Concierge Jussi Lehtinen hotelli Kämpin Mannerheim-sviitissä Helsingissä. Kuva: Jussi Helttunen

Jussi Lehtinen on Suomen ainoa luksusluokan concierge, joka järjestää rikkaille laillisia palveluita rahasta. Herkkä vaisto on tulos rankasta lapsuudesta ammattirikollisen poikana: - Pystyn aavistamaan kahdessa sekunnissa, mitä tapaamani uusi ihminen haluaa.

Jussi Lehtinen lentää ulkomaille vetääkseen asiakkaan tyhjän asunnon wc:n. Järjestää helikopterin, lataa 20 000 euroa maksavan italialaisen aseen ja luotsaa prinssin turvallisesti ihmispaljouden läpi messuilla.

50-vuotias tamperelainen on concierge, jolta voi tilata melkein mitä tahansa laillisia palveluja rahasta.

Nuorena Suomen painimaajoukkueeseen kuulunut Jussi Lehtinen järjestää kaiken. Vuokraa linnan Belgiasta, hankkii arvokkaita kelloja ja koruja. Hommaa seteleitä, joissa on syntymäpäiväsankarin kuva. Palvelee eliittiä metsästysreissuilla ja järjestää maailmantähtien ylellisiä lomia. Järjestää Formulan seitsemänkertaisen maailmanmestarin Lewis Hamiltonin nimikirjoituksen sadetakkiin.

Häneen luotetaan, sillä hän on erikoismies. Nöyrä, energinen ja herkkä. Tarpeeksi kova ja röyhkeä.

Jussi Lehtistä on pyydetty palvelemaan suuren pankin private banking -asiakkaita, vaikka pankki tietää, että hänen luottotietonsa ovat menneet.

Kyse on luottamuksesta. Toisin sanoen hyvästä maineesta.

- Minulla on aina ollut tarve ylittää asiakkaan odotukset, Jussi Lehtinen kertoo.

- Palvelu on ollut minulle aina sisäsyntyistä.

Jussi Lehtisen isä pettyi, kun pojasta ei tullut rikollista. Kuva: JUSSI HELTTUNEN

Lapsena Jussi asui Tampereen lähiöissä. Monet sukulaisista olivat olleet kartanoissa töissä. Isoisoäiti oli Nokialla kartanossa Procopen suvun palvelija. Jussi Lehtisen isä oli Procopen kummipoika, mutta hän petti kartanon omistajat karmealla tavalla.

Vuosi 1973 ei unohdu. Silloin Jussi syntyi ja hänen isänsä Osmo "Oppo" Lehtinen varasti kahden kaverinsa kanssa Procopen suvun kartanosta Akseli Gallen-Kallelan taulun. Tilauskeikalta mukaan tarttui 17 muuta taulua sekä 35 kiloa hopeaesineitä. Liian isosta saaliista osa heitettiin metsään ja osa kätkettiin latoon.

Lopulta yksi varkaista kieli, isä jäi kiinni ja joutui kaverinsa Riston kanssa vankilaan vuodeksi ja kahdeksaksi kuukaudeksi. Vain osa saaliista saatiin takaisin.

Keikka toi isälle uuden lempinimen: Tampereen Picasso.

Jussin äiti sai miehestään tarpeekseen ja otti avioeron.

Myöhemmin isä pettyi, koska Jussista ei tullut rikollista. Isä oli alamaailmassa arvostettu, vuosia vankilassa istunut mies. Hän oli tappanut kaksi miestä.

Hotelli Rosendahlin vanhan liiton vahtimestareiden neuvot ovat olleet koko conciergen ammatin perusta. Kuva: JUSSI HELTTUNEN

Nyt Jussi Lehtinen kertoo tarinansa Petteri Ala-Kivimäen kanssa kirjoittamassaan kirjassa Concierge - VIP-erikoismies (Tammi).

