Jere Lehtinen täyttää vuosia. Kuva: Johanna Erjonsalo / HS

Jere Lehtinen voitti pelaajana jääkiekon MM-kultaa ja Stanley Cupin, urheilujohtajana saavutuslistalle tuli myös olympiavoitto. Juhannuksen aikaan hän täyttää 50 vuotta.

Jere Lehtinen sanoo, että kysymys on tuttu. Kuka hän oli kolmikosta Tupu, Hupu ja Lupu, kun Leijonat voitti historiansa ensimmäisen jääkiekon maailmanmestaruuden 1995.

- Kyllä kai minä olen niistä Lupu, Lehtinen sanoo.

Ville Peltosen, Saku Koivun ja Lehtisen ykkösketju nimettiin kansan suussa Ankkalinnan puuhakkaan kolmikon mukaan. Pelaajien taidot, nokkeluus ja kekseliäisyys kaukalossa olivat kuin suoraan parhaista Aku Ankoista.

Leijonien kultasankarit alkavat siirtyä yksi toisensa jälkeen elämänsä jälkimmäiselle puoliajalle. Peltonen täytti hiljakkoin 50 vuotta, Lehtinen juhlii juhannuksena viisikymppisiään ja Saku Koivu seuraa perässä ensi vuoden syksyllä.

Vanhempi maailmanmestarikaarti on jo ehtinyt rikkoa 60 vuoden rajan. Nyt alkavat nuoremmatkin saavuttaa pyöreitä vuosia. Parhaina pelivuosina tasalukuja ja ennätyksiä puhkottiin kaukalossa.

Keskushyökkääjä Koivussa oli johtajuutta, Peltonen latoi kolme maalia loppuottelussa Ruotsia vastaan, mutta Lehtinen oli se, joka paiski töitä muidenkin edestä. Tehokkuutta unohtamatta.

Nuorelle Jere Lehtiselle NHL oli vain kaukainen ajatus. Kuva: Johanna Erjonsalo/HS

Lehtinen oli suuri lahjakkuus, mutta hänen osaamisensa nähtiin Suomessa paljon nopeammin kuin NHL:n kykyjenetsijöiden papereissa.

Kesällä 1991 Lehtinen oli varattavissa ensimmäisen kerran NHL:ään, mutta Kiekko-Espoon nuorukainen sukelsi läpi varakierrosten ilman mainintaa omasta nimestään.

- Se oli silloin niin kaukainen ajatus.

Prahan kevään 1992 MM-turnaukseen Leijonien silloinen päävalmentaja Pentti Matikainen nosti Lehtisen Kiekko-Espoon I divisioonajoukkueesta. MM-paikan nappaaminen maan kakkossarjasta oli ennenkuulumatonta.

Lehtisen arvo pelaajana alkoi nousta, vaikkakin varovaisesti. Minnesota North Stars luotti Lehtiseen sen verran, että uskalsi ottaa pelaajan itselleen neljännellä kierroksella.

Kesän 1992 varaustilaisuudessa huudettiin 11 kierroksella 264 pelaajaa. Lehtinen oli yksi varausluokan suurista löydöistä.

Vain yksitoista pelaajaa tuosta varausvuodesta kiekkoili Lehtistä enemmän NHL:n runkosarjaotteluita.

Lehtinen muistaa hyvin kesän, jolloin sai vihdoin varauksen. Hän ei ollut Montrealissa paikalla, vaan armeijassa Lahdessa, kun komppania käytävällä huudettiin alokas Lehtistä puhelimeen. Lehtinen riensi ripein askelin hänelle osoitettuun lankapuhelimeen.

- Vanhemmat soittivat ja kertoivat, että minut on varattu NHL:ään. Ei siinä ollut glooriaa. Varaus ei ollut silloin päällimmäinen ajatus.

