Kuva: Aleksi Jalava / IS

Mika Laitinen, 23, osti ensiasunnokseen yksin omakotitalon Savonlinnasta. Hän käy töissä ja suunnittelee omaa perunamaata ja tuulivoimalaa. Hän ei näe kotiseutuaan rapistuvana periferiana: - Täällä on kaikki.

Kädenpuristus on jämäkkä.

Tänään Mika Laitinen heräsi viideltä. Hän keitti kahvit ja söi aamupalaa.

Ilta-Sanomat kertoo tällä viikolla Itä-Suomen tilanteesta.

Tyypillisesti hän lähtee kesäaikaan liikkeelle jo aamuyöllä. Ensin hän hakee taimikuorman varastolta, sitten poikkeaa kahville huolto­asemalle.

Metsätöissä vierähtää pitkälle iltapäivään. Niiden jälkeen hän saattaa lähteä vielä toisiin töihin.

Lava-auton pressussa lukee tmi Mikan piha- ja puutyö. Oman yrityksen hän pystytti 16-vuotiaana.

Laitinen istuttaa puita, raivaa metsää ja talvisin auraa katuja. Hän käy välillä töissä myös maatiloilla ja leikkaa piha-aitoja.

Kun kuuntelee Laitista, käy nopeasti ilmi, että töistä ei koskaan ole ollut pulaa. Hän tekee niitä usein viikonloppuisinkin, koska hommia on niin paljon.

- Loman pitäminen ei ole ajatuksissa. Töitä kun siunaantuu niin paljon.

Mika Laitinen osti ensiasunnokseen noin 90 neliön rintamamiestalon Savonlinnasta. Kuva: Aleksi Jalava

Laitiselle koti on tällä hetkellä vain paikka, jossa hän käy nukkumassa. Yösijana toimii noin 90 neliön rintamamiestalo.

Laitinen osti talon vuodenvaihteessa ja muutti sinne lapsuudenkodistaan. Tilaa on yhdelle ihmiselle runsaasti.

Huonekaluja on vähän. Sänky, muutama nojatuoli, ruokapöytä, televisio. Yläkerrassa on vieraille sohva. Toinen huone on tyhjillään.

70 vuotta vanhan talon pinnat oli remontoitu. Jonkin verran töitä Laitinen on kuitenkin ehtinyt jo uudessa kodissaan tehdä.

Hän esittelee innoissaan takkaa, kamiinaa ja puuhelloja. Jälkimmäisiä on talossa peräti kaksi.

Mika Laitiselle koti on tällä hetkellä vain paikka, jossa hän käy nukkumassa. Kuva: Aleksi Jalava

Talvella Laitinen sääti patterit nolliin. Kun muiden sähkölaskut kohosivat pilviin, hänen kotinsa lämpeni kokonaan puilla. Kesällä katolla nököttävät aurinkopaneelit taas pääsevät tositoimiin.

Kellarin ovi on auki. Sen Laitinen raivasi isänsä kanssa. Kellariin tulee puuvarasto. Komea rivistö klapeja odottelee jo pihalla.

Lisäksi Laitisen haaveissa on oman tuulivoimalan pystyttäminen. Hän viittoo pihalla olevaa isoa kivikasaa kohti.

- Tuohon olen ajatellut sen pystyttämistä.

Mika Laitinen on tehnyt keväällä klapeja koko vuoden tarpeisiin. Hän haaveilee energiaomavaraisuudesta. Omakotitalon katolla on aurinkopaneeleja ja pihalle hän suunnittelee tuulivoimalaa. Kuva: Aleksi Jalava

Energiaratkaisut kiinnostavat Laitista erityisesti siksi, että ne tekevät asumisesta halpaa.

Kallista asuminen ei Savonlinnassa muutenkaan ole verrattuna moniin muihin paikkakuntiin. Vanhoja omakotitaloja on tarjolla runsaasti.

Laitinen maksoi omastaan tarjouskaupalla 48?000 euroa.

- Vuokralla olisin joutunut maksamaan yli 600 euroa kuussa. Tässä selviää alle 500 eurolla, hän laskee.

Vanhan omakotitalon ostaminen ei pelottanut Laitista, sillä hän on pienestä asti tottunut tekemään koti- ja pihatöitä: keväällä polttopuita, kesällä peltotöitä.

Mika Laitisen kodin yläkerrassa on paljon tyhjää tilaa. Myös yläkerrassa on tulisija. Kuva: Aleksi Jalava

Hän on kasvanut omakotitalossa maaseudulla. Rivi- tai kerrostaloon muuttaminen ei ole hänen mielestään edes vaihtoehto.

- Se on oma rauha ja vapaus, mikä houkuttelee. Kerros- tai rivitaloa en viitsinyt ajatellakaan. Sellainen kerrostalossa kyykkiminen ei sovi minulle. Lähtökohta oli, että talo sen pitää olla.

