Abdo "Pensselisetä" Mohamadia vietiin syksyllä 2009 televisioon, keikoille ja levytysstudioon. Hän muistelee suursuosiotaan Suomessa hyvällä. - Jos ihmiset minut tavattuaan tiesivät kurdikulttuurista edes jotakin, olin onnistunut! Kuva: Jussi Helttunen, Mikael Mattila, Juha Sorri

Syyrialainen kurdilaulaja Abdo Mohamad nousi nettivitsistä koko kansan "Pensselisedäksi" 2010-luvun taitteessa. Suomalaisten sydämet sulattanut taiteilija joutui sittemmin kokemaan Syyrian sisällissodan kauhut ja pakenemaan Ruotsiin. Suomessa pitkästä aikaa piipahtanut Mohamad, 54, kertoi Ilta-Sanomille, mitä hänelle kuuluu nykyään.

Syksyllä 2009 Youtubeen ilmestyi video.

Viiksekäs mies laulaa kirkkaalla tenorilla kaihoisaa laulua. Melodiaa, jota tavan kuulija kutsuisi "itämaiseksi".

Paitsi, että tekstissä on jotakin hullunkurista. Ihan kuin viiksekäs mies laulaisi suomea.

Hanhemme petä, no emme petä! No kukas hazardi? Pensseli-setä! Omaan perseeni nyt hän vetää! Suuhun banana!

Oikeasti mies laulaa kurdin kieltä. Absurdi suomenkielinen teksti oli tietenkin korvakuulolta väännetty. Naurattaahan se, kun vieras kieli kuulostaa suomeksi härskiltä.

Niilin hanhet -niminen video keräsi nopeasti järjettömän määrän katsomiskertoja. Miljoonan haamuraja meni nopeasti rikki.

Syntyi meemi, syntyi Pensselisetä. Olihan solistilla komeat viikset.

Laulajan henkilöllisyys selvitettiin. Ebdo Mihemmed -niminen häälaulaja. Syyrian kurdi.

Soitettiin pari puhelua. Meni pari kuukautta, ja mies saapui Suomeen marraskuussa 2009. Alkoi käsittämätön julkisuusrumba.

Meno oli kuin Speden elokuvassa: vuoden 1967 pätkässä Pähkähullu Suomi kuskataan amerikansuomalaista William Njurmea pitkin maata kansan ja siipeilijöiden pällisteltäväksi.

40 vuodessa ei ollut paljon muuttunut.

Pensselisetä näytti peukkua lehdessä. Pensselisetä heitti lumipalloja televisiossa. Pensselisetä sai nimikkopizzan.

Pensseli-setä söi kouluruokaa! otsikoi Ilta-Sanomat. Jonkinlainen suurmiesten kohtaaminen tapahtui, kun Helsingin Sanomat kirjoitti, miten Pensseli-setä törmäsi Jörn Donneriin löylyissä.

Kaikki tämä vain siksi, koska joku nettihumoristi oli ladannut Youtubeen videon.

Näin pirteästi Pensselisetä tervehti jyväskyläläisiä ensivisiitillään syksyllä 2009. Kuva: KEIJO PENTTINEN

Kirkkonummen Veikkolassa sijaitsevan Veikkolan Yläbaarin terassilla tervehtii tutunnäköinen mies. Hiukset ovat hieman villiintyneet, ja kasvoille on tullut reilut kymmenen vuotta ikää.

Paikalliset supisevat.

- Nytkö hän saapui! naisääni huudahtaa.

Hän se on. Pensselisetä. Taas Suomessa. Työkeikalla, keskellä ylitsevuotavasti viheriöivää toukokuuta 2023.

Hyväntuulisena, kuten ennenkin.

- Laulan huomenna Karkkilassa. Siellä on häät, Ebdo Mihemmed kertoo.

Tai siis Abdo Mohamad. Hän toivoo, että että häneen viitattaisiin tällä arabialaisella nimellä. Siten on kuulemma kätevämpää.

