Kuva: Henna Koponen

Ylivieskan kirkkoherra Eija Nivala vihki poikansa Oskarin avioon miehen kanssa. Toiminnasta on tehty kaksi kantelua tuomiokapituliin. Se ei ole kirkkoherraa yllättänyt - positiivisen palautteen määrä sen sijaan on.

Oskari Nivala makaa Saksan Hampurissa hotellihuoneen sängyllä. Hän lukee kumppanilleen Jere Postille somepäivitystä, jonka jakaisi Instagramiin. Jere toimii yleensä portinvartijana ja kuulostelee, onko Oskarin tekstissä mitään hölmöä.

Jere ei tiedä, että Oskarin pulssi on koholla.

Pian Jere huomaa, että eihän tässä mistään tulevasta päivityksestä ole kyse. Tässähän puhutaan rakkaudesta. Heidän kahden rakkaudesta toisiaan kohtaan. Jere alkaa huomata, mitä on tapahtumassa.

- Se teksti päättyi siihen, että kosin Jereä, Oskari Nivala, 26, sanoo.

Vastaus tuli heti: kyllä.

Naimisiin pariskunta päätyi pari vuotta myöhemmin, kuluvan vuoden toukokuun 6. päivänä. Vihkipappina Mustion kirkossa Raaseporissa toimi Oskarin äiti, Ylivieskan kirkkoherra Eija Nivala.

Toimituksen vuoksi Eijaa on riepoteltu etenkin somessa ja keskustelupalstoilla. Vaikka tasa-arvoinen avioliittolaki on ollut voimassa maaliskuusta 2017, kirkon käytännön mukaan pappi ei saa vihkiä samaa sukupuolta olevia henkilöitä avioliittoon.

Osa papeista kuitenkin tekee niin. On äärimmäisen harvinaista, että sekä pappi että vihityt ovat olleet asiasta avoimia esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Eija jakoi miehensä kanssa Facebookissa kuvia häistä päivä niiden jälkeen. Yhdestä kuvasta ilmenee Eijan rooli tilaisuuden vihkipappina.

- Julkisuushakuista tämä ei ole ollut, vaan ollaan normaalisti päivitetty Facebookia. Joku voisi toki sanoa, että kohu on itse aiheutettua, mutta olemme vain eläneet normaalia elämää.

Eijasta on tehty Oulun tuomiokapituliin kaksi kantelua. Ne eivät kirkkoherraa ole hetkauttaneet. Niitä hän osasi odottaa.

Noin muuten hän on ollut kohun aikana todella tiukilla.

Eija Nivala on urallaan toiminut muun muassa Alavieskan ja Oulaisten seurakuntien kirkkoherrana sekä Oulun tuomiokirkkoseurakunnan vs. kirkkoherrana. Hän on ollut hetken aikaa myös keskustan kansanedustaja. Kuva: Henna Koponen

Oskari Nivalalle oli täysin selvää, että äiti vihkii hänet avioon. Kuva: Henna Koponen

Alusta pitäen oli selvää, että 18-vuotiaasta saakka seurustelleet Oskari ja Jere haluavat kirkkohäät. Syy ei ollut Oskarin mukaan varsinaisesti hengellinen, vaan se perinteinen. Kirkko kun on hänen mukaansa hieno paikka avioitua.

Vaikka toisaalta:

- Tunnistan myös luonteessani tiettyä periaatteellisuutta, että koska muutkin saavat mennä kirkossa naimisiin, niin minäkin haluan tehdä niin, Oskari sanoo.

Kirkkohäiden ohella toinen itsestäänselvyys oli se, että äiti vihkisi.

- Äiti on kastanut mut ja sisarukseni ja vihkinyt isosiskoni avioon.

Helsingissä asuvat Oskari ja Jere olivat ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa sateenkaaripariskunta, jonka Eija on vihkinyt. Äiti oli heti varma, että haluaa vihkiä poikansa. Tilanne oli kuitenkin ristiriitainen. Hän, yli 30 vuotta sitten papiksi vihitty nainen, toimisi nyt kirkon periaatteita vastaan.

