Tico Svartin mukaan kenenkään ei pitäisi piilotella mitään puolta itsestään sen vuoksi, että pelkää, ettei lähipiiri tai lähipiiriin kuuluva ihminen hyväksyisi. -Jos näin tekee, niin menee metsään, Svart sanoo. Kuva: Jussi Nukari / IS

Lapsena Tico Svart rukoili, että homoseksuaalisuus vietäisiin hänestä pois. Aikuisena hän on saanut viestejä romaninuorilta, joille hän toimii sekä vertaistukena että jonkinlaisena roolimallina.

Silloin Tico Svart ei enää kestänyt. Käsi kävi pilleripurkilla.

Tico Svart on romani, joka on lapsesta saakka tiennyt olevansa homoseksuaali. Hän kuuluu vähemmistöön vähemmistön sisällä, ja se on ollut kaikkea muuta kuin helppo osa.

Perhe kuului myös helluntaikirkkoon, joten Svart ei uskaltanut kertoa homoudestaan kenellekään. Hänen mukaansa aihe on tabu sekä romanikulttuurissa että helluntailaisten kesken.

Sosiaalialan palvelujärjestön Romano Mission toiminnanjohtaja Tuula Åkerlund kertoo romaniyhteisössä vallitsevasta häveliäisyyskulttuurista. Siihen liittyy se, ettei esimerkiksi tällaisista asioista edelleenkään puhuta etenkään vanhempien ihmisten tai omien vanhempien kanssa.

Åkerlundin mukaan yhteisön sisällä usein tiedetään, ketkä kuuluvat seksuaalivähemmistöön.

- En ole huomannut, että he olisivat joutuneet syrjinnän kohteeksi. Mielestäni heitä yleensä pidetään tavallisena yhteisön jäsenenä, eikä suljeta ulkopuolelle, mutta varmaan on yksittäisiä tapauksia, joissa näin on käynyt, Åkerlund sanoo.

Yläkouluiässä asia tuli muuta kautta Svartin vanhempien tietoon. Äiti itki, isä oli hiljaa. Isän reaktio, tai sen puute, tuntui pahemmalta.

Kaksoisveljensä kautta Svart sai kuulla, että häntä homoteltiin ja puhuttiin selän takana pahaa.

- Olin kaiken hyvän päälle vielä tosi iso, rajusti ylipainoinen. Usein ajatellaan, ettei lihavia homoja ole olemassa, Svart, nyt 28, kertoo.

Svart otti kourallisen unilääkkeitä ja toivoi vaipuvansa ikuiseen uneen.

Fakta

Jos sinulla tai läheiselläsi on itsetuhoisia ajatuksia Mieli ry:n Kriisipuhelin päivystää 24/7 suomeksi numerossa 09 2525 0111.

Mieli ry:n kriisikeskusverkosto sekä Itsemurhien ehkäisykeskus antaa tukea itsemurhaa yrittäneille ja heidän läheisilleen sekä itsemurhan tehneiden omaisille.

Mieli ry järjestää myös vertaistukiryhmiä läheisensä menettäneille. Lisätietoa: www.mieli.fi

Jos tilanne on akuutti, tulee soittaa hätänumeroon 112. Vähemmän kiireellisessä tilanteessa apua voi hakea terveysasemalta tai työterveyshuollosta.

Tico Svart eli lapsuuttaan Pietarsaaren pikkukaupungissa. 20?000 asukkaan pitäjässä kaikki tiesivät, kenen poikia hän on. Svart muistaa, miten osa kavereiden vanhemmista kielsi lapsiaan leikkimästä hänen kanssaan.

- Tajusin jo silloin, että rasismista siinä oli kyse, Svart muistelee.

Helluntaiseurakunnan lastenleireillä taas vitsailtiin homoseksuaaleista. Jotkut esittivät homoa kulkemalla naisellisesti käsilaukun kanssa.

Svart koki, että tässä naurettiin hänelle, vaikkei kukaan hänen suuntautumisestaan edes tiennyt. Pilkka teki silti kipeää.

Suomen Helluntaikirkon virallisen kannan mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen. Kirkko kertoo kannanotossaan sitoutuvansa Raamatun opetuksista nousevaan avioliittokäsitykseen ja seksuaalietiikkaan.

Svartin mukaan romanikulttuurissa on paljon seksuaalisuuteen ja parisuhde-elämään liittyviä tabuja, joista ei voi puhua vanhempien kanssa. Vaikka kulttuuri kiteytyy yhteisöllisyyteen, niin häveliäisyyteen liittyvistä asioista vaietaan. Nytkään Svartin ei olisi soveliasta mennä käymään äitinsä luona siten, että vain hän ja äiti olisivat paikalla. Syynä on se, että he edustavat eri sukupuolia.

Svartin mukaan ei tullut kysymykseenkään, että hän olisi lapsena kertonut vanhemmilleen olevansa homo.

- Uskallan kuitenkin väittää, että uskonyhteisölle se olisi ollut isompi pala hyväksyä, Svart sanoo.

Niinpä Svart yritti kaikin tavoin kieltää homoseksuaalisuutensa ja tapella sitä vastaan. Alakoulun ajan hän rukoili sitä, että "eheytyisi". Ennen nukkumaanmenoa Svart risti kätensä ja pyysi, että homoseksuaalisuus viedään pois.

Mutta ei sitä viety.

Fakta

Romanien ja Suomen liput liehuivat salossa Helsingin kaupungintalon edessä romanien kansallispäivänä 8. huhtikuuta 2019. Kuva: Vesa Moilanen / Lehtikuva

Suomessa asuu lähteestä riippuen noin 10?000-15?000 romania. Euroopan alueella romanien määräksi on arvioitu 10-12 miljoonaa.

Romanit lähtivät alkukodistaan Intiasta noin vuonna 1000. Eurooppaan romanit tulivat 1300-luvulla. Heitä vainottiin erilaisuuden vuoksi ja karkotettiin monesta maasta, mikä pakotti heidät siirtymään paikasta toiseen. Vainot alkoivat tiettävästi 1500-luvulla.

Romaneilla on oma lippu ja oma kansallislaulu, mutta ei omaa maata. Suomessa romaneita on elänyt noin 500 vuoden ajan. Romanit saapuivat Suomeen pääasiassa Ruotsin kautta.

Pukeutumistapa on vahva osa romanien tapakulttuuria. Naiset pitävät korosteltua ja painavaa samettihametta, miehet pukuhousuja usein yhdessä kauluspaidan ja esimerkiksi liivin ja/tai nahkatakin kanssa.

Tunnettuja suomalaisia romaneita ovat muun muassa rumpali Remu Aaltonen sekä iskelmälaulajat Amadeus Lundberg ja Saska Helmikallio.

Homoseksuaalisuus ei näy ulospäin, mutta romanikansaan kuuluminen näkyy - viimeistään silloin, kun pukeutuu romanikulttuuriin kuuluviin perinnevaatteisiin. Miesten kohdalla niihin kuuluvat esimerkiksi suorat housut, lakerikengät ja kauluspaita tai muu pitkä ja peittävä paita.

Roturytkyjä, Svart sanoo pilke silmäkulmassaan.

Svart pukeutui romanikulttuurin mukaisesti ensimmäistä kertaa julkisesti 12-vuotiaana. Hän huomasi välittömästi, kuinka asenteet häntä kohtaan muuttuivat.

- Kaupoissa vartijat lähtivät seuraamaan ja katsoivat ihan eri tavalla, Svart kertoo.

Svart ymmärtää, kuinka tämän tapaisten kokemusten vuoksi osa romaneista voi kääntyä sisäänpäin ja viettää aikaa vain oman yhteisönsä keskuudessa. Syrjinnän kokemukset voivat synnyttää kielteisiä asenteita valtaväestöä kohtaan, mikä ei edesauta kiinnittymistä työelämään.

Itsemurhayrityksen jälkeen Svart ei halunnut olla vain "omiensa joukossa". Hän muutti 16-vuotiaana yksin Tampereelle opiskelemaan lähihoitajaksi. Samalla hän päätti luopua perinnevaatteiden käyttämisestä.

- Koin paljon helpommaksi, kun en enää ollut silmätikku. Olen huomannut, että kun ei pukeudu romanikulttuurille ominaiseen tapaan, pääsee helpommin ihmisten lähelle, Svart sanoo ja lisää, että kokee ajoittain olevansa niin sanottu kakkosluokan romani.

Se johtuu siitä, ettei hänestä kuulemma näe päällepäin, että hän on romani. Nimi sen kuitenkin paljastaa: Svart sanoo, että eräs taksifirma ei keväällä suostunut lähettämään hänelle autoa nimensä vuoksi. Svart kertoo tehneensä tapauksesta rikosilmoituksen syrjinnästä.

Toisinaan tuntemattomat saattavat kysyä, onko hän ulkomaalaistaustainen - mutta että romani, ehei. Sitä häneltä ei kysytä. Svartiin tutustuneet ihmiset ovat saattaneet sanoa, etteivät olisi ikinä uskoneet, että hän on romani.

Svart ei tiedä, mitä tällaisesta pitäisi ajatella.

Ammattikouluaikoina Svart huomasi, ettei homous ehkä olekaan maailmanloppu edes silloin, jos sattuu olemaan romani.

Svart kertoo, kuinka hän lopulta myönsi eräälle opiskelukaverille huhujen olevan totta. Nuori mies odotti, että myöntämisellä olisi karmeat seuraukset.

Mutta mitään ei tapahtunut. Ei yhtään mitään. Ketään ei varsinaisesti edes kiinnostanut.

Joku joskus homotteli, mutta samapa se. Siihen oli turtunut ja tottunut.

Kaapin ovet rävähtivät auki. Svart rupesi meikkaamaan.

Svart on laihduttanut 50 kiloa ja joutunut uudistamaan vaatekaappinsa sisällön täysin. Hän hankki vain sellaisia vaatteita, joista oikeasti piti. Kenenkään mielipiteellä ei ollut väliä.

Paitsi sukulaisten.

Svart kertoo, että siinä missä valtaväestön suhtautuminen seksuaalivähemmistöjen edustajia kohtaan on vuosikymmenten saatossa muuttunut, sama on tapahtunut myös romanien keskuudessa. Silti homous tai ylipäätään seksuaalinen suuntautuminen ovat asioita, joista ei passaa puhua.

Kaikkia sukulaisia Svart enää voinut tavata. Hän aisti, että osalle homous olisi liikaa.

- Mutta aika pitkälle sain ja saan yhä mennä ihmisten luo ja olla sellainen kuin olen. Kunnioituksesta kulttuuria kohtaan en kuitenkaan mene heiluttamaan sateenkaarilippua heidän silmiensä eteen.

Erään ihmisen kohdalla hyväksymättömyys tuntui Svartista erityisen pahalta.

Se joku oli isä.

Vuonna 2022 Suomen Sairaanhoitajat palkitsi Tico Svartin Nouseva tähti -tunnustuksella. Kuva: Jussi Nukari / IS

Helmikuussa 2017 Helsinkiin juuri muuttanut Tico Svart vastasi yöllä äitinsä puheluun.

Pietarsaaressa, jossa perhe yhä asui, oli tapahtunut jotain kamalaa. Svartin pitäisi perheen vanhimpana lapsena tulla ehdottomasti paikalle. Romanikulttuurissa vanhimman lapsen rooli on suuri.

Svart hyppäsi välittömästi auton rattiin ja lähti ajamaan. Yön aikana hän oli saanut kuulla, että isä oli joutunut henkirikoksen uhriksi. Lehdet kertoivat, että roskiksesta olisi löytynyt ihminen.

Se ihminen oli isä. Svartin isän ruumis oli pilkottu kuuteen osaan.

Tekijä tuomittiin lopulta 11 vuoden vankeuteen.

Svart oli nähnyt isänsä kaksi viikkoa ennen kuin tämä surmattiin. Kohtaaminen oli tärkeä, yksi Tico Svartin elämän tärkeimmistä hetkistä. Isä oli tullut käymään Tampereella, josta Svart oli juuri muuttamassa kohti Helsinkiä. Isä ja poika juttelivat pitkään ja hartaasti.

Isä sanoi, että hyväksyy poikansa sellaisena kuin hän on.