Syyrian sodan kauheudet nähnyt Abdo Mohamad asuu nykyään Saksassa. Siellä on hyvä olla. - Minulla riittää keikkaa, ja lapsenikin puhuvat jo viittä eri kieltä, ylpeä isä kehuu. Kuva: JUSSI HELTTUNEN

Mutta annetaanpa sedän itsensä kertoa. Mistä kaikki alkoi?

- Syksyllä 2009 sain puhelun suomalaiselta toimittajalta. Hän kysyi, onko puhelimessa "Mr. Abdo". En ollut koskaan aiemmin puhunut englantia puhelimessa. Mutta osaan kieltä vähäsen.

Sitten luurin päässä ollut toimittaja esitti pyynnön, jollaista Mohamad ei olisi koskaan voinut kuvitellakaan.

- Hän kysyi, haluaisinko tulla Suomeen keikalle. Olet Suomessa todella suosittu, hän sanoi. Minua kuulemma kutsuttiin nimellä "Pensselisetä", hän nauraa.

- Se oli aivan valtava... surprise, yllätys.

Mohamad korostaa asiaa levittämällä käsiään. Kymmenisen vuotta Ruotsissa asunut laulaja puhuu kieltä sujuvasti - välillä muilla kielillä itseään avittaen.

Vuonna 2009 oli eri tilanne. Taiteilija tulisi Suomeen mielellään, mutta kielimuuri hirvitti.

- Tarvitsin tulkin. Onneksi eräs kaverini Saydo auttoi minua. Hän osaa erilaisia kurdin murteita. Kaikki kurdin puhujat eivät ymmärrä toisiaan, koska murteet eroavat toisistaan niin paljon.

Täysin vieras paikka Suomi ei Mohamadille ollut. Oli hän Nokian puhelinta joskus näppäillyt. Ja mainittu Saydo al-Hanan oli asunut jo tuolloin Suomessa yli 15 vuotta. Hän on Mohamadin lapsuudenystävä.

Mies nauraa sydämellisesti katsellessaan vanhoja kuvia Suomen-reissuiltaan.

- Eppu Salminen! Hän oli vastassa lentokentällä, kun ensimmäisen kerran tulin Helsinkiin. Ystävystyimme heti, Mohamad muistaa.

Hän esiintyi Epun ja tämän siskon Krisse Salmisen Ne Salmiset -ohjelmassa MTV:llä. Alun perin Mohamadin toi Suomeen Filmiteollisuus-tuotantoyhtiö.

Eppu Salminen oli yksi ensimmäisiä suomalaisia, joka sai puristaa Pensselisedän kättä. Kuva: Petri Krook

Ensin laulaja jäi kuukaudeksi. Sillä reissulla syntyi myös sooloalbumi The Best of Pensselisetä.

Levy ahkeroitiin nopealla aikataululla kasaan Hankasalmen perukoilla Keski-Suomessa, ja se ilmestyi parahultaisesti joulumarkkinoille.

Cd sisältää kurdinkielisiä perinnelauluja, liukkaita syntikkasoundeja, sekä - tietenkin - Niilin hanhet -hitin. Kahtena versiona.

Mutta mistä se Niilin hanhet oikeasti kertoo? Ja mikä ihmeen Pensselisetä?

- Se on kohta jo sata vuotta vanha kansanlaulu, Mohamad vastaa.

Oikeasti laulun nimi on Pinsedî zêde, suomeksi Viisisataa lisää. Kun makustelee otsikkoa, ei tarvitse pitkään miettiä, mistä suomalainen liikanimi tulee.

- Laulu kertoo tytöstä ja pojasta, jotka rakastavat toisiaan. Mutta he eivät voi mennä naimisiin, koska tyttö on rikas ja poika on köyhä. Lopulta tyttö menee toisen kanssa naimisiin.

Kaunis, mutta vähän surullinen tarina. Kuten moni suomalainenkin kansanlaulu.

The Best of Pensselisetä ilmestyi joulumarkkinoille 2009. Kuva: Mikael Mattila

Mohamadia säesti Afrin-niminen yhtye. Solistia säestivät Mohamad Balko ja Mohamed Shikh Ali. Kuva: Mikael Mattila

Surua piiloutuu myös Mohamadin valloittavan hymyn taakse.

Tosin vielä vuonna 2010 kaikki oli mallillaan. Mohamad asui perheineen Syyrian suurimmassa kaupungissa Aleppossa. Keikkaa riitti; maan nuoret kurdit menivät ahkerasti naimisiin.

- Nimeni tunnetaan kotimaassani. Voin sanoa, että olen jonkinlainen julkkis. Olen laulanut kohta 35 vuotta, laulaja toteaa vaatimattomasti.

Mikään demokratia Syyria ei silti ollut. Presidentti Bashar al-Assad on hallinnut maata yli 20 vuotta.

Niinpä vuonna 2011 koitti arabikevät. Kansalaiset halki arabimaailman lähtivät kaduille vaatimaan demokraattisia uudistuksia - myös Syyriassa.

Tilanne kärjistyi nopeasti sisällissodaksi. Al-Assad kävi säälimättä omiensa kimppuun. Taistelut levisivät vuoden 2012 aikana myös Aleppoon.

Perheen elämä mullistui järkyttävällä tavalla.

Suomessakin seurattiin sydän syrjällään, miten Pensselisedän käy. Kesällä 2012 hän raportoi Helsingin Sanomille ympärillä ryömivistä panssarivaunuista ja taivaalla säksättävistä helikoptereista.

Sentään laulajan suosio konkretisoi Syyrian hädän myös suomalaisille.

Sitten hänestä ei kuultu moneen kuukauteen, kunnes saman vuoden lokakuussa edellä mainittu ystävä Saydo al-Hanan kertoi lehdelle, että laulaja perheineen oli paennut Alepposta.

Käynnistyi kolmen kuukauden pakomatka Eurooppaan. Siihen kuului Välimeren hengenvaarallinen ylitys ahtaassa kumiveneessä, jota työnsi eteenpäin vain perämoottori.

- Se oli hyvin raskasta aikaa. On hyvin tuskallista joutua muuttamaan kotimaastaan pois.

Mohamad esiintyi Afrin-yhtyeen kanssa Jyväskylän Huhtaharjun koulukeskuksessa syksyllä 2009. Kuva: Juha Sorri

Perhe haki viisumia Suomesta. Ei tärpännyt.

- Se oli tietenkin valtava pettymys - tyvärr. Olisin absolut halunnut tulla Suomeen, hän sanoo - nyt jo neutraaliin äänensävyyn.

Pensselisetä kelpasi Suomeen viihdyttäjäksi, mutta ei pakolaiseksi.

Ruotsi otti heidät vastaan.

- Asuimme Motala-nimisessä pikkukaupungissa. Se on etelä-Ruotsia. Sieltä on vajaat 300 kilometriä Tukholmaan.

Mohamad ja hänen perheensä oppivat kielen. Lapset pääsivät kouluun. Arki asettui.

Keikkoja olisi vain saanut olla enemmän.

- Ruotsi on kaunis maa, kuten Suomikin. Elämä oli rauhallista. Mutta maan kurdien keskuudessa en ole kovin tunnettu. Laulaminen on kuitenkin ammattini, ja on mentävä sinne, missä on töitä.

Niinpä Mohamad reissasi paljon muualla Euroopassa esiintymässä kurdilaisissa juhlissa - Suomessakin. Iltalehti kertoi vuonna 2016, miten hän palasi Suomeen vuosien jälkeen ja esiintyi Lohjalla Suomen kurdien uuden vuoden juhlassa.

Mohamad on reissannut Suomessa viime vuosina ahkerasti. Nyt hän esiintyi Karkkilassa kurdilaisissa häissä. Perjantainen visiitti Veikkolan Yläbaariin oli yllätyskeikka. - Viimeksi olin täällä noin 9-10 kuukautta sitten, Mohamad muistelee. Sunnuntaina mies palasi kotiinsa Saksaan. Kuva: JUSSI HELTTUNEN

Alkoi näyttää siltä, että olisi järkevää hakeutua Ruotsista jonnekin muualle.

Kun tuli se koronapandemiakin.

- Oohh, korona... Mohamad puuskahtaa.

- Istuin vain kotona. Ei ollut juhlia, ei häitä, ei mitään. Joka paikassa piti olla kasvomaski. Mutta miten minä kasvomaski päällä laulan, en mitenkään! Kaksi vuotta siinä meni. Sitten sain rokotukset ja pääsin taas laulamaan.

Yhdeksän kuukautta sitten Mohamadin perhe muutti Saksaan. He asuvat Mendigin pikkukaupungissa lähellä Belgian rajaa. Lähimmät isommat kaupungit ovat Köln ja Frankfurt.

- Viihdymme erittäin hyvin - absolut! Jos minulla oli Ruotsissa ehkä kolme-neljä keikkaa vuodessa, niin Saksassa minulla on saman verran kuukaudessa. Siellähän asuu 1,3 miljoonaa kurdia, ja siellä minut tunnetaan muutenkin paremmin.

- Lapseni käyvät saksankielistä koulua. He osaavat puhua jo neljää-viittä eri kieltä. Siitä olen hyvin ylpeä! Ja olen minä itsekin saksaa oppinut... Deutsch! Genau!

Myös sodan takia keskeytynyt levytysura saanee Saksassa jatkoa.

- Itse asiassa parin viikon päästä aloitamme äänitykset. Levylle tulee yhdeksän omaa kappalettani. Ne käsittelevät kotimaatani, sotaa, pakolaisuutta ja tietenkin rakkautta.

Pensselisedältä pyydetään yhä nimikirjoituksia. Kuva: JUSSI HELTTUNEN

Sisällissodan kokeneelta mieheltä on pakko kysyä myös hieman yhteiskunnallisia. Siksikin, että kurdien kohtelu on liipannut viime aikoina myös kotimaista päivänpolitiikkaa.

- Meidän kulttuurimme halutaan hävittää. Kurdia ei opeteta kouluissa. Nimemme halutaan muuttaa arabialaisiksi, Mohamad jyrisee kansansa kaltoin kohtelusta.

Turkki kovisteli Suomen Nato-prosessia kurdiasialla. Vaadittiin nimilistaa Suomessa asuvista ja Turkkiin luovutettavista kurdeista, ja Kurdistanin työväenpuolue PKK piti julistaa terroristijärjestöksi.

Viikonlopun vaalituloksen perusteella Recep Tayyip Erdogan jatkaa maan johdossa vastedes - kurdien harmiksi.

Puhuttaessa Turkin, Syyrian ja Venäjän päämiehistä laulajan peukalo kääntyy alaspäin ja suu vetäytyy mutrulle.

- Erdogan on todella huono mies ja johtaja. Mutta eivät Turkin ongelmat johdu vain hänestä. Turkissa on aika rasistinen meininki, ei vain meitä kurdeja vaan kaikkia ei-turkkilaisia kohtaan. He haluavat pitää maan puhtaasti turkkilaisena, mutta eihän se onnistu.

- Lähi-idässä on aina asunut monia kansoja monien maiden sisällä. Monia kieliä, murteita, uskontoja. Myös Turkissa. Vain sellainen yhteiskunta toimii, jossa ihmiset kunnioittavat toistensa erilaisuutta ja eri kulttuureja. Rasismi aiheuttaa vain lisää harmia.

Niin järjettömältä kuin asia kuulostaakin, löytyy Niilin hanhet myös suomalaisista karaokepalveluista. Abdo Mohamad ei välttämättä tarvitse sanoja sen esittämiseen. Kuva: JUSSI HELTTUNEN

Myös Euroopassa on epävakaata. Ukrainan sota surettaa. Putinin Venäjä on tunnetusti moukaroinut myös Syyriaa.

- Ukrainalaispakolaisia on myös meidän kaupungissamme. Ja kaikki on kallista: bensa, vaatteet, ruoka. Ovathan nämä vaikeita aikoja.

Myös Suomen Nato-jäsenyydestä hänellä on mielipide. Se on, Turkin uhittelusta huolimatta, varovaisen positiivinen.

- Uskon, että se on Suomelle hyväksi. Raja Venäjän kanssa on pitkä.

Syyriassa Mohamad ei ole käynyt sieltä lähdettyään.

- Aikuiset poikani ja tyttäreni asuvat yhä Syyriassa. Ja veljeni ja siskoni, ja monia muita sukulaisiani. Sota on ehkä tauolla, mutta muuten tilanne on kaoottinen. Ei ole vettä, ei sähköä. Ihmiset eivät pääse parantamaan elämänlaatuaan, koska kaikki on kallista. Yksi euro tekee useamman sataa Syyrian puntaa.

- Tietenkin joskus haluaisin palata kotimaahani. Mutta vielä se ei ole mahdollista.

Mohamad säesti itseään illan esityksessä saz-luutulla. Se on kuin kurdien kantele: liki pyhä soitin, jolla säestetään vanhoja kansanlauluja. Kuva: Mikael Mattila

Vaikka maailman paino on raskas, on pian 55 vuotta täyttävän Mohamadin keskityttävä siihen, minkä hän parhaiten osaa: laulamiseen.

Ja missä tarvitaan etevää häälaulajaa, sinne hänetkin kutsutaan.

Tämänkertaiselle keikkareissulle järjestyi myös yllätysvisiitti Veikkolaan, noin puolen tunnin ajomatkan päähän Karkkilasta. Siitä on kiittäminen paikallista ravintoloitsijaa Jamil "Aziz" Dawia - miestä, johon Mohamad tutustui jo ensimmäisellä Suomen-visiitillään. Kurdi hänkin.

- Abdo esiintyy vähän kuin väliaikashow'na, meillä on täällä illalla esiintymässä trubaduuriduo, Mohamadin Suomen-visiitin tirehtöörinä häärivä Dawi selostaa innoissaan.

Pensselisedän yllätysesiintymistä mainostettiin myös baarin Facebook-sivulla. Innokkaat huolehtivat, että kai Niilin hanhet varmasti esitetään.

Laulun maine on niin myyttinen, että se kuuluu jopa Veikkolan Yläbaarin karaokevalikoimaan.

Vaikka sen suomenkielinen teksti onkin hölmö ja karkea, joidenkin mielestä jopa rasistinen, katsoo Mohamad asiaa ilon kautta.

- Kyllä minä uskon, että sain kaiken tämän avulla tuotua kurdeja ja kurdimusiikkia lähemmäs suomalaisia. Kun olin täällä ensimmäisen kerran, ihmiset olivat hyvin uteliaita. Monille kurdikulttuuri oli aivan vieras. Jos he minut tavattuaan tiesivät siitä edes jotain, olin onnistunut!

- Olen kuitenkin viihdyttäjä. Haluan saada ihmiset iloisiksi. Jos tämä Pensselisetä-juttu vielä joitakin naurattaa, niin hyvä vaan. Suomalaisetkin ovat iloisia ja ystävällisiä ihmisiä, jotka tykkäävät tanssia ja ottaa vähän olutta. Juuri sellaisesta minä pidän!

Liki täyden tuvan yleisö intoutui piiritanssiin. Kuva: Mikael Mattila

Perjantai-Ilta saapuu Veikkolaan.

Paikalliset kipuavat portaita pitkin Yläbaariin mielessään edellä kuvattu viihtymisen resepti: tanssi, laulu ja olut.

Värivalot pyörivät, trubaduuriduo lopettelee ensimmäisen settinsä.

Abdo Mohamad istahtaa baarijakkaralle, asettelee tabletin telineeseen ja virittää saz-luuttunsa, jolla hän itseään säestää. Taustakomppi alkaa soida, artisti aloittaa melodian.

Sieltä se tulee.

- Hanê min pê de, Dayê min pê de. Bixwaz hezarî, Pinsedî zêde, hän laulaa tutulla äänellä.

Ihmiset kerääntyvät piiritanssiin. Muutamat keikalle saapuneet kurditaustaiset ja kantasuomalaiset käsi kädessä.

Sen ansiosta, että joku nettihumoristi latasi 14 vuotta sitten Youtubeen videon.