Tampereella melkein koko elämänsä asunut concierge on ehdottanut tapaamispaikaksi hotelli Kämpin baaria Helsingissä. Viiden tähden hotelli Kämp on monella tapaa tärkeä Lehtiselle.

- Olen saanut juuri täällä innostuksen ryhtyä conciergeksi, hän kertoo istuessaan Kämpin baarissa, missä liivipukuiset hovimestarit tarjoilevat kahvia hopeakannuista.

Tummansiniseen pukeutunut Lehtinen ei yllättäen noudatakaan nyt jo edesmenneen äitinsä neuvoa: Jos haluat olla uskottava, pitää pukeutua mustaan.

Ura alkoi tamperelaisen hotelli Rosendahlin vahtimestarina heti armeijan jälkeen ilman muodollista koulutusta. Rosendahlin vanhan liiton vahtimestareiden neuvot ovat olleet koko conciergen ammatin perusta.

Vuosien varrella Suomen ainoalle luksusluokan conciergelle on kehittynyt taito käsitellä erilaisia ihmisiä. Vaisto.

Siksi miljardöörit haluavat Jussi Lehtisen palveluita.

Työssä pitää olla askeleen edellä. Ylipalvella. Olla hiljainen mutta tehokas. Miettiä pienimpiäkin yksityiskohtia, valaistusta, tuoksuja.

Kerran Suomeen tuli vierailulle kansainvälinen perhe, jonka ohjelma Helsingissä piti miettiä viimeisen päälle. Vierailun käsikirjoitus oli kymmeniä sivuja pitkä.

- En osannut kuvitella, että joku kysyy niin tarkkaan, Jussi Lehtinen kertoo.

- Mikä on kuljettajan nimi, kenellä se on töissä, kuka avaa hotellihuoneen oven ja valokuva ovesta.

Lista oli loputon. Millainen Helsingissä käytettävä auto on, mikä sen merkki on ja vuosimalli. Ruoat piti tarjoilla tietyllä tavalla. Jokaisesta astiasta piti toimittaa etukäteen kuva, ja ruoat piti olla pakattuina erityispakkauksiin.

- Sain siitä todella hyviä oppeja. Varmistetaan etukäteen kaikki asiat, eikä niin, että luotetaan vaan, Jussi Lehtinen kertoo.

Asiakkaiden nimiä ei koskaan paljasteta. Suomalaisetkin järjestävät hulppeita yksityisjuhlia, joissa Jussi Lehtisen palveluita on tarvittu. On helikoptereita, ilotulituksia ja esiintyjänä Cheek.

Kolmen rypäleen miniterttu voi olla asiakkaalle se vau-juttu. Kuva: JUSSI HELTTUNEN

Älä selitä, tee se asia. Oppi on conciergen työssä yksi tärkeimmistä. Samoin oman äidin neuvo: Hyvät käytöstavat eivät maksa mitään.

On tärkeää mennä toisen ihmisen tasolle. Miettiä mitä hän haluaa kuulla - mutta aidosti.

Vau-juttu voi olla vaikka viimeisen päälle mietitty tarjoilu. Kerran kartanon metsästysreissulla Jussi oli leikannut viinirypäleet valmiiksi kolmen rypäleen minitertuiksi. Isosta tertusta kun on tunnetusti vaikea nyppiä.

Vieraat ilahtuivat ja saivat rypäleistä puheenaiheen. Samalla se oli merkki, että tarjoilu on hiottu loppuun asti.

Jostain sieltä se kumpuaa. Lapsuudesta. Rohkeus, valmius hypätä tilanteeseen. Ja asenne: Jumalauta mä vielä näytän!

- Mulle on naurettu paljon vuosien varrella. Ihonväristä, sillä isäni on puoliksi romani. On naurettu ideoilleni ja energialleni.

Koulussa ylivilkas Jussi oli omien sanojensa mukaan opettajien painajainen. Patse-eno vei seitsemänvuotiaan Jussin Koovee-seuran painisalille Tampereen keskustaan.

- Opin kamppailemaan oman paikkani.

