Uuden hallitusohjelman mukaan julkinen sektori ei voisi enää hakea vientialoja korkeampia palkankorotuksia.
Uusi hallitus on kirjannut, että yleisen palkkojen noston linjan päälle menevää ratkaisua ei voisi vastaisuudessa hakea sovittelulautakunnasta. Esimerkiksi julkinen sektori ei siis voisi enää hakea vientialoja korkeampia korotuksia sovittelumekanismin kautta.
Edellinen kunta- ja hyvinvointialan palkkaratkaisu syntyi nimenomaan niin. Palkat nousivat siinä viis prosenttia enemmän verrattuna vientialoihin. Osa kritisoi ratkaisua vastuuttomuudesta julkisen sektorin ollessa velkaantunut.
Korkeakoulutettujen työmarkkinakeskusjärjestö Akavan puheenjohtaja Maria Löfgren kertoo olevansa ehdottomasti hallituksen vientivetoisempaa palkkamallia vastaan.
"Tällä tavalla hallitus ottaa suuren roolin lainsäädännön kautta palkkaneuvotteluihin eli toisin sanoen määrittelee sen, kuinka paljon palkat saavat nousta vientialojen ulkopuolella."
"Hallitukset eivät yleensä ole kovin suurella innolla halunneet puuttua työmarkkinoiden palkkaneuvotteluihin, vaan päinvastoin halunneet pysyä ulkopuolella. Valtiovalta ottaa nyt niskalenkin neuvotteluista ja sanoo minkä verran palkat voivat korota."
Löfgren toteaa, että Suomessa on monia vaatimattoman palkkatason aloja, joissa vallitsee työvoimapula, mutta vaaditaan korkeakoulutus, tiukat pätevyysvaatimukset sekä kokemusta ja osaamista. Hän nostaa esimerkkeinä sosiaali- ja terveydenhuollon, varhaiskasvatuksen ja opetusalan.
"Siitä huolimatta, että on työvoimapula, laitetaan yläraja palkankorotuksille."
"Ei voida ajatella, että tehtäisiin palkkaohjelmia tai muita tällaisia laajoja korjausliikkeitä, jolla ihmiset saataisiin palkkakuopasta pois, kun nyt lainsäädännön kautta sovittelijan ja sovittelulautakunnan toimivallan rajaamisella hallitus haluaa puuttua palkankorotusten tasoon."
Löfgren toteaa uudistuksen vesittävän naisvaltaisten alojen samapalkkaisuustavoitteet sekä vahvistavan segregaatiota eli alojen sukupuolittumista ja eriytymistä entisestään.
"Tasa-arvon näkökulmasta en ole pelkästään pettynyt, vaan myös surullinen, että hallitusohjelmassa ei ole sellaisia tekijöitä, jotta voisimme ajatella, että saadaan tasa-arvokehitystä eteenpäin."
"Pelkään, että tässä on vaarana kahtia jakautuminen tai polarisaation kasvu."
Löfgren toteaa, että työmarkkinajärjestelmää olisi pitänyt uudistaa jo aiemmin. Akavan tavoitteena on koko sovittelujärjestelmän uudistaminen resurssien ja ennakoitavuuden lisäämisellä.
"Riitatilanteita tulisi ehkäistä jo ennalta, eikä niin että aina työtaistelun kautta mennään sovitteluun ja sitten vasta ollaan sovittelemassa vaan että ennalta olisi vuoropuhelua, jossa sovittelijalla olisi rooli."
Tulopoliittinen kokonaisratkaisu eli tupo on Löfgrenin mukaan mahdoton yhtälö, jos jollain osapuolella ei ole toimivaltaa.
"Akavassa ei olla hakemassa keskusjärjestölle roolia palkkaneuvotteluihin, mutta nyt kun tähän tulee lainsäädäntö, niin keskusjärjestöjen rooli tulee olemaan varsin merkittävä."
Löfgren tuo esiin, kuinka koronan ja Ukrainan sodan vuoksi Suomessa on jouduttu tekemään poikkeuksellisia ratkaisuja yksilöiden, politiikan ja yhteiskunnan tasolla. Hän on huolissaan mahdollisten työmarkkinauudistusten vaikutuksesta Suomen tulevaisuuteen ja yhtenäisyyteen.
"On nähty kehityssuuntaa, jossa on huono-osaisilla menee vielä hivenen huonommin ja sitten taas ne, jotka ovat valmiiksi paremmassa asemassa, niin he eivät ole tästä kärsineet. Jos me sisäsyntyisesti aiheutamme työmarkkinoiden kautta vastaavaa eriytymistä, niin se on minusta suuri huoli."
LUE SEURAAVAKSI: