Kuva: Mikko Stig / Lehtikuva, Peter Jansson, IS:n arkisto

Erouhkauksia, kyttäyssyytöksiä ja hiukkasen väsymystä päälle - reilut kaksi viikkoa ilman olutta oli mahdottomuus Leijonille takavuosina.

Len Lundella oli suunnitelma.

Leijonien kanadalainen päävalmentaja lupasi ennen kevään 1973 jääkiekon MM-kisoja, että Suomi tuo Moskovasta kotiin mitalin. Se olisi Suomelle ensimmäinen jääkiekon miesten arvokisoista.

Lunden suunnitelma oli nerokas. Hän laski, että kunhan Leijonat kaataa pakolliset kiekkolilliputit kuten Länsi-Saksan ja Puolan, Ruotsin voittaminen riittäisi mitaliin.

Kisareissu alkoi huonosti.

Suomen joukkueen mailat juuttuivat Moskovan rautatieaseman tulliin. Joukkueenjohtaja Matti Lampainen jäi yksin taistelemaan tulliin kymmenkertaista ylivoimaa vastaan, kun joukkue matkasi ensimmäisiin harjoituksiinsa. Ne vedettiin huoltaja Matias Heleniuksen autosta löytyneillä varakepeillä.

Ensimmäiset pelit menivät silti Lunden suuren suunnitelman mukaisesti. Suomi voitti Länsi-Saksan 8-3 ja otti Neuvostoliitolta turpiin 2-8.

Urheilulehti

TÄMÄ ARTIKKELI on julkaistu ensi kertaa Urheilulehden klassisessa kisaoppaassa MM-kiekko 2023. Pintaa syvemmälle mennään Urheilulehdessä joka viikko.

Tilausohjeet ovat täällä.

Seuraavana päivänä vaikeudet alkoivat kasautua. Ilman polvisuojia harjoitellut Seppo "Pappa" Lindström kolautti polvensa laitaan. Hän siirtyi sivuun jäihin käärittynä, mutta Lunde rakensi joukkueensa yhtenäisyyttä. Jo parikymmentä vuotta ennen kuin "Kulta-Curre" Lindström loi Leijoniin joukkuehenkeä räntäsadepurjehduksilla, kiekkoleijonat vääntäytyivät Bolshoihin katsomaan balettia.

Seuraavaksi Suomi kaatoi Puolan 5-0, mutta menetti yhden kärkihyökkääjistään. Lauri Monosella oli mahtava laukaus ja vielä mahtavampi leuka, josta tuli hänen lempinimensä. Puolan maalivahti ei lyönyt Leukaa leukaan, vaan vetäisi mailallaan Monosen nilkan tohjoksi. Se oli liikaa. Ruotsia vastaan Suomi johti suuren osan pelistä, mutta hävisi lopulta 2-3.

Luulen että jotain mätää löytyy kun se aina käy näin, puolustaja Hexi Riihiranta sanoi.

Lunde teki nopeasti uuden suunnitelman. Hän vakuutti, että Suomi kaataa seuraavaksi Tshekkoslovakian ja ottaa mitalin.

Ruotsi-tappiota seuraava päivä oli perjantai. Se koitui Lunden suuren suunnitelman kohtaloksi.

Päävalmentaja Len Lunden (yllä) murheet Moskovassa eivät päättyneet "Leuka" Monosen kotimatkaan. Kuva: Sanoman arkisto

Leuka Mononen lähti kotimatkalle. Hän desinfioi murtunutta nilkkaansa sisäisesti, mutta alkoholi on diureetti. Kalja kusettaa.

Lentoasemalla Monosen rakkoa pakotti. Hän pyysi miliisiltä apua päästäkseen vessaan. Ystävyyttä, yhteistyötä ja keskinäistä avunantoa ei herunut.

Monosen mielestä pidättämään pakottaminen oli epäinhimillistä ja epäoikeudenmukaista. Helsingin Sanomien mukaan lentokenttävirkailija oli suopea, kun ei palauttanut kiekkosankaria kotiin ilman tukkaa.

Se oli toinen perättäinen kerta, kun Mononen palasi kesken kisojen Moskovasta. Runsaat kolme kuukautta aiemmin Mononen oli lähetetty Izvestija-turnauksesta kotiin.

