Rosie Ruiz joutui vastailemaan tiukkoihin kysymyksiin Bostonin maratonin voiton jälkeen. Kuva: Keystone Press Agency

Urheilumenestyksen eteen on vuosien saatossa tehty mitä mielikuvituksellisimpia temppuja. Osa liikkuu harmaalla alueella, mutta moni keino on sysimusta.

Ilmaa suolistoon, moottoroituja polkupyöriä, vammattomia paralympiavoittajia. Urheilun historia on täynnä härskejä, rumia - ja mielikuvituksellisia huijauksia. Osassa on liikuttu niin sanotulla harmaalla alueella, taivuteltu sääntöjä ja kaivauduttu porsaanreikien läpi. Toisissa taas toiminta on niin röyhkeän välinpitämätöntä reilua peliä kohtaan, että elinikäinen kilpailukielto tuntuu ainoalta vaihtoehdolta.

Tekniikan kehittyminen on vaikuttanut huijaamiseen merkittävästi. Kehitys on sekä tuonut uusia keinoja taivuttaa tai rikkoa sääntöjä, mutta tekniikan avulla osa huijauksista on muuttunut mahdottomaksi.

Hyvä esimerkki teknologian myönteisestä vaikutuksesta nähdään maratoneilla ja muissa kestävyyslajeissa. Vuoden 1904 olympialaisissa Yhdysvaltojen Frederick Lorz väsähti jo noin 14 kilometrin kohdalla. Lortzin avustaja otti hänet kyytiin ja ajoi häntä noin 18 kilometrin matkan.

Lorz ylitti maaliviivan ensimmäisenä, ja häntä juhlittiin voittajana. Katsojat ilmoittivat järjestäjille, ettei Lorz ollut juossut koko matkaa, ja mies tunnusti tempun sanoen sen olleen vain vitsi. Vuoden kilpailukiellon jälkeen Lorz voitti Bostonin maratonin vuonna 1905.

Samanlaisia tapauksia on muitakin, kuuluisimpana Rosie Ruiz. Kuubassa syntynyt, mutta 8-vuotiaana Yhdysvaltoihin muuttanut Ruiz juoksi Bostonin maratonilla vuonna 1980 maailman kaikkien aikojen kolmanneksi kovimman ajan naisten maratoneilla.

Tai siis ei juossut.

Ruiz liittyi mukaan kisaan vasta aivan sen loppuvaiheissa ja ylitti maaliviivan ajassa 2.31.56. Epäilyt heräsivät, sillä kukaan ei ollut kuullut Ruizista, joka paransi New Yorkissa juoksemaansa ennätystä 25 minuutilla. Ruiz ei myöskään ollut hikinen tai vaikuttanut ylipäätään juosseen maratonia.

Järjestäjät tutkivat tuhansia valokuvia ja videoita kilpailusta, eikä Ruizia näkynyt. Lopulta Ruizin suoritus hylättiin kahdeksan päivää kilpailun jälkeen. Myös hänen New Yorkin maratonin suorituksensa hylättiin, sillä hänen todettiin matkustaneen metrolla osan matkasta.

Nykyisin juoksijoiden - ja muidenkin kestävyysurheilijoiden - gps-seuranta tekee huijaamisen aika lailla mahdottomaksi.

Synkällä alueella liikutaan myös, kun puhutaan otteluiden lopputulokseen vaikuttamisesta niin, ettei tehdä parastaan.

Esimerkkejä löytyy monista lajeista, mutta suomalaisittain mielenpainuvaa näytöstä todistettiin elokuussa 1998. Joukko miesten Superpesiksessä toimineita henkilöitä sopi etukäteen otteluiden lopputuloksista ja löi vetoa samoista peleistä.

Neljä ottelua päättyi tuloksiin, jotka merkitsivät vedonlyöntiyhtiö Veikkaukselle arviolta 14 miljoonan markan tappiot. Oikeudessa tuomittiin parikymmentä ihmistä, joiden rangaistukset vaihtelivat sakoista ehdolliseen vankeuteen.

Superpesiksen toiminnanjohtaja Kimmo Tolonen kommentoi sopupelejä heinäkuussa vuonna 1999. Kuva: Jukka Ritola / Lehtikuva

Superpesiksen "esikuva" löytyy Yhdysvalloista, jossa vuonna 1919 baseballin MLB:n loppuottelusarjan tahallinen häviäminen toi kahdeksalle Chicago White Soxin pelaajalle elinikäisen pelikiellon. Motiivi oli raha, kuinkas muuten.