Jere Lehtisen laukaus on lähtenyt. Kuva: Europhoto/Jukka Rautio

Jere Lehtinen Dallas Starsin paidassa ottelussa San Josea vastaan 1995. Kuva: Tom Levy ()

Minnesota North Stars ehti muuttaa Dallasiin ennen kuin Lehtinen pääsi aloittamaan NHL-uransa - josta tulikin yksi Suomen komeimmista.

Dallasissa meni 14 kautta pelaajana ja uran jälkeen koko perhe asui vielä neljä vuotta öljykaupungissa. 19 vuotta samassa paikassa oli lähes puolet Lehtisen elämästä.

Ei ihme, että hän kutsuu Dallasia toiseksi kodikseen, vaikka perheellä ei enää olekaan asuntoa siellä.

Lapsille, Sofialle, Annalle ja Joelille, muutto takaisin Espooseen oli kova paikka ja vaati kipuilua.

Aika alkoi parantaa kaipuuta. Sofia valmistui Wilmingtonista Pohjois-Carolinasta MM-turnauksen aikaan, mutta ei halunnut palata enää Dallasiin. Anna opiskelee Englannissa. Joel asuu vanhempiensa luona.

- En alussa ajatellut, että pelaisin samassa joukkueessa, ja noin monta vuotta omasta ja joukkueen tahdosta.

Jere Lehtinen toi Stanley Cup -kannun Suomeen 1999. Kuva: Jarmo Matilainen

Lehtisestä tuli MM-kultajoukkueen ainoa pelaaja, joka voitti NHL:n mestaruuden eli Stanley Cupin. Ehkä eniten kertoi pelaajasta kuusi ehdokkuutta parhaaksi puolustavaksi hyökkääjäksi ja lopulta kolme Selke Trophy -valintaa.

Dallasin monitoimiareenassa muistot palautuvat, kun sikäläinen urheilukulttuuri huokuu joka paikassa. Vahvimmat tunteet tulevat, kun nostaa katseensa hallin kattoon, jossa roikkuvat Stanley Cup -viiri ja Lehtisen jäädytetty pelipaita.

- Totta kai se tuntuu hyvältä, että arvostettiin pelaajana ja pelityyliäni.

Suomalaisista vain Lehtinen ja Aleksander Barkov ovat voittaneet Selke Trophyn. Lehtinen toteaa olevansa viimeinen laitahyökkääjä, joka on saanut tunnustuksen. Kaikki muut Lehtisen viimeisestä valinnasta (2003) eteenpäin - kuten myös Barkov - ovat keskushyökkääjiä.

Jere Lehtinen Tepsin paidassa Liigan loppuotteluissa Jokereita ja Otakar Janeckya vastaan 1995. Kuva: ANTTI JOHANSSON

Paljon ennen NHL-uran alkua Lehtinen teki ratkaisevan päätöksen, joka vaikutti koko loppu-uraan.

Kiekko-Espoo oli tuore liigajoukkue. Siellä olisi voinut jatkaa, mutta Lehtinen valitsi toisin. Hän siirtyi Turkuun.

TPS oli 1990-luvulla kiekkodynastia, johon korkeintaan Jokerit pystyi vastaamaan. Vladimir Jursinovin valmennus ja taidot kehittää nuoria pelaajia olivat kaikkien tiedossa. Siihen kouluun Lehtinen halusi.

- Jursia ja TPS:aa on paljosta kiittäminen, millainen pelaaja minusta tuli. Se oli nuorten hyvä paikka mennä ja kehittyä.

Lehtisen kahdella kaudella TPS pelasi Liigan finaaleissa Jokereita vastaan 1994 ja vuotta myöhemmin. Ensimmäisessä sarjassa tuli tappio, mutta toisella kaudella napsahti mestaruus. Se oli kuin alkusoittoa keväälle, joka toisi lisäksi MM-kultaa.

Pelaajauran jälkeen Lehtinen tiesi, että kiekon parissa hän haluaisi toimia. Pari kautta Joelin joukkueen valmennuksessa riitti sitä sarkaa.

