Niilo Simojoki
Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin videopuheet eri maiden parlamenteissa on otettu poikkeuksetta vastaan raikuvin suosionosoituksin. Toisin oli maaliskuun lopulla Itävallassa, missä oikeistopopulistisen Vapauspuolueen (FPÖ) kansanedustajat marssivat mielenosoituksellisesti ulos salista puheen alkaessa.
Virallinen peruste oli maan perustuslakiin kirjattu "ikuinen puolueettomuus", johon sodassa olevan maan presidentin puhe Itävallan parlamentissa ei FPÖ:n mukaan sopinut. Likeisistä Venäjä-yhteyksistään tunnetun puolueen selityksen aitoutta on moni epäillyt.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli järkytys myös Itävallalle, mutta johtopäätökset ovat olleet kovin erilaiset kuin monissa muissa EU:n jäsenmaissa. Siinä missä verrokkimaat Suomi ja Ruotsi tekivät u-käännöksen kohti Natoa, eivät mielipiteet puolustusliiton jäsenyyden suhteen ole liikahtaneet Itävallassa juuri lainkaan viimeksi kuluneiden kolmen vuoden aikana: kansasta noin 60 prosenttia vastustaa Nato-jäsenyyttä ja vain noin viidesosa kannattaa sitä.
STT:n haastatteleman diplomaattilähteen mukaan Suomen ja Ruotsin pikaiset Nato-hakemukset olivatkin itävaltalaisille melkoinen järkytys, koska maiden luultiin olevan samassa veneessä. Nyt vertaistukea löytyy EU:ssa oikeastaan enää Irlannista, koska Venäjää myötäilevä Unkari on EU- ja Nato-maana ihan oma lukunsa.
Itävalta on toki antanut Ukrainalle humanitaarista apua ja osallistuu EU:n Venäjä-pakotteisiin.
Liittohallitus on korostanut olleensa sodan alusta saakka sitä mieltä, ettei Itävalta ole sodan suhteen poliittisesti puolueeton, vaan pitää Venäjää hyökkääjänä ja Ukrainaa uhrina. Samaan hengenvetoon on lisätty, että puolueettomuus pätee yhä sotilaallisesti.
Pikaisen uutiskatsauksen perusteella itävaltalaisten puheissa puolueettomuudesta näyttää putoavan etumääre "sotilaallinen" aika herkästi pois.
Itävallassa on esimerkiksi keskusteltu puolueettomuuteen sopivan miinanraivausavun muodoista. EU:n rahastoista tehtäviä ammushankintoja Ukrainalle Itävalta ei ole Unkarin tapaan sentään yrittänyt estää.
Itävallan turvallisuuspoliittinen terminologiakikkailu eroaa Suomesta, missä ennen Nato-jäsenyyttä muistettiin jatkuvasti, ettei Suomi ole EU:n jäsenenä sen paremmin poliittisesti kuin sotilaallisestikaan puolueeton vaan ainoastaan sotilasliittoon kuulumaton maa.
Itävallan viehtymys puolueettomuuteen ei johdu Ruotsin tapaan onnistuneesta pysyttelystä sotien ulkopuolella vaan nimenomaan sodasta ja sen jälkiselvittelyistä.
Toisen maailmasodan voittajavaltioiden miehittämä maa sai itsemääräämisoikeutensa takaisin vuonna 1955 allekirjoitetun valtiosopimuksen myötä. Kyse oli merkkitapauksesta, sillä liittoutuneet eivät olleet tuolloin enää liittoutuneita, ja kylmä sota oli alkanut.
Neuvostojoukot suostuivat vetäytymään Itävallasta, kun Neuvostoliiton vaatimuksesta Itävallan pysyvä puolueeton asema oli kirjattu valtiosopimukseen.
Puolueeton asema on tuonut Itävallalle useiden kansainvälisten organisaatioiden, kuten öljyntuottajien Opecin, Etyjin sekä lukuisen YK-järjestöjen isännyyden.
Helmikuussa Itävaltaa arvosteltiin päätöksestä sallia venäläisen kansanedustajin saapuminen Etyjin parlamentaariseen yleiskokoukseen Wieniin. Kuudesta venäläisestä viisi oli EU:n pakotelistalla.
Käytännöllisemmän tason syyt varovaisuuteen Venäjän suhteen ovat taloudellisia. Venäläisen kaasun osuus kaikesta kaasuntuonnista romahti sodan alettua, mutta oli noussut jo ennen viime vuodenvaihdetta 70 prosenttiin eli lähes takaisin aiemmalle tasolle. Naapurimaa Saksan tapaista täydellistä irtiottoa venäläiskaasusta ei ole Itävallassa nähty.
Muissa maissa onnistuneen irtioton mahdottomuutta Itävallassa on selitetty muun muassa sillä, että itävaltalainen kaasujätti OMV on sidottu ostamaan venäläiskaasua sopimuksella, jota jatkettiin venäläisen Gazpromin kanssa vuonna 2018 peräti vuoteen 2040 saakka.
Venäjä on myös pysynyt vuodesta 2014 alkaen Itävallan toiseksi suurimpana ulkomaisten investointien lähteenä heti Saksan jälkeen. Monet Itävaltaa johtaneen liittokanslerit ovat löytäneet virkakautensa jälkeen itselleen työpaikan venäläisyhtiöistä.
Venäjään kytkeytyneessä niin kutsutussa Ibiza-skandaalissa 2019 suosionsa romahduttaneen FPÖ:n kannatus on noussut tasaisesti viime vuosina. Parlamentin kolmanneksi suurin ryhmä nousisi kirkkaasti maan suurimmaksi puolueeksi, jos vaalit pidettäisiin nyt. FPÖ on jo voittanut useita osavaltiovaaleja.
Oikeistopopulistien kannatuksen nousua selittävät sisäpoliittisen syyt, kuten näkyvä koronatoimien ja -rokotusten vastustaminen. Venäjän myötäily tai nuiva suhtautuminen Ukrainaan ei ole suosion lisääntymistä hillinnyt.
Puolueettomuutta kannattavat Itävallassa FPÖ:n ohella käytännössä kaikki muutkin puolueet. Keskustelua maan turvallisuuspoliittisen linjan muuttamisen tarpeesta ovat yrittäneet viritellä muun muassa tutkijat ja muut yhteiskunnalliset vaikuttajat avoimissa kirjeissä:
- Itävalta toimii ikään kuin maailma olisi pysähtynyt 23. helmikuuta 2022 (päivä ennen Venäjän hyökkäystä) - - Turvallisuuspoliittista linjaamme pidetään kansainvälisesti joko naurettavana tai selkärangattomana, allekirjoittajat perustelivat muutoksen tarvetta.
Ehdotukset puolueettomuuslinjan muuttamisesta ovat törmänneet seinään.
- Itävalta on ollut puolueeton, on puolueeton ja pysyy puolueettomana - - minun osaltani keskustelu on päättynyt, sanoi kansanpuolueen (ÖVP) liittokansleri Karl Nehammer pari viikkoa Venäjän laajamittaisen hyökkäyksen jälkeen maaliskuussa 2022.
Mutta jotain on Itävallassakin sentään tapahtunut: Jatkuvien säästöjen kohteena olleiden puolustusvoimien kykyjä on päätetty ryhtyä kohentamaan ja valmisteilla on myös hallituksen uusi turvallisuusstrategia.
Mitään merkittävää käännettä uuteen suuntaan Itävallan ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ei tähän mennessä koetun perustella ole kuitenkaan syytä odottaa.
-----
Lähteinä mm. Politico, The Local, Le Monde, Der Standard