Vuoden 2006 Torinon olympialaisissa Ruotsin miesten jääkiekkomaajoukkue hävisi alkulohkon viimeisen ottelun Slovakialle 0-3 ja putosi lohkossa kolmanneksi. Tällä reitillä Tre Kronor sai vastaansa pudotuspelivaiheessa Sveitsin eikä Kanadaa ja eteni lopulta kultaan saakka.

Ruotsin tähtihyökkääjä Peter Forsberg kertoi SVT:n dokumentissa, että Ruotsi pelasi tarkoituksella alakanttiin. Toisen hyökkääjän Mats Sundinin mukaan näin ei ollut. Varmuutta ei asiaan ole saatu.

Kuva: Tony Bock

Sopupelejä on nähty viime aikoina muun muassa tenniksessä ja snookerissa. Lajien luonteen vuoksi tahallinen epäonnistuminen yksittäisessä lyönnissä on hyvin vaikea erottaa "normaalista" virheestä. Vedonlyöntikohteiden seuranta onkin merkittävässä roolissa huijareiden saamisessa kiinni.

Välinehuijausten kirjon haaleammassa päässä ovat esimerkiksi sääntöjen vastaiset jääkiekkomailat. Liian käyrälapaisella mailalla pelaaminen on kiellettyä, mutta vastustajan mailan tarkistuttamisen ei silti katsota kuuluvan pelin henkeen. Myös maalivahtien varusteiden koko on aiheuttanut ihmettelyä takavuosina.

Tummempia sävyjä liittyy sen sijaan esimerkiksi mäkihyppypukuihin - eikä vain puvun väritykseen. Pukuja on saatu monin tavoin kasvatettua liian isoiksi, jolloin lentopinta-alaa on enemmän. Yleisin tapa on venyttää pukua haaroista. Pukuja tarkistetaan kyllä, mutta seula ei ole lähellekään tarpeeksi tiukka.

Päättyneellä kaudella muun muassa Puolan Piotr Zylan puku herätti huomiota "haarapussinsa" vuoksi Keski-Euroopan mäkiviikolla. Zyla oli mäkiviikon kokonaiskilpailussa neljäs.

Piotr Zylan puku herätti huomiota päättyneellä kaudella. Kuva Planicasta 25. helmikuuta. Kuva: Daniel Karmann / Zuma

Amerikkalaisen jalkapallon NFL:ssä nähtiin kaudella 2014-15 huijaus, jossa oli mukana maailman parhaimpana pelaajana pidetty Tom Brady. New England Patriotsin isännöimässä välieräottelussa palloista päästettiin ilmaa ennen välieräottelua, jotta pallojen käsittely olisi helpompaa.

Patriots murskasi 18. tammikuuta 2015 pelatussa ottelussa Indianapolis Coltsin lukemin 45-7 ja eteni lopulta mestariksi saakka. Bradyn katsottiin olleen tietoinen pallojen tyhjentämisestä, ja hän sai neljän ottelun pelikiellon, jonka kärsi vasta kaudella 2016.

Tom Brady heitti liian pehmeällä pallolla voiton Indianapolis Coltsista 18. tammikuuta 2015. Kuva: Dick Druckman / Zuma

Tekniset oivallukset vievät tuloksia eteenpäin, mutta joskus myös urheilua alaspäin. Räikeimpiä esimerkkejä teknisistä huijauksista ovat Boris Onitshtshenkon ja Femke Van den Driesschen tapaukset.

Neuvostoliittolainen Onitshtshenko osallistui vuoden 1976 olympialaisissa nykyaikaiseen viisiotteluun, ja hänellä oli salainen ase menestyksen takaamiseksi. Onitshtshenko käytti nimittäin miekkailussa kalpaa, joka tuotti pistoa merkinneen sähköisen impulssin, vaikkei hän ollut todellisuudessa osunut vastustajaansa. Onitshtshenkon käräytti hänen vastustajansa Britannian Jim Fox.

Boris Onistsenkon (oik.) kalpa paljastui sääntöjenvastaiseksi. Kuva: Bettmann / Getty Images

Van den Driessche on ensimmäinen kilpapyöräilijä, joka jäi kiinni piilotetun moottorin käytöstä. Käry kävi cyclocrossin alle 23-vuotiaiden MM-kisoissa vuonna 2016, kun pyörästä roikkuvat sähköjohdot herättivät kisajärjestäjien huomion. Van den Driessche kiisti syytökset ja sanoi pyörän kuuluvan ystävälleen. Hän sai kuuden vuoden kilpailukiellon ja vetäytyi lajin parista vuoden 2016 lopulla.

Van den Driesschen "mekaanisen dopingin" tapausta pidetään pyöräilyn pahimpana skandaalina sitten - no, kemiallisen dopingin.

Elimistön ja suorituskyvyn parantaminen kielletyillä menetelmillä on niin valitettavan yleistä huippu-urheilussa, että muutama räikeimpiin kuuluva esimerkki saa riittää.

Ensimmäinen on Lance Armstrongin tapaus.

Armstrong voitti ennätykselliset seitsemän kertaa Ranskan ympäriajon vuosina 1999-2005. Sädekehää kirkasti se, että vuonna 1996 Armstrongilta löytyi keuhkoihin ja aivoihin levinnyt syöpä. Hän voitti taudin ja nousi pyöräilyn huipulle. Ei kuitenkaan puhtain keinoin.

Dopingin käyttöä epäiltiin jo suurimpien voittojen aikana, mutta todisteita ei ollut. Armstrong kiisti syytökset. Hän päätti uransa vuonna 2011 ja seuraavana vuonna todistusaineistoa oli riittävästi, että Armstrongista aloitettiin rikostutkinta, ja Yhdysvaltojen antidopingtoimisto Usada asetti hänet kilpailukieltoon.

Usadan raportin mukaan Armstrong pyöritti urheiluhistorian edistyneintä, ammattimaisinta ja menestyneintä doping-ohjelmaa. Lopulta Armtrong ilmoitti lopettavansa taistelun itsensä puolustamiseksi, ja hänen tuloksensa vuoden 1998 jälkeen mitätöitiin. Titteleitä ei jaettu uudestaan, koska moni kilpailija oli niin ikään yhdistetty dopingiin.

Vuonna 2013 Armstrong tunnusti Oprah Winfreyn keskusteluohjelmassa laajamittaisen dopinginkäytön. Hän kertoi käyttäneensä epo-hormonia, verensiirtoja ja kasvuhormoneja.

Lance Armstrong oli huomion keskipisteenä läpi uransa. Kuva: Nikolai Jakobsen

Toinen esimerkki dopingista on vielä Armstrongin tapausta organisoidumpaa: Venäjän valtiojohtoinen dopingohjelma.

Laajamittainen dopingin käyttö ja sen peittely tuli ilmi Sotshin vuoden 2014 olympialaisten jälkeen vuonna 2015.

Maailman antidopingtoimiston Wadan raportin mukaan suunnitelman takana oli muun muassa urheiluministeri Vitali Mutko.

Ohjelmassa mukana olevilta urheilijoilta kerättiin puhtaita virtsanäytteitä talteen. Venäjän turvallisuuspalvelu FSB hoiti näytteiden vaihtamisen Sotsin laboratoriorakennuksessa. Näytteenottotilojen seinään oli porattu reikä, jota kautta dopingia sisältäneet näytteet toimitettiin FSB:lle. Turvallisuuspalvelu avasi pullot ja vaihtoi näytteet puhtaisiin.

Moskovan dopinglaboratorion johtaja Grigori Rodtshenkov tuhosi yli 1?400 näytettä vähän ennen kuin Wadan edustajat tulivat.

Kansainvälinen olympiakomitea KOK langetti 43 venäläiselle elinikäisen kilpailukiellon dopingin käytöstä, mutta osa tuomioista kumottiin tai lievennettiin valitusten jälkeen. Vuonna 2018 venäläiset urheilujohtajat myönsivät laajamittaisen dopingin.

Moskovan dopinglaboratorion johtaja Grigori Rodtshenkov. Kuva: Netflix

Huijaamisen harmaalla alueella liikutaan, kun yritetään viilata olosuhteita omasta näkökulmasta edullisemmiksi.

Esimerkiksi pesäpallossa saatettiin takavuosina pehmentää tai koventaa etukenttää riippuen omasta tai vastustajan pelityylistä. Jos vierailijalla oli kovia pompun lyöjiä, saatettiin etukenttä kastella sopivan pehmeäksi, että pomppu ei enää noussut.

Sääntöjen sisällä liikuttiin puolestaan jalkapallon Englannin Valioliigassa kaudella 2008-09. Stoke City nousi isojen poikien peleihin, ja päävalmentaja Tony Pulis halusi maksimoida joukkueen mahdollisuudet säilyä sarjassa. Se tarkoitti kenttäpinta-alan minimoimista.

Stoken kotikenttä Britannia Stadium pienennettiin sääntöjen alarajoille. Kenttä oli 64 metriä leveä ja 100 metriä pitkä. Näin joukkue pystyi paremmin puolustamaan ja sumputtamaan peliä ja hyödyntämään yhtä täsmäasettaan: Rory Delapin sivurajaheittoja.

Tai pitäisi kai ennemminkin kutsua niitä lingoiksi. Kapealla kentällä Delap nakkeli palloa jopa maalivahdin viiden metrin alueelle, mikä aiheutti jatkuvia ongelmia vastustajille.

Kauden päätteeksi Stoke oli sarjassa peräti 12. ja joukkueen 38 maalista peräti yhdeksän tuli Delapin pitkistä sivurajaheitoista luoduista tilanteista.

Rory Delap (vas.) juhli maalia Peter Crouchin kanssa Stoken paidassa kaudella 2011-12. Kuva: Paul Bradbury / Zuma

Muun muassa olosuhdehuijaamisesta muistetaan myös Moskovan vuoden 1980 kesäolympialaiset. Kesken keihäsfinaalin järjestäjät avasivat stadion portteja, kun isäntämaan edustaja oli vuorossa. Näin tuuli auttoi tuloksen tekemisessä.

Neuvostoliiton jousiampujat puolestaan "arvottiin" parhaille paikoille, jossa tuuli ei häiritsisi. Huijaamista tapahtui muissakin lajissa. Esimerkiksi kolmiloikassa brasilialaisen Joao Carlos de Oliveiran pitkälle hypylle heilahti ensin valkoinen lippu, mutta hetken päästä toimitsija vaihtoikin punaiseen.

Yksi urheiluhistorian erikoisimmista ja rumimmista tapauksista liittyy taitoluistelun Yhdysvaltojen mestaruuskisoihin tammikuussa 1994. Tonya Harding voitti kisat, kun hänen pahin kilpakumppaninsa Nancy Kerrigan ei pystynyt osallistumaan. Syynä oli, että Hardingin entinen elämänkumppani Jeff Gillooly ja turvamies Shawn Eckhardt olivat palkanneet Shane Stant -nimisen miehen pahoinpitelemään Kerriganin.

Kerrigan sai kuitenkin olympiapaikan ja voitti hopeaa samana vuonna. Harding oli kahdeksas. Yhdysvaltojen taitoluisteluliitto asetti Hardingin elinikäiseen kilpailukieltoon kesäkuussa 1994. Harding myönsi vasta vuonna 2018 tienneensä pahoinpitelysuunnitelmista.

Nancy Kerriganin (vas.) ja Tonya Hardingin keskinäinen kilpailu johti karmaisevaan hyökkäykseen. Kuva: Pascal Rondeau / ALLSPORT

Väkivaltaa voi tehdä myös itselleen. Vuonna 1989 Chilen jalkapallomaajoukkueen maalivahti Roberto Rojas viilsi itseään kasvoihin MM-karsintaottelussa Brasiliaa vastaan partakoneen terällä. Tarkoitus oli saada ottelu keskeytettyä ja Chile kisoihin.

Pikavauhtia kehitetyistä valokuvista näkyi kuitenkin, että kentälle lentänyt soihtu ei ollut osunut Rojasiin, vaan veriset kasvot olivat itse aiheutetut. Brasilia matkasi kisoihin. Chile sen sijaan ei saanut osallistua seuraaviin MM-karsintoihin. Rojas sai elinikäisen pelikiellon.

Kännykkäkameroiden aikakaudella Rojas tuskin olisi edes harkinnut vastaavanlaista huijausyritystä.

Paralympialaisissa on nähty yksi huijaus, joka saa kyseenalaistamaan, onko olemassa rajaa, jota joku ei olisi valmis ylittämään.

Lajeissa on erilaisia vammaluokituksia, jotta urheilijoiden lähtökohta olisi mahdollisimman tasapuolinen. Espanjan koripallojoukkueen kohdalla ei kuitenkaan luokituksista oltu juuri murehdittu vuoden 2000 kisoissa.

Joukkue otti kultaa älyllisesti kehitysvammaisten sarjassa voittamalla kaikki ottelunsa. Joukkueeseen soluttautunut toimittaja Carlos Ribagorda paljasti kisojen jälkeen, että pelaajien älykkyyttä ei ollut testattu. Lopulta selvisi, että 12 pelaajasta peräti kymmenen ei ollut älyllisesti kehitysvammaista. Joukkue luonnollisesti hylättiin.

Onko huijaaminen sallittua, jos siitä ei jää kiinni? Tätä kysymystä saivat aikanaan pohtia ainakin jalkapallosuuruus Diego Maradona ja kaikki hänen temppunsa nähneet. Argentiinalaistaituri viimeisteli "Jumalan käsi" -maalinsa vuoden 1986 MM-kisojen puolivälieräottelussa Englantia vastaan.

Maradona hyppäsi puskemaan palloa, mutta yllätti maalivahti Peter Shiltonin osumalla palloon pään päälle nostetulla kädellään. Argentiina voitti ottelun maalein 2-1 ja eteni lopulta mestariksi saakka. Maradona käsimaali on jalkapallohistorian tunnetuimpia ja samalla yksi ristiriitaisimmista. Maradona kuoli vuoden 2020 marraskuussa.

Diego Maradonan käsimaali on yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista osumista. Kuva: El Grafico / Getty Images

Toinen kuuluisa maali on ranskalaisen Thierry Henryn käsialaa. Ranska ja Pohjois-Irlanti kohtasivat MM-jatkokarsinnoissa vuoden 2009 marraskuussa. Ensimmäinen osaottelu Irlannissa päättyi Ranskalle 1-0, mutta toisessa osaottelussa Robbie Keane tasoitti yhteismaaleiksi 1-1.

Ottelu eteni jatkoajalle, ja esiin nousi Henry. Florent Maloudan vapaapotku oli karkaamassa päätyrajan yli. Henry otti pallon haltuun kahdella käden kosketuksellaan ja syötti maalin eteen, josta William Gallas puski ratkaisun otteluparille. Henry myönsi ottelun jälkeen käsivirheen ja sanoi uusintaottelun olevan reiluin ratkaisu. Sellaista ei kuitenkaan nähty, vaan Ranska matkasi MM-kisoihin.

Videotuomarijärjestelmän (VAR) käyttöönoton myötä samanlaisia maaleja ei enää nähdä. Muutkin selvimmät huijaukset on saatu kitkettyä, mutta inhimillinen elementti pysyy mukana.

Siinä missä jalkapalloon liittyy huijausyrityksiä, golf tunnetaan herrasmiesten pelinä. Rehellisyys ja omien virheiden tunnustaminen on elimellinen osa lajia, mutta myös vastakkaisesta käytöksestä löytyy esimerkkejä.

Yhdysvaltojen entinen presidentti Donald Trump on tunnettu huijaamisestaan golfmailan varressa. Uusintalyönnit, pallojen "löytymiset" keskeltä väylää ja jopa vastustajan pallon heittäminen hiekkaesteeseen kuuluvat kaikki Trumpin valikoimaan.

Donald Trump on tuttu näky golfviheriöillä, mutta sääntöjen noudattamisessa on välillä ongelmia. Kuva: Kyle Mazza / Zuma

Samoja sävyjä oli skotlantilaisen David Robertsonin pelaamissa. Robertson tunnetaan yhtenä golfin suurimmista huijareista. Hän sai vuonna 1985 peräti 20 vuoden pelikiellon jatkuvasta sääntöjen rikkomisesta.

Robertsonin caddie ilmoitti tämän siirtäneen palloaan sääntöjenvastaisesti ainakin viidesti British Openin karsinnoissa. Caddie lopetti kierroksen kesken, koska ei omien sanojensa mukaan "kestänyt katsoa Robertsonin käytöstä". Robertson hylättiin viimeisen karsintakierroksen 14. reiällä. Hylkääminen oli miehen uralla jo neljäs.

Yhdestä erikoisimmista tavoista suorituksen parantamiseksi kuultiin vuonna 1989 yhdysvaltalaisen lääkärin Robert Kerrin suusta. Kerr kertoi kokemuksistaan kuulemisessa, joka liittyi kanadalaispikajuoksija Ben Johnsonin dopingkäryyn vuoden 1988 olympialaisissa.

Kerr sanoi lääkäreiden, urheilijoiden ja valmentajien kertoneen vuoden 1984 Los Angelesin kisoissa, että Neuvostoliiton uimareiden suolistoon olisi pistetty ruiskulla ilmaa tai kaasua. Tarkoitus oli lisätä lantion kelluvuutta.

Varmuutta erikoisen metodin käytöstä ei ole.

Kerr määräsi itse anabolisia steroideja huippu-urheilijoille 17 vuoden ajan, "jotta urheilijat eivät hankkisi niitä pimeiltä markkinoilta". Hän kertoi lopettaneensa Los Angelesin kisojen jälkeen. Syyksi hän sanoi, että urheilijat hankkivat aineita kuitenkin myös epämääräisistä lähteistä.