Mononen ei voinut oikein hyvin. Enempää en voi asiasta sanoa, Len Lunde sanoi silloin toimittajille.

Kakkosvalmentaja Heimo Huotari pystyi sanomaan enemmän. Hänen mielestään leijonia kiinnosti vain raha, ei pelaaminen. He nukkuvat sekä kentällä että kentän ulkopuolella, Huotari arvioi. Tämän jälkeen pelaajien ja kakkosvalmentaja Huotarin välillä todettiin luottamuspula. Sitä ratkottiin ensin palaverissa ja sitten julkisuudessa. Aimo Mäkinen - joukkueen pelaajista moni edusti Jokereita - halusi oikaista Huotarin väitteen. Mäkisen mielestä Monosta ei lähetetty kotiin rahanahneuden takia, vaan siksi, että Mononen oli murehtinut tappioita niin että vatsa oli mennyt sekaisin.

1973 MM-kisat olivat Leijonille murheelliset. Muun muassa Jouko Öystilä (pieni kuva) ja Lauri Mononen aiheuttivat päänvaivaa valmennukselle. Kuva: Jorma Pouta / Lehtikuva & Sanoman arkisto

Kun Mononen oli saatu Moskovasta Helsingin-lennolle, ainakin yksi kiekkoleijona lähti etsimään Moskovan perjantaiyön valoista sitä yhtä ikkunaa, vaikka näki monta miljoonaa. Se paljastui kiekkoyleisölle kuitenkin vasta seuraavana päivänä, kun Leijonien piti Lunden uuden suuren suunnitelman mukaisesti voittaa hallitseva maailmanmestari Tshekkoslovakia.

Siihen olisi tarvittu kaikki voimat, mutta yksi oli rivistä poissa. Puolustaja Jouko Öystilä istui avauserän vilttiketjussa. Hän oli sanokaamme hiukkasen väsynyt, joukkueenjohtaja Lampainen selitti.

Tshekkoslovakia kukisti Leijonat 4-2 ja "Mölli" Keinonen tuittuili itselleen suihkukomennon ottelun lopussa. Lunden uusi suuri suunnitelma oli murusina. Mitalia ei tulisi. Joukkueen hotellin salossa liehunut Suomen lippukin repesi.

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä hiukkasen väsynyt Öystilä lähetettiin kotiin. Joukkueenjohtaja Lampaisen mukaan Öystilä haki itse lentolippunsa. Helsingin Sanomat käytti ensimmäisen kerran jääkiekosta uutisoidessaan uuden kulkuvälineen nimeä. "Maitojuna Helsinkiin", otsikoi HS, vaikka Öystilä lähti lentokoneella.

Toukokuussa Jääkiekkoliiton kevätkokous pesi Moskovan pyykit. Mölli Keinonen ja Öystilä saivat vakavat varoitukset, Leuka Mononen pelikieltoa vuoden 1973 loppuun asti. Jääkiekkoliiton johtokunnan mukaan Monosen kotiinpaluu MM-kisoista "ei sujunut korrektilla tavalla".

Mononen palasi Lahteen. Jokeripomo Mäkinen lupasi maksaa Monoselle palkkaa pelaamattomuudesta, mutta Leuka kieltäytyi. Hän juoksi seuraavan talven Mukkulan mäkiä kumisaappaissa.

Mölli Keinonen kiukutteli 1973 MM-kisoissa itselleen pelikieltoa ja vakavan varoituksen liitolta. Kuva: Pentti Nissinen / Lehtikuva

Len Lunde palasi Kanadaan. Hänen valmennusuransa jatkui Kanadan alkuperäisväestön reservaatin jääkiekkojoukkueessa.

Kymmenen vuotta myöhemmin, 1983, Suomella ei ollut vieläkään jääkiekon aikuisten arvokisamitalia, mutta oli uusi päävalmentaja, Alpo Suhonen, ja uusi suunnitelma mitalipeleihin menemisestä.

"Ape" ilmoitti valitsevansa Leijoniin raakoja työmiehiä, joilla on herkkä sydän. Herkkäsydämisten mutta raakojen työmiesten leijonalauma lähti ennen MM-kisoja leirille Tshekkoslovakiaan. Osa pelaajista totuttautui jo kisojen isäntämaan Saksan ruokavalioon, jossa olut luokitellaan juoksevaksi leiväksi.