Kerros- tai rivitalon ostamista Laitinen on kyllä miettinyt sijoitusmielessä. Niitäkin saa Savonlinnasta halvalla.

- Juuri katsoin asuntoja, jotka maksoivat 17?000 ja 18?000 euroa, ja niissä oli vuokralaisetkin valmiina.

Rasitteeksi saattavat kuitenkin muodostua korjauskulut. Savonlinnan asuntokanta on varsin iäkästä.

Mika Laitisen suunnitelmissa ei ole muuttaa koskaan Savonlinnasta pois. Hän sanoo, että paikkakunnalla on kaikki tarpeellinen. Kuva: Aleksi Jalava / IS

Laitinen on kattanut pöydälle kahvit ja keksejä. Hän hörppää välissä mukista ja jatkaa puhetta.

Sitä riittää.

Savon murre on vahva. Ei hän koskaan ole missään muualla asunutkaan.

- Helsingissä olen tainnut käydä elämäni aikana kaksi kertaa. Mutta viimeksi joskus ala-asteella.

Savonlinnasta hän ylipäänsä poistuu vuoden aikana ehkä kerran tai kaksi. Jopa Savonlinnaa lähes tuplasti suurempi Mikkeli tuntuu vähän liian isolta kaupungilta.

Savonlinnassa asukkaita on tällä hetkellä noin 32 000.

- Jos lähtisin Mikkeliin asumaan, pitäisi kaikki aloittaa siellä alusta. En näe siinä oikein mitään järkeä.

Mika Laitinen ei vietä kovin paljon aikaa kotona. Aamukahvit hän käy yleensä juomassa huoltoasemalla. Kuva: Aleksi Jalava

Savonlinnan hän tuntee läpikotaisin.

Sitten Laitiselle tulee mieleen kysymys Helsingistä.

- Pitääkö paikkansa, että siellä pääsee liikkumaan kaikkein nopeimmin kävellen?

Itä-Suomen väestökehitys on ollut laskevaa vuosikymmeniä. Esimerkiksi Savonlinnassa asukasluku on tippunut 1990-luvulta tähän hetkeen vajaalla 10 000 asukkaalla.

Moni lähtee, eikä enää palaa. Laitinen kuitenkin kulkee vastavirtaan.

Hänelle on aina ollut selvää, että tänne hän jää.

- Miksi lähtisin, kun täällä on kaikki, hän sanoo.

- Vaikka ihmiset sanovat, että tämä on tuppukylä, eikä täällä mitään tapahdu, meikäläisellä on työt ja asiakkaat kaikki täällä. Ei sitä oikein kehtaa tai pystykään mihinkään lähtemään.

Lisäksi on perhe ja joitakin kavereita. Vapaa-aikaa Laitisella ei juuri ole, mutta jos sitä jää, hän käy kalastamassa.

- Tosin siitäkin tuli vähän työhomma, kun rupesin kalastuksenvalvojaksi.

Iso osa entisistä luokkakavereista ja isosisko ovat muuttaneet Savonlinnasta pois. Nuoret lähtevät koulutuksen perässä.

- Isosisko sanoi, ettei täällä hänen näkökulmastaan ole enää mitään.

Mika Laitista harmittaa, että nuoret muuttavat Savonlinnasta opintojen perässä pois. -?Keskustassa on tyhjiä liiketiloja vuosi vuodelta enemmän. Kuva: Aleksi Jalava

Sisko asuu nyt Tampereella. Sinne ja muihin Etelä- ja Länsi-Suomen suuriin kaupunkeihin nuoret Savonlinnasta suuntaavat.

Osa lähtee Joensuuhun ja Kuopioon. Laitista harmittaa opettajankoulutuslaitoksen siirto Savonlinnasta Joensuuhun.

- Täällä puretaan nyt vanhoja kerrostaloja ja koulutiloja pois. Ja sitten ne samat rakennetaan Joensuuhun. Onko siinä mitään järkeä?

Hän sanoo, että opiskelijoiden lähtö vaikutti keskustan ravintoloihinkin. Osa on mennyt konkurssiin. Nuorten lähtö näkyy erityisesti talvisin.

- Talvisin tämä on kuin kummituskylä koko kaupunki. Keskustassa on tyhjiä liiketiloja vuosi vuodelta enemmän.

Mika Laitinen raivasi talonsa alakerran tyhjäksi, jotta voi tehdä siitä puuvaraston. Kuva: Aleksi Jalava

Nuoret lähtevät koulutuksen ja työn perässä, mutta samaan aikaan Savonlinnassa on työvoimapulaa tietyillä aloilla.

Laitinenkin saisi tehdä kellon ympäri töitä, jos haluaisi.