- Puhuttiin asiat halki ja meidän piti nähdä pian uudelleen, Svart sanoo ja nielaisee,

- Mutta koskaan ei enää nähty.

Vähemmistön vähemmistöön kuuluminen, syrjintä - kerran Svart kertoo hakeneensa kesätöihin mansikanmyyjäksi, mutta työnantaja sanoi, ettei palkkaa romaneita - ja homottelu sekä isän surmatuksi joutuminen ovat asioita, joita on ollut hankalaa käsitellä.

Kaikki eivät välttämättä olisi kestäneet.

Jollain ilveellä Svart silti pärjäsi. Isän hautajaisten jälkeen sukulaiset eivät olleet hänen kanssaan liiemmin tekemisissä, mutta ystävät pitivät Svartista huolta. He pyysivät Svartia mukaan tekemään remonttia, vaikka Svart oli viimeksi nikkaroinut yläkoulun puutyötunneilla.

Tärkeintä oli, että oli seuraa. Ettei tarvinnut jämähtää yksin kotiin surkuttelemaan epäreilua maailmaa.

Hiljalleen mielen mustuus vaaleni harmaan sävy kerrallaan.

- Muistan pohtineeni, miksi en sure enää joka päivä ja miksi joskus on hauskaa. Syyllistin itseäni, kun oli ollut hyvä päivä, Svart sanoo.

Svartilla alkoi mennä niin hyvin, että hän päätti toteuttaa unelmansa ja kouluttautua sairaanhoitajaksi. Valmistumisen kynnyksellä puhelin soi jälleen keskellä yötä.

Nyt kaksoisveljelle oli käynyt jotain. Ei kai historia toistaisi itseään?

Tico Svartin sisko luuli, että Tico on humalassa. Eihän hän muuten keskellä yötä soittaisi.

Svart ei ollut humalassa, vaan kauhuissaan. Aamulla olisi hypättävä junaan ja lähdettävä selvittämään, mitä Pietarsaaressa asuvalle veljelle oli oikein käynyt. Sisko lähti mukaan.

Hieman ennen Seinäjoen asemaa Svart sai ajatuksensa kokoon. Jos veljelle oli käynyt oikein pahasti, niin ei kai häntä Pietarsaaren pienessä sairaalassa hoidettaisi.

Svart soitti ensiapuun ja kysyi, onko hänen veljensä niminen henkilö hoidettavana.

- Sieltä sanottiin, että on se täällä, hän on tuolla kappelissa, Svart sanoo.

- Kysyin, että anteeksi, kerroitko minulle juuri, että kaksoisveljeni on kuollut.

Muutamaa minuuttia Svartia nuorempi kaksoisveli oli tappanut itsensä. Tico Svartin piti jälleen hoitaa hautajaiset ja olla perheen tukena. Lapsena hänen oli pitänyt tottua syrjinnän kohteeksi joutumiseen, aikuisena siihen, että menettää läheisen henkilön poikkeuksellisella tavalla.

Hautajaiset menivät rutiinilla, mutta tyhjiö niiden jälkeen oli jälleen valtava.

Svart kiittää jälleen ystäviään sekä työnantajaansa ymmärryksestä.

- Ensimmäinen syntymäpäivä kaksoisveljen kuoleman jälkeen iski lujaa, hän sanoo.

Hiljalleen Tico Svart sai käsiteltyä myös veljensä kuolemaa. Ei voi sanoa, että rutiinilla, mutta jotain sinne päin.

Svart teki päätöksen yrittää ottaa elämästä irti kaikki, mitä sillä on tarjottavana. Jos joku ei sitä hyväksy, niin sitten ei hyväksy.

Niinpä Svart osallistui vuonna 2022 TV5-kanavalla esitettyyn Marko Björs - Rakkauden seikkailu -ohjelmaan, jossa Svart oli yksi kymmenestä sinkkumiehestä, joka yritti valloittaa kouluratsastajana, ratsastusvalmentajana ja mallina tunnetun Marko Björsin sydämen.