Suomi aloitti MM-turnauksen tappioilla Tshekkoslovakialle ja Neuvostoliitolle. Se tarkoitti, että Länsi-Saksa olisi kaadettava kolmannessa ottelussa, jotta suunnitelma mitalipeleistä pysyisi voimassa.

Ennen ottelua saksalainen televisiotoimittaja ilmestyi Suomen pukukopin ovelle ja työnsi mikrofonin Suhosen nenän alle. "Herr Suhonen, voisitteko kertoa joukkueenne juomingeista?"

Suhonen käytti oikeuttaan kieltäytyä haastattelusta. Hän käytti saksalaisen median toiminnasta sanaa provokaatio.

Länsi-Saksa kukisti Suomen 4-3. Pelin jälkeen Suhonen antoi yhden sanan haastattelun: "Bullshit."

Ei auttanut. Saksalaislehdet väittivät puolustaja Tapio Levon käyneen ryyppyretkellä Düsseldorfin vanhassa kaupungissa. Suomen joukkueenjohtaja oli juristi Juha Rantasila, entinen hyökkäävä pakki, joka uhkasi lehtiä oikeudella. "Olutsota raivoaa", otsikoi Hesari.

Suhonen piti joukkuepalaverin ja muistutti joukkueen säännöistä. Matti "Hakki" Hagman marssi sen jälkeen joukkuekavereiden hotellihuoneeseen tuohtuneena. Ihme kyttäämistä, Hakki päivitteli. Legendan mukaan hänen kädessään oli oluttölkki.

Seuraavaksi Suomi taisteli voiton Italiasta, mutta hävisi Kanadalle. Mitalipelit kaikkosivat horisonttiin. 4-4-tasapelissä Ruotsia vastaan Risto Siltanen uhrautui blokkaamalla kovan laukauksen jalallaan.

Siltasen kisat olivat ohi. Kun kisat ovat ohi, alkaa loma, Siltanen järkeili.

Leijonien kärsimystie jatkui DDR:ää vastaan. Se on yli 30 vuotta sitten olemasta lakannut kommunistivaltio, jonka pääsarjassa pelasi kaksi joukkuetta ja jonka maajoukkuevalmentaja Joachim Ziesche saattoi näin valita maajoukkueen peräti 50 kiekkoilijan joukosta.

Suomi hävisi DDR:lle. Pelin aikana Suhonen näki Siltasen katsomossa. Siltasen kädessä oli lasi. Lasissa kuohui olut.

Seuraavaksi kuohuivat tunteet.

Suhonen kutsui koolle joukkuepalaverin ja lähetti Siltasen sekä hyökkääjä Pekka Järvelän kotiin. Siltasen kurinpidollisista syistä, Järvelän muuten vaan, Suhonen kertoi medialle. Mikä kurinpidon syynä oli, sitä Suhonen ei tuoreeltaan suostunut kertomaan.

Ilta-Sanomat suostui. Leijona joi itsensä kisoista, "Iltis" kertoi etusivullaan. Edellispäivänäkin juominen oli ollut Ilta-Sanomien etusivun aihe: Suomen Pankin pääjohtaja Ahti Karjalainen oli "kiistänyt ryyppyhuhut".

IS 27.4.1983. Kuva: Sanoman arkisto

Kiistämisen syy oli, että Paavo Väyrysen johtama kepulähetystö oli vieraillut Karjalaisen työpaikalla ja tuonut tuliaisina valmiiksi kirjoitetun erohakemuksen. Karjalainen ilmoittikin eroavansa, mutta ei Suomen Pankista vaan kepusta.

MM-kisoissa hätä oli kädessä. Suomi oli vaarassa pudota MM-kisojen A-sarjasta. Levolle lasken Luojani, armias ole suojani. Jos sijaltain en nousisi, B-sarjaan ota tykösi. Amen, kuului Ilta-Sanomien julkaisema Leijonien iltarukous.

Rannalla on helppo huutaa, kun merellä on hätä, sanoi Suhosta päävalmentajana edeltänyt Kalevi Numminen.

Ilta-Sanomat esitteli yhdessä ja ainoassa numerossaan neljä meriselitystä.

Ensimmäisen tarjoili pakinoitsijaksi siirtynyt Hexi Riihiranta. Leijonat on palannut 1950-luvulle, jolloin maajoukkueessa oli pelaamisen sijasta tärkeintä, että pääsi matkustamaan, Hexi kirjoitti.

Hexi tiesi mistä puhui. Kymmenen vuotta aiemmin hän oli nähnyt Monosen ja Öystilän lähdön Moskovasta.

Tappiot johtuvat veren perinnöstä, analysoi puolestaan Seppo Väisänen. Hänen analyysinsä perustui tohtori Heikki Nevanlinnan Punaisessa ristissä tekemiin ainutlaatuisiin analyyseihin suomalaisten verenperinnöstä.

Suomalaisten rauhallisuus näkyy vastaansanomattomasti siitä, että Kalevala on siitä poikkeuksellinen kansalliseepos, että siinä sankareita ovat ei suinkaan sotimista harjoittavat vaan viisaat, rauhassa elävät pohtijat, etunenässä Väinämöinen, kirjoitti Väisänen.

Ei siis ihme, että suomalaisilta puuttui kaukalossa aggressiivisuutta.

Vuoden 1983 Waterloota käsitellessä kului painomustetta. Puhuttiin turisteista, veren perinnöstä, kunnosta ja liian kovasta janosta. Päävalmentajana oli Alpo Suhonen. Kuva: Martti Kainulainen / Lehtikuva & Sanoman arkisto

Kolmas analyysi oli kollaasi haastateltujen asiantuntijoiden näkemyksistä: Kunto pettää, kantti pettää, asenteissa vikaa. Se oli Ylen nykyisen uutispäätoimittajan Jouko Jokisen artikkelin otsikko.

Lopuksi Ilta-Sanomien urheilutoimituksen päällikkö Esa Sulkava tiivisti ongelman: Suomesta ei pystytä keräämään jääkiekkojoukkuetta, joka kestäisi kaksi ja puoli viikkoa ilman olutta.

Kisat kuitenkin jatkuivat. Seuraavaksi Leijonia vastaan tuli toisen kerran DDR. Tällä kertaa Leijonat hävisi 2-6. Nyt sarjapaikan puolesta jo tutistiin.

Ottelun jälkeen Suhonen ilmoitti olevansa valmis tarttumaan Ahti Karjalaisen käyttämättä jättämään erokirjeeseen ja nousemaan maitojunaan. Ape jatkaa Sarajevon olympialaisiin, Jääkiekkoliiton toimitusjohtaja Göran Stubb ilmoitti öisen kriisipalaverin jälkeen.

Seuraavassa pelissä Leijonat otti turnauksen toisen voittonsa, kaatoi Länsi-Saksan 4-2 ja varmisti sarjapaikan. Kisojen viimeisessä pelissä Italia johti vielä kolme sekuntia ennen loppua, mutta Tapio Levo pelasti Suomen 4-4-tasapeliin.

Leijonia haukuttiin lampaiksi ja todellisiksi leijoniksi nostettiin kansallisoopperalaiset, jotka olivat MM-kisojen aikaan vierailleet menestyksekkäästi New Yorkin Metropolitanissa esittämässä karvalakkioopperoita.

Julkisuuteen ei tuolloin kerrottu, miten oopperaväen paluumatka sujui. Isot bassot Matti Salminen ja Jaakko Ryhänen oli nostettu bisnesluokkaan. Salminen nosteli ahkerasti maljoja Ryhäsen kunniaksi, ja hän jos kuka tiesi, miten maljoja nostetaan. 1970-luvun lopulla Salminen oli eräänä kosteana yönä Saksassa havahtunut autobahnia ajaessaan radiosta kuulemaansa liikennetiedotukseen: varokaa, moottoritiellä on liikkeellä Geisterfahrer, joka paahtaa autobahnia väärään suuntaan, päin vastaantulevia.

Tässä täytyykin skarpata, Salminen havahtui. Vasta kun hän oli ajanut ulos ja poliisit saapuivat valot vilkkuen, Salminen tajusi liikennetiedotuksen tarkoittaneen häntä itseään.

Kun Ryhänen pääsi Metropolitanin-reissulta kotiinsa Vantaalle, hän sai puhelun Turusta: Salminen oli perunut saman päivän loppuunmyydyn keikkansa Turun tuomiokirkossa ja ilmoittanut Ryhäsen sijaisekseen.