- Monen mielestä toimin vastoin pappislupaista. Ei ole mikään pieni juttu toimia tietoisesti toisin. Olen koko ajan tiennyt, mitä tulen tekemään, mutta eihän se sitä poista, etteikö kipuakin olisi ollut, Eija sanoo.

Oskari Nivala ja Jere Posti avioituivat lauantaina 6. toukokuuta. Kuva: Henna Koponen

Eijan asuinseutu Pohjois-Pohjanmaan Ylivieskassa on herätysliikkeiden luvattua maata, jossa keskustelupalstat kuohuvat edelleen. Ylivieskan seurakunnan verkkosivuilla lukee, että "Seurakunnan hengelliseen ilmastoon vaikuttavat edelleen vanhat voimakkaat herätysliikkeet: herännäisyys, lestadiolainen rauhanyhdistys ja Rauhan Sana. Myös Evankeliumiyhdistyksellä, Uusheräyksellä ja Kansanlähetyksellä on toimintaa Ylivieskan alueella".

- Nämä piirit käyttävät täällä ääntään, Eija sanoo.

Se ääni on konservatiivinen. Raamattua tulkitaan niin, että homous on väärin.

Eija kokee, että häntä kritisoivien herätysliikkeiden jäsenten päällimmäinen tunne ei välttämättä ole viha tai pettymys, vaan suru. Se kumpuaa hänen mukaansa siitä, että liikkeiden näkemykset ovat hiljalleen jäämässä vähemmistöön.

- Kokevat uhkaa siitä, ettei omalle näkemykselle olekaan tilaa ja kun kirkkoherra toimii kuten toimin.

Jo 2010-luvun lopulla Itä-Suomen yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan 57 prosenttia papeista ilmoitti olevansa valmis vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon, jos kirkko hyväksyy vihkimisten toimittamisen. Tutkimukseen oli vastannut 534 pappia.

Räikeimmät palautteet ja viestit Eija on saanut - tottahan toki - sosiaalisen median kautta.

- Sellaista, että helvettiinhän mä olen matkalla ja vien seurakunnankin sinne, Eija sanoo.

Osa viesteistä on taas ollut puhtaan homofobisia.

Tapaukseen liittyvien uutisointien Facebook-kommenttikentässä on esitetty mielipiteitä laidasta laitaan.

Eijan tavoite ei ole jakaa seurakuntaa. Hänen mukaansa kyse ei ole siitäkään, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Hän ei ole vaatimassa mielenmuutosta keneltäkään.

- Toki toivon, että mahdollisimman moni kypsyttelisi tätä asiaa. Agendani ei ole mennä kenenkään pään sisään, vaan kun tämä tulee näkyväksi, niin ihmiset voivat ajatella asiaa uudelleen.

Eija ei esimerkiksi koe olevansa sateenkaaripappi. Hän kokee vain olevansa pappi, joka toimii oikein.

Myös Oskari on sitä mieltä, että noussut kohu on loppujen lopuksi todella tärkeä keskustelu, joka olisi pitänyt käydä jo vuosia sitten. Oskarin mukaan kirkossa on eletty kummallisessa välitilassa, johon tulisi tehdä jokin päätös. Epäloogistahan se on, että osa papeista rikkoo jatkuvasti kirkon sääntöjä vihkiessään samaa sukupuolta olevia pareja.

Eija ei kuitenkaan usko, että ainakaan kirkolliskokouksen kautta lupaa vihkiä homopareja tulisi vielä hetkeen. Kirkolliskokous voi muuttaa kirkkolakia vain silloin, jos se saa taakseen kolmen neljäsosan määräenemmistön.

Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli on tehnyt jo vuosia sitten päätöksen olla antamatta seuraamuksia samaa sukupuolta olevia pareja vihkineille papeille. Ylivieska kuuluu Oulun hiippakuntaan, jossa tällaista päätöstä ei ole tehty.