Tico Svart osallistui Marko Björs - Rakkauden seikkailu -ohjelmaan vuonna 2022. Kuva: Seppo Solmela / IS

Svart kertoo osallistuneensa ohjelmaan sen formaatin vuoksi ja siksi, että halusi nähdä, voisiko hänellä ja Björsillä synkata. Lisäksi vaakakupissa painoi kolmaskin syy: julkisuudessa ei ollut pahemmin esiintynyt avoimesti homoseksuaaleja romanimiehiä.

- Halusin tietyllä tapaa sohaista muurahaispesää ja murtaa stereotypioita, hän sanoo.

Lähisukulaisilleen Svart ei kertonut ennakkoon ohjelmaan osallistumisesta mitään. Kuvaukset kestivät neljä viikkoa, jolloin Svart oli "työreissulla". Niin hän äidilleen sanoi.

Svart oli ajatellut, että tieto osallistumisesta tulisi ilmi vasta sitten, kun ohjelma alkaa. Hän ei ollut tajunnut, että sitähän mainostetaan televisiossa jo hyvissä ajoin.

- Äiti soitti eräänä aamuna kello 7 ja sanoi, että näki mut teeveessä. Luulin, että hän repisi itsensä kappaleiksi, mutta ei hän sanonut siitä sen enempää.

Osallistumisesta Svart kertoo saaneensa pääasiassa vain hyvää palautetta myös romaniyhteisön sisältä. Puhelimeen on tullut useita viestejä romaninuorilta, jotka kipuilevat oman seksuaalisuutensa kanssa. Heille oli iso juttu, että valtakunnan televisiossa oli henkilö, johon samaistua.

Svart kertoo kokemuksestaan, että jos ihminen ei voi olla oma itsensä, hän ajautuu suuriin ongelmiin.

- Mua satuttaa ajatus lapsesta tai nuoresta, joka kamppailee näiden asioiden kanssa ja elää sellaisessa kulttuurissa, jossa lähipiiri vaientaa hänet. Sellainen tappaa, Svart sanoo.

Sellainen oli hyvin vähällä tappaa hänetkin.

Tico Svart on ylpeä itsestään juuri sellaisena kuin hän on. Erityisen ylpeä hän on siitä, että vaikka hänelle ei välttämättä ole jaettu niitä helpompia pelikortteja ja elämä on ajoittain ollut ruusun terälehtien sijaan kasvin piikikkäillä varsilla tarpomista, hän pystyy seisomaan omilla jaloillaan, selkä suorassa, nöyristelemättä.

Yksi asia mietityttää silloin tällöin. Pitäisikö hänen alkaa käyttämään säännöllisesti kulttuuriinsa kuuluvia vaatteita? Pääseekö hän liian helpolla niin sanotuissa normivaatteissa?

Nykyään Svart käyttää perinnevaatteita vain kotiseudullaan - silloinkin ainoastaan silloin, kun paikalla on vanhempia romaneita. Romanikulttuurin olennainen osa on kunnioitus vanhempia ihmisiä kohtaan.

Jos vaatteet ovat yllä vaikka kauppareissulla, niin häneen suhtaudutaan edelleen kyräillen. Viimeksikin vartija lähti varmuuden vuoksi seuraamaan.

Silti Svart tuumii, että voisi romanivaatteita pitämällä lisätä valtaväestön tietoisuutta sekä romanikulttuurista että siitä, millaisia romanit voivat olla. Svart kun on esiintynyt julkisuudessa Rakkauden seikkailun ohella esimerkiksi yhtenä sairaanhoitajien äänitorvista viimevuotisten hoitoalan lakkojen aikana.

Joku voisi tunnistaa hänet - ja se taas voisi muuttaa ainakin ripauksella tämän henkilön käsitystä romaneista. Ehkä.

Niitä käsityksiä Svart on voinut jo muuttaa niin valtaväestön kuin romanien itsensä keskuudessa.

Äidinkin käsitykset ovat tainneet muuttua. Hän on kyllä sanonut pojalleen, ettei pojan olisi tarvinnut siihen tv-ohjelmaan mennä.

- Mutta huhuthan kertovat, että äiti on sitä sarjaa katsonut. Mitään ei toki myönnetä, Svart sanoo ja hymyilee.

Hiljainen hyväksyntä riittää hänelle.