Janina Kosunen lopetti muutama vuosi sitten opinnot kesken. Hän eristäytyi kotiinsa. Kuva: Aleksi Jalava / IS

Mielenterveysongelmat ovat Itä-Suomessa yleisempiä kuin muualla Suomessa. Varkaudessa asuva Janina Kosunen, 22, ei poistunut kotoaan viikkoihin. Nyt hän kertoo, miten nuorilla idässä menee.

"En pysty enää koskaan menemään kouluun."

"En pysty enää koskaan tekemään mitään."

Tällaisia ajatuksia nyt 21-vuotiaan Janina Kosusen mielessä liikkui taukoamatta pari vuotta sitten.

Ilta-Sanomat kertoo tällä viikolla Itä-Suomen tilanteesta.

Hän oli aloittanut opinnot ammattikoulussa Kuopiossa. Samaan kouluun hotelli- ja ravintola-alaa tuli opiskelemaan hänen paras ystävänsä.

Vähitellen Kosusesta alkoi tuntua, ettei ala ehkä olekaan häntä varten. Hän oli valinnut sen, koska kaverikin meni, ja havahtui vasta sitten miettimään, mikä häntä oikeasti kiinnosti.

Hotelli- ja ravintola-ala vaihtui kauneusalan opintoihin, jotka sujuivatkin alkuun hyvin. Vähitellen kouluun lähteminen muuttui vaikeaksi, sillä Kosunen ei kokenut kuuluvansa porukkaan.

- Kaveriporukka vaihtui ja meni välejä ihmisiin. Se ahdisti ja aloin miettiä, mikä minussa on vikana, kun en ole enää mitään. Aloin kiinnittää enemmän huomiota ulkonäkööni.

Poissaoloja kertyi. Jossain vaiheessa opettaja huomasi, ettei Kosunen enää käynyt koulussa ja alkoi kysellä, onko kaikki hyvin.

- Hän koitti parhaansa mukaan saada minut pysymään siellä.

Janina Kosunen sanoo, että sosiaalinen media lisää nuorten ahdistusta. -?Se tuo ulkonäköpaineita ja muitakin paineita. Kuva: Aleksi Jalava

Opettaja ei onnistunut. Kosunen eristäytyi kotiinsa. Hän makasi sängyssä ja selasi puhelinta. Niin kuluivat päivät ja viikot.

Hän ei saanut mistään kiinni. Arki muuttui harmaaksi mössöksi. Sen ainoana sisältönä oli somen selaaminen ja sarjojen katsominen.

Somen kiillotetut kuvat pahensivat oloa.

- Aloin miettiä, miksi kaikilla muilla menee niin hyvin paitsi minulla.

Koronapandemia varotoimineen jylläsi eikä ainakaan innostanut lähtemään ulos ovesta. Lisäksi Kosusen koulu sijaitsi aivan hänen asuntonsa naapurissa. Koska ajatus kouluun menemisestä ahdisti, rakennuksen näkeminen pahensi oloa.

- Lopulta pelkästään se, että piti nousta sängystä käymään suihkussa tuntui valtavalta urakalta, Kosunen sanoo.

- Aloin miettiä, miksi pitää käydä edes suihkussa, kun en ole menossa mihinkään.

Tavallaan kyse oli siitäkin, ettei Kosunen tehnyt mitään tai käynyt missään, koska ei ollut pakko. Jälkikäteen hän on miettinyt, että täydellinen sosiaalinen eristäytyminen ja passivoituminen on tänä päivänä yllättävän helppoa. Kotoa ei tarvitse poistua edes ruokakauppaan.

- Kun on Woltteja ja muita sovelluksia, ei tarvinnut tehdä edes ruokaa.

Janina Kosunen on jälkikäteen miettinyt, miten helppoa nykyaikana on eristäytyä kotiin. Kuva: Aleksi Jalava

Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa Eezy Työllisyyspalveluiden Nuotti-valmentajana työskentelevä Hanna Hirvonen kuuntelee Kosusen tarinaa vakavana.

Hän tietää, millaisia haasteita itäsuomalaisilla nuorilla on. Yleisimpiä ovat ahdistuneisuus ja sosiaalisten tilanteiden pelko. ADHD ja ADD ovat myös Hirvosen mukaan yleisiä.

Vuonna 2016 ADHD-lääkkeitä käytettiin yleisimmin Pohjois-Karjalan, Lapin ja Etelä-Savon sairaanhoitopiireissä. Tuolloin 9-13-vuotiaiden poikien ADHD:n lääkehoito oli esimerkiksi Pohjois-Karjalassa 8,2 prosenttia ja Etelä-Savossa 7,6 prosenttia ikäluokasta.

Kansallisessa mielenterveysindeksissä Pohjois-Savo pärjää huonoiten, THL:n tutkimusprofessori Seppo Koskinen sanoo.

Indeksissä tarkastellaan itsemurhien määrää, mielenterveyshäiriöiden takia myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden määrää sekä psykoosin takia lääkkeiden erityiskorvausoikeuden saaneiden määrää.

Ihmisten terveys on Itä-Suomessa muutenkin huonommalla tolalla kuin muualla Suomessa.

- Syöpää lukuun ottamatta kaikki muut sairaudet ovat yleisempiä Itä-Suomessa kuin muualla Suomessa, Koskinen kertoo.

Yhtä selittävää tekijää itäsuomalaisten korkeammalle sairastavuudelle ei ole. Koskinen nostaa esille matalamman sosioekonomisen aseman sekä elintavat.

- Näiden tekijöiden ohella on viitteitä, että ainakin sepelvaltimotaudin kohdalla kyse voi olla perimän eroista. Idässä ja lännessä on erilainen asutushistoria.

Nuotti-valmentaja Hirvonen työskentelee laajalla alueella Itä-Suomessa. Hän kohtaa päivittäin työssään nuoria, joiden elämänhallinta ja suunta ovat hukassa.

Janina Kosusen hän tapasi ensimmäistä kertaa Heinävedellä. Kun nuoren naisen komeroelämä oli jatkunut jo viikkoja, hänen äitinsä ehdotti, että tytär muuttaisi Heinävedelle asumaan isänsä ja mummonsa luo. Siellä hänen ei tarvitsisi maksaa vuokraa.

Siinä vaiheessa Kosunen oli jo lopettanut koulun kokonaan.

Heinävesi on reilun 3?000 asukkaan kunta Pohjois-Karjalassa. Kosusella ei ollut siellä kavereita, mutta lähestyvä kesä helpotti oloa hiukan.

Tärkeintä oli, että hän ei enää ollut yksin.

- Kun asuin jonkun kanssa, ei enää ollut niin yksinäinen olo. Lisäksi siellä oli eläimiä, mikä toi positiivisuutta elämään.

Hanna Hirvonen ja Janina Kosunen tapasivat ensimmäistä kertaa Heinävedellä. Kosunen on osallistunut Nuotti-valmennukseen useita kertoja, ja kokee, että se on auttanut häntä elämässä eteenpäin. Kuva: Aleksi Jalava

Muutto tuntui uudelta alulta. Samaan aikaan Kosusta kuitenkin ahdisti elämän päämäärättömyys. Hän ei vieläkään tiennyt, mitä haluaisi tehdä.

- Tuntui, että kaikilla muilla on jokin juttu, mitä he tekevät, ja olen jälkeenjäänyt muista.

Koulun aloittaminen uudelleen tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta. Vaikka hän oli aiemmin pitänyt opiskelusta, nyt pelkkä ajatuskin kouluun menemisestä ahdisti. Hänellä ei enää ollut tukenaan kaveriporukkaa, jonka kanssa voisi jakaa opiskeluarkea.

Sinä kesänä Heinävedellä Hanna Hirvonen ja Janina Kosunen tapasivat toisensa ensi kertaa. Hirvonen sai tiedon Kosusen tilanteesta etsivältä nuorisotyöntekijältä. Kouluilla on velvollisuus ilmoittaa heille syrjään jääneistä nuorista.

Jo ensimmäisen tapaamisen aikana he alkoivat selvittää, mitä Kosunen voisi Heinävedellä tehdä.

Jotenkin hänen pitäisi päästä pois kotoa. Se olisi ensimmäinen askel.

Työkokeilupaikka löytyi Heinäveden kirjastosta. Kosunen piti kirjastossa työskentelystä ja sai arkirytmistä taas kiinni, mutta puolen vuoden jälkeen hänen elämänsä suunta oli taas auki. Hän oli yhä epävarma itsestään, kaverisuhteistaan ja tulevaisuudestaan.

Hirvonen ehdotti Kosuselle nuorten työpajatoimintaan lähtemistä. Sen avulla voisi harjoitella kahdeksalta heräämistä, säännölliseen toimintaan sitoutumista sekä sosiaalisia suhteita.

Pienissä ryhmissä työskentely oli helpompaa. Vähitellen Kosunen huomasi, että sosiaaliset tilanteet eivät enää aiheuttaneet niin paljon ahdistusta.

Kun työpajatoiminta loppui, Kosunen pääsi Hirvosen avustuksella tutkintoon valmistavaan koulutukseen. Siellä hän on voinut rauhassa miettiä, mitä haluaisi tulevaisuudessa tehdä.

Vaikka tulevaisuus ei vieläkään ole täysin selvä, se ei enää pelota Kosusta. Nuotti-valmennuksessa tuttu aikuinen on kulkenut hänen kanssaan matkaa yhdessä.

Ahdistus on lievittynyt.

Janina Kosunen muutti Heinävedeltä Varkauteen. Nuotti-valmennuksen kautta hän pääsi tutustumaan eri opiskelualoihin. Kuva: Aleksi Jalava

Tulevaisuus on isoin yksittäinen asia, josta nuorten kanssa keskustellaan Nuotti-valmennuksessa, Hanna Hirvonen kertoo.

Mitä tekisin? Minne menisin töihin? Miten pääsisin opintoihin?

- Paljon on arkisia kysymyksiä, yksinäisyyttä ja tunnetta, että ei kuulu mihinkään, hän sanoo.

Tällainen näköalattomuus voi olla erityisen voimakasta Itä-Suomessa, josta työ- ja opiskelupaikat hupenevat.

Monella näköalattomalla nuorella vuorokausirytmi on sekaisin, eikä heillä ole paikkaa, johon he voisivat mennä.

- Nämä nuoret eivät tunne aikuisia, joiden kanssa voisivat pohtia tällaisia asioita.

Hirvonen sanoo, että Nuotti-valmennuksessa tärkeintä on rakentaa verkosto, johon nuori voi kiinnittyä. Hän tekee yhteistyötä esimerkiksi koulujen ja etsivien nuorisotyöntekijöiden kanssa.

Janina Kosunen arvelee, että hänen tilanteensa olisi ratkennut nopeammin, jos avun hakeminen ei olisi ollut niin vaikeaa.

- Ensin pääsin mutkien kautta koulupsykologille, mutta ihmiset vaihtuivat ja piti kertoa sama tarina uudestaan ja uudestaan. Se alkoi väsyttää.

Hirvonen sanoo, että resursseista on pulaa. Psykiatrialle on myös Itä-Suomessa pitkät jonot.

THL:n tutkimusprofessori Seppo Koskisen mukaan Pohjois-Karjalassa koetaan eniten lääkäripalveluiden riittämättömyyttä.

Pohjois-Karjalan lisäksi kuitenkin myös Keski-Uudellamaalla ja Kainuussa yli 30 prosenttia asukkaista kokee saavansa liian vähän lääkäripalveluita tarpeisiinsa nähden.

- Näyttäisi siltä, että palvelujärjestelmä kohtuullisen tasapuolisesti vastaa tarpeisiin eri alueilla Suomessa.

Hän arvelee, että sote-uudistus parantaa tilannetta alueilla, joilla sairastavuus on korkea. Hyvinvointialueille ohjataan rahoitusta palvelutarpeen perusteella.

Koskisen mielestä palveluja pitäisi kehittää tasapuolisesti eri puolilla maata, mutta huomiota tulisi kiinnittää aiempaa enemmän myös sosioekonomisiin eroihin.

- Tuloryhmien väliset terveyserot ovat suuremmat kuin alueelliset terveyserot. Siihen pitäisi selvästi vielä nykyistä enemmän kiinnittää huomiota.

Hanna Hirvonen ehdotti Janina Kosuselle nuorten työpajatoimintaa, josta Kosunen sai helpotusta sosiaalisista tilanteista kokemaansa ahdistukseen. Kuva: Aleksi Jalava

Kaikki Nuotti-valmennuksessa olevat nuoret eivät pääse elämässään eteenpäin.

- Silloin esimerkiksi sosiaalityöntekijä voi ottaa nuoresta koppia ja jatkaa työskentelyä hänen kanssaan, Hanna Hirvonen sanoo.

Hän yrittää kuitenkin aina painottaa nuorille, että heillä on mahdollisuuksia mennä eteenpäin diagnooseista ja haasteista huolimatta.

- Sanon monesti nuorille, että älä mene diagnoosin taakse.

Sillä Hirvonen tarkoittaa, ettei kannata jäädä kotiin, vaikka olisi saanut esimerkiksi ADHD-diagnoosin. Moni nuori ajattelee, ettei voi lähteä mihinkään, jos elämässä on haasteita.

Janina Kosunen on huomannut, että monilla nuorilla on vaikeuksia saada apua. Hän arvelee, että sosiaalinen media on yksi tekijä, joka on lisännyt nuorten ahdistusta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa.

- Se tuo ulkonäköpaineita ja muitakin paineita. Sitten voi alkaa tuntua, ettei minusta ole mihinkään, eikä kannata edes lähteä mihinkään.

Niin kävi myös Kosuselle.

Ruutuajan sijaan tarvittiin ihmisten kohtaamista ja keskustelua, jotta lamauttava ahdistus hellitti.