Usein hän herää metsään puoli viideltä, palaa kotiin iltapäivällä ja menee sitten vielä illaksi töihin, jos hommia on tarjolla.

- Joskus olen niin väsynyt, että nukahdan jo kahdeksalta.

Ammattien jakautuminen on Suomessa yhä voimakasta. Naisten määrä miesvaltaisilla aloilla ja miesten määrä naisvaltaisilla aloilla ei juuri ole kasvanut.

Se aiheuttaa tiettyjä haasteita Savonlinnassa ja muilla pienemmillä paikkakunnilla.

Laitiselle riittää maa- ja metsätalouden töitä. Myös teollisuudessa olisi työpaikkoja tarjolla.

- Joissain firmoissa on jopa työvoimapulaa, Laitinen sanoo.

Monia nuoria nämä alat, joissa töitä olisi tarjolla, eivät kuitenkaan kiinnosta. He lähtevät pois.

Se on Laitisen mielestä surullista.

- Täällä on töihin ja liiketoimintaan liittyen hirveästi potentiaalia. On harmi, jos se menee hukkaan.

Mika Laitinen sanoo, ettei hän ehdi miettiä tulevaisuutta kovin paljoa, koska joka päivä on niin paljon töitä tehtävänä. Kuva: Aleksi Jalava

Onko Laitinen tuoreena omakotitalon omistajana huolissaan siitä, että nuoret lähtevät pois?

Hän sanoo, ettei osaa huolehtia, koska on päättänyt jäädä Savonlinnaan. Töiden loppuminenkaan ei välttämättä saisi häntä lähtemään. Entä rakkaus?

- En mitenkään ihmeellisemmin ole miettinyt aihetta. Tulevaisuudelta odotan työntekoa ja elämistä. En ole parisuhdetta tai perhettä miettinyt.

- Ehkä on helpompi olla töissä, kun ei ole kukaan hengittämässä niskaan.

Savonlinnasta hänet saisi lähtemään vain töiden loppuminen.

- Silloinkin todellisempi vaihtoehto olisi koulun penkille lähteminen kuin Savonlinnasta lähteminen.

Kuva: Aleksi Jalava

Erityisesti pojat haaveilevat kotiseudulle jäämisestä, tutkija Mari Käyhkö Itä-Suomen yliopistosta kertoo.

Käyhkö on tutkinut kollegoidensa kanssa syrjäseuduilla kasvaneiden nuorten elämää usean vuoden ajan.

- Syrjä selvästi vetää tai pitää poikia. Heillä on tyttöjä enemmän intoa palata ja rakentaa elämää kotiseudulle.

Yhtä tärkeää kuin sukupuoli on kuitenkin Käyhkön mukaan se, onko nuori koulutusorientoitunut vai ei.

- Aikoinaan tutkimillani siivoojaksi opiskelleilla tytöillä oli paikasta riippumatta perinteisempiä toiveita omasta talosta ja äidiksi tulemisesta. Samanlaista puhetta ei niin kuule koulutusorientoituneilta tytöiltä.

Käyhkön mukaan työelämäorientoituneilla nuorilla on koulutusorientoituneita nuoria vahvemmin toiveena perinteinen elämänmuoto, joka pitää sisällään työn, talon ja tulevan perheen.

- Syrjässä omakotitalotkaan eivät välttämättä maksa ihan kauheasti, joten tähän on helpompi päästä kiinni kuin kaupungissa, jossa asunnot ovat kalliimpia.

Käyhkö puhuu pienen paikkakunnan identiteetistä, jolle tyypillistä on rauhallinen, perhekeskeinen elämä kaukana kaupungista. Siihen ei välttämättä sisälly kovin kunnianhimoisia ura- tai kouluttautumissuunnitelmia.

- Ylipäänsä syrjästä on puhuttu miesperiferia-käsitteen kautta. Usein harrastukset ja elämäntyyli ovat siellä sellaisia, että ne kiehtovat poikia enemmän kuin tyttöjä.

- Tyttöjä myös ajaa pois juoruilukulttuuri ja elämän kapeus. Se, kenen suvusta tulet ja miten sinusta puhutaan, näyttäisi kohdistuvan tyttöihin enemmän kuin poikiin.

Tutkimuksessa syrjäseuduilla asuvien yhdeksäsluokkalaisten tyttöjen haastattelut olivat täynnä puhetta kaupunkiin muutosta.

- Kaupunkiympäristöön ladattiin isoja toiveita, jotka liittyivät uusiin tuttavuuksiin, harrastuksiin ja koulutusmahdollisuuksiin. Kaupunki näyttäytyi tyttöjen kohdalla paikkana, johon on päästävä. Poikien puhe kaupunkiin muutosta oli varovaista ja pelokastakin.