Jo alakoulun rehtori Kalevi Nummi opetti: Fake it until you make it. Esitä, kunnes osaat.

Isän rikollinen tausta aiheutti häpeän tunteen. Isän suku jätti kolmilapsisen perheen yksin. He asuivat yksinhuoltajaäidin kanssa Tampereella Multisillan matalan tulotason lähiössä. Kukkakaupassa työskennellyt äiti oli kiltti ja näki maailman kauniina.

- Jo lapsena tunsin, että olemme taloudellisesti heikommassa asemassa.

- Uskon, että sieltä tulee tarve päästä pois harmaudesta. Olin utelias kokemaan ja näkemään.

Painiharrastuksesta löytyi vuokratalojen betonibunkkereiden pojalle suunta. Kilpailumatkoilla hän tutustui uusiin kaupunkeihin ja maihin.

- Se avasi maailman ihan helvetisti.

"Me kaikki olemme vain ihmisiä", painivalmentaja Pertti Ukkola opasti. Se on hyvä neuvo myös conciergen työssä.

- Me kaikki olemme vain ihmisiä, painivalmentaja Pertti Ukkola opetti nuorelle Jussille. Kuva: ARI-VEIKKO PELTONEN

Ukkolan kautta Jussi tapasi paljon julkisuuden henkilöitä. Sen takia kenenkään maine ei ole saanut myöhemminkään hätkähtämään. Kun nuori Jussi soitti aamulla Ukkolan ovikelloa, oven avasi alushousuissaan laulaja Tapani Kansa, Pertti Ukkolan ystävä.

Jussin kahta työtä tehnyt äiti oli lempeä auktoriteetti, kun isä puolestaan oli pelottava ihminen. Yhteydenpito isään ei ollut säännöllistä. Isän varjo seurasi kuitenkin kaikkialle. Jussi oli aivan isänsä näköinen. Jopa laitapuolenkulkijat kadulla tunnistivat Jussin isänsä pojaksi.

Isällä oli toinen perhe ja sen kautta Jussilla pikkuveli. Isä joi. Ainoastaan yhden kerran isä oli tapaamisessa selvin päin ja ilman aseita.

Jussi Lehtinen muistelee kirjassaan Concierge - VIP-erikoismies, kuinka isä antoi ottaa suuresta laatikosta kolikoita, mutta se piti tehdä yhdellä kouraisulla. Veli hoksasi tehdä kämmenestä kupin ja sai eniten rahaa. Isä tykkäsi veljestä ja kannusti häntä rikollisuuteen. Sitä Jussi ei ole pystynyt antamaan isälleen anteeksi. Eikä myöskään sitä, että isä jätti lievästi kehitysvammaisen tyttärensä noteeraamatta täysin.

Monissa isään liittyvissä muistoissa on aseita tai muita voimatoimia. Kerran isän luona Tampereen Puu-Tammelassa pihaan kurvasi poliisiauto.

"Isä heilutti ikkunasta poliiseille kirvestä ja huusi, että Vapahtaja tulee", Jussi Lehtinen kertoo kirjassa.

Poliisi oli painisalilta tuttu Jorma, joka tunnisti Jussin. Jussia hävetti.

Kovasta kotitaustasta on ollut ammatillisesti hyötyä. Isälleen Jussi Lehtinen ei ole pystynyt antamaan anteeksi. Kuva: JUSSI HELTTUNEN

Kovasta kotitaustasta on ollut ammatillisesti hyötyä. Se on tuonut katu-uskottavuutta. Jo nuorena Jussi oppi, että on pystyttävä jatkamaan eteenpäin heti takaiskujen jälkeen. Rehentely ärsyttää.

- Lapsuudenkokemukset ovat tuoneet herkkävaistoisuutta, jonka takia pystyn aavistamaan kahdessa sekunnissa, mitä tapaamani uusi ihminen haluaa.