Leijonien urheilujohtaja eli GM Lehtisestä tuli vähän sattumalta. Hän alkoi Dallasissa ollessaan kartoittaa NHL-pelaajia Leijonien MM-ryhmään.

Slovakian MM-turnaukseen 2011 Lehtinen matkusti ajatuksenaan puhua yritysjohtajille kertoakseen heille kiekon saloista. Majoittuminen Leijonien hotelliin johti siihen, että yhtäkkiä hän istuikin palavereissa päävalmentaja Jukka Jalosen ja johtoryhmään kuuluvien Timo Jutilan ja urheilujohtaja Jari Kurrin kanssa.

Turnaus päättyi historian toiseen MM-kultaan. Kolme vuotta myöhemmin Lehtinen olikin virallisesti Leijonien GM.

- Silloin huomasin, että tykkään tästä. Pystyin katsastamaan pelaajia, katsomaan pelejä ja ymmärsin sitä. Ilman sitä 2011 kisojen viikkoa en olisi tässä.

Nyt Lehtisellä on takana yhdeksän kautta kiekkojohtajana, yksitoista turnausta ja viisi mitalisijoitusta lisää. Ja näistä viidestä peräti kolme on kultaa mukaan lukien olympiavoitto, josta tosin valmentajat ja johtajat eivät saa mitalia.

Vertailu Stanley Cupin ja kansainvälisten saavutusten välillä saa Lehtisen mietteliääksi. Vastaus on jopa odotettu.

- Arvostan kaikkia, mutta ei niitä voi verrata. Kunnia, kun on saanut olla mukana. Ja onhan olympiakulta aina olympiakulta, kun kisat pelataan neljän vuoden välein.

Hienojen menestysvuosien jälkeen Leijonat kyykkäsi Tampereella. Kritiikki pöllysi - välillä se kohdistui katsojiin, peliin, ketjuihin ja MM-turnauksen pelaamiseen joka vuosi.

- Ajattelen sillä lailla positiivisesti, että olimme haastettuja ja itse ansaittu paikkamme. Jos Kanada lähti haastajana Suomea vastaan, se tapahtui ensimmäisen kerran, Lehtinen sanoo.

Entä kisojen pelaaminen joka vuosi?

- Se, että joku pelaaja jää pois MM-turnauksesta, ei johdu siitä, että kisat pelataan joka vuosi. Pelaajille, joukkueille ja kannattajille MM-turnaus on elintärkeä.

Kuka?

Syntynyt 24.6. 1973.

Kasvattajaseura EJK.

Pelannut Liigaa Kiekko-Espoossa ja TPS:ssa.

Suomen mestaruus TPS:ssa 1995.

Dallasissa 14 NHL-kautta ja Stanley Cupin voitto 1999 ja loppuottelussa 2000.

Valittu kolmesti vuosina 1998, 1999 ja 2003 parhaaksi puolustavaksi hyökkääjäksi, Selke Trophy. Ehdokkuuksia oli yhteensä kuusi.

Voittanut pelaajana MM-kultaa Tukholmassa 1995, MM-hopeaa Prahassa 1992, Italiassa 1994 ja Moskovassa 2007.

Olympialaisissa Lillehammerissa 1994 pronssia, Naganossa 1998 pronssia, Torinossa 2006 hopeaa ja Vancouverissa 2010 pronssia.

World Cupin kakkossija Torontossa 2004.

Leijonien urheilujohtajana MM-hopeaa 2016, MM-kultaa 2019, MM-hopeaa 2021, olympiakultaa 2022 (ei mitalia, kun vain urheilijat saavat olympialaisissa mitalin), MM-kultaa 2022.

Paita numero 26 on jäädytetty Dallasissa ja numero kymmenen Kiekko-Espoossa.

Perheeseen kuuluvat vaimo Jaana, tyttäret Anna ja Sofia sekä poika Joel.