Hakki Hagmanille vuoden 1983 MM-kisat jäivät viimeisiksi. Hänen perintöään jatkoi Esa Tikkanen. Keväällä 1983 "Tiki" oli pelannut elämänsä ensimmäisen SM-liigapelin HIFK:n ja Jokerien välisissä finaaleissa ja katsonut HIFK:n mestaruusjuhlissa mallia Hakilta, miten paineet tasataan.

Kevään 2000 MM-kisat pelattiin Pietarissa, joka tunnetaan valkoisista öistä. Päävalmentaja Hannu "Ara" Aravirta sanoi jälkikäteen tehneensä virheitä pelaajavalinnoissa. Hän oli valinnut Leijoniin muun muassa Tikin, Jere Karalahden ja Pasi Nurmisen.

Vuoden 2000 MM-joukkueen päävalmentaja Hannu Aravirta kertoi myöhemmin tehneensä virheitä joukkuetta kootessaan. Myös Esa Tikkasella oli kerrottavaa "Pietarin valkoisista öistä". Alimmassa kuvassa Jere Karalahti. Kuva: John Palmen & Martti Kainulainen / Lehtikuva & Juha Sorri

Tikin mukaan Ara uhkasi lähettää hänet, Jeren, "Nupen" ja Marko Tuomaisen junalla kotiin.

Ara puolestaan turvautui Apen 17 vuotta aiemmin käyttämään viimeiseen keinoon. Ara harkitsi Ahti Karjalaisen ja Apen käyttämättä jättämän erokirjeen kaivamista naftaliinista ja kotijunaan nousemista.

Tikin mielestä vaikeudet alkoivat Arasta. Ihme kyttäämistä, hän ihmetteli aivan kuin Hakki keväällä 1983. Päävalmentajan duuni ei ole miettiä, missä ammattiurheilijat viettävät vapaa-aikansa, Tiki ilmoitti.

Leijonat hävisi välierän Slovakialle 1-3. Tikin mielestä syy oli, ettei Ara laittanut Nupea maaliin. Pronssiottelussa Suomi voitti kanadalaiset, jotka olivat ihastelleet Pietarin valkoisia öitä bileleijoniakin uutterammin.

Ne olivat Tikin viimeiset MM-kisat. Ne olivat myös Leijonien viimeiset kuohuvat kisat.

Kun Suomi voitti toisen maailmanmestaruutensa 2011, kosteus oli valunut pelaajistosta johtoportaaseen ja sinnekin vasta kun mestaruus oli taskussa.

Maalivahtivalmentajaksi siirtynyt Nupe näytti maailmanmestarien paluulennon laskeuduttua lentokentän punaisella matolla vielä kerran, miten se ilmaveivi meni.

Vuoden 2011 maailmanmestaruuden ilmakuoppaiseen juhlintaan suhtauduttiin jo hilpeydellä. Kuva: Jarkko Mikkonen / Aamulehti & Sanoman arkisto

Mennään eteenpäin, vakuutti joukkueenjohtaja "Juti" Jutila medialle. Kun leijonat nousivat Kauppatorin lavalle, joukkueenjohtaja jäi lavan taakse.

Nilkkatulehdus, selitti Juti.

Jääkiekkoliiton liittohallitus kokoontui Vierumäelle arvioimaan ilmaveivaamisen ja omalla ilmoituksella saikuttamisen. Rautakansleri "Kale" Kummolan johdolla liitto antoi Jutille ja Nupelle sakot.

Jutin näyttämä suunta osoittautui kuitenkin todeksi.

Kun Pietarissa pelattiin 16 vuoden tauon jälkeen MM-jääkiekkoa keväällä 2016, Suomeen oli vihdoin kasvanut pelaajapolvi, joka kesti kaksi ja puoli viikkoa ilman olutta. Leijonien päävalmentaja oli Kari "Kojo" Jalonen, joka oli pelaajana ollut mukana kevään 1983 olutsotakisoissa.

Kojon työ oli Apeen verrattuna lastenleikkiä.

Nuoria lätkyreitä eivät Pietarin valkoiset yöt kiinnostaneet. Diskoleijonista oli tullut pleikkaleijonia.

Eteenpäin oli menty.