Tunnelmallinen Mustion kirkko sijaitsee aivan Mustion linnan kupeessa. Kuva: Henna Koponen

Lauantai 6. toukokuuta valkeni aurinkoisena. Oskari muistaa, kuinka valkovuokot olivat alkaneet kukkia. Perhosia lenteli vain vatsassa.

Pian Oskari ja Jere saisivat toisensa Mustion kirkossa Raaseporissa noin 80-henkisen juhlaseurueen läsnä ollessa.

Päivä oli erityinen myös monelle Oskarin ja Jeren ystävälle. Juuri kukaan heistä ei aiemmin ollut ollut ystävän häissä. Ehkä juuri siksi useammat silmäkulmat olivat kosteina pitkin päivää.

- Kuulin, että jo kirkon penkillä joku oli vääntänyt vatsakramppi-itkua, Oskari sanoo.

Oskari ja Jere psyykkasivat itseään siihen, että muistaisivat jokaisen hetken tuosta ikimuistoisesta päivästä. Että he muistaisivat olla koko ajan läsnä. Siinä onnistuttiin, Oskari sanoo.

Eija oli pelännyt miettivänsä liikaa kirkkopolitiikkaa ja tekonsa seurauksia. Jälkeenpäin Eija huomasi, etteivät nämä asiat käyneet mielessä koko ihanana päivänä.

- Oskarin ja Jeren vahva läsnäolo vaikutti meidän muiden olemiseen. Juhlat olivat upeat, Eija sanoo.

Oskarilla on jäänyt erityisesti mieleen hetki, jolloin kirkon vahtimestari mainitsi laittavansa kirkon kellot soimaan kolmea minuuttia ennen vihkimistä.

- Äiti sanoi, että ne ovat sitten pitkät kolme minuuttia, kun tietää, että siellä oven takana ovat kaikki rakkaat.

Kun kellojen soitto lakkasi, Oskari ja Jere ehtivät vielä kerran vaihtaa katseet.

- Sitten mentiin. Se tulee olemaan varmasti yksi elämäni ydinmuistoja, Oskari sanoo.

Oskari Nivala ja Jere Puisto ovat seurustelleen 18-vuotiaasta saakka. Kuva: Henna Koponen

Yksi jälkipyykkiin liittyvä asia on yllättänyt Eijan suuresti. Se on hänen saamansa positiiviseen palautteen määrä. Sellaista hän on saanut ja paljon - ikään katsomatta. Hän kertoo, että moni paikallinen iäkäs on kommentoinut, että samaa sukupuolta olevien suhteet ovat olleet asia, josta ei ole voinut puhua, vaikka ne ovat koskettaneet lähipiiriä.

- Nyt koetaan, että heillä on lupa puhua asiasta. Myös täältä Ylivieskasta on tullut tällaista palautetta, että olen tehnyt oikein, Eija sanoo.

Tukea on tullut myös papistolta. Oskari sanoo olevansa ylpeä siitä, että äiti rohkeni toimia omantuntonsa mukaisesti.

Mutta kyllä Eijaa myös mietityttää. Etenkin silloin, kun hän pitää toimituksia seurakunnan ja muiden ihmisten keskellä. Mitä hänestä ajatellaan?

- Mietin, että kuka on puolesta ja kuka vastaan. Oma pää käy sitä keskustelua. Olen kaiken kanssa sinut, mutta on tämä vienyt voimavaroja, Eija kertoo.

Eija ei ole kokenut edes ohikiitävän hetken ajan sitä, että olisi luopunut Jumalan sanasta tai että Raamatulla ei olisi hänelle merkitystä. Hänen mielestään kyse on vain siitä, kuinka Raamattua halua tulkita ja mitä ohjeita noudattaa. Eikö Jeesuksen painottamaan lähimmäisenrakkauteen liity se, että jokaista tulee kunnioittaa?

Eija Nivalalle Raamatun tärkein ohjenuora löytyy ensimmäisen korinttolaiskirjeen luvusta 13.

"Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus."