vetytalous on nyt saman äärellä kuin teollisuuden kehitys 1800-luvun suuriruhtinaskunnassa, kirjoittaa Matti Kankare.
Hienoja uutisia Suomelle. Tammikuussa pienehkö norjalainen sijoitusyhtiö Vanir Green Industries kertoi, että se yrittää tytäryhtiönsä Blastr Green Steelin voimin kerätä neljä miljardia pääomaa ja rakentaa 2,5 miljoonaa tonnia "vihreää" terästä valmistavan terästehtaan Inkooseen.
Investointipäätöstä lupaillaan vuoteen 2025 mennessä. Hattua täytyy nostaa Vanir Green Industriesin omistajalle, norjalaiselle Tore Ivar Slettemoenille.
Toinen hieno uutinen tiistailta. Amerikkalainen vety-yhtiö Plug Power suunnittelee kolmea vihreän vedyn tuotantolaitosta Kokkolaan, Porvooseen ja Kristiinankaupunkiin.
Visiot ovat upeat. Rahaa tarvitaan vain kuusi miljardia, plus miinus 30 prosenttia ja laitokset ovat valmiita. Investointipäätöstä lupaillaan vuosien 2025-2026 aikana.
Hattua täytyy nostaa Plugin toimitusjohtajalle Andy Marshille.
Mikä näitä hankkeita yhdistää? Pellepelottomien visio tulevaisuudesta, mutta rajalliset omat resurssit toteuttaa hankkeita.
Tyypillistä on, että hankkeiden rahoitusratkaisujen kaavaa ei tarkemmin avata. Yleensä tämän kokoluokan teollisissa hankkeissa oman pääoman eli oman rahan vaatimus nousee 25- 30 prosenttiin.
Inkoon tapauksessa yli miljardi euroa, Plug Powerin tapauksessa yli 1,5 miljardia euroa. Suuria omia rahoja ei Blastrilla tai sen emolla Vanir Greenillä ole.
Plug Powerin taseesta sen sijaan löytyy vielä vajaat 1,7 miljardia euroa likvidejä varoja. Toki miljardi siitä on hieman epäselvää, onko kyse varmasta kurantista omaisuudesta. Yhtiön tappiohistoria on yhtä pitkä kuin yhtiön historia.
Onko näissä hankkeissa sitten kyse onnenonkijoista, jotka tähtäävät hankkeillaan vain EU:n vihreään siirtymän "pohjattomaan" rahamassiin? Ei välttämättä. Suomen teollisuushistoria osoittaa, että ilman ulkomaisia näkijöitä teollisuuden historia olisi aivan toinen kuin siitä tuli.
Norjalaisen Hans Gutzeitin omat liiketoiminnat menivät mönkään, mutta Kotkaan perustetusta höyrysahasta syntyi mutkien kautta metsäjätti Stora Enso.
Skotlantilainen James Finlayson oli Tampereen teollistamisen uranuurtaja. Venäläisen Nikolai Sinebrychoffin tuotteita juomme edelleen. Esimerkkejä riittää.
Suomen vetytalous on nyt saman äärellä kuin teollisuuden kehitys 1800-luvun suuriruhtinaskunnassa. Hankkeita ja suunnitelmia on valtavasti, mutta vain osa niistä löytää päivänvalon.
Ydinkysymys on rahoitus, ja hankkeen vetäjien uskottavuus saada rahoitusta. Julkisuus ei kerro onneksi kaikkea. Suuret teolliset toimijat ja pääomasijoittajat ovat olleet pääosin hiljaa hankkeidensa suhteen. Toivottavasti hiljaisuus on vain väliaikaista.
LUE SEURAAVAKSI: