivänä kävijöistä oli mielenkiintoista esimerkiksi se, että Kylliäinen oli keksinyt käyttää ruostuneita hevosenkenkiä riippapihlajan oksien painona.
Lähes 20 vuotta samaa puutarhaa laittanut Kylliäinen antaa mielellään muutenkin vinkkejä muille. Hän suosittelee kaikkia esimerkiksi reunustamaan kukkapenkit, pensaat ja muut istutukset hyvin. Se helpottaa kitkemistä ja nurmikon leikkuuta, mutta luo myös visuaalista mielenkiintoa. Kylliäinen tekee rajauksia esimerkiksi Saimaalta keräämillään kiviä, laatoilla ja entisajan metalliesineillä.
Kylliäinen kannattaa myös perusteellisia pohjatöitä. Kukkapenkin ja laatoituksen alle kannattaa aina laittaa kangas.
- Sitten eivät pääse rikkaruohot läpi.
Käytännöllistä on myös suosia kukka- ja yrttipenkeissä lavoja, etenkin jos ei enää itse pysty työskentelemään maan tasalla.
Kylliäinen on toteuttanut puutarhaansa erilaisia osioita ja rajannut ne tarkasti. Kuva: Pertti Hänninen
Puutarhasta pitää myös nauttia; tarvitaan paikkoja joissa voi istahtaa. Kuva: Pertti Hänninen
Kylliäisen tärkein vinkki liittyy mielentilaan. Vaikka hän on itsekin pikkutarkka ja tykkää katsella kaunista ja valmista, puutarha on ennen kaikkea ilon ja leikin lähde.
- Täällä voi olla luova ja kokeilla. Kaiken ei tarvitse olla niin nökönuukaa.
Keväisin Kylliäinen varmaankin jälleen ahkeroi istutustensa ja rakentamisen parissa yömyöhään, mutta hän osaa myös nauttia työn tuloksista. Puutarhaan on kätketty kesäkeittiö, erillinen ruokaryhmä ja terassi, jossa voi istahtaa keinuun ja ottaa kupin kahvia.
- Tykkään katsella, että onpa kivasti laitettu ja nyt on tässä kaikki hyvin. Voin elää sen kanssa, että aina jotain jää myös seuraavaan vuoteen.
TetraSys Oy.