Mikään ei yllätä, kun koko elämä on marinoitunut kummallisissa tilanteissa. Menneisyytensä vuoksi Lehtinen ei enää hätkähdä mitään.

Aina tulee joku, joka voittaa sinut. Niin elämä menee.

- Conciergen työssä pitää osata olla sopivasti ja tyylikkäästi röyhkeä. Mitä röyhkeämpi on, sitä vähemmän sitä ihmetellään.

Abu Dhabissa pidetyissä formulakisoissa Jussi Lehtinen oli päättänyt saada jyväskyläläiselle puistojumpan valmentajalle lahjaksi Lewis Hamiltonin nimikirjoituksen. Mercedeksen sadetakki oli jo hankittuna kaikilla logoilla.

- Lewis Hamilton tuli meidän pöytään onnittelemaan Valtteri Bottaksen faijaa, sillä Valtteri voitti sen osakilpailun. Nousin hetken kuluttua ylös ja sanoin Hamiltonille, että voisinko saada sun puhelinnumeron.

Kaikki purskahtivat nauruun, Lewis Hamilton muiden mukana. Kysymys oli niin odottamaton.

- Se oli impulsiivinen hetki, jolle olen nauranut itsekin. Sitten Lewis Hamilton kirjoitti nimikirjoituksensa sadetakkiin.

Saksassa Jussi Lehtinen kertoo puhuneensa itsensä lähietäisyydelle Saksan silloisen liittokansleri Angela Merkelin kanssa ilman minkäänlaisia virallisia kulkulupia.

- Näytin poliiseille portsarifirmani käyntikorttia. Poliisit laskivat rynnäkkökiväärinsä.

Pian viereisestä autosta tuli Angela Merkel.

Herää kysymys, miten turvatoimet oli mahdollista läpäistä tavallisella käyntikortilla? Vastaus on: röyhkeys. Sopivasti ja tyylikkäästi. Kenellekään ei tullut mieleenkään, että joku yrittäisi turvatarkastuksesta läpi firmansa käyntikortilla.

Kamalinta Jussi Lehtisestä olisi jäädä paikoilleen. Lentolupakirjan hän hankki, koska halusi voittaa pelkonsa ja osoittaa olevansa tarpeeksi kova jätkä.

Hyperaktiiviseksi itseään kutsuva tamperelainen laskee tehneensä 60 eri työtä. Nuorena hän erikoistui Levi's-farkkujen jälleenmyyntiin. Ravintoloiden ja yökerhojen ovimiespalvelut ovat yksi Jussi Lehtisen vahvimmista osaamisalueista.

- VIP-palvelut tulivat mukaan 90-luvulla Levillä, kun aloin vastata Päivikki Palosaaren ravintoloiden ovipalveluista.

Parhaimmillaan kuutta eri firmaa pyörittänyt Jussi Lehtinen on ollut omistajana turvallisuuspalvelu Hiscovery Oy:ssa ja menestyneessä erotiikkaravintolassa, tehnyt omatoimista Venäjän piraattikauppaa sekä suunnitellut oman Personality-vaatemerkin. Erotiikkaravintolan myymisestä hän sai kaverinsa kanssa miljoona markkaa. Suurin osa rahoista meni myöhemmin verovelkoihin, koska tanssijat tulkittiin firman työntekijöiksi ja lopulta tuli konkurssi.

- En omista mitään. Omistaminen ei ole minulle tärkeää. Rahat olen sijoittanut matkusteluun.

Tietty nöyryys pitää aina olla työssä mukana, mutta ei pidä nöyristellä. Ei saa pitää vastustajaa huonompana, mutta ei parempanakaan.

- Ihmiset tätä maailmaa johtaa, ystäväni Heikki Hiltunen on sanonut. Se on hieno viisaus. Ihmisten kanssa toimeen tuleminen on tärkeintä.

Usko omaan juttuun vie pitkälle. Jos haluat olla jotain, ole sitä ja elä sitä.

- Jos haluat rokkitähdeksi, ala rokkitähdeksi. Ala tekemään, usko siihen. Tärkeintä on että sä itse uskot ja lukitset sen tavoitteen. Perehdyt miten se asia tehdään.

Rakkaus vei parikymppisen miehen aikoinaan Japaniin ja Espanjaan, mutta Tampereelle hän on aina palannut. Elämässä on ollut myös paljon menetyksiä, avioero, hyvän ystävän itsemurha ja konkurssi. Äiti kuoli haimasyöpään aivan liian varhain, 58-vuotiaana.

- Tuskan keskellä oli vain pakko painaa duunia.

Isä palasi Jussi Lehtisen elämään 12 vuotta sitten, samoihin aikoihin, kun Jussista tuli ensimmäisen kerran isä. Isä oli taas vankilassa.

Isän loppuaikoina poika tapasi hänet hoitokodissa, jonne isä oli päässyt vankilasta presidentti Tarja Halosen armahdettua kuolemansairaan miehen.

- Isä ilmoitti, että en ole yhtään mitään. Taustalla oli pettymys, koska en ollut rikollinen.

Tuloistaan Jussi Lehtinen ei halua puhua. On palvelumaksuja, tuntiveloitusta ja päivämaksuja.

- En ole tätä työtä rahan takia tehnyt. Mua on ohjannut intohimo. Olen tehnyt niin paljon ilmaiseksi, että mua on pidetty pöljänä.

Ihan kaikkea Jussi Lehtinen ei sentään järjestä. On ollut asioita, joita hän ei ole halunnut kontolleen.

Eräs asiakas harmitteli, että hänellä on korkealuokitettu lentopistekortti, jonka pisteet laskevat, jos siihen ei tule lisää lentopisteitä. Hän ehdotti, että lentäisitkö minun nimelläni ympäri Suomea, että saisin ne pisteet. Kotimaan lennoilla ei nimittäin tarvitse näyttää henkilöllisyystodistusta.

- No en todellakaan lentänyt, Jussi Lehtinen kertoo.

Työ on verottanut yksityiselämää. Vaimon mielestä Jussi oli liikaa töissä, kun hän oli 200 päivää vuodessa poissa. Pandemian alussa 2020 tuli avioero, Jussi Lehtisen toinen.

- Tein itsestäni tarpeettoman kotona.

- Mulla toistuu tietyt virheet elämässä. Kun innostun jostain, työ vie mua niin lujaa, että siinä jää vähemmälle huomiolle arjen asiat.

Kirjassaan Concierge - VIP-erikoismies Jussi Lehtinen kertoo terapeutin sanojen pysäyttäneen. Terapeutin mukaan Jussi yrittää koko ajan todistaa jotakin, mutta ei muille, vaan itselleen.

- Mulla on ollut aina hirveä näyttämisen halu, mutta ei kenellekään muille kuin itselleni.

Oletko nyt jo näyttänyt tarpeeksi?

- En ehkä kaikkea, vaan ensimmäiset 50 vuotta, Jussi Lehtinen vastaa ja naurahtaa.

Nyt ilmestynyt kirja on Lehtisestä vähän kuin viidenkympin kriisi. Ikään kuin hankkisi Porschen tai Harley Davidsonin.

- Olen kerännyt koko elämäni kokemuksia ja nyt palkitsen itseni kirjalla. On täysi kysymysmerkki, mitä mieltä ihmiset on mun elämästä. En ole itse nähnyt sitä erikoisena, olen ollut vain kiinnostunut eri asioista.

Hienoihin piireihin pääsy ei ole ollut itsetarkoitus. Jussi Lehtisen mukaan hänellä on ollut vain intohimo palvella, tuottaa elämyksiä ja kokemuksia.

- Olen aina ajatellut isosti.

- Enemmän voisi kysyä, miten voi olla, että lähiöstä oleva jätkä voi tehdä kokemuksia, joista positiivisesti yllättyvät ihmiset, jotka ovat kaiken kokeneet.