Kuva: Lehtikuva, kuvankäsittely: IS

Suomalaisen koulu alamäestä on puhuttu pitkään. Mutta pitävätkö ennakkoluulot paikkansa? Nyt kuusi opettajaa kertoo, millä tolalla koululaisten osaaminen eri aineissa todella on.

Suomalaisen koulun alamäki on ollut kuluneen vuoden isoimpia puheenaiheita. Viro porskuttaa Suomea paremmin Pisa-tuloksissa ja lasten tuen tarve on kasvanut rajusti.

Ilta-Sanomat pyysi kuutta opettajaa eri yläkouluista arvioimaan sitä, millä tolalla eri aineiden osaaminen Suomessa on. Arvioitaviksi aineiksi valikoituivat äidinkieli, matematiikka, englanti, biologia ja maantieto, kotitalous ja liikunta.

Eri puolella Suomea työskentelevien opettajien vastauksissa toistuivat muun muassa resurssien puute, oppilaiden osaamisen jakautuminen selkeämmin ääripäihin ja älypuhelinten aiheuttamat ongelmat.

"Äidinkieltä hyvin osaavia ja huonosti osaavia on saman verran kuin aiemmin, mutta näiden keskellä olevien nuorten osaaminen on ollut laskemaan päin. Vaikeuksia on sekä suullisessa ilmaisussa että kielellisessä osaamisessa. Se näkyy muun muassa kieliopissa ja oikeinkirjoituksessa.

Ei käytetä isoja alkukirjaimia. Lauseet kirjoitetaan yhteen pötköön ilman pilkkuja, eikä edes pisteitä eli virkerajoja ei hahmoteta. "Somepostauskieli" eli sosiaalisen median ja pikaviestipalvelujen mukanaan tuoma kirjoitustapa siirtynyt koulumaailmaan, mikä ei ole tietenkään oikein.

Opetuksen sisältöjä olisi varaa tarkastella uudelleen. Meillä on äidinkielessä 17 eri tavoitetta. Olisiko niitä mahdollista rajata ja pohtia, mikä kaikki on tarkoituksenmukaista?

Tällä hetkellä meillä on tavoitteiden ja niihin annetun ajan kanssa ristiriita, mikä johtaa siihen, että opettaminen on pahimmillaan pelkkää asioiden läpikäymistä, jolloin ei välttämättä tapahdu oikeaa oppimista."

"Oppimisen ja osaamisen erot ovat kasvaneet. Toisin sanoen niitä, jotka tarvitsevat tukea, on paljon. Määrä on kasvanut entisestään. On kuitenkin hyvä muistaa, että kolikolla on kaksi puolta. Vielä on niitä, jotka ovat todella lahjakkaita.

1990-luvulla kaikki olivat samassa ryhmässä ja tukiopetusta annettiin niille, jotka sitä tarvitsivat. Erona aiempaan tuen määrä on lisääntynyt.

Ympärillä oleva yhteiskunta on vaikuttanut kouluarkeen väärällä tavalla. Joidenkin oppilaiden on vaikea keskittyä, koska älypuhelimet ovat luoneet illuusion siitä, ettei koulussakaan tarvitse keskittyä mihinkään. Matematiikan opiskelu on kuitenkin pitkäjänteistä työskentelyä. Se vaatii keskittymistä.

Nuorille saattaa syntyä myös harhaluulo, ettei enää tarvitse tietää mitään, koska puhelimesta löytyy kaikki.

Elämme suurten muutosten keskellä esimerkiksi tekoälyn suhteen. Näkisin pelottavana sellaisen yhteiskunnan, jossa ihmiset eivät ota mistään vastuuta, vaan antavat tekoälylle kaiken vastuun ja vapauden.

Matematiikka on yksi niistä kolmesta oppiaineesta, jotka seuraavat ihmistä koko elämän. Peruskoulun tulisi kasvattaa oppilaan omaa oppijuutta, jossa vastuu oppimisesta siirtyy myös enemmän oppilaille."

"Oppilaiden motivaatio on hyvä, sillä englannin arvo ymmärretään. Samalla se voi aiheuttaa paineita niille oppilaille, joiden kielitaito on vasta kehittymässä.

Joukosta löytyy "helmiä" eli oppilaita, joilla on hirveän hyvät taidot. Toisille taas englanti voi olla haastavampaa ja puhuminen jännittää.

Oppilailta vaaditaan nykyään enemmän. Osittain se, mitä itse opiskelin vasta lukiossa, käydään nyt läpi jo yläkoulussa.

Isossa kuvassa kirjoittaminen ja ankara opiskelu ovat muuttuneet kommunikatiivisuutta tukevaan opetukseen.

Vaikka älypuhelimet ja niiden kautta pelit ovat omiaan opettamaan englantia nuorille, on kääntöpuolena älypuhelimien osalta aivojen kuormitus: oppiminen ja jaksaminen kärsivät."

"Biologiassa ja maantieteessä ehdittiin aiemmin opiskella enemmän sisältöjä ja syventää oppimista. Oppilaiden lukemisen vähäisyys näkyy sanavaraston pienenemisenä. Siksi osalle oppilaista tuottaa vaikeuksia lukea reaaliaineiden oppikirjojen tekstiä.

Nykyisin osaaminen on polarisoitunut, normaalijakauma on muuttunut skeittirampin näköiseksi jakaumaksi. Osa ja yltää erinomaisiin suorituksiin. Toinen osa menestyy heikommin alisuoriutumisen tai oppimisen haasteiden vuoksi.

Aiemmin lähes kaikki oppilaat innostuivat opiskelemaan eliölajeja lajintunnistuskokeisiin tai keskeistä Euroopan paikannimistöä. Nykyisin osa pääsee näistä läpi vain rimaa hipoen.

Yrittäminen on vähentynyt. Osa ei näe koulutusta enää ponnahduslautana elämässä eteenpäin. Toivoisin koulutuksen ja opetuksen arvostuksen lisääntyvän. Niin oppimistuloksetkin varmasti nousisivat.

Jokaiselle oppilaalle pitäisi mahdollistaa oma oppimispolku ja mahdollisuus päästä omaan parhaimpaansa. Oppilaissa on yhä enemmän tukea tarvitsevia oppilaita ja opettajan aika oppitunneilla harvoin riittää eriyttämään opetusta ylöspäin. Eli siis osaavia oppilaita ei pystytä kannustamaan nykyisillä resursseilla eteenpäin.

Nykyiset nuoret ovat joutuneet kasvamaan ja suunnittelemaan tulevaisuuttaan maailmassa, jossa paljon enemmän uhkakuvia kuin aiemmin. Koronapandemia, sota Ukrainassa, kasvava huoli ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta ovat varmasti osasyitä yhä lisääntyvään nuorten ahdistukseen."

"Perusvalmiudet ovat huonommat nykyään kuin aiemmin. Nyt käydään todella tarkkaan läpi välineet ja työtavat, muun muassa tiskaaminen. Kaikki opetetaan kädestä pitäen.

Tasoerot ovat hurjia. Esimerkiksi paloittelussa ja työvälineiden valinnoissa on osalla isoja haasteita. Vaikeuksia on myös kattauksessa, lautasliinan taitossa ja mittayksiköiden osaamisessa. Kuinka monta desilitraa on litra, kysyvät jotkut.

Osaa motivoi hygieniapassin hankkiminen. Sen suorittaa nykyään melkein puolet 9. luokkalaisista. Innokkuus on yleisestikin vahvasti läsnä.

Myös hällä väliä -meiningillä tehdään paljon, mutta toisaalta valinnaisryhmissä taidot karttuvat ja oppiminen voi olla hyvin suurta yläkoulun aikana.

Nuorilla on paljon ahdistusta, masennusta ja levottomuutta samassa ryhmässä. Se on myös opettajalle haastavaa, kun ei tiedä mitä kaikkea taustalla on. Siksi opettajankin voi olla vaikea suhtautua oppilaaseen oikealla tavalla.

Avustajia tarvittaisiin ehdottomasti lisää. Isossa ryhmässä ei ehdi auttaa kaikkia ja itsellä on jatkuva riittämättömyyden tunne, kun ei ehdi auttaa kaikkia.

Ennen tehtiin paljon enemmän ja vaativampia asioita, kuten ateriakokonaisuuksia. Nyt tehdään paljon paritöitä."

"Heikolta näyttää ja huonompaan suuntaan menee koko ajan. Tämän ovat MOVE-testitkin näyttäneet.

Aloitin työt vuonna 2006, jolloin kännyköissä oli lähinnä pelkkä matopeli. Nykyään kaikilla on älypuhelimet ja rajaton netti. Nykyinen passiivinen meininki on peruja juuri vuosilta 2009-2010, jolloin älypuhelimia alkoi löytyä kaikilta.

Polarisaatio on tosiasia. On nuoria, jotka eivät harrasta ollenkaan ja sitten on nuoria, jotka harrastavat useita lajeja.

Tämän vuoksi pitäisi järjestää pakollisia ilmaisia liikuntakertoja koulupäivän sisään. Jos se olisi vapaaehtoista, niin sinne tulisi ne samat tyypit, jotka muutenkin harrastaa. Eivät ne, joihin tämä pitäisi kohdistaa.

Harrastusten hinnat pitäisi saada ja minimiin, sillä jotain on pakko tehdä. Olen todella huolissani, sillä tämä on iso yhteiskunnallinen ongelma."

Lue lisää: OAJ jyrähtää romahtaneista oppimis­tuloksista - "Koko ajan suurempi osa jää hyvin heikolle osaamiselle"

Lue lisää: Oppimis­tulokset romahtivat - nyt puhuvat opettajat: Erityisesti yksi syy nousi esiin toistuvasti